Ydinvoimateollisuus huijaa

Melkein meni uutisvirrassa tämä ohi, mutta Greenpeace paljasti Fortumin yhtiökokouksessa varsinaisen aprillipilan (joka ei itseasiassa edes naurata).

Viidennen ydinvoimalan aikaansaamat päästövähennykset ovat jäämässä kolmasosaan siitä, mitä suomalaisille on väitetty. Ja kun huomioidaan voimalaitoksen viivästyminen, niin päästövähennykset jäävät kymmenesosaan luvatusta. Greenpeace käyttää lähteenä energiateollisuuden omia tietoja.

Viidennen virheen osalta myös muut lupaukset taitavat jäädä lunastamatta (jos nyt edes sitä laitosta saavat edes valmiiksi). Rakennusurakat ovat valuneet ties minne ja muutenkin työllistävät vaikutukset ovat jäämässä puolitiehen, kustannussäästöistä puhumattakaan.

Ja samaan aikaan Suomeen puuhataan lisäydinvoimaloita. Fortum on toimittanut työ- ja elinkeinoministeriölle ympäristövaikutusten arviointiselostuksen Loviisan kolmannen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta. Sen mukaan Loviisan Hästholmenin saarelle voidaan rakentaa kolmas ydinvoimalayksikkö. Ja tämäkin laitos laitos ympäristövaikutusten arvion mukaan parantaisi työllisyyttä ja antaisi mammonaa ties kenelle.

No just. Eli seuraavaa ydinvoimalahakemusta tehdään täyttä häkää ja taas lupaillaan yhtä jos toista sinne ja tänne. Jos yhtään viidennen ydinvoimalan prosessia ja lupauksia muistelee, niin kannattaa samoin tein pistää kaikkiin lupauksiin ydinvoimateollisuuden liioittelulisä (oliskohan sopiva lukema jotain 50-70%). Luottaa niihin kertomuksiin ei juuri kannata.

Ei. Ydinvoima ei ole ratkaisu juuri mihinkään.

Sensuuri vapaaehtoiseksi?

Lapsipornon suodattamisesta liikkeelle lähtenyt sensuurikeskustelu jatkuu.

Ainakin jotkut teleoperaattorit ovat linjaamassa kiistellyn nettisivustojen suodattamisen vapaaehtoiseksi toiminnaksi. Kuten lakikin tällä hetkellä. Soneran argumentti on varsin pätevä: "Laki ei velvoita estolistan käyttöön, joten asiakkaiden pakottaminen olisi meiltä kannanotto". Niin olisi. Suomessa perustuslaki ei salli ennakkosensuuria.

Kun Welhon internet-palveluista vastaava johtaja Jarno Haikonen sanoo, että suodatuksen tekeminen vapaaehtoiseksi vaatisi teknisiä muutoksia, hän varmaankin on oikeassa, jos pakkosuodatus on jo säädetty päälle. Kun hän motivoi firmaansa olemaan muuttamatta politiikkaansa sillä, että "suodatuksesta nostettiin kohua tietoisesti, ja tilanne on nyt rauhoittunut", voi todeta Welholla ymmärretyn ilmapiiriä huonosti.

Kohua ei nostettu,vaan se nousi. Ja jos nyt on ollut rauhallisempaa, niin taistelu sananvapauden puolesta syttyy uudelleen varsin pienestä liekistä. Joten miksi leikkiä sytkärillä bensatynnyrissä?

Olennainen etappi koko asiassa on se, että oikeusministeriö on ottamassa asiaan kantaa sananvapauden näkökulmasta ja silloin tilanne saattaa jälleen muuttua.

Itse asiahan ei tässä ole lapsiporno edelleenkään, sillä lapsiporno pitää kieltää, mutta nettiliikenteen sattumanvarainen sensurointi on täysin väärä keino siihen.

Vihreä ROI

Kuten Ted Samson kirjoittaa InfoWorldissä, yhä liike-elämässä ajatellaan, että vihreät projektit ovat hyväksi ympäristölle, mutta niistä ei liiketoiminnassa jää mitään. Ja tässä liike-elämässä ollaan usein väärässä.

