Nettimainonta rulettaa

Mainosmarkkinoita on hämmennetty sen jälkeen kun internet tuli suuren yleisön tietoisuuteen WWW:n läpimurron jälkeen.

Nyt on sitten saavutettu WWW:n osalta seuraava askel, vääjäämätön sellainen.

Digitoday kertoo brittiläisen Guardianin uutiseen nojaten:

"Britanniasta tuli tämän vuoden alkupuoliskolla ensimmäinen suuri markkina-alue, jossa nettimainontaan kulutettiin enemmän rahaa kuin televisiomainontaan."

Se tarkoittaa Guardianin mukaan sitä, että verkkomainonta kerää nyt 23,5 % mainosrahasta, kun televisiomainonnan osuus on 21,9 %.

Suomessa tilanne on vähän toinen, sillä meillä nettimainonnan osuus oli vuonna 2008 tilastokeskuksen mukaan 3,6 % ja kasvoi 33,9 % edelliseen vuoteen verrattuna.

Ilmiö on kuitenkin selvä ja saapuu myös tänne pohjolaan.

Printtimedia ei siis ole ainoa median osa-alue, joka joutuu asemoimaan itseään uusiksi internetin esiinmarssin myötä. Kehityskaari ei ole vaikuttamatta myös siihen, mitä muuta tuutista tulee.

Yllättävää kenties, mutta radio on sähköisistä medioista se, joka saattaa pisimpään pitää entisen konseptinsa näistä sähköisen median välineistä.

Yleistä paheksuntaa kohusta

Paheksuttava älyttömyys tulee valtakunnan median huipulta, jolta on näköjään poliitikkojen ohella mennyt koko vaalirahakohu lapasesta.

Pohjat löi Yleisradio, joka ajankohtaisohjelmassaan vilautteli pääministerimme saaneen jonkun lautakasan (tai jotain muuta), joltain rakennusfirmalta joskus ja siksipä siitä piti antaa ulos idea, että tässä olisi nyt jotain pahasti hämärää. Väitteet jäivät yleiselle tasolle, josta nyt ei saa selvää kuka antoi, mitä antoi, vaatiko joku jotain jossain ja kenelle maksettiin mistäkin.

Pääministeri piti tänään lyhyen ja epäinformatiivisen tiedotustilaisuuden ja vaati todisteita esiin. Yleisradio ilmoitti, että se ei anna mitään todisteita ja vetosi lähdesuojaan.

Keskusrikospoliisi kiinnostui rakennustarvikkeiden virrasta, mutta ainakin yhdestä näkökulmasta asia näyttää pahasti vanhentuneelta; lahjonnasta tai muusta sellaisesta nyt ainakaan juttua ei nouse. Mahdolliset lankkujen tai muun sellaisen toimittajat eivät asiasta tiedä mitään.

Poliitikot ponkaisivat alkuillasta esille ja keskustan eduskuntaryhmä ilmoitti, ettei väite pidä paikkaansa, jos faktoja ei tule sekä sen, että Yle voi lähdesuojaa rikkomatta kertoa mistä oikeastaan on kyse. Puheissa vilahtelee myös median käynnistämän poliitisen ajojahdin teema.

Hallituskumppanit vihreät ja kokoomus kertoivat tukevansa pääministeriä, koska mitään todisteita ei ole ilmaantunut, vaan asiassa on sana sana vastaan. Oppositiossa istuvat demarit ovat jo aikaa sitten ilmoittaneet, ettei pääministeri nauti heidän luottamustaan (muu olisikin ihme).

Menikö sekavaksi?

No ei se mitään, lisää sotkua soppaan saadaan, kun muistetaan mediatutkimuksen professorin ottaneen kantaa sen puolesta, että itse asiassa poliisin pitäisi nyt vaatia Yleä murtamaan lähdesuoja. Professori esittää (vähintäänkin pääministerin näkökulmasta) hyvän kysymyksen: "Voiko Yleisradio-yhtiö käyttää tällaista valtaa avaamatta ainakin tutkiville viranomaisille lähdeaineistoaan?"

Ihan totta. Nyt jos osoittautuu, että kysymys on jostain 500 euron lautakasasta ja jostain lähetyksestä ja laskutussotkusta jossain rakennustyömaalla, missä varmaankin on pari muutakin lautakasaa pyörinyt, on Yleisradiolle osoitettava runsaasti yleistä paheksuntaa journalistisesta ammattitaidottomuudesta ja siitä, että tämän vaalirahoituskohun keskellä siihen on iskenyt vauhtisokeus rötösherrojen jahdissa.

Ja miksi tämä kaikki on älytöntä?

Ihan siksi, että tähän maahan ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan.

Miksi se asia ei tänään ollut vanhuksista huolehtiminen, mistä käytiin eduskunnassa välikysymyskeskustelu?

Miksi se asia ei ollut esimerkiksi se, että teollisuus kinuaa ja vaatii itselleen helpotuksia sähkö-ja energiaverotukseen samaan aikaan, kun näitä veroja pitäisi kiristää ja energiankulutusta pitäisi ilmastonmuutoksen vuoksi hillitä?

Miksi se asia ei ollut se, että Metsähallituksen johto on yrittänyt kähmiä erämaakämpät jollekin yhtiölle, joka voisi myydä nämä esimerkiksi erämaa-alueilla sijaitsevat kulttuuriarvoja sisältävät kiinteistöt vaikkapa ulkomaille.

Miksi se oikeasti keskusteltava asia ei ollut se, että Suomessa energiatutkimuksen rahoituksesta noin 95 prosenttia rahoituksesta kanavoidaan hankkeisiin, joissa on yritysten rahoitusta ja intressejä. Se tarkoittaa joidenkin mielestä sitä, ettei turvatta ja ydinvoimaa saa tässä maassa arvostella.

Ja niin edelleen.

Vanhasen vuosien takaisilla lautakasoilla ei enää oikeastaan ole tekemistä minkään vaalirahoituksen kanssa.

Vaalirahoitustoimikunnan puheenjohtaja Lauri Tarasti sanoi pari päivää sitten, niin vaalirahoituksen uudistaminen ei ole enää kenenkään hallussa ja siltä tämä nyt näyttää.

Kuten jo aikaisemmin on todettu, niin pelkkä vaalirahoituksesta keskustelemisen ei pitäisi riittää, vaan kyse on puoluerahoituksesta kokonaan. Silloin on kysymys myös perusoikeuksista ja demokratiasta.

Sieltä on hiton pitkä matka johonkin lautakasaan.

Ylen puolustusargumentti todennäköisesti on se, että kyse on moraalista ja siksi pääministerin kohdalla siis yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. Tämä voi tietenkin olla totta, mutta Ylen väitteille pitäisi pystyä osoittamaan vähän muutakin tukea kuin epämääräistä puhetta.

On sangen noloa, että maassa pyöritetään tällaista täysin sivuraitella kulkevaa keskustelua tai ainakin argumentoidaan se löperösti, samaan aikaan kun olisi oikeasti tarve julkisesti kiinnittää keskeistä huomiota tärkeämpiin asioihin kuten vanhustemme hoitamiseen.

Mitä sitten pääministeriimme tulee, niin täytyy vain ihmetellä sitä taipumusta joka kuljettaa hänet kohusta kohuun oli sitten kyse uuniperunoista tai vessapaperista.

PS. Jos nyt Yleisradio on sotkeutunut omaan näppäryyteensä, niin ei esimerkiksi Helsingin Sanomatkaan ihan kuivin jaloin tästä vaalirahakohinasta välttämättä selviä. Vihreä Lanka matkii HS:ää ja esittää nyt julkisesti 10 kysymystä Helsingin Sanomille samasta aiheesta. Ei huono näkökulman laajennus.

EDIT klo 23.12
Stoorin alkua on editoitu, koska alunperin se viittasi eri otsikkoon, mikä tähän nyt lopulta tuli. Muutokset semanttisia.

Hopenhagen vai No Hopenhagen?

Verkossa on kierrossa jälleen yksi joulukuun 7.-13. päivä Kööpenhaminassa järjestettävään ilmastokokoukseen liittyvä vetoomuskampanja menossa. Tällä kertaa kampanjan nimi on Hopenhagen.

Hopenhagen-kampanjan takana on globaalin mainosbusineksen esipuhujua International Advertising Association, jota YK tukee kampanjassa.

Kampanjan partnereita ovat sellaiset yritykset kuin Coca Cola, SAP ja Siemens, minkä lisäksi ystävälitalle on mahtunut iso joukko lehtitaloja, mainostoimistoja ja muita yrityksiä kuten vaikkapa Google.

Kampanja missio on kauniisti kirjoitettu:

To connect every person, every city, and every nation to Copenhagen. To give everyone hope, and a platform from which to act. To create a grassroots movement that’s powerful enough to influence change.

Pointti on oikeastaan se, että "muutos ei tapahdu, elleivät ihmiset vaadi sitä".

Mitä tuo muutos tarkalleen on, ei oikeastaan kampanjasivuilta selviä. Se on asetettu näin:

The primary goal is to limit future carbon emissions and minimize the effects of climate change. In the process, the agreement will also fuel the transition to a sustainable green economy.

Ihan hyvä sinänsä tällaisille kampanjoille ja jos tällainen mielikuvamarkkinointi auttaa itse asiaa eli riittävän hyvän ilmastosopimuksen saamisen aikaan, niin mikäs siinä.

Vähän näissä kampanjoissa kuitenkin häiritsee se, että niissä puhutaan muutoksesta jonain ilmiönä ja rakennetaan mielikuvia sen ympärille, eikä oikeastaan puhuta aidosti siitä mitä oikeasti tarvitaan.

Mitä se muutos oikeasti on? Sen pitää olla sitä, että me lopetamme tämän maapallon ylikuluttamisen ja pudotamme sen kestävälle tasolle.

* * *

Onko Kööpenhaminasta sitten tulossa jotain todellista ja hyödyllistä?

Tästä on olemassa erilaisia näkemyksiä.

Esimerkiksi Joshua Kahn Russell kirjoittaa It’s Getting Hot In Here-blogissa Bangkokissa alkaneesta neuvottelukierroksesta summaa tilannetta siten, että nykytiedolla Kööpenhaminasta on tulossa vihrepesua.

Toistaalta esimerkiks Climate Progress kirjoittaa siitä, että Kööpenhamina ei ole vielä kuollut, vaan mahdollisuudet sopimukseen ovat kenties paremmat kuin koskaan.

Noh. Tilanne on siis auki ja neuvottelut Thaimaassa käynnissä. Hiljalleen puheiden tilalle olisi syytä saada aikaiseksi konkretiaa.

Kysymyshän on lopultakin varsin yksinkertainen. Miten saada kasvihuonekaasupäästöt globaalisti rajoitettua siten, ettei maapallon lämpötila nouse liikaa (max. 2° C). Se taas vaatii täsmällisiä tavoitteita siitä paljonko eri osapuolet ovat valmiita rajoittamaan päästöjään ja millaiset kompensaatiomekanismit köyhien maiden tukemiseksi rakennetaan.

