Ydinvoimatsoukkailu jatkuu

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) näyttää jatkavan tsoukkailulinjalla ydinvoimakeskustelussa.

Yle Uutisten jutun mukaan Pekkarinen pisti ydinvoimakeskustelun lähinnä pelleilyksi eikä vaivautunut edes vastaamaan Paavo Arhinmäen (vas.) täysin asialliseen ja hyvään kysymykseen "Onko elinkeinoministeri teettänyt selvitystä siitä, kuinka paljon investoinnit uusiutuvaan energiaan työllistäisivät, jos niihin sijoitettaisiin samat pääomat kuin nyt ydinvoimaan".

Pekkarisen puheenvuorosta jutun perusteella kuultaa läpi se vaihtoehdottomuuden pakkosyöttö ja ylimielisyys, jolla koko ydinvoima-asiaa on hallituksen ja ydinvoimalobbyn toimesta ajettu. Pelleily kuvastaa myös sitä ylimielisyyttä, jota asian demokraattista käsittelyäkin kohtaan on matkan varrella esitetty.

Tämäkin keskustelu piirtää kuvaa suomalaisen yhteiskunnan kansanvallan tilasta ja se kuva on varsin ruma.

On oikeastaan ihmeellistä, jos seuraavaksi ryhdytään valtaapitävien toimesta valittamaan, kun politiikka ei ketään kiinnosta. Kansalaisten yhteiskunnallinen aktiivisuus tai kiinnostus ei varmasti kasva sillä, että keskeinen ministeri toimii kuin mielikuvitushahmot television satiiriohjelmissa.

Eikä tämä demokratian ongelma poistu sillä, että äänestysikärajoja ryhdytään vaatimaan 16-vuotiaille lapsille.

Ydinvoimahulluus näyttää saaneen kasvot.

Saivatko ydinvoiman kannattajat enemmän vaalirahaa sattumalta?

Greenpeace on selvittänyt:

"Kahta uutta ydinvoimalaa kannattavat kansanedustajat saivat viime eduskuntavaaleissa yrityksiltä, etujärjestöiltä ja säätiöiltä keskimäärin yli kaksinkertaisen määrän vaalirahaa ydinvoiman vastustajiin nähden. Yritysten antamassa tuessa ero on nelinkertainen."

Pointti on myös siinä, että "yritysten ja etujärjestöjen antamasta vaalituesta vain murto-osassa tuen antaja on julkistettu". Säätiöiden ja yhdistysten jakamaa rahaa, jonka antajasta ei ole tietoa, on ilmoituksissa 1,5 miljoonan euron verran. Kehittyvien maakuntien Suomen julkisuudessa velloneet tukisummat ovat olleet 406 000 euroa ja sitä on riepoltu kyllästymiseen asti.

Yhteensattumat ydinvoiman vastustajien ja kannattajien välillä jatkuvat myös puolueiden sisällä:"SDP:hen kuuluva ydinvoiman vastustaja keskimäärin 13 000 euroa ja kahden reaktorin kannattaja 27 000 euroa". Keskustassa vastustaja sai keskimäärin 28 000 euroa ja kannattaja 37 000 euroa. Ammattiyhdistysliikkeen tukea päätyi ydinvoiman kannattajille kaksi kertaa niin paljon kuin vastustajille. Ja niin edelleen.

Kukaan ei siis tiedä, kuinka suurilla summilla ydinvoimalobby on erilaisten välikäsien tai muiden kautta osallistunut vaalirahoitukseen. Viralliset selitykset kaiketi ovat sellaisia, joiden perusteella vaalirahaa ei ole jaettu. Ei kukaan näköjään edelleenkään kerro, kenen intressiryhmiltä rahat tosiasiassa ovat tulleet.

Kun kuitenkin vaalirahoituksen ja ydinvoiman kannattamisen välillä on selkeä tilastollinen yhteys, joten uskokoon ken tahtoo erilaisia selvityksiä siitä, ettei ydinvoimalla ole ollut merkitystä vaalirahaa jaettaessa. Sattumaa tällaisissa asioissa vaan harvemmin on.

