Olenko viihdettä?

Tämä on Vaiheisen 301. entry eli yksi tasaluku tuli ohitettua ja samalla tarvetta pohtia hieman blogin olemusta.

Kuin tilauksesta HS:n Esa Mäkinen julkaisi sanoja kirvoittaneen artikkelin blogosfäärin viihteellistymisestä. Asiaan ovat jo omalta suosikkilistaltani kommentoineet ainakin: Kari Haakana, Sedis, SchizoBlog, Yrttimaan aikakirja, Tuhat sanaa ja Skrubu. Onpa itse artikkeliin esitetty HS:n sisälläkin eriävä mielipide. Jokunen ajatus seuraavassa voi siis olla todettuna jo useammassakin paikassa, mutta sanon ne silti.

* * *

Mäkisen mukaan Blogilista.fi:n 50 suosituimmasta blogista viihteelliseksi laskettuja on 44. Sinänsä tekninen seikka, mutta mitähän "suosituimmilla" tässä tässä yhteydessä tarkoitetaan? Blogilista.fi:ssä kun on kolmekin erilaista tapaa luokitella noita. Kaikki kolme (luetuimmat, top-lista ja kuuma lista) ovat hieman erilaisia.

Kun suosituimmista näkyvä osa on käsityöblogeja, niin on tietysti hyvä kysyä, ovatko ne kaikki "viihdettä" vai eivät? Ovatko kaikki harrastukset viihdettä? Ovatko kaikki käsityöblogit harrastusblogeja? Itse en sellaisia lue, joten en osaa sanoa, mutta voin kuvitella useammakin näkökulman, jonka perusteella kaikkia noita ei kategorisesti voi pistää viihteen alle. (Ei ehkä kuulu nyt tähän, mutta mitä on "viihde"?)

* * *

Mäkinen kirjoittaa "blogit eli verkkopäiväkirjat syntyivät vuosituhannen vaihteessa...".

Siis mitkä syntyivät? Mistä lähtien "blogi" on ollut synonyymi "verkkopäiväkirjalle"? Tai mistä lähtien se ei ole ollut sitä? Varmasti blogilista.fi:stä löytyy paljon "verkkopäiväkirjoja", mutta esimerkiksi Vaiheinen ei ole sellainen. Vaiheinen ei edes pyri kertomaan mistään sellaisesta, "mitä ajattelin tänään" tai "mitä tein tänään". Tuskin kukaan sellaisesta edes haluaisi lukea.

Vaiheinen pyrkii kertomaan siitä, mistä haluan tänään sanoa julkisesti jotakin ja se on tehty tarkoituksella - oli se viihteellistä tai sitten ei. Valtaosa 300 entrystä ei varmasti ole viihdettä, sillä melkein 100 entryä on tehty aikamme tuskallisimmasta ongelmasta eli ilmastonmuutoksesta ja siitä on viihde kaukana. Osa entryistä taas on vähemmän vakavia, jonka tekstistä tai sen asiayhteydestä toivottavasti huomaa.

Siis. Yksittäistä blogia ei voi välttämättä sijoittaa viihteeksi pelkän teeman tai otsikon vuoksi.

* * *

Kun Mäkinen kirjoittaa "sinnikkäät kansalaisjournalistit voisivat paljastaa ruohonjuuritasolla kaiken sen, mistä Yleisradion, STT:n ja Helsingin Sanomien kaltaiset valtamediat vaikenevat. Neljä vuotta myöhemmin näyttää siltä, että blogien lupaus ei täyttynytkään.", hän on vain puolittain oikeassa, mutta ehdottoman sokea omalle listaukselleen.

Ehkä 50 suosituimmassa blogissa ei suunnattomasti kritiikkiä valtamediaa kohtaan, mutta jos hän tarkastelisi blogosfääriä hieman syvällisemmin tai laajemmin, hän löytäisi tiukkaa ja hyvin perusteltua kritiikkiä niin valtamediaa kuin muitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan. Sellaista kritiikkiä, jota esimerkiksi HS:stä ei löydä.

Esimerkiksi viimeaikainen nettisensuuria vastustava keskustelu olisi suurella todennäköisyydellä ohitettu olankohautuksella ellei se olisi saanut kuplintaa aikaiseksi nimen omaan blogien kautta. Valtamedia - HS mukaanluettuna - syttyi koko asiaan pahasti jälkijunassa.

* * *

Sama esimerkki kelpaa vastaväitteeksi Mäkisen siteeraaman yliopistonlehtorin toteamukseen, että "Suomessa ei ole ollut todellista tarvetta vakavan kansalaisjournalismin syntymiseen". Kriittistä massaa ei ehkä vielä ole tarpeeksi, mutta pelkällä massalla kansalaisjournalismia ei synny, sillä myös sisällöillä on merkitystä.

