sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Some day classic: Paper In Fire

Joskus sitä vaan jahtaa haaveitaan...


Paper In Fire on John Cougar Mellencampin kappale vuoden 1987 The Lonesome Jubilee-albumilta. Biisi kertoo unelmien tavoittelemisen hinasta. Biisi julkaistiin myös singelnä ja se meni mainstream rock-listan kärkeen ja Billboardin Top 100-listalla sijalle 9. Albumi päätyi Billboardin listalla sijalle 6.

Vuonna 1951 syntynyt John Mellencamp aloitti uransa 1970-luvun puolivälissä julkaisten ensimmäisen albuminsa, Chestnut Street Incident, vuonna 1976. Häntä on usein kuvailtu folk ja rock artistiksi tai hänen tyylisuunnastaan on käytetty käsitettä heartland rock.

Uransa alkupuolella ja vuoteen 1982 hän esiintyi nimellä John Cougar, vaikka ei itse tästä välttämättä pitänyt. Manageri vain oli sitä mieltä, että Cougar myy paremmin kuin Mellencamp. Näinä vuosina hän levytti mm. läpimurtolevynsä American Fool.

Vuonna 1983 hän pakotti levy-yhtiön lisäämäänhänen todellisen sukunimensä taiteilijanimeen ja näin hän ryhtyi esiintymään nimellä John Cougar Mellencamp. Tällä nimellä hän julkaisi esimerkiksi sellaisen menestyslevyt kuin Uh-Huh ja Scarecrow.

Vuonna 1991 hänvaihtoi taiteilijanimekseen varsiaisen nimensä eli Joh Mellencamp, millä hän esiintyy myös nykyään. John Mellencampin uusin levytys on vuodelta 2008 oleva Life, Death, Love and Freedom.

Mellencamp tunnetaan myös kantaaottavuudesta ja poliittisesta aktiivisuudestaan. Esimerkiksi vuonna 2004 hän oli mukana Yhdysvaltain presindetinvaalien alla järjestetyssä George W. Bushin uudelleenvalintaa vastustaneella Vote for Change-konserttikiertueella. Viime presidentinvaaleissa Mellencamp tuki John Edwardsia, mutta oli mukana sittemmin myös Barack Obaman kampanjan varainkeruussa.

Video: Dailymotion.

Lähteitä ja lisätietoja:

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mellencampin 80-luvun tuotanto kuuluu suuriin suosikkeihini. Sen jälkeen tehdyt levyt eivät ole oikein kolahtaneet. Tämä, Lonesome Jubilee ja Scarecrow ovat Ne levyt, joita en lakkaa kai koskaan diggaamasta. Todella hienoja.

juanita kirjoitti...

en ole mellencampia muuten juuri kuunnellut, mutta tää video löytyy (vieläkin) joltain vhs-kasetilta muistaakseni hittimittarista nauhoitettuna :) ihan loistava kappale!

Vaiheinen kirjoitti...

takapiha,
Tuosta olen samaa mieltä. Hepun 80-luvun tuotanto on kolisevampaa kuin muut ja varsinkin nuo mainitsemasti lätyt kestävät kuuntelemista.

juanita,
Videohan on aikalailla symppis. Muistelen kuulleeni tuota biisiä joskus silloin 80-luvun lopullakin aika taajaan ja taisi tulla erilaisilta kanavilta tuo video.

Jael kirjoitti...

John Cougar Mellencampia olen aina diggannut;mulla olikin tuo Lonesome Jubilee albumi;minnekohan olen senkin havittanyt....John Mellencamp albumi oli viimeinen minka hanen tuotannostaan hankin.Olen myos aikoinaan nahnyt hanen "Falling from Grace"leffansa. Hyva valinta !

Sooloilija kirjoitti...

Mellencamp on hyvä, monien kestosuosikki (ei omani, mutta arvostan). Mellencamp näytti esiintyvän myös Barack Obaman virkaanastujaisissa. Eli nauttii arvostusta!

Anonyymi kirjoitti...

Paper In Fire on hyvä esimerkki loistava automusiikista -- ja tätä en sano missään nimessä halventavassa merkityksessä.

Olen kuunnellut Mellencampin musiikkia monet kerrat työmatkoilla, rullaava rytmi ja Johnin ääni mallaavat oivasti matkalla syntyvään fiilikseen. Herra Artistin ulkoinen olemus on videolla ihanan kasarihenkinen :-)

Timo Kyttä kirjoitti...

Mulle taas tämä on kyllä tuttu nimi, muttei jotenkin ole osannut mitään kappaletta yhdistää nimeen. Ihan hyvää musaa.


Timo

Anonyymi kirjoitti...

Sinulta löytyy aina yllätyksiä, siis ainakin minulle, jolla on suuri aukko 1980-luvun musiikin suhteen.

En ole kuullut koskaan tätä, ja ei ole hullumpaa. Ei yhtään.

Näinhän ne tulevat aukot paikatuiksi :)

SusuPetal kirjoitti...

Ääh, ei iske minuun. En tiedä, mutta joskus yritin kuunnella Mellencampia, mutta innostuin hänestä yhtä vähän kuin Brice Springsteenistä.

Vaiheinen kirjoitti...

Yaelian,
Jaa-a, enpäs osaa sanoa mihin olet albumin pistänyt:-) Mulla o se tuossa ihan perinteisenä LP:nä.

Sooloilija,
Mellencamp oli mukana sittemmin Obaman kamppiksessa mukana.

viidesrooli,
Joo. Tuo on muuten totta tuo "automusiikki". Siinä on sellaista eteenpäin kuljettavaa svengiä.

Timo,
Ei tuo kieltämättä ole niin erikoinen, että se ihan helpolla jäisi mieleen. On jollain tasolla originaali, muttei mitenkään über-sellaine.

Hirlii,
Suuri aukko kasarimenoissa? Noh, pysy linjoilla, arvelen vielä muutaman olennaisen olevan tulossa. Se oli tavallaan hyvä vuosikymmen :-)

SusuPetal,
Oletettavasti muuten on niin, että Mellencamp ja Springsteen ovat hieman samalla linjalla. Tai ainakin heillä on hieman samankaltainen ote, joten varmaan heillä on yhteisiä diggareita.

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen / edelleen varsin ajankohtainen biisi. Ja ehdottomasti Mellancampin parhaimmistoa. En tosin ole hänen tuotannostaan kovin paljoa piitannut sitten 'Jack and Diana' kipaleen jälkeen.

Vaiheinen kirjoitti...

Nuo Mellencampin vanhemat ovat innostavampia, niinkuin monella muullakin artistilla. Varsin harva muuten vuosikymmenten uran aikana saa enää 20 vuoden kohdalla levytettyäyhtä mielenkiintoista materiaalia mitä on uransa alkupuolella tehnyt.