Vaiheinen: Urkintalaki ja uussuomettuminen

Keskustelu urkintalaista sai viikonloppuna uutta puhtia, kun Helsingin Sanomat julkaisi pitkän artikkelin aiheesta teemalla: "Jos lakia ei hyväksytä, Nokia lähtee Suomesta".

HS kertoo haastatelleensa kymmeniä urkintalaiksi tai Lex Nokiaksi ristityn sähköisen viestinnän tietosuojalain muutosesitykseen osallistuneita virkamiehiä, poliitiikkoja ja työmarkkinavaikuttajia.

Haastatellut esiintyvät HS:n jutussa nimettöminä.

Hallitus ei tiedä mitään Nokian uhkailusta ja Nokia itse kiistää koko asian.

Lakiehdotuksen mukaan yhteisötilaajat kuten työnantajat, taloyhtiöt, yliopistot jne. saisivat oikeuden laissa määritellyin perustein seurata käyttäjien tietoliikenteen tunnistetietoja. Lakia on arvosteltu kansalaisten perusoikeuksia ja oikeusperiaatteita polkevaksi.

Oikeusoppineiden mukaan laki olisi pitänyt käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä, mikä ei perustuslakivaliokunnalle kelvannut.

EDIT klo 22.26
Kauppalehdessä Joensuun yliopiston julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolainen vaatii, että esitetty siitä, että Nokia on voimakkaasti painostanut sähköisen viestinnän tietosuojalain valmistelijoita, täytyy selvittää.

* * *

Kummallista koko asiassa on se, ettei tunnistamistietojen seuraamisesta ole yrityksille juuri mitään hyötyä tai iloa. Oikeudessa pelkillä tunnistetiedoilla on vaikea näyttää toteen juuri mitään, sillä ne eivät viestien sisällöstä kerro mitään.

Kaiketi on myös niin, että vain hölmö yrityssalaisuuksia vuotava käyttää tarkoitukseen työantajan sähköpostia, oli urkintalaki olemassa tai ei. Urkintalaki tuskin siis estää yhtään yrityssalaisuuksien vuotoa.

Uhkailuväitteet ovat siitäkin näkökulmasta kummallisia, että Nokian kaltaiset yritykset eivät tee voimakkaan strategisia päätöksiä, kuten kotimaan vaihdoksia, minkään yhden asian vuoksiellei kyse ole elämän ja kuoleman kysymyksestä liiketoiminnalle.

Urkintalaissa ei ole mitään sellaista, Nokia tuskin voittaa tai häviää lain kanssa tai ilman sitä kovinkaan montaa euroa.

* * *

HS:n uutisen pitävyyttä on pohdiskeltu Jaikussa muutaman muun näkökulman ohella. Voisi olettaa, että HS on tarkistanut juttunsa väitteet riittävän hyvin journalistista tapaa noudattaen.

Tällöin jää vielä ainakin yksi vaihde jäljelle. Kuten Petteri Järvinen kirjoittaa blogissaan, on kaiketi selvää, että Nokia on lobannut lain puolesta. Mutta miten?

Marko Erola kirjoittaa Talouselämässä poliitikkojen, virkamiesten ja toimittajien kipeästä Nokia-suhteesta. Koska Nokia on Suomen taloudelle suuri ja mahtava (1,3 miljardin euron verotuotot vuodessa ja 16 000 työpaikkaa), yhteiskunnan toimijat seisovat asennossa kuuntelemassa, jos Nokiasta jotain viestitellään.

Erola kirjoittaa:

"Mielenkiintoisempaa tässä on se, että Nokian yrityskuvassa on jotain pahasti pielessä, jos virkamiehet ja poliitikot kokevat tulleensa painostetuiksi – oli heitä painostettu tai ei."

Olisikohan tässä nyt käynyt niin, että Nokia olisi lobannut ja virkamiehet olisivat kuunnelleet korvat höröllään tehden omia tulkintojaan lobbauksen asteesta?