Samson kertoo, että useista liike-elämän ympäristöystävällisistä - ei tietenkään kaikista - jää myös viivan alle jotain, kun päivän päätteeksi tulosta katsotaan. Esimerkiksi IT-liiketoiminnassa säästöjä voi syntyä energian säästöstä tai vaikka jätteiden määrän vähenemisestä toisaalla (siis jätteiden hävittäminen maksaa).

Lisäksi vihreiden projektien sivutuotteena tulee vaikeammin ja pitemmällä aikavälillä lyhyellä aikavälillä mitattavaa "feel-good" -hyötyä. Tämän päivän IT-taloille sen luulisi olevan vähintäänkin merkittävää, sillä IT-asiantuntijat ovat nykyään tiedostavaa porukkaa ja samaan aikaan työmarkkinoilla näkyy vallitsevan varsin selvät "myyjän markkinat". Osaavat kädet viedään nopeasti firmasta toiseen ja kuka haluaa olla sellaisessa firmassa töissä, joka tietoisesti saastuttaa?

Samson kirjoittaa myös ihan konkreettisista IT-projekteista, joissa suurten organisaatioiden ROI (Return Of Investment, pääoman tuottoaste investoinneissa) vihreään teknologiaan investoinneissa on varsin lyhyt. Esimerkiksi Bostonin kaupungissa investointi PC-koneiden virrankulutuksen hallintaan maksoi itsensä takaisin vuodessa, ja samalla säästyi sähköä näkyvät prosentit. Paljonko esimerkiksi palvelinkoneiden määrän reipas vähentäminen virtualisoinnilla tuo sekä säästöjä, että virrankulutusta? Jos oikein tehdään, niin paljon. Ja niin edelleen, kohteita ja malleja riittää.

On täyttä harhaa kuvitella, että ekologiset liiketoimintaprosessit olisivat pelkästään hyvän tahdon asioita ja puhdasta imagon kohotusta. Ne ovat toki sitäkin, mutta nykyään kun sähkön hinta ei varmasti tule putoamaan ja yhä useampaa asiaa mitataan (ja maksatetaan) myös yrityksistä ulospäin sen perusteella kuinka saastuttavia, ekologisesti kestävämpi liiketoiminta on sekä hyvää, että myös taloudellisesti perusteltua businesta. Niin sanotusti kovaa liiketoimintaa.

Kova liiketoiminta kannattaa, jos se on ekologisesti kestävää. Ja nämä asiat mahtuvat samaan pakettiin.

Takana ovat ne ajat, kun tuloksen tekemiseksi ei ympäristön kuluttamisesta tarvinnut tai kannattanut välittää mitään. Viisaat yritysjohtajat ovat tämän tajunneet jo aikaa sitten, mutta valitettavan usein yhtiöiden hallituksissa istuu sellaisia päättäjiä valitsemassa toimitusjohtajia ja tekemässä strategioita, joille vihreys on pelkkää koristetta ja markkinointia. Sellainen asenne on osakkeenomistajien edun halveksimista.

Valtiovallan kumoaminen

Kiinassa toisinajattelija Hu Jia tuomittiin sitten 3,5 vuodeksi vankilaan. Hänen syytteensä oli se, että hän on arvostellut Kiinan kommunistista puoluetta, vaatinut uskonnonvapautta , demokratiaa sekä autonomiaa Tiibetiin. Hän on siis mielipiteittensä vuoksi vankilaan tuomittu.

Hu Jia on kiistänyt, että hän olisi syyllistynyt yritykseen kumota valtiovalta.

Tällaiset tuomiot missä tahansa poliittisessa tai kulttuurisessa järjestelmässä ovat älyttömiä. Tilanne on ihan sama kuin silloin, jos kaikki ne, jotka esimerkiksi Suomessa ovat ehättäneet vaatimaan milloin mistäkin syystä milloin ketäkin ministeriä eroamaan, pistettäisiin vankilaan muutamaksi vuodeksi miettimään tekosiaan (mahtaisi Suomessa olla vankiloissa ruuhkaa). Ja samalla syytettäisiin varmuuden vuoksi siitä, että tällaisella arvostelulla pyrittäisiin kumoamaan koko valtiovalta.

