Napajäätikön sulavat

Otsikko ei oikeastaan ole enää mikään uutinen, vaan toteamus siitä mitä on tapahtumassa.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset napa-alueiden jäätiköihin ovat saaneet viime aikoina lisää vahvistusta ja ilmiöt ovat huolestuttavia.

Kansainvälisen Polaarivuoden tutkimukset osoittavat, että Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköt menettävät massaa sulamisen ansiosta, joka puolestaan kohottaa meren pintaa. Uusia havaintoja ovat myös Grönlannin jäätikön sulamisen kiihtyminen ja Etelämantereen lämpenemisen laajuus.

Arktisilla alueilla on havaittu huomattavia muutoksia kasvien lajeissa ja levinnäisyyksissä, esimerkiksi puurajan siirtymistä ja heinikkokasvillisuuden vaihtumista pensaikoksi. Pohjoisilta napa-alueilta on löydetty aikaisempaa arvioitua huomattavasti enemmän routaan sitoutuneita kasvihuonekaasuja. 

Tutkijoiden mallit ennustavat, että kun merijään määrä vähenee, niin routa sulaa nopeammi mikä lisää kasvihuonekaasujen päästöjä ilmakehään.

Brittiläinen jäätiköiden tutkija David Vaughn on todennut, että Antarktiksella sijaitseva Wilkinsin jääkansi on kiinni mantereessa enää kapean kannaksen turvin ja koko kansi on vaarassa romahtaa. 

Kun meressä kelluvat jääkannet irtoavat mantereen jäätiköistä, nuo mantereella olevat jäätiköt pääsevät liikkumaan kohti merta ja kiihdyttävät sulamista nostaen meren pintaa. Kelluvat jäätiköt eivät sitä vielä tee. Kriittisimpiä jäätiköitä ovat Grönlannin ja Antarktiksen jäätiköt, joissa molemmissa on havaittu sulamisilmiöitä.

Yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center-tutkimuslaitoksen mittaukset pohjoiselta napa-alueelta osoittavat, että napa-alueen jääpeitteen laajuus on alkuvuonna pysytellyt lähellä ennätysvuodena 2006-2007 lukemia (kuvassa).

Odotettavissa on siis jälleen kiivas veikkaus siitä, syntyykö uusi ennätys Arkitksen jääpeitteen pienuudessa ja siirtyykö jäättömän Pohjoisnavan näkeminen jälleen lähemmäs.

Tilanne on kohta sellainen, ettei siitä enää voi huolestua. Uhkakuvat ovat etenemässä ja huolestuttavimpia viime päivien vahvistuksia ovat juuri nuo Kansainvälisen Polaarivuoden esiin nostamat ilmiöt siitä, että sulavaan routaan on sitoutunut enemmän kasvihuonekaasuja kuin aiemmin on ajateltu. Se voi olla liipaisin, joka laukaisee ison kierteen.