Leppoisaa ja vakavampaa

Eilen oli jazzdiggareille kerrassaan erinomainen mahdollisuus kuulla naislaulantaa peräti kahden eri artistin ja session verran.

Reitti kulki sopivasti alkuillasta Helsingin Bio Rexin terassille, missä oli Jazz Terazzin kauden avajaiset. Avajaisten musiikista vastasi U-Trio featuring Reija Lang. Terassi-ilma oli viileä ja hetkittäin hieman tuulinen, mutta bändi vireessä. Soittajilla oli ihlmiselvästi hauskaa ja meno leppoisaa. Kokoonpanossa esiintyivät Reija Lang (laulu), Antti Utriainen (piano), Sampo Tiittanen (kontrabasso) ja Toni Porthén (rummut) .

Kolmen setin jälkeen olikin sitten aika siirtyä sisätiloihin ja Juttutupaan Rytmihäiriö-klubille. Klubilla soitti helsinkiläistynyt ruotsalainen Emma Larsson Quintet eli solistin lisäksi Joonatan Rautio (saksofoni), Aki Rissanen (piano), Ville Herrala (basso) ja Jussi Lehtonen (rummut). Meno oli astetta rankempaa kuin terassilla, mutta toimi illan vanhetessa hyvin.

Larssonin ohjelmisto oli vauhdikkaampaa menoa kuin osin aurinkoisella terassilla pitkälti standardien tahdissa esitetty keikka.

Vaikka artistien vertailu on vaikeaa tai mahdotonta useastakin syystä johtuen. Langin ja U-trion tulkinassa oli leppoisaa rentoutta, kun Larsson kvintetinsä kanssa tuntui hetkittäin ottavan soiton varsin vakavissaan. Vakavasti soittamisessa on myös puolensa.

Toki myös Lang oli tosissaan, mutta tulkinta nosti sessiot liiallisen rypistelyn yläpuolelle ja terassimenosta tuli varsin hauskaa. Bändi toimi hyvin yhteen ja soitto oli kokonaista. Larssonin kvintetti oli itseasiassa hetkittäin parhaimmillaan ja kenties rennoimmillaan Rissasen, Herralan ja Lehtosen hoidellessa soolojaan. Kumpikin illan solisteista oli mainiossa vireessä.

Jazz on siitä haastava taiteen laji, että tulkinta vaatii kokemusta ja hienous syntyy siitä, ettei ole mitään mitä suorittaa, vaan pelkkää tulkintaa.