Se tuskin koskaan selviää, onko joku Nokiasta oikeasti uhkaillut vai onko asialla ollut joku muu. Kenties kyse toiminnan tulkinnasta tai jostain ihan muusta.

Ongelma asiassa kuitenkin on. Jos yksi yritys voi toimillaan tahallaan tai tahtomattaan saada aikaiseksi sen, että virkakoneisto valmistelee kansalaisten perusoikeuksia polkevan turhan lain, niin mitä yritykset määrätietoisella uhkailulla oikeasti saisivatkaan aikaiseksi?

Voi myös kysyä, eikö lainvalmistelussa olekaan pyrkimystä tuottaa oikeudenmukaista lainsäädäntöä, vaan ajaa joidenkin eturyhmien etuja?

Ilmeisesti rähmällään olemisen kulttuuri on vain muuttanut muotoaan.

* * *

Urkintalain keskeinen ongelma on se, että laki jälleen kerran murentaa yksilön tietosuojaa ja oikeusturvaa digitaalisessa yhteiskunnassamme. Iso veli vahvistuu jälleen.

Tämä kehitys on jatkunut jo jonkin aikaa ja ilmeisesti poliitikkojen ymmärtämättömyyden tai lammasmaisuuden vuoksi jatkuu vielä tästedeskin. Yksilön oikeuksia ovat olleet yrityselämän lisäksi polkemassa mm. poliisi jatkuvilla vaatimuksillaan saada aikaiseksi lisää keinoja valvoa kansalaisia.

Nähtäväksi jää kuka vaatii seuraavaksi lisää yksilötason kontrollia ja valvontaa, kun kerran "asiantuntijat varoittavat lisääntyvästä internetrikollisuudesta". Arvattavasti kohta esitellään uusia ideoita, joilla yksityisyyden suojasta voidaan puristaa lisää mehuja pois.

* * *

Urkintalailla voi tässä tilanteessa olla jopa ennakkotapauksen merkitys. Lain periaatteellisista ongelmista kirjoittaa kansanedustaja Jyrki Kasvi:

"Urkintalaki murentaa oikeusvaltion periaatetta siirtämällä tutkintavaltuuksia viranomaisilta asianomaisille."

Urkintalain myötä nk. yhteisötilaajat saisivat sellaisia tutkintaoikeuksia, joita ei edes poliisilla ole. Tällainen kehitys ei voi olla johtamatta ongelmiin monilla eri tasoilla.

Kuten perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) sanoo, työnantaja ei ole viranomainen. Kun Sasi vertaa tässä asiassa yritystä rinnakkaiseksi kansalaiseksi, tulee pohdinnasta yhä synkempää.

Siis. Kansalaislle - tai siis rinnakkaisille kansalaisille - voitaisiin myöntää ohi viranomaisten tutkintaoikeuksia? Ei ehkä ole korrektia tässä yhteydessä kaivaa historiasta totalitaristisia käsitteitä kuvaamaan ajatuksen vaarallisuutta ja kontrolliyhteiskunnan riskiä, mutta kehotan esimerkiksi edustaja Sasia ihan aidosti pohtimaan mihin tuo kehitys polku on johtamassa.

Tuskin ainakaan porvarien perinteisesti kannattamaan avoimeen yhteiskuntaan.

* * *
EDIT klo 22.28
Jos laki menee läpi, on Electronic Frontier Finland viemässä asian hyvin todennäköisesti Ranskan Strasbourgissa toimivaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tuomioistuin voi sitten ottaa kantaa siihen, rikkooko laki Euroopan Neuvoston ihmisoikeussopimuksen takaamaa oikeutta yksityiselämään.

* * *

Urkintalakia vastustava liike järjestää 5.2.2009 klo 14.30 mielenosoituksen Helsingissä.

Liike on myös julkaissut 3 televisiomainosta, jotka löytyvät myös YouTubesta:

* * *

Aiheesta aikaisemmin Vaiheisessa: