R.I.P. Arthur

En väitä olevani suuri 19.3. edesmenneen sci-fi-legenda Arthur C. Clarken tuotannon tuntija, mutta avaruusoopperan ystävänä mestarin tuotantoa ei ole voinut ohittaa.

Siinä missä H.G.Wells ja Jules Verne loivat pohjaa sci-fi:lle maahan hyökkäävillä marsilaisilla ja kuumatkoilla, Clarke vei ihmisen planeettojen väliseen avaruuteen. Samalla hän oli niitä kirjailijoita, jotka avasivat sci-fi:lle tietä kohti "vakavasti otettavaa" kirjallisuutta, kuten J. Pekka Mäkelä toteaa.

Kun näin ensimmäisen kerran Stanley Kubrikin ohjaaman elokuvan 2001: Avaruusseikkailu, se meni totaalisesti yli hilseen. Kun näin sen joku vuosi ensimmäisen kerran jälkeen uudestaan, elokuva iski tajuntaan vauhdilla. Avaruusoopperan piirtämä tulevaisuuden maisema ja sen surrealismi tuli hetkeksi nähtäville. Sinänsä juoni, vai miksi sitä tässä yhteydessä pitäisi kutsua, oli oikeastaan kokemuksen kannalta yhdentekevä, mutta silti se kertoi jotain kiehtovaa tarinaa, jonka alkujuurille oli vaikea päästä.

Sama teos kirjana tuntui jopa paremmalta kuin elokuva, jonka käsikirjoituksesta kirja oli syntynyt. Seesteisen hämäränä se lopulta vie lukijansa päätepisteeseen.

Muista yhteyksistä, joissa Clarkeen on tullut törmättyä, mainittakoon Maan ulkopuolista elämää etsivä SETI@home-projekti, joka tukijana Clarke toimi. Kyseessä on hanke, jossa pyritään analysoimaan radioteleskooppidataa tavallisten kotikoneiden prosessoritehoilla ja löytämään datasta säännönmukaisuuksia, joita pitäisi tutkia tarkemmin.

Vanha mestari on siis poissa ja jalanjälki jäi.