Eduskunta äänestää asiasta 1.7.2010 ja koko päätöksentekoprosessi on tähänkin mennessä rusikoinut demokratiaa kovalla kädellä alkaen siitä, ettei sillä nyt ole ollut merkitystä, että hallituksen päätökset on tehty valmistelusta, joka on vaarantanut luottamuksen viranomaistoiminnan puolueettomuuteen eli päätöksiä on valmisteltu esteellisenä.

Eipä siis olisi ihme, jos tuosta 1,5 miljoonasta eurosta vielä joku päivä paljastuisi jotain lisää ydinhulluuden syitä. Nykymaailmassa kun sillä on merkitystä millaisilla pelimerkeillä vaalikampailuja käydään.

Some day classic: 'Round Midnight

Juhannuksen kunniaksi Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertueella matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian ja Hollannin jälkeen Luxemburgiin ja soitetaan yömusaa:

'Round Midnight on alunperin Thelonius Monkin jazzstandardiksi kohonnut klassikko, jonka edellä esitti näkyvä luxemburgilainen jazztaiteilija Greg Lamy kitaroineen. Lamyn versio biisistä löytyy hänen uusimmalta albumiltaan I see you, joka on julkaistu vuonna 2009. Biisi tunnetaan myös nimellä Round About Midnight, jota nimeä Miles Davis käytti myös vuoden 1957 klassikkoalbuminsa nimenä.

Lamy on syntynyt vuonna 1974 New Orleansissa, mutta opiskellut mm. Conservatoire de la Ville de Luxembourg ja Music School of Cave-oppilaitoksissa. Hänen ensimmäiset keikkansa olivat niin ikään Luxemburgissa ja Belgiassa.

Vuonna 2001 Lamy pisti pystyyn ensimmäisen oman yhteensä Greg Lamy Quintetin.Vuodesta 2003 lähtien Lamy on toiminut Greg Lamy Quartetin kanssa.

Lamyn levytysuraan mahtuu kolme albumia Greg Lamy (2004), What are you afraid of? (2006) ja I see you (2009). Lamy on kiertänyt varsin ahkerasti erilaisia jazzfestivaaleja ja tehnyt itseään tunnetuksi.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Greg Lamyn verkkosivusto
• Greg Lamy MySpacessa
• Luxembourg's all that jazz

EDIT klo 11.00
Kas vaan, tällä kertaa olikin Lepiksen sunnuntaiklassikoissa teemasoitto Juhannusmesta. Idea on se, että "biisi voi kuvata paikkaa tai johonkin tiettyyn juhannusmestaan liittyvää tunnetilaa tai tapahtumaa". Juoneen kuuluu myös "tarina biisin taustoista".

Jaha. Koska tämä nyt tuli tehtyi juuri tasan väärässä järjestyksessä eli ensin biisi ja sitten vasta katsellaan mitä teemoja on, niin nyt pitää kehittää tarina.

Otetaan paikka mikä tahansa luonnonläheinen paikka juhannuspäivän aamuna ennen seitsemää. 'Round Midnight tuossa edellä toimii siinä nukkuvassa fiiliksessä ja paikassa, jossa autot eivät liikoja hurise ja älämölö enää valtaa alaa, vaan kaikki on pysäntynyt.

Öljyä laineilla - liikaa

Muutama päivä sitten Meksikonlahdella näytti satelliittikuvien perusteella tuolta.

Haluaisikohan joku yrittää selittää, miksi näin on käynyt ja mihin tämä johtaa?

Jos tuosta BP:n aiheuttamasta sekasotkusta ei oteta opiksi, niin mistä sitten?

Meksikonlahden öljyturma on todennäköisesti yksi kaikkien aikojen pahimmista ellei pahin ihmisen aiheuttama yksittäinen ympäristökatastrofi. Samassa luokassa lienee vain joku Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tai vastaava.

Olisikohan aika tehdä tälle öljy- ja kulutuskeskeiselle maailmankuvalle hiljalleen jotakin?