Sitoumusten sekä niiden pohjalta tehtävien lainsäädännöllisten ja taloudellisten toimien lisäksi tarvitaan siis rahaa ja teknologiaa, joita kumpaakin on meillä rikkaissa länsimaissa.

Kun kaikki pitävät kiinni saavutetuista eduistaan tässä prosessissa, niin kukaan ei tule hyötymään.

Some day classic: Boom Boom

Musiikin ei tarvitse olla suurta ja mahtavaa äänimattoa toimiakseen. Mies ja kitara toimii:

Boom Boom on yhdysvaltalaisen blueslegenda John Lee Hookerin (s. 22.10.1917, k. 21.6.2001) yksi tunnetuimmista biiseistä. Boom Boom tehtiin vuonna 1961 ja julkaistiin singlenä seuraavan vuoden keväällä. Sittemmin biisiä ovat useat bändit versioineet omilla levytyksillään.

Hookerin tyyliä pidetään omintakeisena, vaikka se onkin lähellä Delta bluesia. Hänen kitaratyöskentelyssään on kiinnitetty huomiota rytmiin ja siihen, että joissain biiseissä käytetään blueskaavan sijaan vain yhtä sointua.

Uransa alkuvaiheessa Hookerilla oli ongelmia rytmissä pysymisen kanssa ja siihen löytyi ratkaisu, kun äänittäjä Bernie Besman laittoi Hookerin jalan alle puulevyn ja Hookerin jalasta tuli eräänlainen lyömäsoitin.

Hookerin laulu on usein jotain puheen ja laulun välillä olevaa. Tavallisesti puhuessaan Hooker kärsi änkytyksestä.

Hookeria pidetään myös erinomaisena bluesbiisien sanoittajana, mikä on merkittävää sitä taustaa vasten, että hän oli lukutaidoton.

Anekdootti sinänsä, mutta John Lee Hooker esiintyi myös Blues Brothers-elokuvassa ja tyylillisesti antoi mallia elokuvassa esiintyneelle Jake Elwoodin hahmolle.

1960-luvulta peräisin olevan videon lähde on YouTube. Kappaleesta löytyy muita videoituja versioita kuten vuodelta 1965 American Folk Blues Festivalilta kuvattu versio, bändin kanssa soitettu versio vuodelta 1966, Montreal Jazz Festivalilla ilmeisesti vuonna 2000 kuvattu versio tai tämä bändin kanssa esitetty versio.

Lähteitä ja lisätietoja:

• John Lee Hooker Wikipediassa englanniksi
• John Lee Hooker Wikipediassa suomeksi
• John Lee Hookerin www-sivusto

Ärsyttävimmät teknovideot

Wired on listannut 8 ärsyttävintä teknolvideota, joita jaellaan verkossa.

Mukaan mahtuu joutenpäväinen video, missä esitellään vetureita (kuka haluaa ostaa vetureita?) sekä vaikkapa läppäreiden heittelyä ahteriin. Mutta nämä eivät vielä pääse listan kärkeen.

Lainataan Wirediä:

Most TV commercials are annoying, but the tech industry takes the cake for making ads so bad that you have to question if it was intentional.

Aivan. Ja kummallisimmat videonpätkät ovat jostain syystä erityisen ärsyttäviä ja niitä yhdistää yksi asia: Ne on tehnyt Microsoft.

Wired ehdottaakin Microsoftille, että sen pitäisi julkaista kirja "How to Annoy Consumers and Humiliate People". Niinpä.

Ottamatta mitään kantaa mihinkään teknosotaan, täytyy vain ihmetellä miten yhtiö, jolla tuskin on puutetta resursseista hankkia kunnollista mainontaa, kykenee organisoimaan itselleen ällön Songsmith-videon tai höperöä puhetta Windows 7 Launching Partyistä (ehkä jenkeissä tällaiset bileet ovat mahdollisia, mutta kokoontuisitko sinä juhlimaan käyttöjärjestelmän julkistamista?).

Eikä tässä kaikki. Wiredin mukaan pahin tyräys on Internet Explorer-video, missä vaimo oksentaa aviomiehensä päälle. Eikä vain yhden kerran, vaan kolme.

Kas, tässä erään maailman suurimmista yhtiöistä toteuttama video, jota et ehkä halua nähdä:

Ihan totta. Miten tällainen shitti on noilla resursseilla ja oletetulla osaamisella mahdollista?

"Ihmiskunta on elänyt yli varojensa jo vuosia"

Otsikko on Tekniikka & Talouden jutusta, jossa kerrotaan että eilen tuli vastaan se ajankohta, jolloin ihmiskunta tuli kuluttaneeksi Global Footprint Networkin arvion mukaan loppuun kaikki luonnon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat.

Loppuvuosi eletään siis velaksi. Kaiken muun lisäksi tämä ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta.

On selvää, ettei tämä kehitys voi loputtomasti jatkua, vaan siihen on tultava muutos. Jos muutosta ei tehdä hallitusti, se tapahtuu hallitsemattomasti ja sitä tuskin kukaan haluaa.

Vastuu muutoksesta on pitkälti meillä teollistuneiden maiden asukkailla, sillä valtaosa ylikulutuksesta tapahtuu juuri täällä.

Syyllistävääkö? Kenties, mutta asiaa ei vaan voi kiertää ja kaartaa.

Kööpenhaminasta tulossa pannukakku

Jos nyt lehtiuutisia on uskominen, niin joulukuinen ilmastokokous on jäämässä tuloksiltaan pannukakuksi. Tavalla tai toisella.

STT kertoo IL:n mukaan:

Tärkeät kysymykset, kuten päästöleikkaukset, rahoitus sekä rikkaiden ja köyhien maiden vastuunjako, ovat edelleen avoinna, vaikka kokoukseen on enää runsaat kaksi kuukautta aikaa.

Aika vaan loppuu kesken. Suomen neuvottelija Sirkka Haunia sanoo samaisen lehden mukaan, että

"Vaikka etenisimme vauhdikkaasti, kaikkea ei ehditä saada valmiiksi, eikä meillä välttämättä ole valmista sopimustekstiä käsissämme kokouksen jälkeen."

Yksi ongelma on se, että esimerkiksi Kiina ja Yhdysvalltat panttaavat sitoumuksiaan. EU on kertonut sitoutuvansa 20 % leikkaustavoitteeseen ja jos muut teollisuusmaat lähtevät mukaan, voi EU nostaa leikkaukset 30 %:iin. Kuten tiedetään, tämäkään ei välttämättä itse ongelman edesä riitä.

Selitykset siitä, että aikaa on ollut vähän ja asiat isoja ovat aika tyhjän päällä. Kysymys tahdosta ja siitä, että ymmärretään ongelma. Ratkaisut ovat olemassa, jos niitä vain halutaan käyttää.

Yksi näkökulma on muuten sekin, että Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama on puhunut paljon kauniita ja voimakkaita ilmaston ympäriltä. Yhdysvalloissa onkin menossa politiikan suunnan muutos, mutta yhä edelleen kyse on vain puheista. Obamankin lupaukset ovat oikeasti lunastamatta.

Itseään selittäen

Tulipahan tuossa tuumittua, että maailmassa on ainakin yksi ikävystyttävä piirre. Nimittäin se kun esimerkiksi taiteessa ryhdytään selittämään itse itseään. Siis tiedättehän rock-biisit, jotka kertovat rock-biiseistä tai elokuvat, jotka kertovat elokuvista.

Ilmiö ei ole pelkästään taiteen sisäinen, vaan sitä näkee myös esimerkiksi tieteessä. Tiedettä tehdään tieteestä. Ihan tavallinen ilmiö on esimerkiksi se kun netin keskustelupalstoilla alkaa aina jossain vaiheessa keskustelu keskustelusta.

Maailma on itse asiassa täynnä tällaista itsensä selittämistä. Ilmiö ilmeisesti kuuluu kaikkeen vakiintuneeseen toimintaan. Tavallaan se voi olla myös merkki kyseisen ilmiön henkisen kuoleman ja taantumisen alkamisesta.

Tietysti tuo itsensä selittäminen voi olla hyödyllistä ja inspiroivaakin jollekin, mutta ulkoa katsottuna se on tavattoman tylsää ja sisäänpäin kääntynyttä. Aivan kuin ideat olisivat maailmasta loppuneet.

Tulipahan vaan mieleen.

Valokuvatorstai: Tasan

Valokuvatorstain 141. haaste on vuodenajan innoittamana tasan.


Tasan on hetkellinen.

Myyttejä ja kokoustelua

Viikolla on siis YK:ssa pidetty valtionpäämiesten ilmastokokousta. Tulokset ovat laihoja, mutta toiveikkaita.

Positiivisena voi pitää esimerkiksi sitä, että Kiina lupasi kokouksessa leikata merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä tai sitä, että Japani uudisti aiemman uuden linjauksensa.

Yhdysvallat eivät tuonut kokoukseen uusia avauksia, mutta presidentti Barack Obama mukaan epäonnistuminen ilmastonmuutoksen torjumisessa johtaisi väistämättömään katastrofiin.

Paljon puhetta siis. Neuvotteluprosessi on menossa eteenpäin, mutta mikään ei näytä tällä hetkellä sellaiselta, että joulukuussa Kööpenhaminassa saataisiin maapallon kannalta riittäviä tuloksia. Esitetyt prosentit näyttävät jäävän selvästi alle sen mitä tarvitaan.

Päästöjen vähentämisessä on jo syntynyt erilaisia poliittisia myyttejä ja väitteitä, joiden paikaansa pitävyyttä voi epäillä. Esimerkiksi Yhdysvallat on perustellut mitääntekemättömyyttään sillä, että se ei lähteä päästörajoituksiin, jos Kiina ja Intia eivät tee niin. Nyt kuitenkin Kiina ja Intia ovat rajoittamassa päästöjään.

Celciakseen kirjoittavalla Joe Rommilla on tuossa muutamia selkeitä pointteja.

Ei uusia vaaleja

Nyt tämä vaalirahapelleily meni sitten naurettavuuden rajan yli.

Demarit vaativat uusia vaaleja tai ainakin melkein. Sallikaa nyt kansalaisten nauraa.

Jos hallitus on kompuroinut pulmasta toiseen, niin missä ovat opposition avaukset? Siinä, että he saattavat vaatia uusia vaaleja tilanteessa, jossa porvaripuolueiden erilaisten säätiöiden varainhankintaa on pengottu. Jos ryhtyy vaatimaan uusia vaaleja, olisi parempi että oma pesä on puhtaana.

Tuo "saattaa" muuttua hyvinkin äkkiä, jos oikeasti avataan se matolaatikko kokonaan vuosien varrelta, joka SDP:tä on rahoittanut. Nyt SDP luottaa siihen, ettei kaikkea ole vielä havaittu. Pokeria ei pidä pelata ellei pokka oikeasti pidä.

Ihan aikuisten oikeasti on se ja sama miltä ulkoparlamentaariselta korporaatiolta rahat on saatu, oli se ay-liike tai yritystoiminta. Tässä kysymyksessä ei kannata luottaa esimerkiksi Hesariin tai Yleen, ne ovat yksittäisen uutisen tasolla yhtä objektiivisia kuin kuka tahansa tämän blogin lukija (blogin pitäjä ei edes tiedä kuinka objektiivisia tai subjektiivisia lukijat ovat, eikä edes halua tietää).

