Ikäraja?

HS:n mukaan sisäministeri Anne Holmlund (kok) haluaa lasten ja nuorten suojaksi internetiin parempaa valvontaa. Lehden mukaan hän ehdottaa harkittavaksi, että nettisivustoille luotaisiin ikärajoja ja asetettaisiin tarvittaessa järjestyksenvalvojat.

Lasten ja nuorten suojeleminen kaikenlaisten medioiden haitallisilta sisällöiltä on tärkeää. Mutta ne keinot...

Monilla sivuilla on jo ikärajoja ja kaikki tietävät etteivät ne toimi. Kuinka palvelussa voidaan varmistaa, että käyttäjä on jonkun tietyn ikäinen, ellei käytetä vahvaa tunnistusta kuten esimerkiksi pankkitunnuksia.

Järjestyksenvalvojat? Mitä ne ovat? Esimerkiksi varsin nuorten käyttäjien suosimassa Habbo hotellissa on valvontaa jo ihan operaattorin toimesta. Kuka niitä sitten nettisivustoille määräisi ja kuka siitä maksaisi palkkaa? Ja jos se perustuisi vapaaehtoisuuteen, niin millä lihaksilla järjestyksenvalvoja pistäisi jonkun verkkosivuston kuriin ja järjestykseen? Antamalla jälki-istuntoa?

Entäpä miten "järjestyksenvalvoja" pistäisi kuriin ulkomailla ja ulkomaisen lainsäädännön turvin toimivia sivustoja? Sitäkin on suomalaispoliitikkojen suulla ehdoteltu, että pitäisi perustaa joku kansainvälinen virasto valvomaan kaikkia nettisivuja. Ei toimi.

Nuorten ja lasten median (internet on vain yksi osa tätä kokonaisuutta) käytön opastamisessa ja ohjaamisessa keinot rajalliset ja niistä valtaosa kuuluu kodin ja koulun tontille. Medialukutaito, terve itsetunto ja järkevä eettinen perusta ovat asioita, mistä nämä asiat lähtevät. Ei valvonnasta ja seurannasta.

* * *

Tästä innostuneena Vaiheinen antaa lukijansa päättää mikä tämän blogin ikärajaksi asetetaan. Vastaa siis kyselyyn, tulos julkistetaan kunhan se selviää.

Nyrjähdyksiä #12

Yle uutisoi tänään, että keskustan puoluehallitus evästi kansanedustajiaan ja muita vaikuttajiaan koskien vaalijärjestelmän uudistusta. Ehdotuksessa olisi vaalialueena koko Suomi, paikalliset vaalipiirit ja niin päin pois.

Kun sitten toimittaja oli mennyt kysymään kommenttia sosiaalidemokraattien puoluesihteeri Maarit Feldt-Rannalta oli hänen vastauksessaan jotain niksauttavaa. Hän ei tyrmää keskustan ehdotuksia suoralta kädeltä, "täytyy tehdä laskelmia".

Siis tarkoittaako hän sitä, että pitää laskea kuinka demokratia mahdollisesti toteutuisi parhaiten ja tasapuolisimmin? Vai sitä, kuinka paljon demarit uudessa vaalipiirikuviossa saisivat paikkoja? Veikkaan jälkimmäistä.

Juuri tällaiset kysymykset ovat niitä, joissa poliitikot näyttävät heikkoluonteisuutensa. Mitä kummallisimpia järjestelmiä yritetään kehitellä, jotta se oma saisi mahdollisimman hyvän tuloksen ja sitten saavutettua tulosta väitetään mahdollisimman demokraattiseksi.

Propelit kellumaan!

Ilmastonmuutoksen hillintä tuottaa myös liiketoimintaa. Niin myös Suomessa, jos vain haluamme.

Samaan aikaan kun äänekkäästi käytetään energiaa erityisesti energiaintensiivisen teollisuuden rakennemuutoksen kanssa painimiseen sekä ilmastomuutoksen hillinnän kustannuksista voivottelemiseen(*), ei juurikaan puhuta siitä potentiaalista, joka helposti jää käyttämättä.

Otetaan esimerkiksi nyt vaikka tuulivoima. Jo vuonna 2005 teknologiateollisuus arvioi, että 15 miljoonan euron vuotuisella panostuksella vuonna 2020 tuulivoimateollisuuden vienti Suomesta voisi olla 1,4 miljardia euroa (vienti oli jo 2005 noin 200 miljoonaa euroa) ja ala voisi työllistää 18 000 ihmistä. Ja sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Eräiden tuoreiden arvioiden mukaan uusiutuvan energian käytön kasvun lasketaan tuovan Suomeen yli 20 000 uutta työpaikkaa. Näihin lukemiin on laskettu paljon muutakin kuin tuulivoimaa, eikä nuo työpaikat tule itsestään, vaan se vaatii panostamista. Kukaan ei tule ketään hakemaan sohvan pohjalta töihin, eikä kukaan tilaa Suomesta modernia teknologiaa ellemme itse toimi asiassa aktiivisesti.

Suomessa on kuitenkin jääty omista tavoitteistakin jälkeen ja kehitys on ollut kansainvälisestikin arvioituna hidasta. Tutkitusti kyse on myös pessimististä asenteista. Ja tuo pessimismi on tyhmää ja osin seurausta siitä, että Suomea yritetään käyttää keskistetyn ydinvoimaan perustuvan energiantuotantostrategian koekenttänä.

Aikaa tuhlaavasta pessimismistä kertoo myös se, että Suomen tuulivoimateho on nyt noin 110 megawattia. Uutta tehoa nousi vuonna 2007 hieman yli 20 megawattia. Kasvuvauhti on alle sadasosan (voit lukea myös "alle 1 %") siitä vauhdista, jolla esimerkiksi Espanja rakentaa uutta tuulivoimaa. Vetää sanattomaksi tämä saamattomuus...

Maailmalla kasvuvauhti on juuri nyt kovaa sillä viime vuonna tuulivoimaloiden rakentaminen maailmalla kasvoi 27 %. Ja mihin painopiste on siirtymässä? Euroopasta USA:han ja Kiinaan. Kuka vielä väittää ettei markkinoita muka ole?

Ja USA:ssa tilanne vaikuttaa kehittyvän edelleen eli siellä yritykset kilpailevat vihreydellään. Sikäläinen ympäristöviranomainen EPA julkaisee listaa eniten vihreää sähköä (tuuli, aurinkopaneelit, vesivoima tai biopolttoaineet) käyttävistä yrityksistä ja organisaatioista. Listan kärjessä eivät hillu pikkupuljut tai ekofirmat, vaan Intel, Pepsi, US Air Force, Wells Fargo & Company ja niin pois päin. Ihan totta, on enää vaikea ymmärtää sitä vähättelyä, jota Suomessa uusiutuvaa energiaa kohtaan harjoitetaan niin teollisuuden kuin valtiovallankin taholta.

Tuulivoima on myös alue, jossa voi harjoittaa tutkimusta ja tuotekehitystä yhä edelleen. Ja siis tuottaa sitä kautta kilpailuetua markkinoilla. Otetaan nyt esimerkiksi Norjalaisen Statoilin Hydro, joka on merellä kelluva tuulivoimala, jotka vietäisiin avomerelle. Laskelmien mukaan ne tuottaisivat enemmän energiaa ja tulisivat halvemmiksi.

Tuulivoima voisi siis olla Suomessakin businesta, mutta rakentamalla energiastrategiaa keskitetyn tuotannon varaan ja väheksymällä tuulivoiman kaltaisia vaihtoehtoja, mahdollisuudet hukataan. Mahdollisesti lopullisesti.

Ainiin. Sen lisäksi, että tuulivoimalat ovat ilmastonmuutoksen hillinnälle hyödyllisiä ja potentiaalista liiketoimintaa, ne ovat Vaiheisen mielestä esteettisesti erinomaisen viileitä vekottimia.


(*) Se voivottelu muuten taitaa olla turhaa, sillä YLEn talousuutiset tietävät kertoa, että päästökaupan vaikutus sähkön hintaan on jäämässä oletettua pienemmäksi. Päästömarkkinat eivät saaneet sätkyä EU:n energiapaketista, lauha talvi seisottaa muutenkin hiilivoimaloita, vesivarastot ovat pullollaan ja yleinen talouden alakulo painaa myös päästölupien hintoja markkinoilla. Tietenkin monet näistä tekijöistä ovat väliaikaisia tai voivat kääntyä mihin suuntaan tahansa, mutta jälleen tuli kuitenkin nähtyä se, että pirujen maalaileminen seinille ei vastannut toteutuvaa todellisuutta.

Yhteiskuntavastuu

Tuli tuossa jokunen päivä sitten hajanaisesti pohdittua vastuuta eri näkökulmista. Niin teki sitten myös Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos vakuutusyhtiö If:n riskienhallintaseminaarissa.

Tekniikka & Talouden juttu otsikoidaan sitaatilla Wahlroosilta: "Yrityksellä ei ole yhteiskuntavastuuta". Wahroos totesi jutun mukaan, ettei yrityksen varoja saa käyttää muuhun kuin osakkeenomistajien varallisuuden kartuttamiseen. Wahlroos sanoi myös, että yritys hoitaa velvoitteensa veroja maksamalla, ja muu kuuluu yhteiskunnalle.

Näin puhuu siis kapitalisti. Samaan hengenvetoon todettakoon, että markkinatalous ei ole sama asia kuin kapitalismi, vaan niillä on eronsa juuri tuossa suhteessa yhteiskuntavastuuseen.

Jos kapitalisti sanoo, että yrityksellä ei ole yhteiskuntavastuuta, hän on väärässä. Yrityksellä on yhteiskuntavastuunsa useammassakin suhteessa, kuten esimerkiksi Suomen Yrittäjät kertoo.

Yrityksellä on vastuunsa niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisestikin. Yritys ei siis voi vastuullisesti esimerkiksi dumpata ydinjätteitä kehitysmaihin tai olla edes rahoittamassa sellaista toimintaa, ei vaikka se perustuisikin johonkin lainreikään ja olisi massiivisen hyvää businesta. Vastuullinen pankki ei saa ryhtyä kiertämään pörssin sisäpiirisäädöksiä, vaikka keksikin jonkin kepulikeinon. Myöskään henkilöstöä vastuullinen yhtiö ei kohtele ihan miten tahansa ja missä tahansa.

Luonnollisesti on myös niin, mihin Wahlroos myös viittaa, että yrityksen yksi keskeinen tehtävä on osakkeenomistajien varallisuuden kasvattaminen. Tappiolla toimivat yritykset ovat lyhytikäisiä yrityksiä ja sellaisesta ei ole mitään iloa kenellekään. Riistämisen rajan yli voittoa tavoitellessa ei kuitenkaan ole mitään järkeä mennä.

Yhteiskuntavastuu kun ei ole mitenkään ristiriidassa yrityksen omistajien intressien kanssa, pikemminkin päinvastoin. Vastuullinen liiketoiminta on pitkäjänteisempää ja sitä kautta kestävämmällä pohjalla. Se on myös omistajien etu, koska silloin yrityksen arvo on paremmin turvassa. Vain pikavoittoja pörssistä keräävälle tämä ei merkitse mitään, koska eivät ne hetken omistettavat yhtiötkään mitään varsinaisesti merkitse, vain kurssin suunta ja sen tuoma nopea hyöty.

Jos kerran Wahlroos on sitä mieltä, ettei yrityksellä ole yhteiskuntavastuuta, niin miksi ihmeessä hänen johtamansa Sampo-konserni sitten julistaa vuoden 2006 vuosikertomuksensa Yritysvastuuraportissa, esimerkiksi että:

"Yhteiskuntavastuu ulottuu kuitenkin omistajia ja asiakkaita laajemmalle. Sampo etsii tapoja harjoittaa liiketoimintaansa niin, että kaikkien sidosryhmien intressit voidaan ottaa huomioon omistajien eduista tinkimättä. Oma henkilöstö, asiakkaat, palveluntarjoajat, tavarantoimittajat ja monet muut ovat tässä työssä Sammon tärkeitä sidosryhmiä. Vastuuta toteutetaan ja seurataan taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun suhteen."

Vai pitääkö Wahlroosin puheet tulkita siten, että kaikki muu paitsi osakkeenomistajien etu on tuossa paperissa pelkkää puppua ja pelkkää mainosmateriaaliksi tarkoitettua sanahelinää? Jos noin on, niin ei kait ne osakkeetkaan sitten sen luotettavampia ole, vai?

Tieto suojaa, mutta ketä?

Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutosta valmistellaan siis edelleen. Nyt asiaan on puuttunut oikeuskansleri, joka muistuttaa työntekijöilläkin olevan oikeuksia siinä miten työnantaja seuraa ja selvittää työntekijöidensä sähköpostiliikennettä.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielestä valmisteilla oleva lakiesitys ei riittävästi suojaa työntekijöiden viestintäsalaisuutta ja myös työntekijän oikeusturva pitäisi varmistaa.

Tekeillä oleva laki antaisi työantajille nykyistä laajemmat oikeudet tutkia sähköpostien tunnistetietoja epäiltyjä väärinkäytöksiä selvitettäessä. Työnantajat perustelevat laajempia oikeuksia epäselvillä laintulkinnoilla ja yrityssalaisuuksien suojelulla.

Tällaisten lakien kanssa pitää olla tarkkana ja niitä ei saa muutella pelkästään jonkun yksittäisen ryhmän liiketoimintaintressien vuoksi. Kyse on kansalaisuuteen liittyvistä perusoikeuksista ja niiden turvaamisesta suhteessa yksilöä selvästi vahvempaan instituutioon. Tietosuoja on näinä internetin valta-aikoina yksi nousevista yksilön oikeuksista, tai ainakin pitäisi olla.

Tiedosta on tulossa yhä merkittävämpi tuotannon tekijä yrityksille, mutta myös yhä herkemmin yksilön oikeuksia koskettava tekijä. On siis arvattavaa, että intressiristiriitoja tällä sektorilla on tiedossa.

Oikeuskanlerin ihan hyvä ottaa asia esille. Kyse kun ei ole pelkästään busineksen tukemisesta tai suojaamisesta, vaan myös yksilön suhteesta instituutioihin.

Tällaisissa asioissa on liian helppoa ryhtyä vähättelemään yksilön oikeuksia esimerkiksi perustelemalla epäpätevästi sillä, että syyttömillä ei ole mitään syytä pelätä. Syylliset on aina mahdollista saada kiinni, vaikka uusia lakeja ei säädettäisikään, mutta työntekijän menetettyä oikeutta yksityisyyteen voi olla erittäin hankala saada takaisin.

Poliittisessa retoriikassa tämä yksilön asema suhteessa yhteiskuntaan on ollut ainakin takavuosina ollut esillä myös perusoikeuksien tasolla. Tietosuojassa on kyse vastaavasta asiasta vaikka kyseessä ei olekaan klassinen valtio versus kansalainen asetelma, vaan työntekijän suhde työantajaan. Rajanvetoa yksilön oikeuksista ja asemasta tehdään tänä päivänä nimenomaan työelämässä, politiikka kun on saatu pois politiikasta Suomi Oy:n keskittyessä osakkeiden omistamiseen.

Nyt olisi siis päättäjillä paikka käydä paljon kaivattua aatteellista keskustelua tietosuojan ympärillä. Tietosuojan murentamisessa on eräällä tavalla samanlaisesta tilanteesta kuin poliisille jatkuvasti annettavista laajemmista oikeuksista, jotka ennemmin tai myöhemmin alkavat murentamaan kanslaisten perusvapauksia.

Go Green kannattaa

USA:ssa on nyt arvioitu paljonko hallinto säästäisi, jos sen tietotekniikkaa päivitettäisiin energiaa säästävämpiin malleihin.

HP:n ja Intelin raporttien mukaan päivittämällä PCt, monitorit ja palvelimet energiapihimpiin vaihtoehtoihin ja ottamalla käyttöön energiaa säästäviä teknolgioita kuten virtualisointia, amerikkalaiset veronmaksajat voisivat säästää noin 275 miljoonaa dollaria vuodessa. Samalla myös energiaa säästettäisiin huimasti.

Esimerkiksi palvelinkeskusten sähkölaskuissa pudotusta olisi mahdollista saada aikaiseksi noin 40%.

Kuten Ted Samson sen sanoo, julkinen hallinto ei ole ollenkaan ainoa paikka, joka pystyisi hyötymään vihertävästä teknologiasta. Potentiaalia siis on sekä taloudellisesti, että ympäristöllisesti myös IT:ssä.

Kymmenen parasta

J. Pekka Mäkelä ja Yrttimaan aikakirja on esittänyt haasteen "kymmenestä parhaasta blogista" ja samalla listannut Vaiheisen omalle listalleen. Vaiheinen kiittää ja kumartaa nöyrästi.

Kymmenen omasta mielestä parhaan blogin listaaminen ei ole helppoa eikä varmasti tee oikeutta kaikille niille hyville blogeille, joita tulee aktiivisesti seurattua. Mitenkään lopullisen objektiivisesti tällaisia asioita ei voi listailla ihan siitäkin syystä, että tulee seurattua myös kavereiden blogeja. Mutta laitetaanpas levysoittimeen Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki ja tarkastellaan omaa listaa hetki.

Kun hiukan penkoo omaa blogilistaa, niin huomaa että aktiivisessa seurannassa on nyt jokunen kymmen blogia, suurin osa suomalaisia, mutta joitain ulkomaisia. Joukossa on varsin erilaisia blogeja, mutta varsin monessa on jollain tavalla kulttuurinen näkökulma. Jonkun verran tiedettä IT:tä ja mediaa.

Poimitaanpa nyt sitten tämän aamupäivän mielialan mukaan "10 parasta" ja listataan ilman arvojärjestystä. Jokainen blogi on entryn arvoinen.

365.fi -vuosi valokuvina
Valokuvablogi, jossa joka päivälle valokuvallinen näkemys tästä maailmasta ja sen menosta.

Tähtikuvaus.info
Toinen valokuvablogi, joka ulottaa katseensa maan kamaralta kauemmas universumiin.

Halo Efekti
Kuvablogi, mutta myös suoraa puhetta omia sanojaan lainaten "elämästä vihoviimeisillä korpimailla Jyväskylän ja Muuramen välissä".

IStori
Venäjää ja näkemystä, rehellisen henkilökohtaisella otteella.

Sedis
Leffoja, kulttuuria ja sivistystä.

Kemppinen
Ottaa kantaa ja katsoo asioita kulmista. Ei aina ihan helppo, mutta kaiken ei pidäkään olla kevyttä.

Paholaisen Asianajaja
Skeptinen ote huuhaaseen ja humpuukiin.

Sustainable IT
InfoWorldin blogi, jossa käsitellään aikamme puheenaihetta eli ilmastonmuutosta. Näkökulmana on IT eli se mitä tällä teknologialla voidaan asian hyväksi tehdä.

Viides rooli
Kulttuuria ja näkemyksiä, joita itse ei tule edes ajatelleeksi.

Yrttimaan aikakirja
Tarinaa kirjoittamisesta, kirjallisuudesta, musiikista ja muusta elämän laatua parantavasta.

Koska tulin listanneeksi myös haastajani, ilman nk. vastapalveluksen ajatusta, otetaan mukaan vielä yksi bonus ja itselleni varsin uusi tuttavuus:

Ahteri Petomaan tanssikoulu
Ei aina kiltti, mutta terävä. One-liner puree.

Aika monta hyvää blogia jäi nyt pois, esimerkiksi mediaa käsittelevät näköjään kokonaan. Niin sevähän on, että kymmenen parhaan blogin valikoiminen kaikista suosikeista on ihan yhtä vaikeaa kuin parhaan Tuomari Nurmion biisin valitseminen kaikkien Tuomari Nurmion biisien joukosta. Homman hankaluutta voidaan kuvata Nurmion sanoin:

Jos sun pitää haistaa,
jos sun pitää maistaa kaikkia aineita.
Sun pitää kuunnella aineen ääniä
ja ääniä äänien takaa.

Tällaisissa meemeissä pitää myös haastaa meemille jatkaja. Koska muistelen, että IStori on aikanaan haastanut Vaiheisen, laitetaan tämä meemi siihen suuntaan.

Kirjastot ja huuhaa

Tämä ansaitsee huomiota. Paahtoleipä on PANUhuoneen innoittamana kommentoinut kirjastojen valikoimaa ja sitä, että julkisten kirjastojen valikoimissa hömppä ja huuhaa valtaavat alaa, kun taas jotkut alueet jäävät vähemmälle.

Jos nyt ei sotkeuduta siihen, pitäisikö kirjastojen valikoimissa olla pornoa vai ei, niin kaikenlaisen huuhaan kuten astrologian, homeopatian, kreationismin jakeleminen julkisilla varoilla sen sijaan on vähintäänkin kyseenalaista.

Jotakin on kyllä vinossa, jos huuhaata löytyy kirjastoistamme samassa mittakaavassa kuin oikeita tietokirjoja tai tiedettä, kuten Paahtoleivän kommenttiin tekemä pikainen vertailu näyttäisi osoittavan. Ja se, että kreationismi sijoitetaan biolologiaan eikä sinne minne se kuuluu eli uskontoon, osoittaa kirjastojen henkilökunnasta jotain - eikä mitään mairittelevaa.

Kirjastot ovat kansamme sivistykselle ehdottoman tärkeä voimavara. Jos sitä käytetään hömpän ja humpuukin levittämiseen, koko instituution arvo on rapistumassa.

Argumentti, jonka mukaan huuhaata on kirjastoissa, koska sitä kysytään tai se on jotenkin suosittua, ei ole pätevä. Ensinnäkin siinä on muna-kana-ongelma eli suosiota syntyy kun kerran on tarjontaa. Kirjasto voisi vaikka kokeilla pornolla onko asia näin eli pornoa tarjoomaan ja katsokaa miten suosioluvuille käy. Toisaalta julkisilla varoilla esimerkiksi sellaisen terveystiedon levittäminen, joka saattaa olla terveydelle haitallista (olkoon se miten suosittua tahansa), ei kuulu julkisen laitoksen tehtäviin.

* * *

Kun kerran asiasta tuli puhetta, niin tarkastetaanpas mikä on tilanne WSOY:n verkkopalvelussa. Heinäkuun alussa tuli todetuksi, että Tiede-kategorian alle WSOY sijoitti kaikkea muuta eli lähinnä kokkausta, ihmedieettejä ja uskontoa.

Miten sitten nyt? Ei mitään uutta sillä rintamalla eli WSOY pitää edelleen tieteenä mm. opuksia Laulujen laulu ("raamatun aistillisin teksti"), Äidiksi. Minun odotukseni (joku "raskauspäiväkirja"), South Beach Maailmanmenestysdieetti (mahtaakohan tällä edes laihtua?) ja Sivumakuja. Kirjallinen keittokirjani (tämä itseasiassa on ihan kivanoloinen kirja, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa).

Ei ole ihan sama mitä tieteeksi väitetään, mutta eipä se näytä WSOY:tä häiritsevän.

Tekijänoikeudet

Opetusministeriö teettää selvitykset työsuhteisiin liittyvistä tekijänoikeuksista sekä tekijänoikeusasioiden käsittelyn kehittämisestä. Selvitykset liittyvät viime vuoden lopulla käytyyn vääntöön tekijänoikeuksista ja silloin sovittuun tekijänoikeusasioiden valmistelun ja käsittelyn kehittämiseen.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Wallin on kutsunut oikeusneuvos Mikko Tulokkaan selvittämään, tulisiko tekijänoikeuslakiin ottaa olettama, jonka mukaan työ- ja virkasuhteessa luotujen teosten taloudelliset oikeudet siirtyvät lain nojalla työnantajalle, jolleivät osapuolet toisin sovi. Tehtävänä on myös arvioida nykyisten sopimuskäytäntöjen toimivuutta jne.

Työn tueksi on nimetty asiantuntijatyöryhmä, jossa jäseninä ovat toimitusjohtaja Håkan Gabrielsson Viestinnän Keskusliitosta, pääsihteeri Eila Hyppönen Suomen Journalistiliitosta, lakimies Maria Löfgren Akavasta, lainopillinen asiamies Janne Makkula Suomen Yrittäjistä, lakiasiain päällikkö Katri Olmo Yleisradiosta, johtava asiantuntija Tytti Peltonen Elinkeinoelämän keskusliitosta, johtaja Kerstin Rinne SanomaWSOYstä, lakimies Tuula Sillanpää SAK:sta, toiminnanjohtaja Raimo Söder Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry:stä ja puheenjohtaja Ahti Vänttinen Suomen Muusikkojen Liitosta. Ministeriöiden asiantuntijoina toimivat ylijohtaja Pekka Nurmi oikeusministeriöstä, apulaisosastopäällikkö Kristiina Pietikäinen liikenne- ja viestintäministeriöstä, hallitusneuvos Marja-Leena Rinkineva työ- ja elinkeinoministeriöstä ja johtaja Jukka Liedes opetusministeriöstä.

