Blogien luonnetta

Päivän blogosfäärin uutinen on tietenkin Esa Mäkisen jatkokirjoitus blogien viihteellistymisestä ja kansalaisjournalismista virinneeseen keskusteluun. Luin kyseisen artikkelin ihan paperikäyttöliittymästä, mutta verkosta löytyy hieman toisin otsikoitu versio.

Sedis on kommentoinut asiaa ansiokkaasti, joten laaja kommentointi tässä blogissa (jonka perimmäinen luonne selvitetään käynnissä olevassa juhlakyselyssä) ohitetaan tällä kertaa. Pari näkökulmaa kuitenkin on syytä ottaa esiin.

Ensinnäkin. On postitiivista, että kommentointi synnyttää keskustelua myös HS:n päässä, eikä asia jää ihan siihen. En tiedä miten keskustelua varsinaisesti voisi syntyä eri välineiden rajan yli, mutta jos niin käy, niin myönteinen merkki sekin. Väline ei olisi enää itseisarvoista keskustelun käymiselle.

Toiseksi sitaatti: "Yhden ihmisen toimituskunta ja netti julkaisualustana ei vielä tee blogeista ainutlaatuisia. Viittauksia, lainauksia, kuvia ja kommentteja on ollut mediassa jo vuosikymmeniä. Julkaisemisen helppous on ainoa asia, joka tekee blogeista erilaisen. Se on aste-ero, ei luokkaero."

Puuttumatta siihen, että blogilla ei välttämättä ole pelkästään yhden ihmisen toimituskuntaa (vaikka ilmeisesti useinmiten on), sitaatin loppuosasta ei voi olla aivan samaa mieltä.

Julkaisemisen helppous (tai viittaukset, lainaukset, kuvat tai kommentit) eivät ole ainoita asioita, jotka tekevät blogeista erilaisen perinteisen lehden julkaiseman materiaalin kanssa - ihan riippumatta siitä pidetäänkö blogia kansalaisjournalismina, mielipidekirjoituksina, kolumneina, pakinoina vai jonain muuna.

Eroja syntyy esimerkiksi siitä, että blogeissa on mahdollisuus varsin nopeaankin dialogiin ja verkottumiseen suoraan käyttäjltä toiselle. Dialogin käyminen lehdessä on usein useamman vuorokauden syklissä etenevää kuten Mäkisen artikkelikin osoittaa, ensimäinen juttu taisi ilmestyä sunnuntaina ja kommentit tiistaina. Blogosfäärissä asia olisi siinä ajassa käsitelty jo loppuun.

Blogissa on mahdollista kehittää ideoita ja asioita, vaikka ryhmätyökalusta ei olekaan kysymys. Vuorovaikutteisuus on paperilehdelle varsin harvinaista herkkua, jos aina edes mahdollista.

Oman eronsa muodostaa myös ihan fyysinen ympäristö, blogi kun kulkee tarvittaessa mobiilivälineessä, mutta useimmin jokun tietokoneen ruudulla. Ihmiset omaksuvat ja käsittelevät asioita eri tavoin eri käyttöliittymissä. Tässä suhteessa perinteinen lehti on varsin hyvä, sillä siitä asioiden lukeminen on edelleen helpompaa, kun häiritseviä tekijöitä on vähemmän.

Kun kokonaisuuteen liitetään se, että blogissa voidaan käyttää multimediaa ja niiden ympärille voidaan toteuttaa dynaamisia elementtejä, emme puhu enää staattisesta julkaisemisesta, jossa joku vain toimittaa ja joku toinen lukee. Puhumme varsin erilaisesta kommunikaatiosta verkon välityksellä. Voisi sanoa myös, että puhumme aikalailla erilaisesta oppimisesta.

Blogien kohdalla lukija ei ole pelkästään objekti, vaan hän on myös subjekti - jos niin itse tahtoo.

Ei siis ole ihan väärin sanoa, että kyse ei ole enää aste-erosta, vaan ihan oikeasta luokkaerosta. Ellei sitten kokonaan erilaisesta paradigmasta.

* * *

PS. En ole sitten tätäkään entryä loukkaantuneena kirjoittanut.