Journalismi vs. bloggaus - turha ottelu

Viime aikoina on keskusteltu armaassa kotimaisessa blogosfäärissä blogien luonteesta ja merkityksestä (esimerkiksi Olenko viihdettä? tai Blogien luonnetta). Samaa keskustelua on käyty myös muualla.

Timesiltä TechCrunchille siirtynyt Erick Schonfeld purkaa auki tuntojaan työskenneltyään nyt puolen vuoden ajan bloggaamiseen perustuvan median parissa ja pohtii varsin erinomaisella tavalla median muutosta ja blogien luonnetta osana tiedonvälitystä.

Blogi ei ole sama asia kuin perinteinen journalismi, mutta ei se ole sen huonompaakaan. Tekemisen tapa ja filosofia ovat erilaisia.

"Because what is a blog? It is a conversation with readers. And you don’t have to start a conversation knowing all the facts. But it helps if you end up with more than you start out with, and if you turn out to be right more often than wrong. Otherwise, people will stop listening to you—the same as they would with any media source."

Varsin selkeää.

Schonfeld viittaa kirjoituksessaan myös pariin muuhun kirjoittajaan.

Mathew Ingram kirjoittaa siitä, miten uutisten käyttäminen on muuttunut. Nykyisin informaatiota on niin paljon, että emme yksinkertaisesti pysty kuluttamaan sitä kaikkea ja käytämme yhä useammin esimerkiksi blogeja tai postattuja linkkejä henkilöiltä joihin olemme oppineet luottamaan ja seuraamme uutisvirtaa sen perusteella.

Kuten Ingram siteeraa: "If the news is that important, it will find me". Niinpä. Jos omaa työpäivää tarkastelee, niin yhä useammin uutiset saavuttavat jostain feedistä työpöydän, jolta ne voi lukea. Uutisia ei tarvitse enää hakea, ne tulevat luoksesi.

Schonfeld viittaa myös Mark Glaseriin, joka kirjoittaa siitä, että journalismin ja bloggaamisen välinen ero hämärtyy yhä edelleen. Hän viittaa näiden kahden ryhmän välisestä vastakkainasettelusta USA:ssa käytyyn keskusteluun. Raja-aidat ovat ainakin rapakon tuolla puolen kaatumassa rytisten, sillä suuret mediatalot palkkaavat blogikirjoittajia ja suuntaavat siihen voimavaroja sekä vastaavasti yhä useammat journalistikoulutuksen saaneet bloggaavat.

Vastakkainasettelu on turhaa: "Anyone who still believes that bloggers are one breed and journalists are another has been living in a cave since roughly 2002".

Glaser viittaa myös siihen, että Polk Awardilla (Polk Award for investigative journalism) palkittiin esimmäistä kertaa bloggaaja Josh Marshall, joka on töillään luonut hybridimediaa ja yhdistänyt perinteistä uutistoimintaa yleisön kanssa kommunikointiin.

Washingtonpost.com:in päätoimittaja Jim Brady sanoo sen suoraan: "I don’t think readers care whether what they’re reading is in a blog or not. What they care about is whether they trust the source of that information, whether it’s a mainstream site or a pure blog."

Aivan. Luenko uutiset blogista vai "oikean" sanomalehden/tv-aseman/uutistoimiston sivuilta, sillä ei an sich ole merkitystä. Sillä on merkitystä luotanko lähteeseen ja samalla voi kysyä; luotanko enemmän sellaiseen bloggaajaan, jonka oikeasti tunnen vai tuntemattomaan toimittajaan, joka on virallisesti töissä jossain toimituksessa? Vastaus ei ole yksinkertainen, mutta se, että tuntee ihmisen IRL on merkitystä sille, miten hänen kirjoituksiinsa luottaa - oli hän toimittaja tai ei.

Takaisin Schonfeldiin. Myös hän huomauttaa myös siitä, että blogeissa kerrottujen asioiden luotettavuus on olennaista. Hänen mukaansa myös bloggaajan velvollisuus on kertoa lukijalle totuus niin hyvin kuin pystyy. Ja sekin on tiedossa, että mediatalojen blogeja editoidaan ennen julkaisua.

Schonfeld kirjoittaa, että hänen työskentelytapansa ovat työpaikan vaihdoksen jälkeen muuttuneet ja samoin suhtaumisensa siihen miten asioita tehdään. TechCrunchilla tekijöiden filosofia on se, että on parempi tehdä juttu 70%:a jutusta valmiiksi nopeasti ja hoitaa perusfaktat oikein, kuin jäädä odottelemaan ylimääräistä tuntia (tai päivää) loppuja 30%:a. He voivat aina päivittää postausta tai kirjoittaa uuden, jos asiassa ilmenee jotain uutta.

Niin se menee. Suhde tietoon muuttuu uudessa asetelmassa läpinäkyvämmäksi ja realistisemmaksi. Enää ei ole kovinkaan järkevää kuvitella, että kun se on painettu, se on totta. Se kenties oli totta, mutta kun lehti on tullut painokoneesta ulos, todellisuus on jos saattanut muuttua. Toisaalta myös lukijoiden kommentit ja tiedot voivat täydentää sitä minkä yksi toimittaja (tai toimitus) on saanut päivän tietovirrasta muokattua. Ei ole enää staattista juttua, eikä sen sisältämää lopullista maailmanselitystä.

Raja blogien ja perinteisen journalismin välillä hämärtyy ja tulee ennemmin tai myöhemmin merkityksettömäksi. Ja se, joka enemmän tässä muutoksen virrassa muuttuu, on journalismi. Journalismi joutuu määrittelemään itseään uudelleen.