Tekijänoikeuspolitiikan kehittämisen tueksi opetusministeriö teettää arvioinnin myös tekijänoikeusjärjestelmän toimivuudesta. Tämän selvityksen tekee oikeustieteen lisensiaatti Lauri Tarasti.

Kun nyt tuota asiantuntijalistaa nyt katsoo, niin herää parikin kysymystä.

Ohjelmistot kuuluvat monissa tapauksissa tekijänoikeuksien piiriin ja ohjelmistoyritysten - varsinkin ko. alan pk-yritysten - osalta ei ole ollenkaan yhdentekevää, kuuluvatko tekijänoikeudet näissä tapauksissa oletusarvoisesti työnantajalle ja jos, niin missä tapauksissa. Onko kyseisellä asiantuntijaryhmällä oikeasti kiinnostusta ja/tai asiantuntemusta käsitellä ohjelmistoihin liittyviä kysymyksiä?

Toinen kysymys tulee siitä, että olisikohan julkishallinnon kohdalla pitänyt asiaa katsoa myös yliopistojen näkökulmasta. Tai käyttää yliopistoissa asiasta löytyvää asiantuntemusta?

3 euroa viikossa

EU:n komissio sai valmiiksi esityksen lakipaketista, jonka tavoitteena on pysäyttää ilmaston lämpeneminen EU:n huippukokouksen asettamien tavoitteiden mukaisesti. Esitykseen kuuluu 5 direktiiviä.

Esityksen mukaan Suomen on nostettava uusiutuvan energian käyttöä nykyisestä 28,5 prosentista 38 prosenttiin ja vähennettävä kasvihuonekaasuja päästökaupan ulkopuolisella sektorilla 16 prosentilla. Tämä siis vuoteen 2020 mennessä. Komissio arvioi, että tänään julkistetuilla keinoilla EU:n kasvihuonekaasujen päästöt laskevat 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Niinikään EU-alueen energiasta tuotetaan uusiutuvin varoin 20 prosenttia vuonna 2020.

Esityksen idea on myöskin se, että rikkaat ja kehittyneemmät maat maksavat enemmän kuin EU:n köyhemmät maat.

Tavoitetta ja tekemistä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on nyt siis asetettu ja on aika ryhtyä toimeen. Nyt se valittaminen ja venkoilu asetettavista tavoitteista joutaa jo syrjään ja on aika suunnata voimavarat sen pohtimiseen mitä keinoja käyttäen aiomme tavoitteen saavuttaa. Ja niitähän löytyy.

Ja tuleeko tämä kalliiksi? No tietysti tulee eli komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso arvioi, että nyt esitetyn paketin kustannukset ovat unionille noin 60 miljardia euroa vuodessa, mikä tekee 3 euroa viikossa per unionin asukas.

Aika kallista, vai? Ehkäpä ei. Se on vähemmän kuin suomalainen tv-lupa viikossa (n. 4,14€/vko).

Kysyn vaan, kummasta on tulevaisuudellemme enemmän hyötyä ja iloa, töllöttimestä tosi-tv-jorinoineen vai määrätietoisesta toiminnasta ilmastomuutoksen hillitsemiseksi? Eli ei se nyt niin kallista sitten kuitenkaan...

(Kuvassa altostratus-pilviä. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Innovaatio

Jos energiaa ilmastomuutoksen hillinnän teemalla pitää säästää, niin se vaatii joskus hieman kekseliäisyyttä. Rahtilaivoissa polttoaineen säästäminen voi olla vähän haasteellinen tehtävä ellei sitten keksi pistää keulaan kiinni suurta leijaa.

Näin tehtiin MS Beluga SkySails'-aluksella ja tarkoitus olisi säästää polttoainekuluissa 20%. Ja leija ei ole mikään ihan pikkuinen rätti, vaan 160 neliömetrin kokoinen jättiläinen. Siitä saatava energia on "ilmaista" eli kun se leija on tehty, niin kuluja laivalle ei juuri enää tule.

Kuka sanoo, että vaihtoehtoja ei näissä asioissa muka ole?

Nytkö se alkaa?

Enpä malta olla pohtimatta tätä yleistä taloustilannetta, kun sitä aloittelin jo elokuun alussa (L-koodi vai T-koodi?).

Pörssiasiantuntijat kertoivat siis tänään, että Suomessa pörssi on ollut laskussa heinäkuun 13. päivästä alkaen ja sijoittajat pitävät pörssikursseja eräänä ennusteena talouden kehityksen suunnasta.

Yhdysvalloissa tehdään korjausliikkeitä laskemalla rankasti korkoja ja pumppaamalla valtion varoja yksityiseen kulutukseen ylimääräisten veronpalautusten kautta. Samalla pelot pankkikriisistä siellä ovat pinnalla ja tilanne kaikin puolin hermostunut. Samoja oireita on myös suomalaisessa pörssissä.

Sinänsä oireellista, että valtiovarainministeri rauhoittelee siitä, ettei ole syytä paniikkiin. Ei varmastikaan ole, mutta talouden yleinen suunta ei ole enää sen sama ("kasvu vaan jatkuu ja jatkuu, la-la-la-laaa"), kuin se ekonomistien mielestä oli vielä viime kesänä.

Vaikka ministeri uskoo, että Suomi on se maa, joka Euroopassa parhaiten selviytyy taantumasta, eikä esimerkiksi veronalennuksia aienneta kulutuksen lisäämiseksi, jos taantuma iskee se myös näkyy.

Työllisyystilanne Suomessa on ainakin viime ajat tähän mennessä parantunut ja toivottavasti paranee vastedeskin, koska se on mitä parhainta suojaa taantumia vastaan. Eikä siitäkään ole tässä tilanteessa mitään haittaa, että valtionvelkaa on pystytty vähentämään, päinvastoin.

Missään lintukodossa emme tässä mielessä ole, sillä olemme osa euroaluetta ja siinä veneessä nyt sitten istuskelemme. Euroalue antaa vakautta, mutta myös kuljettaa meitä mukanaan minne ikinä se onkaan menossa. Ja Eurooppahan voi joutua taantumaan, jos on joutuakseen.

Ja mitäs sitten? Mitään dramaattista ei kaiketikaan ole tiedossa, mutta jos nyt on talouspoliittista viisautta jossain, niin mihinkään kulukarkeloihin ei ole enää syytä. Miksi sellaisia muutenkaan pitäisi olla?

Kuka on vaikuttaja netissä?

Sally Falkow pohtii WebProbNewsissä mielipidejohtajien roolia sosiaalisissa verkoissa.

Aikaisemmin 90% maailmasta oli jäljelle jäävän 10% mielipiteiden vaikutuksen alla. Ja tuota 10% väkeä markkinointi ja PR-joukko sitten etsi ja metsästi. Aiemmin siis jotkut olivat sosiaalisissa verkostoissaan vaikutusvaltaisempia kuin toiset ja heitä seurattiin myös mielipiteissä. Ennen oli kahta sorttia mielipidevaikuttajia; niitä jotka tiesivät paljon ja joilta kysyttiin neuvoa sekä niitä, joilla ei tietoa niin paljon ollut, mutta mikä kompensoitui hyvillä viestintätaidoilla.

Kuinka asia on nyt netin aikana sosiaalisissa verkoissa?

Nykyään osaamisen ja viestintätaitojen lisäksi vaikuttajan ominaisuuksia luovat hieman muutkin asiat. Vaikka netti tarjoaa mahdollisuuden siihen, että kuka tahansa voi saada suuren yleisön, vain harva nousevat huipulle. Vaikuttamisessa on siirrytty määristä siihen, kuka puhuu. Pelkkä lukijamäärä ei ole kaikki. Lisäksi sisällön laadulla on merkitystä. Yksi nettiajan vaikutusvallan mittari on siinä, kuka linkittää sisältöösi. Eikä sekään vielä riitä, vaan netin sosiaalisissa verkoissa täytyy olla aktiivinen ja se taas vaatii töitä.

Netti on siis muuttanut markkinoinnin ja PR-toiminnan maailmaa samalla kun tapamme päästä käsiksi informaatioon ja tietää asioita on muuttunut. Markkinointiviestinnässä yleisön ottavat ne, jotka saavat yleisön mielenkiinnon heräämään.

Edellä esitetty on osin itsestäänselvää. Mutta mitä se tarkoittaa?

Enää ei riitä, että julkaisee tiedotteita nettisivuilla päivittäin ja kaikista mahdollisista asioista, vaan on pyrittävä siihen että on aktiivinen osa nettiyhteisöä. Pelkkä vuorovaikutus ja näkyminen ei riitä, vaan pitää olla myös sanottavaa ja se on tehtävä laadukkaasti.

Blogit ovat varsin selkeästi yksi paikka, missä voi aktiivisesti olla pyrkiä olemaan osa yhteisöä, mutta silloin täytyy myös olla vuorovaikutteinen. Täytyy ottaa vastaan kommentteja ja kommentoida. Missä ovat muuten ne poliitikot, jotka aidosti lähtevät netissä debattiin?

Joitakin on, mutta suurin osa kansakuntamme vaikuttajien verkko-olemuksesta on passiivista tiedonvälitystä. Paljon siteeratut kärkipoliitikkojen nettipäiväkirjat ovat varsin kaukana siitä mitä edellä vaikuttajaksi kuvataan

Nyt kun lähestymme kunnallisvaaleja ja uutisen mukaan puolueet aikovat panostaa nettikampanjointiin ennätyksellisiä määriä euroja, niin toivoisi että se näkyisi muutenkin kuin lisääntyvänä bannerimainontana pitkin verkkoa. Toki niitäkin kampanjassa tarvitaan, mutta niillä ei mielipidejohtajuutta netissä oteta.

Vastuu

Vastuu on näinä aikoina kovasti pinnalla oleva aihe ja hyvä niin.

Globaalien suuryritysten yhteiskuntavastuusta puhutaan esimerkiksi StoraEnson tai Nokian tehtaiden lakkauttamispäätösten yhteydessä. Siitä onkin hyvä puhua ja sen asian ympärillä on syytä toimia, sillä sekä StoraEnso että varsinkin Nokia ovat yhtiöinä viimekädessä riippuvaisia siitä millaisia päätöksiä me - yksilöinä pienet, mutta joukkona suuret - kuluttajat teemme ja miksi.

Itseasiassa juuri kuluttajien toimet ovat kaikista vahvimpia aseita tehdä moraalisia ratkaisuja, ne kun vaikuttavat suoraan kassaan. Nopein keino se ei ole, koska kvartaalitaloudessa myyntilukuja esitellään päivän uutisvirran ulkopuolella. Lisäksi, jokainen meistä kuluttajasta tekee oman harkintansa ja päätöksensä. Se on äänestämistä markkinoilla.

* * *

Erilaiset kampanjat ja boikotit ovat toki vahvoja keinoja vaikuttaa yrityksiin tai muihin vastuullisen käytöksen toteuttamiseksi. Ne voivat pompata yritysten osavuosikatsauksiin nopeastikin ja onnistuessaan voimalla. Mutta. Kuka ikinä mitäkin boikottia ryhtyy käynnistämään, joutuu myös kantamaan vastuun boikotistaan ja sen seurauksista.

On nimittäin naivia kuvitella, että yritykset eivät leikkaisi kulujaan (eli työpaikkoja, tehtaita, tuotannon kustannuksia jne.), jos niiden myynti esimerkiksi jonkun boikotin seurauksena laskee. Yhtiöt kun ovat yhteisön lisäksi vastuussa myös osakkeenomistajilleen ja se tarkoittaa sitä, että yrityksen tehtävänä on yrittää pitää toimintansa voitollisena.

* * *

Toimihenkilöunioni on kertonut ryhtyvänsä tukitoimiin aloittamalla työnseisauksia solidaarisuuden osoituksena StoraEnson väelle. Paperimiehet eivät sen sijaan toistaiseksi ainakaan ole sulkemassa StoraEnson tehtaita. Toimihenkilöiden tukitoimia tehdään Finnairissa, Altiassa, Patriassa (kaikki yhtiöitä, joissa valtio on enemmistöomistajana, toisin kuin StoraEnsossa) sekä Elisassa ja TeliaSonerassa. Tietenkin on niin, että ammattiyhdistyliikkeellä on oikeus ja velvollisuus ryhtyä toimiin, jos työmarkkinatilanne sitä oikeasti vaatii.