Mielipidevaino on osa olemassa olevan status quon itsesuojelua toimii kilpenä sille mitä tuon julkisen pinnan alla kytee, kuten esimerkiksi korruptio tai nepotismi. Valtiollisella mielipidevainolla, mitä Kiina esimerkiksi harjoittaa, ei oikeasti ole tekemistä esimerkiksi yhteiskuntajärjestyksen kanssa, sen todentavat ne monet avoimet yhteiskunnat, joita maailmasta löytyy.

Itseasiassa ihmisen ei koskaan eikä missään pitäisi joutua kiistämään sitä, että on pyrkinyt kumoamaan valtiovallan. Valtiovallan kumoamisen vaatiminen kuuluu mielipiteen vapauden ja sananvapauden piiriin. Yksilö ei voi oikeasti koskaan voi kumota valtiovaltaa, vaan sellainen vaatii aina isomman joukon porukkaa. Lähtökohtaisesti on myös niinkin, että mikäli valtiojärjestelmä on kansalaisten näkökulmasta väärä, heillä on perusteltu oikeus vaatia sen vaihtamista ja saada muutoksia siihen aikaiseksi. Laki ei ole aina oikeassa. Mutta siis Hu Jia on kiistänyt syyllistyneensä tällaiseen toimintaan, jota myös demokratiaksi voitaisiin jollain tapaa kutsua.

EU ja Yhdysvallat ovat arvostelleet päätöstä ja vaatineet Hu Jian välitöntä vapauttamista.

Oletettavaa on se, että erilaiset vetoomukset kaikuvat tyhjille korville eikä edes olympialaisten riemusaatto saane Kiinaa heltymään.

Varsin vähiin keinot jäävät eli tavallinen kansalainen voi ottaa osaa Amenstyn aktiviteetteihin tai käyttää lompakkoaan. Kiinalaisten tuotteiden välttäminen ei yksilölle ole kovinkaan helppoa esimerkiksi elektronisissa laitteissa. Taloudellisilla pakotteilla on aina toki haittapuolensakin, mutta omilla valinnoillaan voi vaikuttaa ja markkinat toimivat välineenä.

Julkisvalta eri maissa ja kansainvälisissä yhteisöissä voisi taloudellisilla toimilla pyrkiä vaikuttamaan, mutta Kiinasta on tullut niin merkittävä taloudellinen toimija esimerkiksi Yhdysvalloissa, ettei kaiketi ole oletettavaa mikään laajamittainen toiminta tällä sektorilla.

Kukin meistä voi tehdä omia johtopäätöksiään kaupassa ja on sitten tämä paikallisempikin taso. Ei kuntien tai kaupunkien ole pakko tilata kiviä Kiinasta. Siis kiviä suomalaisille kaduille Kiinasta! Sille, että kiviä raahataan Kiinasta Suomeen, ei ole kyllä perusteita myöskään kestävän kehityksen puolesta.

Ihan oikeasti kunnanisät voisivat vähän katsoa päätöksiään.

Yksilönvapaus ja olympialiike

Amnesty International sanoo, että olympialaisten myöntäminen ei ole lupauksista huolimatta parantanut Kiinan ihmisoikeustilannetta, vaan tilanne on huonontunut. Kiinaa hallitsevan kommunistisen puolueen käsitys ihmisoikeuksista painottaa kansalaisten perustarpeiden tyydyttämistä, ei yksilönvapauksia, joita maassa rajoitetaan kovalla kädellä.

Mitä kaikkea se perustarpeiden tyydyttämisen priorisointi tuo tullessaan. Esimerkiksi sen, että Kiinassa teloitetaan enemmän rikollisia kuin koko muussa maailmassa yhteensä. Amnestyn esimerkissä Ye Guozhun kohdalla se tarkoitti vankilareissua riidan lietsomisesta, koska hänen ravintolansa ja talonsa olivat alueella, joka tasoitettiin olympialaisten tieltä. Toisinajattelijoilla ei ole helppoa eli vääristä mielipiteistä joutuu niinikään vankilaan.

Kaksi pointtia.

Ensinnäkin perustelut, joissa sanotaan jonkun tärkeän päämäärän olevan sellainen, ettei yksilönvapauksista tai ihmisen perusoikeuksista tarvitse välittää, ovat tyypillisiä tyrannialle tai esimerkiksi sotaorganisaatioille (eikä edes niille silloin, jos kansainvälisestä lainsäädännöstä välitetään), ei rauhanomaisille tai ainakaan demokraattisille yhteiskunnille. Muutenkin voidaan kysyä, mitä ovat ne perustarpeet, joiden nojalla voidaan loukata perustavaa laatua olevia yksilönvapauksia kuten oikeutta omaan mielipiteeseen tai muita yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen määrittelemiä oikeuksia?