Johtuen Mäkisenkin toteamasta tosiasiasta, että blogien kävijämäärien mittaaminen on vielä vajavaista, on myös tuohon kriittiseen massaan perustuvat johtopäätökset osin huteralla pohjalla.

Kansalaisjournalismia voi kuvata myös se, miten taajaan nk. valtamedia siteeraa blogeissa esitettyjä asioita tai bloggaajia. Se millaisen inputin kansalaisjournalismi voi muulle journalismille antaa, on ihan kelvollinen mittari. Mitenkään laajaa se ei ole, vaan nimellä pääsee blogeista valtamediaan useammin kuin sisällöillä, mutta samaa esimerkkiä käyttääkseni; kuka tiesi Matti Nikistä mitään ennen kuin hän toi nettisensuurin esille?

* * *

Jos syyte on se, että blogit ovat viihteellistyneet (mitä siis Mäkisen kirjoitus ei pysty oikeasti edes osoittamaan), niin mitä sitten? Koko mediakenttä tuntuu viihteellistyneen ja mitenköhän blogien kohdalla käytetyllä viihdemittarilla tulkittuna esimerkiksi HS:n kävisi? Onko HS "viihteellistynyt" viimeisen 5 vuoden sisään? Miten on YLE:n käynyt?

Jos katsoo kaikkia lehtiä Levikintarkastus Oy:n tilastoista, niin tilannehan on sellainen, että 50 suosituimmasta noin 30 on jonkinsortin viihdelehtiä. Tilaston tulkinta on luonnollisesti enemmän tai vähemmän väärä, koska esimerkiksi HS (ja Aamulehti, Turun sanomat jne.) numeroissa laskettu 3 kertaan. Lisäksi peistä siitä mikä on viihdelehti ja mikä ei, saisi taittaa maailman tappiin asti. Jos siis "oikeilta journalisteilta" kysyttäisiin.

Jos sitten katsoo Finnpanelin TV-mittarituloksia (per 16.3.2008) katso, niin 50 suosituimmasta ohjelmasta (kaikki kanavat jne.) 31 on viihdettä (Päivän sää-ohjelmia ei ole laskettu viihteeksi, ne puuduttavat katsojaa ihan liikaa).

Jos kerran suosituimmissa blogeissa on monia viihteeksi luettavia, niin voi vain kysyä: "Sou?"

* * *

Valtamedialla on ollut taipumusta katsoa nenänvartta pitkin nk. kansalaisjournalismia. Sinänsä ymmärrettävää silloin kun uudessa ilmiössä omalla pelikentällä on jotain ennakoimatonta, hallitsematonta ja vanhoista kaavoista poikkeavaa. Ilmiö kertoo myös siitä, että uutta ilmiötä ei osata toimituksissa hyödyntää eikä siihen osata suhtautua kiinnostuneesti.

Torjunta ilman järkevää analyysiä kertoo ehkä enemmän toimituksessa vallitsevasta pölyisestä ilmapiiristä kuin journalistisesta ennakkoluulottomuudesta.

* * *

Kansalaisjournalismi hakee Suomessa vielä muotojaan, mutta kun esimerkiksi blogilista.fi:n kautta etsii selvästi sille sektorille pyrkivät blogit, niin huomaa ilmiön olevan olemassa ja tosi. Ehkä suuri suosio näille on vasta tulossa, mutta se ei vähennä niiden sisällöllistä arvoa.

Kaikkien blogien tehtävänä ei ole olla jotenkin kansalaisjournalistisia, vaan mukaan mahtuu ihan hyvin myös ne "verkkopäiväkirjat" tai muutkin. Netin väyliä ja kanavia tai niiden käyttöä ei kannata edes pyrkiä luokittelemaan kirjastoluokituksilla tai näkemään lehden toimituksellisina osastoina. Se nyt vaan on netin perimmäiseen luonteeseen kuuluva seikka.

* * *

Blogilista.fi:n asema muuten alkoi Mäkisen tekstin perusteella hieman närästämään. Mistä lähtien kyseinen SanomaWSOY:n palvelu tai varsinkaan sen tilastointi on jokin auktoriteetti?

Paljon on blogeja ja kansalaisjournalismia kyseisen palvelun tavoittamattomissa, eikä nuo mittaritkaan siis ole välttämättä sellaisia, joista pitäisi syvällisempiä johtopäätöksiä yleisistä ilmitöistä tehdä.

* * *

Asiasta innostuen on juhlakyselyn aika. Selvitetään siis lopullinen totuus siitä, millaisena Vaiheisen lukijat kyseistä blogia pitävät. Vastaa siis sivupalkissa olevaan kyselyyn. Lopullinen analyysi julkistetaan, kun sangen monimutkainen ääntenlaskenta on saatu valmiiksi.

* * *

EDIT 19.10: Saaran blogi meinasi entryn alun listalta unohtua.