Kukakohan sitä sensuuria oikein halusi?

J. Piiroinen kirjoittaa Hämeen Sanomissa viimeaikaiseen nettisensuurikeskusteluun liittyen pohdintaa aiheuttavia kysymyksiä. Kuka nykyisin voimassa olevaa netin suodatuslakia oikein halusi?

Keskusrikospoliisi sanoi lain valmisteluun liittyvässä lausunnossaan, ettei kyseisestä laista ole uudeksi merkittäväksi työkaluksi rikollisuuden torjuntaan eikä estomenettelyllä sellaisenaan ei ole vaikutusta lapsipornon rikolliseen levittämiseen internetissä. Eli poliisi tiesi, ettei hommasta ole hyötyä.

Kuluttajavirasto kannatti omassa lausunnossaan mm. sitä, että tietosuojavaltuutetulla olisi oikeus saada tieto poliisin laatimasta luettelosta. Tietosuojavaltuutettu sen sijaan totesi, että sen asian arviointi, missä määrin tällaisella suodatuksella on mahdollista rajoittaa Suomen perustuslain 12 §:ssä säädettyä sananvapautta, ei kuulu tietosuojavaltuutetun toimivaltaan. Kenelle se sitten kuuluu tällaisissa "salaisten listojen" tapauksissa? Kuka valvoo poliisin sattumanvaraista estotoimintaa?

Edelleen jo lainvalmisteluvaiheessa on kerrottu estojen kiertomahdollisuuksista ja toteutustavoista. Hämmentävää kyllä, ministeri itse on asiassa ollut hämmästynyt ja ties mitä, vaikka sensuurikohun keskeiset asiat lukevat ministeriön omissa dokumenteissa ja vieläpä ennen koko lain säätämistä.

J.Piiroinen tekee esittää myös kysymyksen siitä, kuka korvaa syntyneet vahingot? Vahinko syntyy silloin, kun poliisin estotoiminnan seurauksena käyttäjiä estetään pääsemästä sellaiselle sivustolle, jolla ei ole mitään tekemistä lapsipornon kanssa. Näin on tapahtunut ja poliisi itsekin sen myöntää. Kenen on vastuu virheistä?

Piiroisen teksti on kokonaisuudessaan lukemisen arvoinen ja on helppo yhtyä hänen näkemykseensä:

"Kaikella kunnioituksella ministeri Lindén, ehdottamanne pakkosensuuri on kuin tapaus, jossa takapihallanne tehdään rikollista toimintaa, kun ilmoitat poliisille, poliisi tulee ja vetää verhon ikkunan eteen, jotta et enää näe asiaa. Onko tämä oikea ratkaisu itse ongelmaan?"

Ensi viikolla (4.3.) järjestetään suurmielenosoitus nettisensuuria vastaan. Valitettavasti Vaiheinen ei saata osallitua, mutta kannustaa vankasti. Mielenilmaus on vähintääkin paikallaan, sillä lapsipornotapauksessa huonoksi todettua netin sensurointia on vilauteltu niin Suomen lainsäädännön mukaan arpajaisiksi tulkittaviin huutokauppoihin kuin nettipokeriinkin. Jos lapsipornon kohdalla tulkinnoissa tulee hankaluuksia, niin mitenköhän paljon niitä tulee sitten jossain arpajaisissa?

Tulkinnatkaan eivät poista sitä tosiasiaa, että huonon lain perusteella valitut menetelmät ovat vähintäänkin uhka elleivät sitten selvä rajoite sananvapauden toteutumiselle.

Vaiheisen viesti eduskuntaan sekä liikenne- ja viestintäministeriöön: "Jo riittää hölmöily". Ja poliisi pyytäköön Matti Nikiltä anteeksi.