On puppua väittää, etteivät esitetyt tukitoimet kohdistuisi enimmäkseen sivullisiin. Sekin on aika etäinen idea, että tukitoimet kohdistuisivat vain StoraEnsoa tai valtiota kohtaan. Toimihenkilöunioni ei kuitenkaan vastaa siitä, miten näiden tukitoimien kohteina olevien yritysten asiakkaiden kokemat ongelmat hoidetaan. Kohteeksi olisi voinut valita vaikkapa Yleisradioon ja osumatarkkuus ainakin valtion suhteen olisi ollut tarkempi.

Tavallaan ja käytännössä tällaisissa tukitoimissa vastuun kantamisen rajat ovat vähintäänkin epäselviä.

* * *

Yhtiöiden vastuu osakkeenomistajilleen on joskus hyvinkin hankalasti määriteltävissäoleva asia. Esimerkiksi Nokian tehtaan sulkeminen Saksassa ja tuotannon siirtäminen halvempiin maihin kuten Unkariin tai Romaniaan, voi olla kannattava liiketoimi, joka tuottaa pitemmällä aikavälillä osakkeenomistajille hyötyä. Se voi myös olla huono liike, jos kuluttajien käyttäytyminen pudottaa kokonaiskysyntää tai yhtiön maine saa pysyvämpiäkin vaurioita. Ei siis ole mitenkään itsestään selvää, että tehtaiden siirteleminen maasta toiseen pienempien palkkakulujen perässä olisi lopulta hyvä idea.

Voiton maksimointi keinolla millä hyvänsä ei yleensä muutenkaan johda kestävään yhteiskuntavastuullisuuteen. Kohtuullisuus olisi hyvä sana myös voiton maksimoinnissa ja myös sellaista osakkeenomistajien pitäisi vaatia.

* * *

Myös osakkeenomistajien pitää kantaa vastuuta omistuksistaan. Tekemällä tyhmiä päätöksiä omistajat voivat pistää minkä tahansa yrityksen kurssille, jossa se yksinkertaisesti ei kykene kantamaan omia vastuitaan.

Esimerkiksi Elisan ympärillä käydyssä omistajien kamppailussa oli ja on kyse kahden erilaisen yritysstrategian välillä ja siitä ketkä sitä hallituksessa johtaa. Elisa on kansainväliset seikkailunsa jo kokeillut huonoin tuloksin ja yritysrakenteen pilkkominen voi johtaa ihan erilaiseen toimintaan kun nyt on siinä yhtiössä päästy.

Yhtiön hallituksessa ei voi olla kahta erilaista strategista suuntaa yksittäisten omistajien intressien perusteella tai koko yritys voi olla mennyttä. Omistajan ahneus on yksi pahe sekin.

* * *

Kuluttajista puheenollen, tänään julkaistiin Terhi-Anna Wilskan tutkimus, jonka mukaan vaikka suomalaiset kuluttajat ovat viime vuosina tulleet aiempaa ympäristötietoisemmiksi ja eettisesti valveutuneemmiksi, teot eivät vastaa asenteita. Pahimmin kintaalla eettiselle kuluttamiselle viittaavat nuoret ja varsinkin nuoret miehet. Ja vielä erityisemmin ruuhka-Suomessa asuvat nuoret miehet.

Tutkimuksen mukaan eettisiä valintoja ja ympäristötekoja kuluttaessaan tekee useimmin maaseudulla asuva yli 55-vuotias nainen. Itä- ja Pohjois-Suomessa eletään luonnonmukaisimmin ja rajoitetaan kulutusta eniten ympäristösyistä.

Missä on city-vihreys ja mitä se tarkoittaa?

* * *

Ja kun kerran busineksesta puhutaan, niin päätteeksi vielä päivän pörssikursseista.

Pörssikurssit sitten sukelsivat tänään. Syynä on pelko USA:n mahdollisesta joutumisesta taantumaan. Kurssit laskivat pitkin maailmaa kokoluokassa 5-7%, mikä on varsin reipasta alamäkeä. USA:ssa pörssit olivat tänään kiinni, mutta huomenna nähdään mihin siellä mennään.

Pörssit siis arvioivat, kasvu on tulevaisuudessa hitaampaa tai ainakin aprikoivat sitä. Talouden käännettä siis odotellaan ja se kannattaisi pistää mieleen vähän muuallakin kuin pörssisaleissa. Ja siinä tarvitaan mahdollisesti myös poliittisen vastuun kantamista, kaikissa niissä paikoissa, joissa sitä pitää tehdä.

Puliveivausta tilastoilla?

Valehtelemisen asteikko taitaa olla vale, emävale, tilasto ja graafi.

Nyt hämmennystä herättävät energiapoliittisen selonteon pohjaksi otetut laskentamallit. Virkamiehet ovat ottaneet siihen Helsingin Energian käyttämän laskutavan. Sillä saa aikaiseksi tuloksen, jonka mukaan Helsingin lämmityksen päästöt ovat alhaisemmat kuin Tukholman päästöt. Muut tarjolla olevat mallit eivät tuota samanlaista tulosta. Tarjolla on siis myös muita päteviä malleja. Suomen Ympäristökeskus onkin esittänyt huolensa energiapoliittisen selonteon laskentatavasta.

Nyt valitulla mallilla on pyritty osoittamaan, että Helsingin energiatuotanto olisi jo niin ekotehokasta, ettei kaupungilla ole tarvetta vähäpäästöisen tuotannon lisäämiseen.

Tilastoja ja laskukaavoja on joka lähtöön. Niitä tulkitsemalla pystytään osoittamaan musta valkoiseksi tai kellertävänharmaa lumi terveelliseksi syödä.

Nyt kuitenkin on niin, että ilmastomuutoksen kaltaiset vakavat asiat vaativat myös rehellisyyttä ja moraalia siinä mitä tehdään. Se tarkoittaa myös sitä, että umpimielisestä itsekkyydestä politiikassa on luovuttava. Nyt ei tosiaankaan ole oikea aika pelailla pikkunäppäriä poliittisia pelejä virkamistasolla tai muualla.

Miksi pitää aina etsiä ne puliveivaukset, jotka muka osoittavat että juuri meidän ei tarvitse tehdä millekään mitään? Miksi pitää pyrkiä pistämään päätä pensaaseen, kun se ei nyt auta mitään?

Surullista puuhastelua lintukodossamme.

Nyrjähdyksiä #11

Hesari etsii kaikista katkerinta urheilumuistoa ja järjestää asiasta siis äänestyksen. Tarjolla on niin putoamisia futiksen arvokisoista, hiidon doping-sotkuja, pesäpallon sopupelejä kuin katkeria jääkiekon Suomi-Ruotsi -pelien tappioita.

Mikäpä siinä, pitihän se tietysti tämäkin keksiä, jos muuta äänestettävää muka ei ole. Mutta olisikohan tällainen äänestys mahdollista esimerkiksi Italiassa? Tai jossain muussa itsetunnostaan kiinni pitävässä yhteiskunnassa.

Mikähän ihme siinä on suomalaisten pitää varmuuden vuoksi kietoutua näihin itsesäälin tilanteisiin ja varmuuden vuoksi muistuttaa niistä vuodesta toiseen. Mitäänhän noista katkeransuolaisista hetkistä emme ole oppineet, emmekä opi. Vai opimmeko?

Kiihtyvää ilmastoa

Ilmastonmuutosrintamalta kuuluu kiihtyviä uutisia. Merenpinta uhkaa nousta aiemmin arvioitua enemmän, ilmastonmuutos näkyy jo talvessamme, USA kutsuu jälleen teollisuusmaita keskustelemaan hiilidioksidirajoituksista, kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen myöntää Suomen kuhnineen uusiutuvien energiamuotojen kanssa ja Fortumilta sekä Googlelta irtoaa ponnistuksia kehitykseen.

* * *

Lapin ja Oulun yliopistojen tutkimusprofessori John Mooren mukaan veden pinta saattaa nousta ilmastonmuutoksen johdosta arviolta noin 1,5 metriä vuoteen 2100 mennessä. Hänen mukaansa IPCC:n aikaisemmin esittämät arviot, joiden mukaan vedenpinnan nousu olisi 20-60 cm perustuivat tietoihin, jotka jo nyt tiedetään vääräksi. Mooren mukaan joidenkin jäätiköiden sulaminen on nopeutunut niin paljon, että sitä ei ehkä enää voida pysäyttää ja maapallo uhkaa siirtyä pysyvästi toisenlaiseen aikakauteen. Hän myös muistuttaa, että meren pinta on noussut kiihtyvällä tahdilla pienestä jääkaudesta lähtien eli yli 200 vuotta.

Siis muutos ei olisi lineaarista, vaan kiihtyvää. Sitähän tämän ilmiön edessä on pelätty ja se voi tosiaan muuttaa maailmaa, eikä ensinkään sellaiseen suuntaan kuin haluaisimme.

* * *

Nyt menossa oleva leuto ja lumeton alkutalvi johtuu ainakin osittain ilmastonmuutoksesta, näin kertoo oma ilmatieteen laitoksemme. Laitokselta arvioidaan, että kaksi peräkkäistä poikkeuksellisen lämmintä joulukuuta olisivat olleet noin asteen kylmempiä ilman ilmastonmuutosta.

Kohta kerromme lapsille tarinoita siitä, kuinka myös etelässä oli talvella lunta ja hiihtämään pääsi ihan oikealle meren jäälle. Kannattaa ottaa ne todistusaineistovalokuvat vielä kun pystyy, jos pystyy.

* * *

Jos uusia uhkakuvia, niin myös uutta toimintaakin. USA:n presidentti George W. Bush on kutsunut maailman johtavia teollisuusmaita ilmastoneuvottelujen toiselle kierrokselle. Kaksipäiväiset neuvottelut pidetään tammikuun lopulla Hawaijilla ja sinne pitäisi osallistua Euroopan unionin, YK:n ja Australian, Brasilian, Ison-Britannian, Kanadan, Kiinan, Ranskan, Saksan, Intian, Indonesian, Italian, Japanin, Meksikon, Venäjän, Etelä-Afrikan ja Etelä-Korean edustajat ja heidän pitäisi jatkaa keskusteluja hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi.

Pelkästä puheesta olisi syytä myös siirtyä tekoihin.

* * *

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) myöntää, että Suomessa tullaan jälkijunassa uusiutuvan energian käytön edistämisessä. Hän allekirjoittaa kritiikin, jonka mukaan liikkeellä olisi pitänyt olla jo aiemmin. Pekkarisen mukaan jälkijunassa ollaan nyt 10-15 vuotta.

No niin tullaan, eihän tämä nyt oikeastaan ole edes mikään uutinen. Se taas on, että poliitikko rohkenee myöntää asian. Tätä nyt ei sitten kannata edes yrittää käyttää tekosyynä sille, että mitään ei muka pitäisi tehdä.

* * *

Energiayhtiö Fortum lähtee mukaan aaltovoiman kehityshankkeeseen - Ruotsissa.Fortum ja Uppsalan yliopisto pistivät nimet yhteistyösopimukseen perjantaina. Fortum sijoittaa aaltovoiman tutkimukseen ja kehitykseen Ruotsissa 600 000 euroa. Yhtiö hankkii osuuden Uppsalan yliopiston Islandsbergin aaltovoimapuistosta. Tavoitteena on entisestään lisätä päästötöntä energiantuotantoa.

Jos tähänkin olisi panostettu jo aikaisemmin, eikä pelkästään haikailtu ydinvoimaloita, sopeutumisemme ilmastomuutoksen edessä sujuisi kenties paremmin.

* * *

Fortumilla on toinenkin myönteinen uutinen eli yhtiö lähtee kisaamaan siitä, että yksi EU:n hiilidioksidin talteenoton demonstraatiolaitoksista saadaan Suomeen. EU haluaa hiilidioksidin talteenoton (ccs, carbon capture and storage) kehittämistä varten 10–12 demonstraatiolaitosta eri puolille Eurooppaa. Ne otetaan käyttöön jo 2015–2020, minkä jälkeen ccs:n pitäisi olla kaupallista tekniikkaa.

Toivomme tässä kisassa menetystä ja mikä tärkeämpää, itse hankkeen onnistumista. Toisaalta tämäkin on jälleen yksi esimerkki siitä, että vaihtoehtoja on ja jopa järkeviä sellaisia, jos vain halutaan.

* * *

Ilmastonmuutosta, köyhyyttä ja muita haasteita vastaan taisteleva Google.org työskentelee kahden aiemmin julkistetun ilmastohankkeen, hiiltä halvempien uusiutuvien energialähteiden sekä sähkö- ja hybridiajoneuvojen kehittämisen parissa.