Jos nyt kerran vanhoja ryhdytään kyselemään, niin täällä blogitoimituksessa halutaan tietää kaikkien kansanedustajien ja esimerkiksi metalliliiton rahoitus ennen jokaista viimeaikaista ydinvoimapäätöstä edeltävien vaalien osalta. Käytäväpuheiden mukaan ihan ilman painostusta ei näissäkään asioissa ole menty (asiasta on myös julkaistua materiaalia). Ei minkään suuren puolueen osalta. Aloitetaan tämän laatikon avaaminen 1990-luvulta.

Se nyt vaan on ihan turha selittää, että mikään kolmesta suuresta puolueesta tai vähän pienemmästä olisi synnitön näissä kekkereissä.

Miksi ei uusia vaaleja? Siksi, että nyt ei oikeasti ole aikaa ryhtyä käymään mitään vaalikamppailuja siksi, että läjä populisteja haluaa sellaista. Opposition Urpilainen on elänyt edukseen siinä ettei ole ollut paikalla, kun hallituksen tyypit ovat joutuneet olemaan paikalla virkansa puolesta. Nyt tarvitaan jouluun asti päätöksiä tekevä hallitus. Tammikuussa voidaan leikkiä rauhassa valtapolitiikkaa.

Miksi näin? Joulukuuhun asti Suomen on pystyttävä ottamaan kantaa ilmastoasioissa oikeasti. Toki EU hoitaa sen puolestamme, mutta kyse on valtiollisesta sitoumuksesta. Myös meidän on tähän ratkaisevaan kysymykseen pystyttävä myös poliittisesti sitoutumaan.

Sori nyt vaan, demokratian kannalta uudet vaalit em. syistä eivät em. syistä johtuen toisi mitään uutta. Toisaalta siinä pelkästään menetettäsiin se vähäinen päätöksentekokyky, joka tarvittaisiin lähikuukausina aitojen päätösten tekemiseen esimerkiksi edellä kerrotuissa asioissa.

Muuten olen sitä mieltä, että Osmo Soininvaara on oikeassa sanoessaan, että

Vaalirahoitussotkusta ei päästä kuin täydellisellä avoimuudella. Laissa on säädettävä ehdokkaille velvollisuus pitää netissä reaaliaikaista laskelmaa kaikista vaalikampanjan tuloista ja menoista.

Voisiko joku ottaa tosissaan tämän ajatuksen?

En väitä, että Soininvaara olisi lukenut koskaan Vaiheista, mutta jotenkin tutulta kuulostaa.

Ilmastonmuutos Google Earthiin

Google ilmoitti tänään, että joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävän ilmastokokouksen vuoksi yhtiö on rakentanut Tanskan hallituksen ja muiden kanssa yhteistyössä Google Earthiin pluginin, jolla voi sovellukseen saada näkyviin myös ilmastonmuutosta käsitteleviä IPCC:n aineistoja.

Samalla yhtiö kertoi, että YouTubeen on avattu oma kanavansa ilmastoasioita varten Raise Your Voice-teeman alle. Sinne voi lähettää omia videoitaan, joilla otetaan asiaan kantaa.

Katsotaanpa sieltä löytyvä maapallon ongelmia kuvaava (mainos)filminpätkä:


Niinpä. Ihminen uhkaa pistää matalaksi reilussa vuosisadassa sen, mitä luonto on tuhansia vuosia rakentanut.

Avointa liikennepoliittista keskustelua

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt myös polkupyöräilijöiltä lausmaan sanasensa Helsingin seudun ruuhkamaksuselvityksestä.

Sen valmistelu on organisoitu Google Docsiin, johon kuka tahansa voi käydä editoimassa omia näkemyksiään.

Kiva ja kannattettava idea tietoyhteiskunnankin näkökulmasta. Samaa voisi suositella muillekin ja miksei ministeriöille itselleenkin.

(Tulinpahan tuumieeksi sarkastisena hetkenä, että kunhan ministeriössä sitten saavat lausunnon, väheksyvät sen arvoa "koska tätähän on voinut kirjoittaa kuka tahansa". Näinhän ei tässä voi käydä, eihän?)

(via Fillarikesä)

"Hukka perii"

Kööpenhaminan ilmastokokous lähestyy ja maailman johtajien paperit ovat sekaisin yhä edelleen.

Esimerkiksi YK:n ilmastosihteeristön johtaja Yvo de Boer on todennut, että on turha enää haaveilla kokonaisvaltaisesta ilmastosopimuksesta Kööpenhaminassa. Saman suuntaisia viestejä on pistänyt liikkeelle myös EU:n puheenjohtajamaan päänministeri Fredrik Reinfeldt. Myös Yhdysvalloissa ilmastolain käsittely on jumittanut senaattiin, joka tuskin tämän vuoden aikana saa lakia käsiteltyä muiden kiireidensä vuoksi. Myös EU on joustamassa omista tavoitteistaan ja sallii monen teollisuuden alan jäävän ilmastokauppajärjestelmän ulkopuolelle.

Valtionpäämiehiä on kokoontunut New Yorkiin vauhdittamaan sopimusta ja virkamiehet kokoustavat tälläviikolla Bangkokissa. Kiinalta odotetaan tällä viikolla uusia avauksia.

New Yorkiin matkustanut Suomen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) sanoi Helsingin Sanomille, että kokoukselle "ei ole vaihtoehtoa b". Hänen mukaansa kenelläkään ei ole sellaista vaihtoehtoa. "Jos siihen ajaudutaan, sitten hukka perii".

Maailman johtajilla on ollut hyvin aikaa saada tämä sopimus ja hiljalleen tilanne on sellainen, että mikäli toimeen ei ryhdytä, hukka todellakin perii. Ensimmäisenä, mutta ei ollenkaan viimeisenä, tämä konkreettinen hukka uhkaa koskettaa valtamerten saarivaltioita, jotka uhkaavat hävitä kokonaan Maan pinnalta. Samaan aikaan esimerkiksi pohjoisen napajään sulaminen näyttää kiihtyvän. Suurtulvat uhkaavat myös esimerkiksi EU-maita kuten Suomea.

Britannian entinen pääministeri Tony Blair on tilannut Cambridgen yliopistolta tutkimuksen ja sen mukaan sopimuksen toteutuduttua globaali talous kasvaisi vuoteen 2020 mennessä 0,8 prosenttia enemmän kuin tilanteessa, missä sopimusta ei synny. On ilmeistä, että lyhyellä aikavälillä ilmastotavoitteiden toteuttaminen maksaa, mutta pitemmällä siitä on hyötyä myös taloudelle.

Sen lisäksi, että poliitikkojen ja maailman johtajien jatkuva vetkuttelu lyhytaikaisten taloudellisten intressien vuoksi uhkaa sekä ekosysteemiä että ihmiskuntaa, tuo vetkuttelu on samojen taloudellisten intressien näkökulmasta katsottuna tyhmää.

Ilmesesti se on tosiaan niin, että vain kansalaisyhteiskunta voi hoitaa asian toimimalla itse esimerkiksi kulutusvalintojen kautta. Politiikka näyttää olevan tärkeissä asioissa saamatonta toimintaa ja pistää pohtimaan koko politiikan merkityksellisyyttä. Mihin ihmiskunta sellaista tarvitsee, ellei se pysty ratkaisemaan todellisia kysymyksiä?

Vinkki tälle päivälle. Tänään vietetään kotimaassa Autotonta päivää. Jätä siis auto kotiin ja mene töihin tai muualle rennosti julkisilla. Jos et oikeasti autoa tarvitse, niin sen auton voi vaikka myydä kokonaan pois. Sekin kannattaa sillä, bensan hinnan odotetaan jälleen nousevan huimasti kohti ensi kesää.

EDIT:
Jotta nyt ei jäisi epäselväksi toimenpiteiden välitön tarpeellisuus, niin kerrottakoon uudemmista arvioista, joiden mukaan ilmastonmuutos on jo ennakoitua voimakkaampaa. Säätieteilijät ovat lisäksi pohtineet sellaistakin talouteen vahvasti vaikuttavaa yksityiskohtaa, että ilmaston lämpeneminen aiheuttaa entistä synkempiä talvipäiviä Suomessa ja sillä taas saattaa olla hyvinkin näkyvä vaikutus suomalaisten jaksamiseen talvikuukausina.

Ilmastonmuutos maksaa hoitamattomana paljon ellei liikaa. Miksi sitä sitten ei ryhdytä hoitamaan?

Testejä ja kirje

YLE:n sivuilta löytyy Elämä pelissä-onnellisuustesti. Se on varsin hyvin rakennettu ja selkeä. Testissä selvitellään onnellisuuden eri näkökulmia kohtalaisen laajalla perspektiivillä. Tunnustan: Hämmästyin hieman omaa onnellisuuttani suhteessa muiden vastaajien tilastoihin.

Sitten hieman tiedettä. PewResearchCenter Interactive on julkaissut pikkunäppärän testin, jolla voi testata tietämystään tieteellisistä perusasioista. Kysymyksiä ei ole kuin 12 ja lopuksi saa sitten nähtäväkseen tilastoja siitä miten muut ovat vastanneet (lähinnä amerikkalaiset vastaajat). Jälleen piti joiltain osin hieman hämmästyä, sillä kysymykset eivät ole oikeasti vaikeita (oma rivi oikein), mutta näköjään amerikkalaisella yleisöllä olisi petrattavaa perustavaa laatua olevissa tieteen asioissa.

Kolmas vastaan tullut saitti on Klimaatti. Kysessä on uutiskirje, jota julkaisevat yhteistyössä ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteen laitos. Uutiskirjeen aihepiirinä on ilmastonmuutos ja erilaiset em. virastojen piiristä aiheesta julkaistut tiedot. Esimerkiksi uusimmassa kirjeessä kirjoitetaan ympäristöystävällisemmästä liikenteestä sekä tasa-arvon merkityksestä ilmastoneuvotteluille.

EDIT klo 21.51
Pistetään tähän vielä bonuksena linkki YK-vetoisen Seal The Deal-kampanja sivuille. Kampanjan tarkoituksena on vaikuttaa poliittiseen tahtoon ilmastosopimuksen syntymiseksi joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävässä ilmastokokouksessa. Saitilta löytyy myös Global Climate Week-listaus, mistä näkee mitä tempauksia minäkin päivän on menossa ja onhan noita näköjään.

Vastarinta on hyödytöntä?

Jos nyt joku ei ole vielä sattunut huomaamaan, niin viestintäteknologia ja erilaiset verkot muuttavat maailmaa.

Mikäli joku on edelleen esimerkiksi sitä mieltä, että "ihmisellä on tarve tarttua lehteen ja omistaa se sekä uppoutua tarinoihin ja lukuelämyksiin, joita verkko tai lehden lukulaite ei voi tarjota", hän voisi katsoa oheisen videon tarjoaman eräänlaisen videomuotoisen lightning talkin ja pohtia asiaa uudestaan:

Ympärillämme tapahtuva muutos ei ole vielä saavuttanut huipentumaansa ja tulemme näkemään vielä mittavia muutoksia.