Kiinan kaltaiset maat korostavat mielellään sitä, että ihmisoikeus- tai yksilönvapauskysymykset ovat valtioiden sisäisiä asioita. Eivät ole. Siksi onkin syytä yhtyä dalai-laman vetoomukseen siitä, että kansainvälinen yhteisö painostaisi Kiinaa parantamaan suhtautumistaan esimerkiksi Tiibetiin. Se on itseasiassa kansainvälisen yhteisön moraalinen velvollisuus.

Toinen pointti. Kansainvälinen olympiakomitea sanoo, ettei se voi painostaa hallituksia tekemään maasaan jotain uudistuksia eikä asia kuulu sen toimialaan. No ehkä ei kuulu, mutta miksi ne kisat sitten myönnettiin tällaiselle maalle, jossa ihmisoikeuskysymykset olivat tapetilla jo silloin kun kisoja myönnettiin? Tämä asia ei olympiakomitean jäsenille taatusti ole tullut pyytämättä ja yllätyksenä, vaan ihmisoikeuksien paranemisesta puhuttiin jo silloin ja kertoiltiin siitä, kuinka tilanne kisojen myötä paranee.

Ovatko olympiakomitean päättäjät sekä naiveja että sinisilmäisiä. Sama kysymys voidaan esittää myös toisesta päätöksestä eli talvikisojen myöntämisestä Venäjälle. Ilmeisesti tässäkin tapauksessa olympiakomitea pesee kätensä kaikesta.

Muutenkin on aika vaikea löytää esimerkiksi olympialaisista mitään puhtaan urheilun eetosta tai moraalia, joka olympiarenkaiden tai citius, altius, fortius -faarsin ympärille on aikanaan kiedottu. Enemmänkin kyse on siitä kumpi voittaa Pepsi Cola vai Coca Cola, Nike vai Adidas ja mihin olympiakomitea rahansa käyttää.

Kun höpistään maailman urheilevan nuorison saapumisesta kilvoittelemaan jonnekin, niin kyse on puhtaan urheilun sijaan enemmänkin viihteestä ja viihdeteollisuudesta. Silloin myös yksilönvapaudet ovat vain kauppatavaraa, kun jättimäisiä "urheilupyhättöjä" rakennellaan ja tärkeää on vain se miltä asiat näyttävät, ei se miten ne ovat.

Kysymys?

Vaiheisessa esitetään kohta vuorovaikutteisuuden nimissä olennainen kysymys.

Ei, kyse ei ole siitä mitä mieltä tästä tekstiviestikohusta on tullut oltua, sillä vastaus siihen voisi olla aika painokelvotonta.

Siinä entryssä tulisi kerrottua mielipide tekstiviestien kanssa (sic!) törppöilevistä ministereistä, asiaa vaahto suussa ympäri eurooppalaisia ja kotimaisia lehdistötilaisuuksia sössöttävistä toimittajista, sekasotkujournalismista (varmaan Hymy kuvittelee erottaneensa ministerin, heh), politiikasta pihalla olevista politiikan tutkijoista ja päivystävistä dosenteista sekä iltapäivälehtien politiikan toimittajista, joilta on jotain jäänyt huomaamatta (nimittäin ainakin toinen iltapäivälehti kertoi eräistä tapahtumista jotain muuta kuin yleensä luotettavat tahot kaupungilla tiesivät kertoa tämän päiväisistä kokouksista sekä ohittivat tavan, jolla puheenjohtaja Katainen siinä puolueessa hoiteli homman).

Siinä entryssä tulisi siis kerrottua sellaisesta arvottomasta näytelmästä, jossa tähtiosaa ei näyttele yhtään kukaan, joten sellainen entry jää kirjoittamatta.

Joten siis asiaan.