Niinpä. Busineksessa on omat lakinsa ja kaikki keksinnöt ovat alkuvaiheessa kalliimpia kuin bulkkituotanto, niin energiassakin. Ja kun aikaa menee, paremmat tuotteet voittavat huonommat.

* * *

Jos tuota edes yrittäisi vetää yhteen, niin voi vain todeta pyrkimyksiä tarttua ilmastomuutokseen olevan, mutta olemmeko jo liian myöhässä?

Netti rulez

Sanomalehtien Liiton Taloustutkimuksella teettämästä Nuorison mediankäyttötutkimuksen mukaan internet on noussut nuorten keskuudessa sekä tärkeimmäksi että mieluisimmaksi mediaksi. Netti on ohittanut suosiossa television, jonka jälkeen tulevat sanomalehdet ja aikakauslehdet.

Tulokset ovat varmaankin nettiyhteisölle ja -kehittäjille mannaa, mutta perinteisemmälle medialle myrkkyä. Tai sitten ei.

Jokaisessa muutoksessa on aina mahdollisuus eli osin jopa pakko uudistua. Se mikä on toiminut viimeiset 50 vuotta samanlaisena, ei enää välttämättä toimi enää seuraavia 50 vuotta entisellään. Luulisi muutostarpeen tulleen jo osoitetuksi pariinkin kertaan.

Mutta ei. Pääministerimme vieraili Googlessa ja HS:n mukaan hän kannusti heitä (googlelaisia) etsimään keinoja, joilla netin epäilyttävät viestit voitaisiin tunnistaa. Lausuma viittaa Jokelan surullisiin tapahtumiin ja siihen liittyvään uutisointiin ja nettiviestittelyyn.

Olisi ollut hyvä, jos Jokelan tapahtumiin liittynyt nettiviestittely olisi havaittu ja siihen olisi reagoitu ajoissa. Jos havaitsemiseen olisi ollut tekniset keinot, niin luonnollisesti niitä olisi pitänyt myös käyttää. Tämä on kuitenkin tässä vaiheessa vain jossittelua.

Pääministerin huoli paljastaa kuitenkin yhden asian, joka vaatii huomiota. Nettikirjoittelu ei ole tuossakaan tapauksessa ollut syy, vaan oire tai hätähuuto. "Epäilyttäviä viestejä" tunnistamalla ei paranneta sairautta, pahimmassa tapauksessa tukahdutetaan oireita tai itseasiassa oireista puhumista.

Itse sairauden parantaminen vaatii selvästi humaanimpia tekoja, jotka lisäävät toisista välittämistä yhteiskunnassa. Tässä kohtaa väitän, että netissä välittäminen on mahdollisempaa ja jopa yleisempää kuin tosi-tv:n vinoutunutta kilpailuhenkeä ruokkivilla televisiokanavilla.

Pääministerin lausumassa on myös se kolikon toinen puoli eli jos kerran "epäilyttäviä viestejä" pitää pyrkiä tunnistamaan, pitää myös määritellä se mikä kaikki on "epäilyttävää". Kuka sen taas päättää ja missä? Jos tehtävä jää globaalille IT-yritykselle, niin voimme ryhtyä kaivamaan sci-fi-kirjallisuudesta niitä valvontaan perustuvia yhteiskuntamalleja.

Jotenkin vaan poliitikkojen ja johtavien virkamiesten viimeaikaisista lausunnoista koskien nettiä paistaa läpi se, että se mikä nuorisolle on nykyään arkipäivää, on kansakuntamme johtajille yhä edelleen uutta ja pelottavaa. Sekin on vain oire jostain syvemmästä, mikä selvittäminen jääköön kotitehtäväksi. Ei siis ihme, ettei ukkoutuneet puolueet saa nuorisoa vaaliuurnille.

Päivän toinen

Jos Sunin MySQL-ostos oli pommi, tätä toista osattiin jo odottaa. Herald Tribune kertoo, että Oracle ostaa BEA-systemsin 8,5 miljardilla dollarilla. Viimeisessä vaiheessa Oracle joutui korottamaan hintaa 14%:lla.

Oracle ja BEA ovat molemmat suuria ohjelmistotaloja, joiden liittoutuman hyötyjä ja haittoja ohjelmistojen käyttäjille on aprikoitu jo jonkun kuukauden kun Oraclen ostohalut ovat nousseet esille. Oracle tekee tietokantoja, toiminnanohjausta ja nk. middleware-ohjelmistoja. BEA on taas erikoistunut sovellusalustoihin ja middlewareen. Päällekkäisyyttä tuotepaletista siis löytyy.

Kehittäjien näkemykset tämän kaupan vaikutuksesta palveluiden tuottamisessa menevätvarmasti ristiin. Ne, jotka pitävät BEA:n alustoja hyvinä saattavat karsastaa Oraclen toimintaa aikaisemmissa kaupoissaan, mutta osa varmasti näkee BEA tuotteissa myönteisen lisän Oraclen tuotepalettiin.

Tavalliselle netin käyttäjälle tämä kauppa tuskin näkyy ihan heti millään tavalla.

Nyrjähdyksiä #10

Olisikohan näiden hölmöjen tosi-tv -formaattien kanssa jo päästy vihdoin viimeiselle rannalle, kun kansallinen yleisradioyhtiömme etsii iltapäivälehtien mukaan kuolevia ihmisiä omaan sarjaansa. Formaatti ei ole kotikutoinen, vaan sitä on tehty aikaisemmin Hollannissa.

Eikö mikään muka riitä?

EDIT (16.1.2008 klo 21.17): Ylen uutisten mukaan kyse ei ole tosi-tv:stä kuten lehdissä kerrotaan, vaan dokumentaarisella otteella tehty asiaohjelma. Näin kertoi ohjelman tuottaja. Edellä esitetty kysymys ei ole muuttunut.

* * *

Päivän toinen nyrjähdys tulee siitä, että sosiaali- ja terveysministeriölle luovutetussa mietinnössä ehdotetaan, että suomalaisilta estettäisiin pääsy ulkomailla oleville internetin pokerisivuille. Ehdotuksessa on keksitty myös se, että ulkomailla hävityt rahat voisi periä häviämänsä rahat takaisin. Ulkomaiset pokeripalvelut kun olisivat suomalaisesta lainsäädännöstä katsottuna laittomia.

Kummalliset ehdotukset liittyvät vakavaan asiaan eli rahapeliongelmien ehkäisemiseen. Ongelma on todellinen, eikä sitä pidä vähätellä, mutta näissä ehdotuksissa pitäisi olla myös realismia. Huvin vuoksi niitä ei kannattaisi viskellä.

Mistä nämä aina kumpuavat, että nettiä pitäisi ryhtyä sulkemaan, jos jonkun käytöksessä on ongelmia? Tällaisten ehdotusten totetuksesta seuraisi välittömiä ongelmia. Silloin pitäisi määritellä mikä on kiellettyä ja mikä ei, toimintaa pitäisi pystyä valvomaan ja niille, jotka kuitenkin onnistuvat sosiaaliviranomaisten keksinnöt kiertämään, pitäisi keksiä toimivat sanktiot.

Sitä paitsi. Pistääkö Alko ovet kiinni alkoholisteilta? Ei pistä, vaan sieltähän ne pullot haetaan.

Rahat takaisin kansainvälisiltä pelisivustoilta, jos pelaaja sattuu häviämään? Hehheh.

EDIT (klo 22.10): Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies sanoi MTV3:n uutisissa tästä viimeisimmästä ideasta, että lopputulos ei olisi se, että pelaajat vaatisivat pelifirmoista rahojaan. Lopputulos olisi kuulemma se, että pelifirmat tekisivät kaikkensa, etteivät suomalaiset pääsisi niille sivuille. Riski tällaisesta takaisinmaksusta olisi kuulemma näille firmoille kestämätön. Bwahahahahahahaha!

PS: Vaiheinen ei pelaa rahasta uhkapelejä tai -automaatteja. Pajatsoa ehkä joskus jossain.

Aurinkoa?

Päivän uutispommi on se, että Sun Microsystems ostaa MySQL Ab:n miljardilla dollarilla.

MySQL tunnetaan avoimen lähdekoodin tietokantaohjelmistosta sekä siihen liittyvistä hallintaohjelmistoista. MySQL:n tietokanta on käytössä miljoonissa verkkopalveluissa ja sillä on ainakin osittain suomalaiset juuret, kun kyseisen tietokannan loivat 90-luvun puolivälissä Michael "Monty" Widenius ja ruotsalainen David Axmark.

Sun Microsystems on taas perinteikäs unix-yhtiö, joka sittemmin on ansioitunut avoimen lähdekoodin ohjelmistojen, kuten esimerkiksi OpenSolaris, GlassFish tai Java-ohjelmointikielen alustat. MySQL:n oston myötä Sun pääsee samoille tietokantamarkkinoille IBM:n, Oraclen ja Microsoftin kanssa. Nykyisin MySQL:ään käyttää esimerkiksi Google tai Facebook.

Mitä tämä tarkoittaa netille tai sen palveluiden kehittämiselle? Lyhyellä aikavälillä ei varmaankaan mitään. Pitemmällä aikavälillä vaikutus voi olla merkittävä, jos MySQL:n kehityspolku jatkuu avoimen lähdekoodin taivaan alla. Se voi tarkoittaa parempia palveluita tai ainakin mahdollisuuksia sellaisten rakentamiseen. Kilpailua tietokantamarkkinoilla Sunin ostos varmaankin lisää, eikä se ole huono asia ollenkaan.

Ilmasta poimittua

Pari mielenkiintoista ilmastouutista päivän virrasta sattui silmiin, siis lyhyesti niistä.

* * *

Voivatko biopolttoaineet estää ilmastonmuutosta vai pahentavatko ne asiaa? Näin kysyy The Independent. Kysymys on nyt ajankohtainen siksi, että EU:ssa biopolttoaineiden käyttöä ja määriä pohditaan jälleen. Niillä on ajateltu korvattavan fossiilisia polttoaineita, mutta samalla niiden laajan käytön pelätään aiheuttavan sademetsien hakkuita, nostavan ruoan hintaa markkinoilla ja kuitenkin niiden käytöllä on kohtuullisen pieniä vaikutuksia ilmastomuutokseen.

Kommentti: Keskustelu biopolttoaineista on osin toiveunta. On aika selvää, jopa ihan maalaisjärjellä, että biopolttoaineet eivät yksinään pelasta maapalloa. Ja ihan yhtä selvää on se, että laajassa määrin polttonesteiden korvaaminen aiheuttaisi vakavia ongelmia toisaalla. Syytä ilmastomuutokseen ovat paljon syvemmällä tuhlaavassa elämäntavassa. On turha etsiä korvaavia tuhlauksen kohteita, kun pitäisi muuttaa tuhlaamisen tasoa. Yli varojensa eläminen ei siitä vähene, vaikka käytettävää luottokorttia vaihtaisikin.

* * *

Beaufortinmerellä jäätiköstä irronnut valtava murtuma huolestuttaa tiedemiehiä, kertoo kanadalainen CBC. Pohjoisella jäämerellä sijaitsevalla Beaufortinmerellä irronnut murtuma jäätikössä voi ilmastotutkija David Barberin mukaan olla merkki siitä, että ilmastonmuutos jatkaa Arktiksen lämpenemistä.

Kommentti: Arviot napajäätiköiden sulamisen nopeudesta ja seurauksesta ovat tieteellisen keskustelun alla, mutta päivästä toiseen tuntuu tulevan huonompia uutisia tältä alueelta.

* * *

Ilmastonmuutos uhkaa Euroopan lintuja, kertoo Earth Times. Durham yliopiston, Cambridgen yliopiston ja Royal Society for the Protection of Birds -järjestön arvion mukaan Euroopan lintuja uhkaa kasvava kriisi ilmastonmuutoksen edetessä ja moni uhanalainen laji uhkaa hävitä, jos suojelutoimiin ei ryhdytä. Tutkijoiden raportin mukaan kolme neljästä kaikista Euroopan lintujen normaaleista elinalueista joutuu ilmastonmuutoksen koettelemaksi.

Kommentti: Luontokappaleet eivät säästy ilmastomuutoksen vaikutuksilta, ei ravintoketjun yläpäässä keikkuva ihminenkään. Kun kierto eliöyhteisössä häiriintyy joltain merkittävältä osalta, se ei voi olla vaikuttamatta kokonaisuuteen. Ongelmat eivät siis jääne linnunlaulun vähenemiseen.

* * *

Ja lopuksi sitten vähän toisenlaista spekulaatiota Gothamistista. Videoklipissä spekuloidaan sillä, miltä Manhattan näyttäisi, jos vedenpinta nousisi 25 jalkaa lämpötilan 6 asteen nousun seurauksena. Aika märkää...

Nyrjähdyksiä #9

Mikä ihme siinä on, että pitää jatkuvasti esimerkiksi Ylen kanavilla (esim. tänään Ajankohtaisessa kakkosessa) kysellä, voiko valtio toimia pörssiyhtiöissä jotenkin määräävästi, vaikka enemmistö osakkeista ei ole valtion salkussa. Ei voi, ei pörssilakeja muuttamatta. Ja jos valtio sitten ottaisi nykyisestä osakeyhtiölaista poikkeavia etuoikeuksia pörssiyhtiöissä, voi vain arvella miten näille yhtiöille sitten kävisi?

Luonnollisesti tehtaiden sulkeminen esimerkiksi Kemijärvellä on ikävää ja paha isku ihmisille sekä koko alueelle, mutta valtiosta ei nyt vaan ole tehtaanpyörittäjäksi (tämä aika meni jo) tai sille liiketoimintaa tuottavaksi (tämä on yhtiön itsensä tehtävä).

Valtion ja poliitikkojen moraalinen velvollisuus on huolehtia, niillä keinoilla jotka valtiolla on käytettävissä, kunkin alueen ja sen ihmisten elinolojen kehittämisestä ja turvaamisesta. Niihin keinoihin vaan ei kuulu pörssiyhtiön liiketoiminnan saneleminen tai pyörittäminen, jos siihen ei ole lihaksia. Esimerkiksi Kemijärvi on paljon enemmän ja siellä on muitakin mahdollisuuksia kuin sellunkeitto. Miksi esimerkiksi Ajankohtainen kakkonen ei tälle asialle korvaansa lotkauta?

Ja kokonaan toinen asia on sitten se, että omistajaohjauksessa täytyy myös huolehtia omistajan roolista yhtiön tulevaisuuden mahdollisuuksista eli ei ole yhtiön etu sekään, että omistajat kehottavat tekemään yhtiön kokonaisuuden kannalta tyhmiä päätöksiä.

Olisikohan niin, että poliitikkojen elämä olisi helpompaa, jos valtio möisi pois kaikki Stora Enson kaltaiset pörssiyhtiöiden omistukset? Siihenhän tämä jauhaminen johtaa.

Ydinvoiman ihannevaltio?

Ylen MOT käsitteli suomalaista ydinvoimapolitiikkaa. Olennainen pointti oli muunmuassa se, että Suomi on ydinvoimateollisuudelle hyvin myönteinen valtio. Siinä missä muualla poliitikot ovat linjanneet ydinvoimapolitiikkaa, Suomessa sen sijaan yritykset ohjailevat valtiota tekemään haluttuja päätöksiä.

Suomessa on ohjelman mukaan otollinen ilmapiiri rakentaa ydinvoimaloita, joiden energia sitten viedään tulevaisuudessa yhdentyvillä energiamarkkinoilla Eurooppaan ja niihin maihin, joissa ydinvoiman lisärakentaminen ei ole niin suosittua. Ja kuten tunnettua, energiaa viemällä ei kansana rikastuta, sillä sen jalostusarvo on varsin pieni ja ydinvoimayhtiöt ovat monikansallisia toimijoita.

Suomessa sähkönkulutuslukemat vain kasvavat, kun esimerkiksi Ruotsissa kasvu on saatu pysähtymään. Ruotsissa on perinteitä ja politiikkaa, jolla energian käyttöä on saatu tehostettua. Ruotsi suhtautuu kestävämpään energiapolitiikkaan myötämielisemmin ja on Suomea edellä näissä asioissa monella eri sektorilla.

Tämä ei ole mikään ihme, sillä meillä on toimittu ydinvoimayhtiöiden taloudellisen intressin perässä, selitelty ja pyöritelty peukaloita. Vaihtoehtoja on.

Eco-Patent Commons

Personal Computer Worldin mukaan elektroniikkajätit IBM, Sony, Pitney Bowes ja Nokia ovat lahjoittaneet patentteja yhteiseen pooliin ympäristöystävällisten käytäntöjen edistämiseksi.

Kuvion nimi on Eco-Patent Commons, johon yritykset ja yksityishenkilöt pääsevät mukaan, jos ne/he lahjoittavat vähintään yhden patentin. Asiaa hallinnoi World Business Council for Sustainable Development (WBCSD), joka toimii Sveitsissä.

Eco-Patent Commons sisältää patentteja, jotka käsittelevät muunmuassa jätteiden vähentämistä, kierrätyksen lisäämistä tai vaikkapa energian kulutuksen vähentämistä. Tarkoitus edistää siis kestävää kehitystä ja esimerkiksi IBM haluaa rohkaista yhtiöitä mukaan tähän työhön. Esimerkiksi Nokia on antanut patentin, joka käsittelee matkapuhelinten kierrätystä niiden saavuttaessa elinkaarensa pään.

Toistaiseksi Eco-Patent Commonsissa on 31 patenttia, joista 27 tulee IBM:ltä.

Määrät ovat siis vielä vaatimattomia, mutta perusajatus on hyvä. Jos yrityksillä on kestävää kehitystä tukevia patentteja hallussaan, on niiden tarjoaminen myös muun teollisuuden käyttöön eettisesti kestävää liiketoimintaa.

Ratkaisun paikka

Suomessa on suuri määrä voimaloita vanhenemassa käsiin ja niiden tilalle tarvitaan uutta kapasiteettia. Vuoteen 2020 mennessä tarvitaan arvoiden mukaan 4 gigawatin verran uutta sähköntuotantoa. Suomessa on tällä hetkellä yhteensä 13 gigawattia voimalaistokapasiteettia. Huippukulutuksen aikaan on käytössä 15 gigawattia.

Uusimistarve syntyy siitä, että osa voimalaitoksista tulee teknisesti tiensä päähän. Ensimmäiseksi korvattavaksi tulee 1960–70-luvuilla rakennetut hiili-, kaasu- ja lauhdevoimalat. Korvaavaksi voimaksi on tarjolla myös hiilivoima. Viides ydinvoimala ei siis tätä pulmaa ratkaise.

Tähän tilanteeseen ei Suomessa ole tähän mennessä varauduttu kunnolla.

Toinen asia on se, että energiateollisuudessa arvioidaan sähkönkulutuksen nousevan rutkasti vuoteen 2020 mennessä eli peräti 18 gigawattiin.

Nyt on siis ratkaisun paikka. Kun muutostarve on suuri, on hyvä tilaisuus tarkastella asiaa strategisella tasolla. Se tarkoittaa myös muuta kuin sen linjaamista, millä ja miten energiaa tuotetaan tulevaisuudessa. On pureuduttava myös siihen, mihin ja miten sitä energiaa kuluu.

Ensinnäkin on pystyttävä siihen, että hulppeat sähkönkulutuksen kasvulukemat saadaan taitettua eli säästämisestä - sekä kotitalouksissa että yrityksissä - on tehtävä hyve. Toiseksi nyt olisi mahdollista tehdä hajautettuja ratkaisuja eikä keskittää tuotantoa entisestään. Keskittäminen muodostaa riskejä, kuten Olkiluodon seisokeista olemme huomanneet. Kolmanneksi muutos on tehtävä siten, että uusiutuvaa energiantuotantoa käytetään mahdollisimman paljon.

Ilmastomuutoksen hillintä on ohjaava voima energian saatavuuden turvaamisen ohella.

On selvää, että pelkästään markkinaehtoisesti edellä kerrottuja linjauksia ei saada aikaiseksi, vaan niihin tarvitaan myös yhteiskunnallista tahtoa. Löytyykö sitä vai ryhdytäänkö jälleen hölmöilemään, se jää nähtäväksi.


(Kuvassa Dattelnin hiilivoimala Saksassa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.)

Nyrjähdyksiä #8

13 on muutakin kuin mainion saksalaisen rock-yhtyeen Die Ärzten erään albumin nimi. Se on niiden eurojen määrä, joka aikuisen henkilön pitää maksaa Messukeskukseen matkailumessuille, jotta pääsee kuuntelemaan matkailualan markkinointiviestintää.

Siis mieti. 13 euroa eli 77 entistä markkaa (päivän uutisen mukaan suomalaisten hintatietoisuus on yhä markka-aikaa heikempää) siitä ilosta, että saa vastaanottaa mainontaa ja muuta krääsää.

Samalla rahalla näkee kolme laatuelokuvaa Orionissa. Mieti sitä.

Näkemyksiä

Uusin Skeptikko pulahti postiluukusta ja siinä käsitellään useampiakin mielenkiintoisia aiheita, mutta pari poimintaa jäi merkinnän arvoisesti mieleen Skepsisksen 20-vuotisjuhlapuheista.

Tieto-Finlandialla palkittu avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja puhui tilaisuudessa muiden aiheiden lisäksi myös tieteen ja median suhteesta.

"Vakavin ongelma Valtaojan mukaan on se, että tiedettä käytetään väärin mediassa. Media etsii sataprosenttisia totuuksia tietämättä että sellainen ei kuulu tieteen keskeiseen olemukseen. Esimerkkinä Valtaoja esitti ilmastomuutoskeskustelun, jossa sata tiedemiestä on sitä mieltä, että kyseessä on vakava ongelma. Silti heitä vastaa esitetään aina jonkun yhden vastarannankiisken mielipide, joka muuttuu yhtä vahvaksi kuin sata eriävää kantaa."

Niinpä. Lopulliset totuudet eivät kuulu tieteeseen, vaan jonnekin muualle ja sielläkin sellaiset kuullostavat pelottavilta. Median skuuppien metsästykseen kuuluu helposti toimintalogiikka, jossa yksi suuriääninen saa mediassa palstatilaa siinä missä suuri määrä vallitsevaa näkökantaa kannattavaa tutkijaa. Siinä, että erilaisia mielipiteitä pistetään lehteen, ei ole luonnollisestikaan mitään väärää, päinvastoin. Mittasuhteet tässä eivät kuitenkaan mediassa ole aina kohdallaan.

Ateistiksi tunnustautuva ja niinikään Tieto-Finlandialla palkittu kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) puhui varsin paljon uskonnosta ja uskonnottomuudesta.

"Siitä olen huolissani, kun seuraa mitä maailmalla tapahtuu ja Suomessakin, että kaikista vähiten näytetään joskus kunnioitettavan niiden vakaumusta, jotka eivät mitään uskontoa tai uskomusta tunnusta. Miksi heidän vakaumuksensa pitäisi olla jotenkin vähempiarvoinen tai vähemmin suojattu kuin joidenkin muiden uskonnollinen vakaumus? Tässä suhteessa tarvitsemme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa."

Todellinen uskonnonvapaus on valitettavasti vielä saavuttamatta nykyisessä maailmassa. Välillä tuntuu siltä, että erilainen uskonnollinen fundamentalismi on joko vallalla tai hiipimässä erilaisiin paikkoihin ja se saa myös painoarvoa sen erilaisissa muodoissaan. Kyse ei ole pelkästään islamista, vaan ilmiö on tuttu myös kristillisessä maailmassa. Kolikon toinen puoli on siinä, että erilainen uskominen saa osakseen koko joukon myötäelämistä ja ymmärrystä vaikka ei olisi aihettakaan, kun taas uskonnottomien rooli on olla kuin heissä olisi jotain kummallista tai vikaa.

Kummastakohan on juoru- ja iltapäivälehdissä kirjoiteltu enemmän juttuja, siitä kun joku tuli uskoon vai siitä, että joku on eronnut kirkosta?

Katse kohti napoja

YK:n alaisen ja Nobel-palkitun hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) puheenjohtaja Rajendra Pachauri kertoo, että IPCC valmistelee seuraavaa raporttiaan napajäätiköistä. Tarkoitus on siis etsiä tietoa siitä pelottavasta mahdollisuudesta, että molemmat napajäätiköt, etelässä ja pohjoisessa, alkavat sulamaan yhtäaikaa.

Pohjoisnavan sulamisen tuhoisista vaikutuksista on enemmän tutkimuksellista tietoa kuin Etelämantereen mahdollisista sulamisilmiöistä. Julkisuudessa on enemmän keskusteltu Arktiksen sulamisen vaikutuksista, jotka olisivat varsin kohtalokkaat. Mikäli samaan aikaan Länsi-Antarktiksella sijaitsevat Texasin kokoiset jäätiköt alkaisivat sulaa, merenpinta mahdollisesti nousisi useita metrejä, ei senttimetrejä. Se mullistaisi maailman.