Kuva: NASA’s Earth Observatory

Päivän sitaatti

Iltalehden päivän meilistä sisäministeri Anne Holmlundille (kok.) hänen päätöksestään olla viemättä eteenpäin puoliautomaattiaseiden täyskieltoa:
"Perustelette päätöstänne kestämättömällä kehäpäätelmällä: koska hallitus ei vuoden 2008 surmien jälkeen kannattanut täyskieltoa, ei sitä kannatettaisi nytkään. Selitys on niin sanotusti huuhaata."

Ilmastodenialistit eivät ole uskottavia

Aku Heinonen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä otsikolla "Ilmastoskeptikot eivät ole tieteellisesti uskottavia":

"PNAS:n julkaiseman tutkimuksen mukaan 97 - 98 % alan tutkijoista allekirjoittaa teorian ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että selkeään vähemmistöön jäävät skeptikot häviävät kirkkaasti myös tieteellisissä ansioissaan."

Mitäpä tuohon nyt sitten sanomaan muuta kuin, ettei tuo pieni vähemmistö kaikilta osin edes ole skeptikkoja, vaan tyylipuhtaita denialisteja.

Joka tapauksessa tutkijoiden selkeääkin selvempi enemmistö tunnustaa asian, jonka pitäisi olla noilla lukemilla itsestään selvä myös esimerkiksi medialle. Tiedemaailmassa kun 97 - 98 % suurempaa yksimielisyytta ei oikein voi edes saavuttaa (eikä edes tarvita).

Miksi me edes käytämme aikaa denialistien väitteiden käsittelemiseen?

Seuraavaa katastrofia odotellessa

YLE Uutiset kertoo, että "sisäministeri Anne Holmlund (kok.) ei aio viedä vaadittua puoliautomaattiaseiden täyskieltoa eteenpäin". Ei vaikka Kauhajoen koulusurmien tutkintalautakunta esittää sitä. Ei vaikka Kauhajoen lisäksi Jokelan ja Sellon tragedioissa käytettiin puoliautomaattiaseita.

Holmlundin selitys on hatara, mutta teoreettisesti aina pätevä. Hän ei usko, että "yhden toimintatavan kieltäminen aseista olisi kuitenkaan se ratkaisu, joilla voitaisiin joukkosurmia estää". Ei tietenkään. Mikään yhdistelmä mistään monistakaan keinoista ei voi loppujen lopuksi joukkosurmia estää.

Pointti ei olekaan siinä, että yhden asian kieltämisellä kaikki pahuus maasta saataisiin kitkettyä, vaan siitä kuinka näiden tragedioiden todennäkösiyyttä saadaan vähennettyä ja yksi keino siihen, on tehdä näiden tuhoisien ja tavallaiselle kansalaiselle täysin tarpeettomien aseiden saamisen vaikeuttaminen nykyisestään. Ja selvästi.

Aselakiin Holmlund tarjoilee nyt pitkän tuuminnan jälkeen tiedonsaannin keinoja, ikärajoja ja muuta sellaista. Varmaan ihan hyviä pyrkimyksiä, mutta tehot jäävät puolitiehen ja nykyinen tilanne, jossa siviileillä on Suomessa suuri määrä aseita, jatkuu.

Aselain uudistuksessä näyttäisi esiintyvän ilmiö, jossa äänekäs intressiryhmä pääsee suhmuroimaan uudistuksia ja kokonaisuus pääsee hämärtymään. Jos puoliautomaattiaseiden kieltämien uhkaisi jotain vähälukuisen joukon harrastusta, niin mitä sitten? Yhteiskunnassa on kielletty koko joukko muitakin asioita, eivätkä esimerkiksi huumeista kiinnostuneet saa harrastaa asiaansa laillisesti ihan miten vaan.

Ennuste tulevaisuudelle ei siis ole nykyistä parempi ja saamme pelolla odotella seuraavia tapahtumia.

* * *

Missäköhän puoskarilaki viipyy? Ovatkohan sitä erilaiset vaihtoehtohoitajat päässeet puoskaroimaan.