Vaiheisen 300. entryn taipaleen kunniaksi järjestetyssä kyselyssä kartoitettiin sitä, onko Vaiheisessa kysymys viihteestä, kansalaisjournalismista, propagandasta, verkkopäiväkirjasta vai blogista. Innoitus tähän syntyi Esa Mäkisen blogien viihteellistymisestä kertovasta kirjoituksesta.

Tulos:

Vaiheisen kunniarvoisat lukijat ovat päättäneet lopullisesti, että Vaiheisessa on kyse blogista (63% vastaajista, yhteensä 12 ääntä). Muille pistesijoille pääsivät kansalaisjournalismi (21%, 4 ääntä), viihde (10%, 2 ääntä) ja propagandaa (5%, 1 ääni). Verkkopäiväkirja (Mäkisen synonyymi blogille) hylättiin koko kisasta koska se ei saanut yhtään ääntä. Terveisiä HS:n toimitukseen.

Seuraavaksi tehdäänkin kysymys taannoin siteeraamani Erick Schonfeldin hengessä. Mistä haluaistte Vaiheisen kirjoittavan huhtikuussa?

Olen ajatellut seuraavia entryideoita:

• Jethro Tullin 40-vuotinen taival ja juhlakiertue (tosin tällä yhdellä mainioimmista rock-yhtyeistä on jo menossa 41. vuosin, mutta juhlakiertue pyhitetty 40 ensimäiselle vuodelle)
• Johtopäätöksiä ilmastomuutoksen globaaleista yhteiskunnallisista vaikutuksista (aihe on pelkästään vaativa ja spekulatiivinen)
• Peak oil, katastrofi vai pelastus? (jotkut väittävät öljyn hinnan nousun siirtävän ilmastonmuutoksen vaikutuksia)
  
• Uuden median synty ja tuho (täällä netissä oli ennen blogosfääriäkin elämää, mutta se oli erilaista)
  

Voihan olla, että Vaiheinen innostuu mihin tahansa näistä aiheista, mutta äänestä!

Äänestys päättyy Vaiheisen vuosipäivänä 8.4.

Maaliskuu

Maaliskuussa Vaiheisesta luettiin blogeista, sensuurista, jazzista ja muusta sellaisesta, kuten Bela Lugosista. Sekä tietysti ilmastonmuutoksesta, siitä kirjoitetaan vaikka se ei olekaan lukijoiden suuri suosikki. Tekstiviesteistä Vaiheisesta ei kuukauden aikana luettu, koska siitä typeryydestä ei juuri mitään kirjoitettu.

Google Analyticsin mukaan Vaiheisen kävijäluvut olivat kuukauden mittaan varsin stabiilit, mutta näyttökerroissa ja käynneissä tilastot osoittavat uutta ennätystä.

Maaliskuussa entryjä tuli tehtyä 51 kappaletta, mikä sekin on uusi ennätys. Google Analytics kertoo käyntejä maaliskuussa olleen 1106 (+62 edelliseen kuukauteen), näyttökertoja 1704 (+106) ja kävijöitä 755 (-1).

Keskimäärin maaliskuussa oli siis 35,7 (-0,3) käyntiä, 55,0 (-0,1) näyttökertaa ja 24,4 (-1,7) kävijää per päivä. Okei... helmikuussa oli vain 29 päivää, kun maaliskuussa peräti 31...

Kaikkien aikojen keskiarvo kapuaa jälleen hieman ylöspäin eli nyt on 8.4.2007 jälkeen keskimäärin päivässä ollut 20,8 käyntiä, 31,9 näyttökertaa ja 14,6 kävijää.

Kuvassa kävijätilastojen kehitys blogin aloittamisen jälkeen. Entryjen määrä esitetään omalla akselillaan, joka on pystyakseleista se oikeanpuoleinen.

Yksi johtopäätös kuviosta tuntuu olevan paikallaan eli entryjen määrä ei välttämättä tavoita uusia lukijoita, mutta saa aikaiseksi uusia näyttökertoja ja käyntejä.

Vaiheisen lukijoista maaliskuussa muuten 48,01% tuli viittaavilta sivustoilta (toiset blogit, blogilista.fi jne.), 47,20% hakukoneista ja 4,79% suorana liikenteenä. Tässä on selvä siirtymä hakukoneista viittaaviin sivustoihin, jos helmikuuhun (57,28% hakukoneista) vertaa.

Vaiheinen kiittää jälleen.