Mutta tästä siis toivottavasti enemmän tutkimustietoa tulevaisuudessa.

Napoja kannattaa siis tuijottaa, mutta ei niitä omia. Sitä harrastusta olemme jo tehneet kylliksi.

(Kuvassa sulavaa jäätikköä Pohjoisnavalta. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.)

Niin suomalaista, niin suomalaista...

EU:ssa neuvotellaan uusiutuvan energiantuotannon lisäämisen taakanjaosta osana ilmastonmuutoksen hillintää liittyviä toimenpiteitä. Hallitus on asettanut tavoitteeksi 7 prosenttiyksikön lisäyksen Suomen osalta, EU ehdottelee suurempaa määrää koska periaatteeksi on päätetty, että rikkaimpien pitää ottaa taakasta suurempi osa kuin köyhempien.

Päätöksiä ei ole vielä tehty, mutta jo nyt heitellään pyyhkeitä kaikkiin kehiin. Ensin voivotellaan sitä, että Suomen tavoitteet eivät toteudu ja samaan hengenvetoon esimerkiksi EK:ssa valitetaan ettei asetettavaa tavoitetta kustannustehokkaasti saavuteta. Ihan kuin peli olisi kokonaisuudessaan hävitty ennen kuin homma on selvä.

Hallituksen tavoite on tietystikin vain neuvottelutavoite ja tilanteen tunnustaminen siinä on realismia, mutta sen asetettavan uusiutuvan energian tavoitteesta luovuttaminen jo nyt on jotenkin niin suomalaista, niin suomalaista. Hankitaan nyt ensin ne prosentit ja kysytään sen jälkeen, kuinka voimme asetetun tavoitteen oikeasti saavuttaa. Eikä jäädä rypemään odotusten pettämiseen.

Kun elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) sanoo, että "Toivon, että Suomen velvoite alkaa selvästi kolmosella, kolmekymmentä jotain. Lähemmäs tietysti neljäkymmentä se tulee olemaan", niin tulee vain mieleen entisen jääkiekkovalmentajan kommentit toisella erätauolla tasatilantessa pukukopissa: "Hei jätkät, me hävitään tää peli".

Niin me ilmastonmuutoksen ja ympäristön edessä häviämmekin, jos emme ymmärrä, että lyhyen aikavälin taloudelliset pikavoitot ovat nyt sivuseikkoja pitkäntähtäimen tulevaisuuden pelastamiseksi.

Ennustaminen

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa tai sitten vähemmän vaikeaa. Kunnon ennustaja osuu aina, kun ennustaa riittävän laveasti tai sitten jo toteutuneita asioita.

Nettikonkari Jukka K. Korpela ennustaa MikoPC:ssä:

"Kaiken uhallakin teen yhden ennusteen. Viiden vuoden kuluessa suuri yleisö hyväksyy ajatuksen netin sisällöistä maksamisesta. Ilmaiset sisällöt pysyvät kyllä tärkeässä asemassa, ja niiden varaan rakennetaan bisnestä. Kuitenkin ajatus kaikkien sisältöjen ilmaisuudesta on nykyisin suurimpia kehityksen esteitä. Jos suosittuja palveluja maksullistetaan taitavasti ja jos tulee uusia kiehtovia kohtuuhintaisia palveluja, asenteet muuttuvat. Kunhan jotkin palvelut muodostuvat tärkeiksi, niiden jatkuvuudesta ja laadusta ollaan valmiit maksamaan."

Sinänsä tähän ennustukseen on osin helppo yhtyä, maksullisuudesta on myös hyötyä, koska se antaa toisaalta resursseja palveluiden kehittämiselle, mutta myös lihaksia vaatia palvelun tuottajalta laatua. Kuluttajille suunnatuissa palveluissa maksullisuus tullee yleistymään.

Yrityselämässä maksullisuus on kuitenkin jo varsin pitkälle arkipäivää. Esimerkiksi hyödyllinen ja tarpeellinen talousinformaatio on usein kuukausimaksujen takana kuten myös esimerkiksi tutkimukset, selvitykset ja muu ammatillinen erikoisaineisto. Yksityispuolellakin on maksullisuutta eräissä lisäpalveluissa ja perinteisten sanomalehtien nettipalveluissa pyydetään rahaa. Maksaako joku näistä, en tiedä. Esimerkkejä siis löytyy.

Maksuttomuus tulee netissä säilymään kantavana voimana myös tulevaisuudessa, se on - ainakin lyhyellä aikavälillä - varsin helppo ennustus. Eikä Korpela sitä yritäkään kumota.

Mutta yhdestä asiasta voi olla kuitenkin vähintäänkin jonkin verran erimieltä. Nimittäin tästä: "Kuitenkin ajatus kaikkien sisältöjen ilmaisuudesta on nykyisin suurimpia kehityksen esteitä."

Kun puhutaan "kaikista sisällöistä", tarkoitetaan tietysti kaikkia, ihan kaikkia. Kaikki ei ole ollut enää pitkään aikaan maksutonta, joten ei se ihan kaiken "ilmaisuus" ole ollut kehityksen este tähänkään asti.

Jos sitten ajatellaan maksuttomuutta siitä näkökulmasta, että erilaiset yhteisöt ovat kehittäneet sisältöjä (tai palveluita) erilaisiin tarkoituksiin, niin niilläkin on tähän asti ollut eteenpäin vievä voima. Otetaan nyt esimerkiksi Wikipediat, joita rakennetaan käyttäjien yhteistyönä ja niitä käytetään ilman veloituksia. Sellainen projekti tuskin olisi onnistunut täysin kaupallisella vedolla. Monet avoimen lähdekoodin projektit kelpaavat niinikään kehitystä eteenpäin vieviksi esimerkeiksi.

Onko ajatus maksuttomuudesta sitten suurimpia esteitä? En usko. Yhteisön omalla yhteistyöllä on mahdollisuus innovoida ilman kaupallisen intressin asettamaa fokusta ja se saattaa tuottaa hyvinkin innovatiivisia ja järkeviä ratkaisuja. Ja on tuottanutkin. Samalla se on toki tuottanut paljon vähemmän hyödyllistä, mutta se kuuluu toiminnan luonteeseen.

Suurempia kehityksen esteitä voisi asettaa tyrkylle vaikkapa seuraavasti:

- laadun käsitteen hämäryys nettisisällöissä ja palveluissa, sitä ei osata oikein tuottaa eikä vaatia
- laatukriteerien ja -toiminnan kypsymättömyys alalla; kriteerejä on, mutta niiden käyttöön ei ole prosesseja
- lyhyen aikavälin pikavoittojen hakeminen liiketoiminnassa
- teknologiavetoisuus ilman ymmärrystä käyttäjien haluista ja tarpeista
- pyrkimys kääntää netin ulkopuolinen liiketoiminta sellaisenaan netissä tapahtuvaksi liiketoiminnaksi ilman netin ymmärtämistä
- netin ulkopuolisen liiketoiminnan ymmärtämättömyys silloin kun se viedään nettiin
- suuruudenhullut ideat minimaalisilla resursseilla ja ilman kunnon suunnitelmaa
- luulo, että sisällöt tai palvelut olisivat ikuisesti valmiita, kun ne on kerran tehty
- pelkän visuaalisuuden tai markkinointiviestinnän kautta suunnitteleminen
- mielikuvituksen puute

Melkein sanoisin, maksullisuus tai maksuttomuus ei ole kehityksen kannalta se asia, joka sitä estää tai on estämättä. Molempia tarvitaan.

Niin. En käytä sanaa "ilmainen" puhuttaessa sisällöistä ja/tai palveluista koska se on epämääräisempi kuin maksuttomuus. Joku niistä palveluista ja sisällöistä aina jotakin maksaa, vaikka ne käyttäjille maksuttomia olisivatkin.

Myytti?

Radioheadin pitkäsoitto In Rainbows nousi brittilistan kärkeen heti ensimmäisellä viikolla kun se julkaistiin levykaupoissa. Ennen perinteistä julkaisua kyseinen levy on ollut ladattavissa ja kuuntelijat ovat itse voineet päättää paljonko siitä maksavat vai maksavatko mitään. Online-latauksia ei ole laskettu listasijoitukseen oikeuttaviin myyntimääriin.

Ai missä se myytti murrettavaksi? No tietysti siinä, että on väitetty netin syövän musiikkiteollisuudessa leivän. Ei näköjään aina syö. Levy-yhtiöt ovat katsoneet nettijakelua aikanaan karsaasti ja vastustaneetkin sitä.

Piratismi on asia erikseen (se muuten ei ole netin yksinoikeus tai edes ominaispiirre, vaan piratismi on keksitty paljon aikaisemmin), mutta näyttäisi siltä, että ei netin tarvitse olla liiketoiminnallisessa mielessä musiikkiteollisuutta vastaan. Kyse on siitä, millainen businesslogiikka löydetään ja kuinka sitä käytetään.

Kuuba

Kuuba haluaa säästää sähköä ja parantaa ympäristön tilaa. Mitä tekee Kuuban hallitus? No tietenkin päättää vaihtaa kuubalaisten kodeissa sähkösyöpöt hehkulamput energiansäästölamppuihin. Kotitaloudet saivat uudet viisi–kuusi kertaa pitempään kestävät säästölamput ilmaiseksi. Kuuba oli siis ensimmäinen maa, joka otti käyttöön energiansäätölamput tässä mittakaavassa. Asiahan on ilmastonmuutoksen kannalta myönteinen, jos se johtaa siihen että energian kulusta voidaan vähentää.

Maassa halutaan vaihtaa myös vanhat venäläiset sähköä tuhlaavat jääkaapit sekä tuulettimet ja hellat uusiin, vähemmän sähköä kuluttaviin. Näitä ei jaeta ilmaiseksi, mutta valtion tukemin hinnoin ja halvoilla lainoilla.

Sen lisäksi, että tällä kaikella on tietysti ympäristövaikutuksensa, on sillä myös ihan energiapoliittiset vaikutuksensa. Kuubassa kun on kärsitty myös energiapulasta. Luonnollisesti tätä kutsutaan energiavallankumoukseksi.

Kuuba ei monessa asiassa ehkä kelpaa mallimaaksi muulle maailmalle, mutta tässä kohtaa on järki päässyt myös keskuskomitean agendalle.

Zango

Ennen vanhaan sähköpostissa liikkui sekä viruksia ja hoaxeja. Liikkuu niitä toki nykyäänkin, mutta viruksentorjuntasoftat pitävät pääasiassa tällaiset loitolla. Hoaxien osaltahan kyse on siitä, että ympäri verkkoa liikkuu sähköpostia, jossa esimerkiksi varoitetaan jostain hirmuisesta viruksesta ja että sama viesti pitää lähettää heti kaikille osoitekirjasta löytyvälle henkilölle, ja pahimmassa tapauksessa kenties ropeloida oma tietokone käyttökelovottomaksi. Ja leviävä virus on vain itse viesti.

Uusinta uutta tällä sektorilla on sosiaalisissa medioissa leviävät haittaohjelma. Fortinet varoittaa Facebookissa leviävästä Zango-mainosohjelmasta, joka on levinnyt jo miljooniin tileihin. Haittaohjelma ilmestyy käyttäjän sivulle kuin mikä tahansa pyyntö tekstillä "secret crush invitation".

Tällaista on osattu jo odottaakin, koska Facebookin kaltaisissa palveluissa voi liitellä ja jakaa nk. widgettejä, joilla ainakin periaatteessa voi käyttää hyväkseen selaimista löytyviä tietoturva-aukkoja. Suosio kun tuo mukanaan kaikessa toiminnassa myös varjopuolet.

Sinänsä Facebookin kaltaisen palvelun idea on ihan hyvä eli yhdistää ihmisiä toisiinsa ja antaa erilaisia tapoja kommunikoida toistensa kanssa. Kenties hieman hupaillakin siinä ohessa.