(via SchizoBlog)

Some day classic: Get Back

Tällä viikolla on sitten Lepiksen klassikkosarjassa teemasoittoa 1-vuotisjuhlien kunniaksi:

Mikä biisi/artisti/yhtye sai sinut innostumaan mukaan klassikoiden soittelijaksi? Palataan juurille ja etsitään löytyisikö siitä alkulähteestä toinen soittamisen arvoinen biisi. Se voi olla toisen artistin esittämä versio ensimmäisestä klassikostasi, saman artistin/yhtyeen toinen mieluinen kipale tai nykytrendien mukaisesti saman artistin/yhtyeen uusioversio siitä kipaleesta.

Nythän on tietenkin niin, että se ei ole jäänyt talteen, mikä tämän inspiraation aikanaan sai aikaiseksi. Se saattoi olla jokin Lepiksen vanhemmista klassikoista tai se saattoi olla pelkästään tällaisen sarjan idea.

Joka tapauksessa tässä blogissa soitetun some day classic-sarjan aloitti Big Countryn One Great Thing.

Juhlan kunniaksi soitetaan nyt seuraava biisi:

Asiallahan on tietysti The Beatles ja biisi Get Back. Biisi on julkaistu singlenä huhtikuussa 1969 ja se löytyy The Beatlesin Let It Be-albumilta, joka julkaistiin keväällä 1970. Albumi jäi yhtyeen viimeiseksi.

Biisin on tehnyt pääosin Paul McCartney, mutta se on merkitty tekijäkaksikon Lennon/McCartney nimiin.

The Beatlesin on musiikkimaailman ikoni, jonka ura kesti käytännössä vuodet 1960-1970, mutta yhä uudelleen sen jälkeen yhtyeen musiikki on noussut esiin milloin mistäkin kulmasta tai syystä. The Rolling Stone-lehden The 500 Greatest Albums of All Time-listan top10:ssä on peräti 4 The Beatles-albumia.

Video on kuvattu The Beatlesin levy-yhtiön Applen toimitalon katolla Lontoossa osoitteessa 3 Savile Row 30. tammikuuta vuonna 1969. Esiintyminen oli yhtyeen viimeinen.

Lähteitä ja lisätietoja:

• The Beatles Wikipediassa englanniksi
• The Beatles Wikipediassa suomeksi
• The Beatlesin www-sivusto

EDIT klo 19.52
SusuPetal on tällä viikolla listannut muita klassikkojen soittajia.

Kolmanneksi pienin

Arktisen alueen jääpeitteen laajuuden vuotuinen minimi on NSIDC:n mukaan saavutettu ja mittaushistoriassa taakse jäänyt vuosi sijoittui kolmanneksi pienimmäksi. Mittaushitoria alkaa vuodesta 1979.

Kuten jo hieman aiemmin tuli kerrottua, niin tilanne pohjoisilla alueilla ei näytä kovinkaan positiiviselta, sillä näinä aikoina on globaali ilmasto on kääntymässä El Niñon puolelle ja maapallon uusia lämpötilaennätyksiä odotellaan 1-2 vuoden sisällä.

Samaan aikaan estimaatit siitä, milloin pohjoisnavalle voi purjehtia ovat vain aikaistuneet. Nyt arvot Jäämeren jäättömyydestä ovat jossain vuosien 2015-2020 välillä.

Asia kokretisoituu siis nykyisen päättäjäsukupolven aikana. Ilmastonmuutos ei ole vain tulevien sukupolvien ongelma, vaan vaikuttaa elämäämme jo nyt.

Ylipäätänsä viimeaikaiset arviot kertovat, että ilmastonmuutos on jo nyt luultua voimakkaampaa ja muutoksia pohjoisessa on tapahtumassa varsin nopeasti.

Kuva: NSIDC

Internetveroa pukkaa ja sen nimi on mediamaksu

Keskustelu mediamaksusta menee yhä epäselvemmäksi ja älyttömämmäksi.

Nyt keskusta haluaa eduskuntaryhmänsä suulla, että tulevasta Yle-maksusta voidaan vapauttaa ne, jotka todistettavasti eivät seuraa radiota tai televisiota tai käytä internetiä. Lisäksi vaaditaan, että toimeentulotuen resurssit pidetään riittävinä, jotta vähävaraisimmat voivat saada jatkossakin tukea selviytyäkseen maksusta.

Tämä ei kelpaa viestintäministeri Suvi Lindénille (kok.) koska maksua varten ei ole tarkoitusta rakentaa minkäänlaista tarkastus- tai kontrollijärjestelmää.

Koko mediamaksu tai oikeastaan Yle-vero on esitetyissä muodoissaan huono, byrokraattinen ja älytön idea.

Jos nyt keskustan esitystä katsoo, niin ensinnäkin syntyy uusi ruokakuntakohtainen vero, jonka keräämistä varten tarvitaan uusi prosessi ja järjestelmät.

Siihen syntyisi poikkeus, jonka mukaan kirjallisesti ilmoittamalla, että elää sähköisten viestinten ulkopuolisessa maailmassa, vapautuu maksusta. Tätä varten pitäisi perustaa oma järjestelmänsä ja kontrollimekanisminsa.

Lisäksi vähävaraisimpia varten pitäisi toimeentulotuen myöntämistä varten ryhtyä joihinkin muutostoimiin.

Mitähän tämä kaikki byrokratia tulisi veronmaksajille maksamaan?

* * *

Ja mietitäänpäs hetki tätä internetiä koskevaa lausumaa. Kaikkien sellaisten, jotka käyttävät internetiä pitäisi maksaa Yle-veroa, joka käytettäisiin siis Ylen rahoittamiseksi. Pelkkä internetin käyttäminen tarkoittaisi siis uutta veroa, ihan riippumatta siitä mitä sisältöjä käytetään.

Jos kansalainen ei käytä televisiota tai kuuntele radiota, kyseessä olisi puhdas internetvero.

Ilmeisesti tämä keskustan ehdotus pitää sisällään sen, että kaikki kännykän käyttäjät joutuvat automaattisesti verolle elleivät pysty todistamaan, että kännykällä ei saa aikaiseksi internetyhteyttä.

Jo pelkästään se, että kansalaisen yhteydet erilaisiin tietoverkkoihin joutuvat automaattisesti verotettaviksi, reunaehdoilla millä hyvänsä, hipoo sellaista rajaa, missä tietoyhteiskunta ottaa pahasti takapakkia vähintään periaatteellisella tasolla, mutta myös käytännössä.

Internetveron ideaa ei myöskään voi tai saa toteuttaa ihan vain yhden yhtiön rahoittamiseksi pohtimatta sen laajempia periaatteellisia vaikutuksia.

Eikä nämä Yle-veron ongelmat tähän vielä lopu. Kuka on se "ruokakunta", jonka vastuulle maksun maksaminen ulosoton uhalla jää?

Ja niin edelleen.

* * *

On täysin käsittämätöntä, että Ylen rahoituksen turvaamiseksi (joka tässä koko revohkassa on se asian ydin) ei käytetä yksinertaisinta ja toimivaksi todettua mallia eli tavallista veronkantoa.

Parasta olisi sisällyttää koko Yle-vero muun verotuksen sisälle ja hoitaa Ylen rahoitus budjetin kautta tai jos tämä malli ei kelpaa, kannetaan se vero sitten samaan tapaan kuin vaikkapa TEL-maksu tai työttömyysvakuutusmaksu ja jyvitetään eurot suoraan Ylen pohjattomaan kassaan.

Mikä ihme tuossa on nyt niin vaikeaa?

Aiheesta tässä blogissa muualla:

• Yle-maksu eli mediamaksu eli Yle-vero pois pöydältä (23.3.2010)
• Mistä se raha tulee? (22.3.2010)
• Mediamaksun aikalisä (19.3.2010)
• Ratkaisut Yle-lakiin (17.3.2010)
• Mediamaksun hautajaiset (11.3.2010)
• Mediamaksu paisuu (9.3.2010)
• Kapina mediamaksua vastaan (10.10.2009)
• Internetveroa pukkaa ja sen nimi on mediamaksu (17.9.2009)
• Mediamaksu siirtyy? (19.9.2009)
• Mediamaksu ei maistu (18.8.2010)
• Maksetaanko mediamaksua mahdollisuudesta? (18.6.2009)
• Mediamaksu olisi epäoikeudenmukainen kotitalousvero (23.4.2009)

Energiaa ja sen tuhlausta

Tanskassa vihitään tänään käyttöön maailman suurin merellä toimiva tuulipuisto, joka tuottaa tuottaa sähköä 200 000 kotiin. Tanskassa tuulivoima kattaa lähes 20 % maan sähkön kulutuksesta.

* * *

Entäpä Suomessa? Meillä ei puhuta niinkään tuulivoimasta, vaan tuhlataan energiaa ydinvoimakeskusteluun.

Ydinvoimayhtiöt riitelevät siitä, saako Fennovoima sijoittaa mahdolliset ydinjätteensä kilpailijansa TVO:n ydinjäteluolaan. Kyse on siitä, että ydinvoimalupia haettaessa kysytään miten ydinjätteen hoidetaan. TVO ilmeisesti siis yrittää pelata Fennovoiman ulos kuvioista.

Tavallaan kinastelu on turhaa, sillä Eurajoella ei vielä kaiveta tuotantoluolaa, vaan vasta tutkimusluolaa. Toisaalta koko ydinjäteongelma on lopullisesti ratkaisematta, sillä maahan kaivaminen voi osoittautua menossa olevista tutkimuksista huolimatta liian riskialttiiksi ratkaisuksi.

* * *

US:n uutinen sen sijaan kertoo apulaisprofessori Ari Lampisen selvityksestä, jossa on tarkasteltu sitä, miten Teollisuuden Voiman perustelut Olkiluodon kolmosyksikön rakentamiselle ovat pitäneet.

Perusteluista virheellisiksi ovat osoittautuneet ainakin arvio aikataulusta, kustannuksista ja kotimaisen työvoiman osuudesta. Lisäksi rakennustöiden venyminen on viivyttänyt tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Viidennestä ydinvoimalasta on siis päätetty eduskunnassa virheellisin perustein.

Tämä on aika huono kuva. Ydinvoimalupia haettaesa voidaan siis kertoilla mitä tahansa, jonka perusteella poliitikot antavat luvat. Sen jälkeen alkaakin sitten toisenlainen todellisuus hutilointineen.

Urkintalaki, äänestäminen, rahat ja vainajat

Päivän uutisvirrasta heräsi pari pikaisempaa linjausta.

Ennen niitä yksi juoru.

Tiettävästi liikenne- ja viestintäministeriössä ollaan jälleen kerran avaamassa sähköisen viestinnän tietosuojalakia, jota aikaisemmin on kutsuttu myös nimellä Lex Nokia tai urkintalaki.

Siitä ei tässä yhteydessä ole vielä tiedossa mitä kummallista sieltä on nyt tulossa. Siitäkin on tihkunut tietoja, että nykyisen lain tulkinnassa on enemmän tai vähemmän epäselvää yhdelle jos toiselle taholle.

