Jazz Library

Joku aika sitten tuli tarinoitua, että BBC:n Jazz Library ei ole saatavilla Suomessa podcast-jakelussa. Ei se sieltä podcasteista vieläkään ole saatavilla Iso-Britannian ulkopuolisiin IP-numeroihin, mutta BBC:n laadukkaita jazz-ohjelmia on kuultavissa BBC:n iPlayer Radion kautta.

Tällä viikolla on kuultavissa Jazz Library:ssa Alyn Shiptonin ja Brian Mortonin poimintoja Eric Dolphyn uran varrelta. Kerrassaan mainiota musiikkia. Tunnin ohjelmasta käydään läpi Dolphyn uran vaiheita, mutta myös levytyksiä eri instrumenteillä.

Eikä tässä vielä kaikki. Tuolta on saatavissa yhteensä 24 erilaista jazz-ohjelmaa eri genreissä. Montako jazz-aiheista ohjelmaa Suomessa kuulee kaikilta eri kanavilta yhteensä? Kaikki kunnia Ylen Jatzofrenialle ja Jazzradiolle, mutta BBC:n tarjonta on eri sfääreissä.

Eri tasolla ovat toki BBC:n resurssitkin, mutta onko se koko totuus? Väitän, että tarjontaa ohjaa myös käsitys kulttuurista sekä se perinne, joka kyseisillä kulttuurilaitoksilla on.

Vaiheista ei haittaa liittyminen digikieltäytyjiin (by Sedis). Ei tässä kuulkaa ehtisikään mitään televisioita katselemaan.

* * *

Dolphyä pidetään eräänä jazzin historian merkittävimmistä saksofonisteista. Vain 36-vuotiaana Berliinissä diabeteksen seurauksena kuollut Dolphy soitti alttosaksofonia, bassoklarinettia ja huilua. Kahden jälkimmäisen osalta Dolphy oli ensimmäisiä muusikoita, jotka käyttivät näitä soittimia jazz-musiikissa.

Dolphyn musiikkia kuvaillaan usein free jazziksi, mutta hän itse kiisti liian suoraviivaisen tulkinnan. Hänen itsensä mielestä kyse oli enemmänkin tiukasta, mutta epätavallisesta, harmoniasta. Toisaalta hänen musiikkiaan voidaan kuvata myös avantgarde-jazziksi. Esimerkiksi Charles Mingus piti häntä erittäin lahjakkaana tulkitsijana.

Uransa aikana Dolphy levytti ja esiintyi mm. John Coltranen, Ornette Colemanin, Freddie Hubbardin ja Charles Mingusin kanssa.

Vladimir Simoskon kirjoittaman musiikillisen elämäkerran mukaan Dolphy oli ahkera harjoittelija ja omistautunut musiikilleen. Mingusin kertoman mukaan Dolphy saattoi bileissä keskittyä harjoittelemaan vaikkapa Charlie Parkerin tahdissa muiden pitäessä hauskaa.

Johtuen Dolphyn varsin varhaisesta poistumisesta maalliselta taivallukseltaan, hänen levytystensä määrä ei ole aivan jättimäinen, vaikka varsin laaja onkin. Esimerkiksi sellaiset levytykset kuin Out There vuodelta 1960 tai hänen kuolemansa jälkeen julkaistu Out to Lunch vuodelta 1964 ovat jazzin klassikoita.