Facebookin widgeteissä on myös varsin rasittavia piirteitä, kun kaikenlaiset visailut haluavat levittää itseään pitkin käyttäjäkuntaa ja sitä myöten pyyntöjä asennella erilaisia kilkuttimia putoilee jo varsin maltillisellakin kaveripiirillä jatkuvasti ja koko ajan. Niitä kun omaan profiiliin liimailee, niin onhan siinä profiililla pituutta ja komeutta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa pitemmän päälle koko konseptille ja sosiaalisen median toimintatavoille? Varmaankin sitä, että ajan myötä kyllästyminen näihin oikea-vai-vasen-aivolohko -leikkeihin kiihtyy ja elinkelpoiset widget-ideat jäävät henkiin. Kyllästymistä se toki ei estä, vaan itse palvelunkin on joskus uusiuduttava.

Zangon kaltaiset aidot haittaohjelmat (pelkästään typerä sovellus ei ole vielä haitallinen) taas aiheuttavat sekä pelkoa, että asianmukaista varovaisuutta käyttäjäkuntaan.

Lähtökohtaisesti nuo widgetit eivät ole haitallisia, mutta jos palveluissa alkaa leviämään oikeasti vaarallisia sovelluksia, se haittaa kyseisen sosiaalisen median liiketoimintaa. Pelko kun pitää huolen siitä, että turvallisia tai hyödyllisiäkin widgettejä ryhdytään karsastamaan.

Asianmukainen varovaisuus tällaisten kanssa ei koskaan ole haitaksi, mutta mistä käyttäjä tietää mikä on vaarallista ja mikä ei. Käyttäjät myös luottavat itse palveluun, joskus liiankin sokeasti eli terve järki näidenkin kanssa pitäisi olla. Jos se vain on mahdollista.

* * *

Kokonaan toinen pohdinnan paikka on se, voisiko Facebookin kaltaisesta mediasta olla laajempaakin hyötyä kuin myynti- ja markkinointi? Ja jos, niin missä?

R.I.P. Netscape

Webin historian yksi keskeisistä työkaluista eli Netscape-selain on tulossa tiensä päähän, lopullisesti. Netscapen oikeudet omistavan AOL:n Tom Drapeau kertoo blogissaan, että Netscapen tuki päättyy helmikuun ensimmäiseen päivään. Siihen asti Netscapeen jaetaan tietoturvapäivityksiä.

Netscape oli se "parempi selain" vuonna 1994, kun se ilmestyi ja web-vallankumous alkoi - ainakin joidenkin mielestä. Siihen asti www-palveluita käytettiin alunperin NCSA:n Mosaic -selainta. Netscape itseasiassa on Mosaicin perillinen, kun sittemmin yhtiöitetty Mosaic Communications muutti nimensä Netscape Communications -nimelle.

Vuonna 1998 Netscapea ryhdyttiin kehittämään avoimen lähdekoodin Mozilla-projektissa, mistä on peräisin myös nykyään suosittu FireFox -selain.

Viime vuosina Netscapen käyttäjien määrä on huvennut hyvin vähäiseksi. Esimerkiksi viimeisimmässä NetApplicationsin mittauksessa käyttäjiä oli 0,66% kaikista käyttäjistä.

* * *

Samalla tämä on myös tämän blogin 200. entry. Joten pieni lohtu se tuostakin uutisesta oli.

Huonoja ilmastouutisia

Ilmastouutiset eivät edelleenkään näytä siltä, että ilmasto-ongelma poistuisi itsestään.

Metsien yhteyttämisen on ajateltu lämpimämpien syksyjen ansiosta sitovan nykyistä enemmän hiilidioksidia ja sitä kautta loiventavan ilmastonmuutosta. Nyt Helsingin yliopiston ja Ilmatieteenlaitoksen tutkijat ovat päätelleet, että lämpö ja pimeys yhdessä kumoavat yhteyttämisestä saatavan hyödyn. Yhteyttäminen kun vaatii valoa ja sitä on keväällä saatavilla, mutta ei enää syksyllä. Lisäksi lämpö aiheuttaa maaperässä olevan karikkeen hajoamista ja aiheuttavan tätä kautta hiilidioksidipäästöjä. Metaanipäästöjä ei tutkittu, mutta niidenkin voi olettaa lisääntyvän lämmön vaikutuksesta.

Eli metsistä ei siis ilmesty mitään taikatemppumaisia hiilidioksidinieluja, jotka pelastaisivat meidät pulasta.

Tämän kaltaiset uutiset vain korostavat ja alleviivaavat sitä, että ihmisten on otettava tilanteesta ja kehityksesta vastuu ja ryhdyttävä päätöksentekoon.

* * *

Muutenkin päivän ilmastouutisten lista on varsin murheellinen:
- Joulukuu oli leuto ja märkä
- Viime tammikuu oli lämpimin tammikuu kautta aikain
- Lintuja jäänyt talvehtimaan Suomeen ja mm. Kirjosieppo on nähty Helsingissä
- Alaskan merialueita aiotaan huutokaupata öljyn ja kaasuntuotantoon
- Ilmastopaneelin IPCC:n yksi perustajista eli ruotsalainen Bert Bolin on kuollut

* * *

Uutiset ilmastopuolella tuskin ihan heti edes paranevatkaan, mutta huolta aiheuttaa eniten se, että suunta ei ota muuttuakseen eli esimerkiksi Suomi kuluttaa ja saastuttaa yhä enemmän ja yli sen mitä pitäisi.

Kasvussa 2008?

Alkuvuosi on miellyttävää ennustamisen ja arvaamisen aikaa. BBC:n uutiset ovat pistäneet listalle teknologioita, joista voi tulla tänä vuonna vielä jotain suurta.

Web to go. BBC:n listalla on kärjessä sovellukset, jotka antavat mahdollisuuden käyttää webissä olevia resursseja myös offlinena. Tällaisia ovat mm. Google Gears, Adoben Air ja Microsoftin Silverlight. Näillä työkaluilla on mahdollista tehdä nykyistä saumattomampia palveluita eri tilanteisiin ja näin hämärtää onlinen ja offlinen eroa.

Ultrakevyet PC:t. Erilaisia kannettavia laitteita PDA:sta läppäreihin on ollut olemassa jo pitkään. Nyt BBC arvioi, että alle kilon painoiset täysmittaiset kannettavat laitteet ovat tekemässä tuloaan ja kohtuulliseen hintaan.

IPTV. Internet TV:n tulemista on jouduttu odottelemaa, koska käyttäjien kaistanleveys ei ole tähän mennessä riittänyt. Nyt OECD:n arvion mukaan yli puolessa kaikista brittiläisistä kotitalouksista on keskimäärin 4 Mbit/s laajakaistayhteys. Siispä mediatalot valmistautuvat täyttämään sitä TV-sisällöillä.

WIMAX. Langaton laajakaistateknologia, jonka kantama on nykyisiä WLAN-yhteyksiä selvästi pitempi, on ollut tulossa jonkin aikaa ja sen rantautuminen myös Eurooppaan ja laajempaan käyttöön on BBC:n mielestä ovella.

Mobiili VoIP. VoIP:lla voidaan soittaa puheluita internet-yhteyden yli ja halvalla. Teknologiaa on aikaisemmin käytetty lankayhteyksien yli, mutta nyt langattoman puolen isommat toimijat kuten SkyPe ja Nokia ovat tuomassa mahdollisuuden myös kännyköihin.

Uskokoon ken tahtoo, mutta langattomalta ja laajakaistalta teknologiapuoli siis vaikuttaa eli internetin palvelut irtoavat lopullisesti seinään kiinnitetyistä johdoista.

* * *

Viimeisimmän leikkimielisen kyselyn tuloksena kerrottakoon, että emme edelleenkään tiedä onko Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan sci-fiä vai ei. Todennäköisesti ei. Vastaajista puolesta oli 2, vastaan 3 ja vaarinhousuja kannatti 5.

Seuraava kysely pistetään tulille, kun on jokin lopullisia vastauksia kaipaava aihe.

Valokuvatorstai: Lunta!

Valokuvatorstai haluaa juhlistaa vuoden 2008 alkua kuvapeittohaasteella. Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman kattava peitto osallistujien uudenvuodenpäivästä.
Kuva on otettu päivällä 1.1.2008 klo 12.03 Helsingissä.

Uusi vuosi vastaanotettiin maamme pääkaupungissa harmaana, mutta viheriöivänä. Kuvassa olevat pisteet ovat yllättäen satanutta lunta, joka on saatu esiin käyttämällä salamaa.

Numeroita

On aika pistää Vaiheisen ensimmäinen toimintavuosi (vajaa sellainen) numeroiksi.

Yhteensä aikavälillä 8.4. - 31.12.2007 entryjä tuli tehtyä 195 kappaletta. Samalla aikavälillä Google Analytics kertoo käyntejä olleen 4354, näyttökertoja 6759 ja kävijöitä 2895.

Eli keskimäärin 16,2 käyntiä per päivä, 25,2 näyttökertaa per päivä ja 10,8 kävijää per päivä.

Käyntien, kävijöiden ja entryjen määrän kehitys on ollut kuukausittain seuraava:

• huhtikuu: 151 käyntiä, 69 kävijää, 15 entryä (8.4.2007 alkaen)
• toukokuu: 329 käyntiä, 198 kävijää, 13 entryä
• kesäkuu: 226 käyntiä, 161 kävijää, 13 entryä
• heinäkuu: 457 käyntiä, 269 kävijää, 22 entryä
• elokuu: 534 käyntiä, 357 kävijää, 27 entryä
• syyskuu: 423 käyntiä, 305 kävijää, 17 entryä
• lokakuu: 650 käyntiä, 456 kävijää, 38 entryä
• marraskuu: 1032 käyntiä, 803 kävijää, 26 entryä
• joulukuu: 553 käyntiä, 403 kävijää, 24 entryä

Ja keskiarvojen kehitys kuukausittain eli käyntien ja kävijöiden määrän keskiarvo per päivä on kehittynyt kuukausitasolla seuraavasti:

• huhtikuu: 6,6 käyntiä/pv, 3 kävijää/pv
  
• toukokuu: 10,6 käyntiä/pv, 6,4 kävijää/pv
• kesäkuu: 7,6 käyntiä/pv, 5,3 kävijää/pv
• heinäkuu: 14,7 käyntiä/pv, 8,7 kävijää/pv
• elokuu: 17,2 käyntiä/pv, 11,5 kävijää/pv
• syyskuu: 14,1 käyntiä/pv, 10,2 kävijää/pv
• lokakuu: 21,0 käyntiä/pv, 14,7 kävijää/pv
• marraskuu: 34,4 käyntiä/pv, 26,8 kävijää/pv
• joulukuu: 17,8 käyntiä/pv, 13 kävijää/pv

Kuva kertoo samat asiat eli jonkinmoista kasvua on havaittavissa, mutta yksittäisten entryjen ja niiden linkitysten merkitys tilastoille on varsin suuri. Sillä selittyy esimerkiksi se, että marraskuussa lukemat ovat noinkin suuret.

Liikenne on saapunut siten, että käyntejä hakukoneista on tullut 2 005 (46,05 %), viittaavista sivustoista 1 802 (41,39 %) ja suoraa liikennettä 547 (12,56 %).

Tagien mukaan vuoden aikana entryt jakautuivat seuraavasti (top 11):

1. ilmastonmuutos: 64
   
2. internet: 36
3. energia: 31
4. yhteiskunta: 30
5. politiikka: 26
6. media: 21
7. Suomi: 16
8. jazz: 13
9. tietoyhteiskunta: 13
10. business: 12
11. ydinvoima: 12

Tagien kohdalla on matkan varrella tehty pientä uudelleenjärjestelyä, koska niiden lukumäärä oli varsin suuri ja on sitä edelleen. Siitä seuraa tietysti joitain muutoksia verrattuna 100 ensimmäisen entryn tilastoihin.

Googlen mukaan Vaiheisen sivuilta on eniten luettu seuraavia sivuja:

1. Etusivu (mikä se on kulloinkin): 3076 näyttökertaa (tagit mitä milloinkin)
2. Tyylikäs leipäkone: 236 (tagi: jazz)
3. Mashup!: 220 (tagit: internet, mashup, yhteiskunta)
4. Autoverotus uusiksi!: 207 näyttökertaa (tagit: ilmastonmuutos, politiikka, Suomi)
5. Valtiosyyttäjän harharetki: 118 (tagit: internet, media, tietoyhteiskunta)

Edellä olevista entryistä Autoverotus uusiksi! näkyy sekä lokakuun että marraskuun tilastoissa. Yhteiskunnassamme käytiin asiaan liittyvää keskustelua juuri silloin. Breadmachinen levystä kertova entry Tyylikäs leipäkone on säilyttänyt asemansa luetuimpana yksittäisenä entrynä ko. tarinan julkistamisen jälkeen.

Kuvassa tilastot vuoden 2007 osalta.