* * *

Sähköisestä äänestämisestä ei ole tietoyhteiskunnalle lisäarvoa.

YLE radiouutiset kertoi illalla, että oikeusministeriö aikoo viedä viime kunnallisvaaleissa surkeasti epäonnistuneen sähköisen äänestämisen marraskuussa hallituksen iltakouluun. Tietoyhteiskunta ei tarvitse demokratian toimivuuden turvaamista uhkaavia tekijöitä.

Kannattaa ymmärtää, mitä esimerkiksi Saksan perustuslakituomioistuin on periaatteellisella tasolla asiasta lausunut ja hylätä koko idea.

* * *

Puolueet ja ehdokkaat ovat palauttelemassa Nova Groupilta välikäsien kautta saamiaan vaalirahoja. Vaikka mitään lakia ei ole rikottu ja normaalia varainkeruuta ilmeisesti harrastettu, pelkästään Nova Groupin toimintaan liittyvät epäilyt ovat selkeä moraalinen syy palauttaa rahat. Sen luulisi vihdoin puhdistavan ilmaa puolurahoituksen ympärillä, vaan näin ei taida käydä. Näin siksi, että puoluerahoituksen toteutus tulevaisuudessa on vielä auki ja porsaanreikien junailemisen vaara on edelleen.

Hyvä kysymys on se, että miten politiikka ja demokratia muuttuisi, jos puolueet joutuisivat hankkimaan tukirahansa suoraan kansalaisilta? Jos puolueet joutuisivatkin yllättäen kisaamaan aidosti kansalaisten suosiosta eikä erilaisten etujärjestöjen tai yritysten?

Hetkinen... Tästähän edustuksellisessa demokratiassa nimenomaan on kyse. Valtuutuksen pitää tulla äänestäjiltä, eivätkä esimerkiksi ay-järjestöt, elinkeinoelämän etujärjestöt tai yrityksen äänestä.

* * *

Ja sitten yksi ihmettelyn aihe lopuksi.

Saako perikunta lukea vainajan sähköpostit? On aika omituista, että asiassa toimivaltainen viranomainen eli viestintävirasto ja sitä poliittisesti ohjaava liikenne- ja viestintäministeriö ovat täysin vastakkaista mieltä asiassa. Viestintäviraston mukaan nykylain mukaan ei ja ministeriön mukaan kyllä.

Kansalainen kysyy: Kyllä vai ei? Pitääkö jonkun tässäkin asiassa ensin hakea tuomioistuimesta ennakkopäätös?

Facebook 300 miljoonaa ja pinnalle

Pikku-uutinen kertoo, että netin yhteisöpalvelu Facebook on saavuttanut 300 miljoonan käyttäjän rajan ja samalla päässyt taloudellisesti tilanteeseen yhtiö saa nykyisin riittävästi tuloja toimintakustannustensa kattamiseksi.

Sen lisäksi, että 300 miljoonaa on huikea käyttäjämäärä, tuo kannattavuusrajan saavuttaminen on huomattava asia. Erilaiset sosiaaliset mediathan eivät ole toistaiseksi potentiaalistaan huolimatta olleet aidosti mitään rahasampoja, vaikka sosiaalisen median elementtejä itseensä liittäneet Amazon, eBay, Google ja Yahoo ovatkin tahkonneet kohtalaisesti.

Esimerkiksi kelpaa vaikkapa toinen hyvin suosittu palvelu Twitter, jolla ei oikeastaan näytä olevan ulspäin näkyvää liiketoimintamallia.

Facebook on päässyt nykyiseen tilanteeseensa siten, ettei se ole veloittanut käyttäjiltään palveluista, vaan esimerkiksi myy mainoksia.

Esimerkki ydinvoiman korvaamisesta

Ihan vaan esimerkkinä siitä, että ydinvoimalle on vaihtoehtoja, kelpaa YLEn uutinen kellareihin sijoitettavista pienistä kaasuvoimaloista.

Saksassa Volkswagenin ja Lichtblickin käynnistämässä hankkeessa on tarkoitus rakentaa 100 000 asuintalon kellariin pieni kaasuvoimala. Nämä voimalat tuottaisivat paitsi lämpöä ja lämmintä vettä, myös sähkövoimaa, joka syötettäisiin paikalliseen sähköverkkoon. Tavoitteena on lähivuosina rakentaa suuri kaasuvoimaloiden verkosto, joka tuottaisi sähköä 2 000 megawattia eli parin ydinvoimayksikön verran.

Tällaisista minivoimaloista olisi sekin hyöty, että niiden avulla voidaan tasata esimerkiksi sääolosuhteista johtuvaa tuuli- tai aurinkoenergian vaihtelua. Hiilidioksidipäästöjen kannalta tällaiset olisivat 60 % perinteisiä sähkö- ja lämpövoimaloita parempia.

Tietenkään tuollainen ei Suomessa toimisi ihan noin vaan, koska Suomessa tällaisten ratkaisujen ei oikeasti haluta toimivan. Pienvoimaloiden sähkön syöttö verkkoon on tässä keskeinen ongelma.

Tällaiset ratkaisut ovat esimerkkejä siitä, että jos aiotaan käyttää miljardeja ydinvoimahankkeisiin, samalla sahalla saisi paljon muutakin aikaiseksi.

Ydinvoiman lisärakentaminen on strateginen virhe.

Niin. Suomessa oli vuonna 2006 yhteensä noin 970 000 omakotitaloa.

Kolmanneksi pienin elokuu

Pohjoisen napa-alueen tuulet ja sääolosuhteet ovat hieman hidastaneet jään sulamista elokuussa. Silti kuluvan vuoden elokuussa Arktiksen jääpeitteen koko oli vuodesta 1979 alkaneen mittaushistorian kolmanneksi pienin.

National Snow and Ice Data Center-tutkimuslaitoksen tutkijat eivät odota lähiviikkoina havaittavan vuotuisen jääpeitteen minimin alittavan vuoden 2007 ennätyksellisen pientä pinta-alaa. Tällä hetkellä jääpeite on pudonnut alle vuoden 2005 tason eli alle entisen kolmanneksi pienimmän pinta-alan. Toiseksi pienin jääpeitteen pinta-ala havainnoitiin viime vuonna.

Kun eri vuosina elokuussa tehtyjä mittauksia verrataan toisiinsa, huomataan jääpeitteen pinta-alassa selvästi aleneva trendi.

Nyt olisi varsin oiva paikka pistää käyntiin vedonlyönti siitä saavutetaanko uusi minimi vuoden päästä. NASA arvioi uuden globaalin lämpötilaennätyksen syntyvän 1-2 vuoden sisällä. Siihen vaikuttaa ensimmäkseen kaksi asiaa eli ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja El Niño/La Niña-syklin kääntyminen lämmittävälle puolelle.

(Kuva ja lähde: NSIDC)

Iloa ja sekoilua

Eipä tarvitse olla kuin pari päivää poissa median valtavirroista ja jo on saatu ilmoille yhtä ja toista hyödyllistä ja hyödytöntä.

Otetaan ensin jotain järkevää.

Ranska aikoo ajaa kansainvälisten huippukokousten asialistalle maanantaina julkaistuja ehdotuksia talouden ja hyvinvoinnin mittaamisen uudistamiseksi

Kyse on siitä, että Joseph Stiglitzin johtama työryhmä on pohtinut miten talouden ja hyvinvoinnin edistämistä voisi mitata paremmin kuin nykyisin usein käytetyllä bruttokansantuotteella.

Talouden mittaamisessa olisi syytä ottaa huomioon kansantalouden tuotannon sijaan taloudellista edistymistä tai tuotannon mittaamisen ohella kotitalouksien todellisia tuloja ja kulutusta sekä varallisuutta. Lisäksi pitäisi pystyä mittaamaan hankalampia asioita kuten turvallisuutta, terveyttä, koulutusta sekä ilon, onnellisuuden ja toiveikkuuden kokemuksen kaltaisia subjektiivisia asioita. Mittareiden päälle pitäisi jutun mukaan taloudellisesta kasvusta ottaa huomioon myös se, kuinka ekologisesti kestävää kasvu on.

Juttu sinänsä ei vielä paljasta miten hyödyllisiä mittarit ovat, mutta keskustelunavauksena tai jatkumona tämä on vähintäänkin hyödyllinen. Ehkä taloudesta saadaan irti muutakin kuin pelkkää tuotantoa.

* * *

Sekamelska löytyy sitten kotimaasta.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) intoutui joku päivä sitten puhumaan suunnitteilla olevasta YLE-maksusta sangen sekavia ja lehdistö sekoilemaan vielä sen päälle.

HS:n käyttämän STT:n jutun mukaan Vanhanen olisi valmis vapauttamaan Yle-maksusta ne, jotka kirjallisesti todistavat, etteivät käytä mitään välineitä, joista Yleisradion ohjelmaa lähetetään. Myös Kauppalehti käyttää samaa STT:n juttua.

YLE itse korjaa saman asian muotoon jonka mukaan suunnitellusta mediamaksusta voisi vapautua vain, jos kirjoittaa kirjallisen todistuksen, ettei käytä mitään välineitä, joissa YLEllä on sisältöjä.

Kuten esimerkiksi Mediatulva-blogi kirjoittaa, ensimmäisessä muotoilussa ei oikeastaan ole päätä eikä häntää ja jälkimmäinenkin on vähintäänkin typerä.

Pelkästään YLEn rahoituksen organisoimiseksi pitäisi siis rakennella kuvio, jossa siitä voi kieltäytyä lähestulkoon ainoastaan sulkemalla itsensä kokonaan pois sähköisestä viestinnästä. Tätä asiaa varten pitäisi sitten erikseen rakentaa rekisterit ja muut, johon näitä kirjallisia sitoumuksia kerätään ja arkistoidaan. Ne ilmeisesti olisivat luonteeltaan käsin kijoitettuja kirjeitä.

Vanhasen idea ei ole oikein minkään tietoyhteiskuntastrategian kanssa linjassa, vaan omituinen ehdotus mediamaksun aikaansaamiseksi ja sitä myöten uusien kummallisuuksien luomiseksi tähän maahan.

Ihan aikuisten oikeasti koko mediamaksu eli oikeammin YLE-vero on mennyt poliitikoiltamme täysin lapasesta ja kuitenkin kyse on helposti hoidettavissa olevasta asiasta. Ilman mitään uusia byrokratioita, erityisiä tietojärjestelmiä tai kirjallisten todistusten arkistoja rahat YLE:n toimintaan voidaan kerätä verovaroilla.

Mikä siinä nyt on niin vaikeaa?

* * *

Ja bonukseksi vinkki:

Liikenne- ja viestintäministeriö toteuttaa verkkohaastattelun, jonka tarkoituksena on kuulla näkemyksiä siitä, mitkä ovat tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikan keskeisimmät haasteet ja mahdollisuudet nyt ja tulevaisuudessa.

Sinne voi siis käydä kertomassa näkemyksiä tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikastra. Haastattelua koskeva sivusto on auki 25.9.2009 saakka.

Sunnuntaispekulaatio

Spekuloidaan nyt hieman sunnuntain kunniaksi.

