Ristiriitoja?

Kööpenhaminassa on menossa kokous, jossa suuryritysten johtajat, tutkijat ja poliittiset vaikuttajat muotoilevat yhteistä ilmastokannanottoa. Yksi pohdinnan aihe on se, miten teollisuus voi taistella ilmastonmuutosta vastaan ilman talouskasvun vaikeuttamista. Lisäksi etsitään keinoja investoida ympäristöystävälliseen teknologiaan.

Aihe on hyvä ja kannatettava.

Asiaan kuitenkin liittyy pari näkökulmaa, joista on syytä pitää kiinni.

Ensinnäkin. Materiaaliseen kuluttamiseen ja kulutuksen kasvuun perustuva talouskasvu on taustasyy ilmasto-ongelmille ja muutamalle muulle keskeiselle kriittiselle ympäristöasialle.

Olemme yksinkertaisesti ylittämässä maapallon kantokyvyn rajoja. Pelkän talouskasvun tukemisen sijaan on tarpeellista pohtia sitä, miten talouden toimintalogiikka saadaan kestävälle pohjalle. Pelkkä talouskasvun turvaaminen muutosten keskellä ei ole riittävä tavoite.

Toiseksi. Joka tapauksessa oletettavaa, että talouskasvu ja ilmastonmuutoksen hillintä on törmäyskurssilla ellei talousajattelussa löydetä uutta linjaa. Ilmastonmuutoksen osalta kun pelivara on vähäisempi.

Kun ilmastosopimuksia ja toimia ryhdytään konkreettisesti puuhaamaan, on yksinkertaisesti hyväksyttävä se, että kansainvälisillä sopimuksilla tehdään interventio talouteen, eikä päinvastoin. Tarkoittaa se siis sitä, että ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimiin toimiin on ryhdyttävä, vaikka se vaikuttaisikin talouskasvuun tai aiheuttaisi kustannuksia.

Tavallaan kyse on siitä, että ympäristön näkökulmasta talouden kaltaisen vapaamatkustajan on nyt ryhdyttävä maksamaan.