Suomen ympäristö

Ekofokus kirjoittaa Suomen ympäristön tila 2008-raportista.

Monia asioita on kehittynyt vuosiuen varrella myönteiseen suuntaan. Ilmanlaatu on parantunut ja vesistöt yleisesti puhdistuneet teollisuuden fosforipäästöjen vähennyttyä.

Silti uhkakuvia, ongelmia ja harmaita pilviä riittää.

Noin joka kymmenes eläin- ja kasvilaji Suomessa on uhanalainen. Suomen luonnonvarojen käyttö on kasvanut vuodesta 1970 noin 1,5 kertaiseksi ja energian kokonaiskulutus on yli viisinkertaistunut vuodesta 1950. Suomen ilmasto lämpenee vauhdilla ja Etelä-Suomen pakkastalvet ovat jäämässä historiaan. Arvion mukaan Suomen lämpötila nousee 3–7 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Tilanne on siis sellainen, että perinteinen ympäristönsuojelu on tuottanut tuloksia, mutta ihmisen kulutuksesta ja tuhlauksesta johtuva toiminta on ilmastonmuutoksen ja muiden vastaavien ilmiöiden kautta tekemässä nuo saavutukset osin vain väliaikaisiksi.

Esimerkiksi kelpaa liikenne. Liikenteen päästöt ovat osin vähentyneet, mutta hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet noin 16 prosenttia vuodesta 1990. Toimintamme yhdessä kohtaa on parantanut tilannetta, mutta yleinen kulutuksen kasvu pitää päästöt kasvussa.

Toiseksi esimerkiksi kelpaa Saimaan norppa. Sen kanta kääntynyt laskuun ja Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN on päättänyt korottaa saimaannorpan korkeimpaan uhanalaisuusluokkaan. Se tarkoittaa sitä, että norpan arviodaan olevan välittömässä vaarassa kuolla sukupuuttoon. Eräs syy on on heikkö lisääntyminen viime vuosina, osin myös ilmastonmuutoksen etenemisen vuoksi. Myös ihmisen muu toiminta uhkaa norppakantaa.

Kuten muissakin yhteyksissä on todettu, yksi perusongelma on se, että me yksinkertaisesti kulutamme liikaa ja se näkyy ympärillämme yhä uhkaavampina kuvina. Siihen ei auta pelkästään suojelu eivätkä erilaiset ohjelmat, ongelma on ratkaistavissa vain muuttamalla luonnonvarojen ja ympäristömme kulutusta.

Taloudellisesti se tarkoittaa kulutuksen kasvun leikkaamista, vaikka siitä tuleekin nykyisessä talousmallissa tappioita.