Sanonnan mukaan 'hyvä on parhaan vihollinen'.

Siinä on tiettyä viisautta ja asennetta, joka antaa suuntaa aika moneen tekemiseen. Toisaalta on myös niin, että siinä missä hyvän varmistaminen onnistuu kohtuullisella vaivalla, paras vaatii usein riskin ottamista.

Joissakin asioissa ei kaiketikaan pidä vähällä tyytyä pelkästään hyvään, vaan kannattaa pinnistellä parhaan eteen. Esimerkiksi vaikkapa taide on tällainen elämän osa alue, hyvä jää pelkästään suorittamiseksi.

Kannattaako sitten aina vaatia parasta? Esimerkiksi kuluttamisessa ajatus on osin paradoksaalinen. Paras kun voi olla esimerkiksi ympäristönäkökulmasta haitallisempi kuin hyvä. Onko se enää silloin paras?

Toisen sanonnan mukaa 'köyhän ei kannata ostaa halpaa'. Ajatus pitää sisällään hinnan ja laadun korrelaation.

Sitä voi myös pähkäillä kuinka paljon tuhlaamme voimavaroja sillä että tyydymme pelkästään hyvään ja siinä, että emme älyä ottaa tarpeeksi näkökulmia parhaaseen.

Luultavasti tuhlaamme paljon väittäessämme hyvää parhaaksi.

Olikohan tässä nyt pointtia? Jos ei, niin tulipahan keskinkertainen postaus.

Sutta ja sekundaa

Kun tätä yhteiskunnan menoa katselee, niin vähän asiassa kuin asiassa haetaan tehokkuutta keskittämällä. Samalla talouden logiikka pitää huolen siitä, että minkä tahansa yksikön hinta nousee nimellisesti.

Olemme siirtymässä kohti sekundayhteiskuntaa, jossa yhä harvemmin asioita tuotetaan ja tehdään uniikisti ja koneet tekevät tasalaatuisesti asioita.

Mutta onko se laadukasta?

Tuskin ainakaan aina.

* * *

Nyt on taas vähän reissua ilmassa, joten postaukset jäänevät vähän vähiin lähipäivinä.

Ja taas printistä kompuroidaan blogeihin

Viime päivinä on muusta mediasta jälleen virrannut omituista kommunikaatiota koskien blogikirjoittelua.

Viimeisin tapaus kuplii parhaillaan niin blogeissa (esim. Ihmiskunta, MariKoo) kuin vaikkapa Qaikussa.

Kyse on siitä, että viestintäalan ammattilainen Emma London lähetti Anna-lehden päätoimittaja Emma Koivulalle viestin, jossa hän ihmetteli taannoista Audi-miehen juttua Annan erikoisnumerossa. Emma Koivula vastasi Londonille ja London Koivulalle.

Ongelma syntyi siinä vaiheessa kun London päätti julkaista ennen itse asiasta varsinaisesti noussutta kohua käydyn kirjeenvaihdon sellaisenaan blogissaan.

Tästä - syystä tai toisesta - suivaantuneena Koivula pisti asianajajansa asialle, joka lähetti uhkauskirjeen Londonille vaatien tätä vetämään pois blogikirjoituksensa verkosta. Perusteluina asianajaja käyttää sitä, että "toisen kirjeen julkaiseminen ilman tähän saatua suostumusta rikkoo viestinnän luottamuksellisuutta sekä viestin kirjoittajan tekijänoikeutta".

Juristi uhkailee Londonia varsin suorasanaisesti: "Enemmän vahingon välttämiseksi kehotan teitä välittömästi poistamaan blogistanne kyseisen artikkelin tai vähintään siinä olevan Emma Koivulan kyseisen viestin".

London julkaisi myös asianajajan kirjeen sellaisenaan blogissaan.

Koko keskustelu on kummallinen, sillä on vähintäänkin hämärän peitossa mitä viestinnän luottamuksellisuutta tuossa muka rikotaan tai edes millaisesta teoksesta voisi olla kyse. Tuskin kumpikaan lakimiehen väite kestäisi oikeuden edessä.

Kuten blogeissa on sanottu, Emma Koivula olisi päässyt tavoitteeseensa helpolla ihan vaan ystävällisesti pyytämällä viestin poistoa eikä hankkimalla juristia paikalle. Nyt kun uhkaillaan juristin voimalla, netti viestii tapahtuneesta sananvapauteen nojaten sen minkä ehtii ja se "enempi vahinko" kääntyy itseään vääjäämättä itseään vastaan.

Niin. Edellä esteityt esitetyt sitaatit verkosta poimituista viesteistä (jotka London saattaa siis poistaa joskus) on sisällytetty tähän blogikirjoitukseen sitaattioikeuden perusteella lähde mainiten, ettei nyt jäisi juristille epäselväksi.

Liittymättä mitenkään näihin viesteihin, huomasiko kukaan mikä viive Anna lehden viesteissä Audi-miehestä syntyneessä kohussa oli siinä, milloin asia nostettiin esiin keskustelun herättämisenä eikä jonain muuna. Keskustelun herättäminen kun ei sittenkään tainnut olla ensimmäinen julkisuuteen toimitettu näkemys siitä, miksi koko Audi-mies pääsi tähän erikoislehteen seikkailemaan.

Printtimediassa on selviä vaikeuksia ymmärtää kansalaismedian toimintaa, nopeutta ja mekanismeja. Kannattaisi opiskella ja pian.

EDIT 14.9.2009
Emma London on sitten vastannut Anna-lehden päätoimittajan asianajajalle ja julkaissut senkin kirjeen. London ei aio poistaa viestejä.

Valokuvatorstai: Rajattu

Valokuvatorstain 139. haaste on "rajattu".

Etäisen idean tähän kuvaan ja sanaan antoi Platonin tunnettu luolavertaus (jota on taidettu tässä blogissa käyttää aikaisemminkin jossain tarkoituksessa).

"Olemme sitä mitä ostamme"

Nettiä kierrellessä tulo Celcias-sivustolla vastaan juttu shoppailusta ja Neal Lawsonin kirjasta All Consuming: How Shopping Got Us Into This Mess and How We Can Find Our Way Out.

Hän kysyy, mitä vikaa shoppailussa on? Lawson kertoo, että kun hän kertoi kirjoittavansa shoppailusta kriittistä kirjaa, reaktiot olivat usein vihamielisiä. Hän kertookin siitä, että shoppailusta on tullut massa-addiktio, jota kauppa ruokkii.

Kuluttaminen on ollut keskuudessamme jo pitkään, mutta kiihtynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana turbo-kuluttamiseksi. Shoppailuaddiktio on vauhdittunut samaa tahtia. Se mitä ostamme on kietoutunut identiteettiin.

Lawsonin väkökulmaa voi tiivistää siten, että me emme ole sitä mitä teemme, vaan sitä mitä ostamme.

Jutun mukaan Lawson ei jätä kirjassaan asiaa tähän, vaan jatkaa talousteoreettisempiin tarkasteluihin talousteoreetikkojen, kuten Ludwig von Misesin, Friedrich von Hayekin ja esimerkiksi John Maynard Keynesin kautta.

Celciaksen stoorin perusteella mielenkiintoinen opus, joka täytynee ottaa mahdollisten hankintojen listalle.

Itse asia eli shoppailun addiktiivisuus ei ole mitenkään uusi juttu, sillä Suomessakin on kerrottu siitä, että "Shoppailu- eli ostoriippuvuus on yksi riippuvuuskäyttäytymisen muoto".

Tähän asiaan voisi kiinnittää laajemminkin huomiota, sillä shoppailu massa-addiktiona ei ole muille harmiton asia, vaan yleisenä käyttäytymismallina aiheuttaa seurannasivaikutuksia esimerkiksi ympäristönäkökulman kautta.

Aikakautemme suurimpien ongelmien joukkoon kuuluu ylipäätänsä se, että me kulutamme liikaa teollistuneissa maissa ja rahan kierron jatkuva kiihtyminen vain vaatii lisää kuluttamista. Se ei voi olla ikuista, eikä se voi lopulta olla tuhoamatta elinmahdollisuuksiamme Maassa.

Yksi termi, johon asian tiimoilta kannattaa tutustua on Slow Money.

Ei se viilene, se lämpenee

Ilmastoänkyröillä on kertomuksia siitä, miten lämpimimmät vuodet maapallolla oli joskus tai miten lämpötila ei nouse vaan putoaa. Kannattaa katsoa oheinen videonpätkä, jossa Peter Sinclair tarkastelee Pat Michaelsin argumentaatiota:

Lopputulemana on siis se, että NASA:n arvion mukaan 1-2 vuoden sisällä näemme uuden globaalin lämpötilaennätyksen. Siihen vaikuttaa ensimmäkseen kaksi asiaa eli ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja El Niño/La Niña-syklin kääntyminen lämmittävälle puolelle.

Olemme siis matkalla yhä lämpimämpää tulevaisuutta, eikä se muutu miksikään puhumalla kivoja ja kauniita siitä, että meillä ei muka olisi varaa edes yrittää hoitaa asiaa.

(via Climate Progress)

Miksi maksan veroja?

Päivä alkoikin sitten uutisten puolesta vähemmän kivasti.

YLEn Uutiset kertovat Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio kokoamasta vahustenhoitoa koskevasta selvityksestä ja siitä uutisoidaan esimerkiksi seuraavasti:

Vanhuksia sidotaan peteihin, heitä teljetään lukkojen taakse, he eivät pääse vessaan, kärsivät riittävän ravinnon puutteesta, kaatuilevat ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.

Hieman myöhemmin:

Vanhuksen oman turvallisuuden vuoksi ja ennen kaikkea henkilökunnan puutteen takia vanhuksia sidotaan yöllä ja päivällä erilaisiin tuoleihin tai sänkyihin - tai sängynlaidat pidetään ylhäällä niin, ettei sängystä pääse pois. Karkailijoita lukitaan huoneisiin ja levottomimmat rauhoitetaan lääkkeillä.

Ja sitten:

Kaatumisia on paljon ja joissakin yksityisissä hoitolaitoksissa murtumia ei ole edes hoidettu tai lääkäriinmenoa on pitkitetty viikkoja.

Tällainen epäinhimillinen ja vähemmän ihmisarvoinen kohtelu pistää pohtimaan moraalisia ja ihmisoikeuksiin liittyviä peruskysymysiä maassamme. Kaikki ei ole kunnossa, ei sinne päinkään. Käsitys ihmisarvoisesta elämästä pettää ja pahasti.

Toinen kysymys on se miksi minä maksan veroja tähän maahan?

Verovarojen käytössä on kyse myös priorisoinnista ja jos se tarkoittaa käytännössä sitä, että heikommat ja puolustuskyvyttömimmät jätetään yhteiskunnan toimesta yksin, on moraalinen pohja verojen keräämiselle pudonnut pois.

Tämä ei ole enää mitenkään poliittinen kysymys tai puoluepoliittisten irtopisteiden keräyspiste, vaan koko yhteiskunnan moraalinen ongelma.

Japani kirittää, muut kyttäävät

Japanissa vaihtuu valta ja uusi pääministeri on pistänyt maan ilmastolinjauksia uusiksi.

Tuleva pääministeri Yukio Hatoyama asetti tavoitteeksi 25 prosentin päästöjen leikkauksen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Siinä on varsin paljon eroa edellisen hallituksen linjauksiin, sillä aikaisempi tavoite oli vain 8 %:n päästövähennykset.

Tekemistä riittää, sillä maailman viidenneksi suurin kasvihuonekaasupäästäjä ylitti viime vuonna Kioton sopimuksen tavoitteensa 16 %:lla.

Itse asian eli ilmastonmuutoksen kannalta nuokaan prosentit eivät riitä, sillä teollistuneiden maiden on kannettava suurempi vastuu päästöjen leikkaamisesta. Japanin kannan muutos on positiivinen, sillä Kööpenhaminan joulukuista kokousta ajatellen viime aikoina tavoitteiden osalta on kuulunut lähinnä väisteleviä kommentteja.

Yksi keskeinen kysymys on se, mitä Yhdysvallat todellisuudessa tulee esittämään. Tähän astiset tavoitteet eivät ole edes EU:n mielestä riittäviä ja kuten tiedetään EU:n oma 20 %:n päästövähennystavoite on riittämätön.

* * *

Samaan aikaan tiedemaailma vahvistaa käsitystä siitä, että ihminen on ilmastonmuutoksen takana.

Kansainvälisen tutkijaryhmän tuoreen tutkimuksen mukaan viimeisen 2000 vuoden aikana arktisen alueen lämpötilat laskivat tasaisesti aina 1900-luvulle asti, jonka jälkeen lämpötila on noussut jyrkästi.

Tutkimukseen osallistunut Arizonan yliopiston tutkija Nicholas McKay toteaa, että 1900-luvulta alkaen auringon säteily ei ollut enää tärkein pohjoisen napa-alueen lämpötilaa säätelevä tekijä, vaan ihmisen vaikutus nousee voimakkaimmaksi.

Tilanne näyttää siis juuri sellaiselta, että luonnossa ilmastonmuutos etenee, mutta ihmiskunta vain jahkailee ja katselee jonnekin ihan muualle.

Biologinen moraalikoodisto

Harvardin yliopiston professori Marc Hauserin mukaan ihmisillä on perimmältään samanlainen moraalikäsitys.

"Ihmisellä on biologinen moraalikoodisto, joka tuottaa intuitiivisia päätöksiä oikeasta ja väärästä".

Hauserin 250 000 ihmistä ja 120 maata käsittäneen tutkimuksen antamien johtopäätösten mukaan moraaliset vaistomme ovat siis biologiaa. Uskonto, kasvatus tai kulttuuri ei kykene vaikuttamaan ihmisen erittäin nopeaan intuitiiviseen päätöksentekoon.

Tuossa ollaan jo perimmäisten kysymysten äärellä. Mikä määrittää oikean ja väärän? Voiko oikeaa ja väärää opettaa? Onko moraali kulttuurikysymys?

Jos moraalimme on perimmiltään biologiaa, se tarkoittaa myös sitä, että pohjimmiltaan eri kulttuureista tai uskonnollisista piireistä tulevat ihmiset tunnustavat samanlaista koodistoa. Esimerkiksi uskonto ei siis kelpaa perusteeksi pistää ihmisiä erilaisiin kasteihin. Sama koskee myös uskonnottomia eli väite että ateisteilla olisi jotenkin huonompi moraali on siis yksinkertaisesti väärä.

Jutun mukaan uskonnot antavat meille erilaisia sääntöjä, mutta lopultakaan eivät moraalikoodistoa, jota käytännön tilanteissa sovelletaan.

Blogitko rikollisia?

Uutiset uutisoivat tänään Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen uutisesta, jonka mukaan "blogeista eli verkkopäiväkirjoista on jätetty tänä vuonna poliisille jo noin 30 rikosilmoitusta" ja "kaikkiaan blogi-kirjoittelusta annettujen tuomioiden määrää ei tiedetä".

Miksi ihmeessä pitäisi tietää? Ovatko blogit jotenkin erityinen rikosryhmä tai -väline?

Sitä paitsi, verkkopäiväkirja ei ole blogin synonyymi.

Ehkä nettikulttuuri joskus tavoittaa myös perinteisten toimitusten salit.

Sitä odotellessa voimme vain kummastella sitä älyttömyyttä, joka sisältyy esimerkiksi siihen, että tuon Sunnuntaisuomalaisen löytää netistä vain noiden lehtien näköispainoksista.

Some day classic: Cantaloupe Island

Jotkut biisit toimivat, vaikka ne soitettaisiinkin muussa kuin alkuperäisessä genressään.

Herbie Hancockin Cantaloupe Island on alunperin Hancockin neljänneltä albumilta Empyrean Isles vuodelta 1964. Kappale lasketaan nykyisin jazz-standardiksi, sen verran kovan luokan klassikosta on kyse. Rudy Van Gelderin Blue Note Recordsille äänittämä albumikin on jazzin historian klassikoita.

Empyrean Isles on Hancockin tunnetuimpia levytyksiä Maiden Voyagen (1965) ohella ja noihin aikoihin hän oli mukana myös Miles Davisin toisessa suuressa kvinetetissä.

Tyylillisesti Cantaloupe Island on ensimmäisiä sävellyksiä, joissa on modaaliseen jazziin yhdistetty funk-rytmiä. Alkuperäisessä levytyksessä oli mukana hyvin nimekäs soittajakaarti eli pianisti Hancockin lisäksi levytyksessä soittivat Freddie Hubbard (kornetti), Ron Carter (basso) sekä Tony Williams (rummut).

Hancockista on tässä blogissa kirjoitettu aikaisemminkin, joten hypätään sen suuremmat esittelyt tässä yhteydessä ylitse.

Videolla on sähköinen ja fuusiovivahteinen versio Cantaloupe Islandista, kun alkuperäinen levytys on akustinen. Akustisesta versiosta löytyy YouTubesta myös esitys, jossa soittavat Hancockin kanssa Freddie Hubbard, Joe Henderson, Tony Williams ja Ron Carter.

Videon lähde YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Herbie Hancock Wikipediassa englanniksi
• Herbie Hancock Wikipediassa suomeksi
• Herbie Hancockin www-sivusto

Ilmaston manipulointi on riski

Ilmastonmuutoksesta on tullut sen kokoluokan uhka, että pohdinnassa ovat lähes tieteiskirjallisuuden keinot sen välttämiseksi.

YLEn uutisen mukaan brittiläinen tiedejärjestö Royal Society on selvitellyt, että ilmakehää on mahdollista säädellä tekniikan keinoin. Pääasiallisina keinoina mainitaan kolme eli hiilidioksidin talteenotto, hiilidioksidin sitouttaminen luonnonmateriaaleihin sekä metsittäminen ja maankäytön kehittäminen.

Sitten on vielä hardcorekeinot eli esimerkiksi ilmakehään levitettävät aerosolit, avaruuteen lähetettävät peilit sekä keinotekoiset pilvet, jotka vähentäisivät maapallolle pääsevää säteilyä.

Kaikki näistä keinoista on kalliita, osahyvinkin riskialttiina ja siksi olennaisinta on vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä. Ilmakehän manipulointi on jo epätoivoinen tehtävä. Siihenkin ihmiskunta voi joutua pitemmällä aikavälillä ellei nykyinen suunta muutu ja äkkiä.

Ylipäätänsä ajatukset avaruuteen lähetettävistä peileistä ovat varsin kuvaavia. Ymmärrys ongelman luonteesta ja kokoluokasta kasvaa koko ajan ja samalla mitääntekemättömyyden aiheuttama huoli pistää mielikuvituksen liikkeelle.

Toinen puoli näissä teknisissä vippaskonsteissa on se luulo, että tämänkin asian ihmiskunta voi hoitaa teknisillä härveleillä. Tuskin voi.

Tekniikkaan perustuen luulotellaan, että ihmiskunnan valitsema kuluttamisen ja päästöjen syöttämisen tapa on jotenkin oikea. Ei ole, vaan me olemme kuluttamassa maapalloa loppuun. Todellinen ratkaisu löytyy sieltä.

Ilmastovinkkejä

Ihan vaan nettivinkiksi YLE:n uudet ilmastosivut, joissa seurataan valmistautumista joulukuiseen Kööpenhaminan ilmastokokoukseen ja näköjään muutenkin ilmastoasioita.

Toinen vinkki onkin sitten toimintaa. Polttava Kysymys-kampanja järjestää tänään 5.9.2009 Ihmistulva-tapahtuman Helsingissä. Homma alkaa Rautatientorilta klo 12, missä ilmastokylä aukaisee ovensa.

Ilmastojalanjälki kuittiin

Tämä on hyvä idea.

Viiden suomalaisen tutkimuslaitoksen projektissa on selvitelty miten kotitalouksien ostosten hiilijalanjälki saataisiin näkyviin.

YLE Uutiset kertoo:

Suomalainen Climate Bonus -hanke on kehitellyt työkalua, jolla kuluttaja saa automaattisesti kaupan kassalta tarkan tiedon omien ostostensa ympäristövaikutuksista. Ruokaostokset muodostavat noin neljänneksen kotitalouksien hiilijalanjäljestä.

Kokeilussa on tieto tuotteiden ilmastojalanjäljestä kytketty K-ryhmän Plussa-korttiin.

Mikään ei tiettävästi estä laajentamasta ideaa muihin ketjuihin tai irroittamasta näistä etukorteista kokonaan. Kun ihmiset tietävät mikä on heidän hankintojensa vaikutus, niitä myös helpommin harkitaan toisenkin kerran.

Pelin henki on hieman sama kuin vaikkapa laihduttamisessa. Jos painoa seuraa, on sitä helpompi hallita. Sama pätee vaikkapa sähkön kulutukseen, jos näkee mittarin tikittävän, turhat vempeleet on helpompi kytkeä pois päältä.

Jos kerran tieto tuotteiden ilmastojalanjäljestä on olemassa, niin miksi sitä tietoa ei vapauteta esimerkiksi nettiyhteisöjen käyttöön? Tuosta tietomassasta varmasti saisi aikaiseksi hyödyllistä mashupia ihmiskunnan iloksi ja hyödyksi?

Itse asiassa tuo hiilijalanjälki pitäisi lakisääteisesti määrätä näkyviin joka tuotteeseen siinä missä muutkin tuoteselosteen tiedot.

Valokuvatorstai: Inhimillinen

Valokuvatorstain 138. haastesana on inhimillinen. Haasteeseen ei saa vastata ihmisen tai eläimen kuvalla.

Ehkä tuo edellinen pitäisi nimetä pelkän inhimillisen sijaan termillä "inhimillinen?".

Asiapitoista argumentointia

Lehmänkaupat ydinvoiman ympärillä ovat täydessä vauhdissa, YLEn uutista yrittää tulkita.

Kokoomus himoitsee puheejohtajansa suulla kolmea ydinvoimalupaa, puolustusministerin mielestä ydinvoimalupia ei pitäisi ilmeisesti säädellä mitenkään. Keskusta esityksistä ei saa selvää, ilmeisesti kannatusta on kaikille lukemille "nollasta ylöspäin".

Takinkääntöjä on taas odotettavissa. Matti Vanhanen oli 90-luvulla ydinvoimaluvan eduskunnassa kaataneen ponnen ensimmäinen allekirjoittaja, Mauri Pekkarinen on eduskunnassa äänestänyt aina ydinvoimaa vastaan ja Seppo Kääriäinen on kannassaan pyörinyt ympyrää vaihdellen mielipidettään tilanteen mukaan.

Vihreät varmaan vastustavat, mutta kuinka paljon?

Näyttää siis siltä, että varsinaisella esityksellä ja sähkön tarpeeseen liittyvällä analyysillä tai strategialla ei ole näköjään mitään väliä, on vain joku määrä ydinvoimaloita, jotka pitää saada rakennettua.

Politiikka on siis sanojen taidetta. Sillä faktalla, että koko ydinvoiman lisärakentamisen idea perustuu vanhentuneeseen ja hapantuneeseen strategiaan, ei näytä olevan merkitystä.

Ainoa oikea uusien lisäydinvoimaloiden määrä on tasan nolla.

EDIT klo 12.37
Päivän uutiset kertovat myös sen miksi niitä ydinvoimaloita tänne halutaan. Sähköä halutaan myös ympäri Eurooppaa. Kuvio menee siis niin, että rakennellaan Suomeen ydinvoimaloita (koska täällä on otollinen poliittinen ilmapiiri valmiiksi lobattuna), myydään sähkö muualle ja jätetään riskit sekä jätteet suomalaisten huoleksi. Miksi me suostumme tähän?

Tietenkään viralliset selitykset eivät tällaista skenariota tunne, mutta mitään muuta tarvetta uusille ydinvoimaloille Suomessa ei ole.

Johtaminen tuhlaa

Työterveyslaitoksen tutkija Guy Ahonen arvioi YLE Uutisissa , että puutteet työhyvinvoinnissa maksavat yhteiskunnalle jopa 25 miljardia euroa vuodessa. Kustannukset syntyvät esimerkiksi sairauspoissaoloista. Työhyvinvoinnin tukemista pidetään yrityksissa usein liian kalliina.

Työhyvinvoinnin tukematta jättäminen aiheuttaa siis kustannuksia, vaikka sitä pidettäisiinkin liian kalliina.

Ongelma on ainakin kahdessa suunnassa. Ensinnäkään kustannukset eivät tule yrityksessä kvartaalitasolla helposti näkyviin, vaan ongelma näkyy pitemmällä aikavälillä. Toiseksi osa kustannuksista valuu yrityksista yhteiskunnalle, joka kuitenkin huolehtii terveydenhuoltopalveluista yms.

Ahonen on vähän turhankin oikeassa, kun hän sanoo, että "Työntekijä nähdään tuotantovälineenä, jolta halutaan tulosta. Työntekoa ei katsota pitkällä tähtäimellä."

Työhyvinvointi on siis hyvin vahvasti johtamisen ja strategian kysymys. Jos yritys ei edes pyri huolehtimaan pitemmän aikavälin tekemisistään, niin miksi se on edes olemassa?

Johtamiseen on helposti luotavissa mittarit, joilla voi luodata yrityksen tai organisaation työhyvinvoinnin tilaa. Mittareita saa eri suunnista kuten sairauspoissaolojen tilastoista, työntekijöille tehtävistä kyselyistä jne. Johtamiselle kyse on vain siitä, että asiaa priorisoidaan tarpeeksi ja tehdään työhyvinvointiin liittyvien toimenpiteiden hoitaminen arvokkaaksi.

Yhteiskunnallisesti tähän satsaaminen on toimenpide, joka tuottaa niitä asioita, joiden perään poliitikot ovat huhuilleet eli myöhempää eläköitymistä ja ihmisten viihtymistä pitempään työelämässä.

25 miljardia euroa vuodessa on itse asiassa huikea summa, jonka pitäisi herättää sekä elinkeinoelämän että poliitikot. Jos ei herätä, se on asenneongelma.

Nyrjähdyksiä #52

Joskus tulee luettua lehdestä jotain sellaisia lausuntoja, joita jää monttu auki ihmettelemään.

Tämän päivän HS:ssä on juttu Anna-lehden erikoisnumerosta ja siellä näkemyksiään kertovasta Audin myyntijohtaja Esko Kiesistä.

Kun joku aloittaa siitä, että "auton kaikki käyttöominaisuudet löytyvät naisesta", on luisu kaltevalla pinnalla jo alkanut ja tilanne karkaamassa pahasti käsistä.

Tilannetta ei paranna yhtään idea naisen ulkomuodon muutoksesta: "Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksilla ja pyörillä – naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot".

Lopullinen nyrjähdys saapuu saapuu viimeistään lausunnosta:"Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään."

Anteeksi nyt vaan, mutta tuollaiset lausunnot eivät ole 2000-luvulta eivätkä edes 1900-luvun loppupuolelta. Ehkä ajalta ennen toista maailmansotaa, jos sieltäkään.

Yleisellä tasolla ajatellen, tuollaiset lausunnot saavat koko miessukukunnan näyttämään lähinnä hölmöiltä ja ovat bensaa "miehet ovat sikoja"-ajattelulle (mikä ei edes olisi epäoikeudenmukainen kuvaus jos (tai kun) miehet ajattelisivat noin).

Lausuntojen ajatukset ovat kaukana mistään tasa-arvosta tai toisen kunnioittamisesta. Karrikoitua tai pelkistettyä tai ei, niin kyse on naisia halventavasta tekstistä, jota muut joutuvat erilaisissa yhteyksissä selittelemään kuten Kiesin esimies VV-auton toimitusjohtaja Pekka Lahti on joutunut tekemään.

Lahti pitää alaisensa sanomisia erittäin vakavana asiana ja korostaa, että

"Tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat VV-Auton keskeisiä periaatteita. Kiesin ajatukset ovat hänen omiaan eivätkä edusta Audin tai VV-Auton johtamismallia."

Vahinko on jo kuitenkin tapahtunut eikä isoa kuvaa korjata edes anteeksipyynnöillä.

Eniten kai tällaisessa episodissa miesten puolesta hävettää se, että kyse ei taida olla edes yksittäistapauksesta.

Aivan liikaa asenteellista syrjintää ja naisten esineellistämistä löytyy myös nykyisestä 2000-luvun teoriassa sivistyneestä kulttuuristamme. Tosiasiassa emme ole ilmeisesti oppineet juuri yhtään mitään vähään aikaan. Joku vain pääsi sanomaan sen nyt ääneen.

EDIT 3.9.2009 klo 22.09
Tämä episodin siis kääntyi niin, että Esko Kiesi erosi hommistaan ja pyysi anteeksi. Asia ehti kuitenkin saamaan laajemmat mittakaavat ja hyvä niin.

Viisainta mitä VV-auto nyt pystyisi tekemään on naisjohtajan palkkaaminen Kiesin paikalle.

Elokuu 09

Elokuussa tämän blogin kävijämäärät ponnahtivat ennätyksellisesti jonkinmoisen laskukauden jälkeen entisille lukemilleen. Kuukauden sisällä tapahtunut muutos on suhteellisesti laskettuna häkellyttävä eli käynneissä muutos on peräti 77,5 %.

Siitä seurasi kävijätilastoille jotakuinkin seuraavaa:

• Postauksia: 54 (+17 edelliseen kuukauteen verrattuna)
• Käyntejä: 2723 (+1189)
• Näyttökertoja: 3942 (+1755)
• Kävijöitä: 1853 (+813)

Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:

• Käyntejä: 87,8 kpl /vrk (+38,3)
• Näyttökertoja: 127,1 kpl / vrk (+56,6)
• Kävijöitä: 59,8 kpl / vrk (+26,3)

Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):

• Käynnit: 47,3 kpl / vrk
• Näyttökerrat: 69,9 kpl / vrk
• Kävijät: 31,6 kpl / vrk

Varsin suuria kasvulukemia, joille tietysti löytyy myös selityksiä. Ensinnäkin liikenteen lähteissä tapahtui voimakshailahdus hakukoneiden suuntaan. Sieltä tuli viime kuussa 58,54 % liikenteestä, viittaavilta sivustoilta 34,04 % ja suorana liikenteenä 7,42 %. Suoran liikenteen osuus on pysynyt kokolailla ennallaan, mutta aikaisemmin hakukoneiden ja viittaavien sivustojen osuudet ovat olleet lähes tasan.

Hakukoneiden kautta tulleista sivuista kannattaa huomioida pari perseideistä kertonutta postausta, sillä perseidien maksimi ja yleisön kiinnostus sitä kohtaa sattuivat elokuulle. perseidit eivät tosin selitä kaikkea, sillä noihin kohdistui yhteensä 443 näyttökertaa. Banaanikärpäset vainoavat yhä edelleen, sillä myös siitä kertonut postaus säilyi top 3:ssa.

Voimakkaan kasvun taustalla on siis eräät ajankohtaiset tapahtumat, mutta yleisemmin ilmeisesti parempi hakukonenäkyvyys. Sisältöjen puolesta blogissa ei kuukauden mittaan mitään erityisen suurta muutosta tapahtunut.

Kuvassa tilastot blogin perustamisesta alkaen. Postausmäärien pystyakseli on oikealla ja muiden vasemmalla. Bloginpitäjä kiittää jälleen kiinnostuksesta.

Yhtä uutta virhettä ehdotetaan

Työ- ja elinkeinoministeriö on ehdottamassa luvan myöntämistä yhdelle uudelle ydinvoimalalle. Hakemuksia on kolme ja jotkut ovat lipittaneet niiden kaikkien puolesta.

Hakemustne käsittely saattaa kuitenkin viivästyä, sillä hallinto-oikeudessa on asiasta tehtyjä valituksia ja ne on käsiteltävä ensin.

Ministeriössä selvitetään myös Suomen tulevaa sähkönkulutusta. Sen arviointi on uutisen mukaan vaikeaa koska esimerkiksi teollisuuden tulevaa tarvetta on mahdoton ennakoida.

Ministeriön kanta on jossain määrin erikoinen, sillä se ei pysty arvioimaan tarvetta, mutta on valmis ehdottamaan yhtä uutta ydinvoimalaa. Sähkön kulutus on ollut laskussa jo ennen lamaa ja laskenut sittemmin jyrkästi.

Kulutuksen muutos saattaa myös jatkua, sillä esimerkiksi metsäteollisuus on sulkenut ja ilmeisesti vielä sulkee uusia laitoksia. Lisäksi uusiutuvien energiamuotojen rakentamiseen on runsaasti potentiaalia.

Yhtään uutta ydinvoimalaa ei tarvita, vaan jo valmiiksi vanhentunut ilmasto- ja energiastrategia pitää päivittää.

EDIT klo 18.27
Ei työ- ja elinkeinomiminsteriöllä olekaan kantaa ydinvoimalupien määrästä. Näin kertoo ministeri Mauri Pekkarinen (kesk.). Pekkarisen mukaan edellä kerrottu näkemys yhdestä luvasta on pelkästään ylijohtaja Taisto Turusen oma näkemys. Marraskuussa kuulemma palataan asiaan.