Ilmaston tila

Maailman tila 2009 on Worldwatch Instituten jo 26. kerran julkaisema vuotuinen ympäristöraportti. Tällä kertaa raportti keskittyy ilmastonmuutokseen.

Raportti käsittelee ilmastonmuutosta monelta kantilta ja kuvaa sekä ongelman vakavuutta että erilaisia ratkaisuja siihen varsin yleistajuisesti. Raportti ei siis ole mikään tieteellinen tutkimus, vaikka lähdeviitteissä onkin tutkimuslähteitä varsin kattavasti.

Raportti kuvaa myös sitä historiaa, joka pitää ihmiskunnan ja sen päättäjien vetkuttelua. Ongelma on ollut tiedossa jo pitkään ja viimeistään Goddard-instituutin James Hansenin puheen vuonna 1988 Yhdysvaltain senaatissa olisi pitänyt herättää päättäjät selkeisiin toimiin.

Kasvihuoneilmiö oli sopimustasolla selvästi esillä jo vuonna 1992 kun Rio De Janeirossa allekirjoitettiin YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus UNFCCC. Sen jälkeen konkretia on jäänyt puolitiehen milloin mistäkin syystä.

Viimeisin hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n raportti julkaistiin 2007 ja jo se antoi vakavan varoituksen. Sen jälkeen tutkimus on edistynyt selvästi ja tutkijoiden äänenpainot tilanteen vakavuudesta ovat kiristyneet entisestään.

Saksalaisen Potsdam-instituutin W. L. Hare ja edellä mainittu James Hansen ovat tutkijoita, joiden mukaan kasvihuonekaasupäästöt on saatava vähenemään vuosikymmenen sisällä, mikäli ilmastonmuutosta halutaan torjua.

Hare listaakin omassa kirjoituksessaan uhkakuvia, jotka varsin vähäisestäkin ilmaston lämpenemisestä seuraa elämän ja maapallon eri osa-alueilla. Lista on varsin ikävää luettavaa alkaen tuntemiemme eliölajien kuolemisesta sukupuuttoon, sairauksien lisääntymiseen, nälänhätään ja odotettavissa olevaan merenpinnan nousuun jopa 2-7 metriä (jos lämpötila nousee yli 2,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna).

Ilmastonmuutosta ei voi jättää pelkästään tieteellisen keskustelun varaan, sillä tieteellisistä yksityiskohdista ei ihan helpolla synny yksimielisyyttä. Itse ilmiöstä ja sen uhkakuvista vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys. Enää ei ole varaa siihenkään, että esimerkiksi öljyteollisuuden sponsoroimaa tutkimusta päästettäisiin dominoimaan keskustelua.

Koska olemme jo matkalla lämpenevään maailmaan voidaan Haren tapaan esitettävä kysymys:

"Turvallisen ilmastonmuutoksen määrittely ei ole vain tieteellinen kysymys, vaan siihen liittyy olennaisesti se, millaiset riskit maailma on valmis hyväksymään."

Riskit ovat joka tapauksessa valtavat ja jo nykyiset kasvihuonekaasupitoisuuden voivat häiritä ilmastojärjestelmää ja mahdollisesti olemme jo ylittäneet turvalliset rajat kasvihuonekaasupitoisuuksien osalta.

Christopher Flavin ja Robert Engelman esittävät omassa kirjoituksessaan ratkaisun avaimia (lainaukset kursiivilla):

• On opittava ajattelemaan pitkäjänteisesti. Ihmiset ovat taitavia reagoimaan nopeisiin kriiseihin, kuten talouskriisiin. Ihmisen on kuitenkin opittava ottamaan vastuuta tulevaisuudesta ja huomaamaan hitaasti etenevät uhkakuvat.
• Tarvitaan uudistuksia. On kehitettävä edelleen teknologiaa, joilla voidaan tuottaa ja käyttää mahdollisimman paljon hiiletöntä energiaa mahdollisimman pienin kustannuksin. Toisaalta, nopeita ja edullisia keinoja päästöjen vähentämiseksi tunnetaan jo paljon, mutta niitä vain ei käytetä tarpeeksi.
• Väestön määrän on vähennyttävä. Keskustelu väestöpolitiikasta pitää saada takaisin agendalle. Keskeisessä asemassa ovat perhesuunnittelu sekä naisten terveydenhuollon ja koulutuksen kehittäminen.
• Elämäntapoja on muutettava. Tekniset uudistukset yksistään eivät riitä, vaan myös elintapojemme on muututtava. Mitä pitempään odotamme tätä muutosta, sitä suurempia uhrauksia meidän on tehtävä.
• Maasta on pidettävä huolta. Metsäkato ja aavikoituminen lisäävät kasvihuonekaasujen vapautumista ilmakehään ja tämä kehitys on pysäytettävä.
• Tarvitaan vahvoja instituutioita. Ilmastokysymys on globaali ongelma, joka vaatii kokonaisvaltaista näkemystä. Tarvitaan uusia instituutioita ja lisää rahoitusta, mutta sitä ei välttämättä tule elleivät ihmiset havahdu ongelmaan tai ilmaston tila heikenny äkillisesti.
• Oikeudenmukaisuuden on toteuduttava. Maailman vauraimmat ja teollistuneimmat maat ovat jo käyttäneet osuutensa maapallon kapasiteetista sitoa kasvihuonekaasuja.
• Tarvitaan tasapainoista taloutta. Ilmastosopimus on tuomittu epäonnistumaan, ellei se ota huomioon taloudellisia realiteetteja. Kustannukset on huomioitava ja samalla sovittava taakan jakamisesta.
• Poliittinen vakaus on tarpeen. Tulevaisuuden rakentaminen vaatii vakautta, sillä sitä on vaikea tehdä sotien ja terrorismin keskellä. Maiden on tajuttava riippuvuutensa muusta maailmasta ja ymmärtää ihmiskunta yhdeksi haavoittuvaksi eläinlajiksi, ei keskenään kilpaileviksi kansoiksi.
• Ihmiset on saatava liikkeelle. Ilmastonmuutokseen liittyväpoliittinen toiminta vilkastuu ja vastapuoli muistuttaa jatkuvasti siitä, miten kalliiksi päästöjen vähentäminen tulee, varsinkin taloustilanteen heikentyessä. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa eli ilmasto-ongelman ratkaiseminen luo uusia työpaikkoja ja teollisuudenaloja.

Tarvittavat muutokset yhteiskunnassamme eivät ole vähäisiä, eivätkä yksinkertaisia. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä, mikäli haluamme välttää kokonaisen katastrofien sarjan.

Esimerkiksi Janet L. Sawin ja William R. Moomaw kirjoittavat kestävästä energiataloudesta:

"Siirtyminen kestävään energiajärjestelmään, joka perustuu tehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan, vaatii koko järjestelmän korvaamista uudella. Voidaanko muutos toteuttaa ajoissa, jotta vältetään ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset?"

Niin. Voidaanko? Kyllä voidaan, jos työhön ryhdytään heti eikä tehdä nyt virheellisiä strategisia valintoja, kuten esimerkiksi Suomessa pyritään tekemään ydinvoimakeskeisellä energiapoliittisella ajattelulla.

Se vaan on niin, että ilmasto-ongelman kokonaisvaltaista ratkaisua ei voi siirtää enää yhtään päättäjäsukupolvea eteenpäin, vaan asiat on pistettävä liikkeelle nyt.

* * *

Raportissa on esitetty myös aikajanalla viimeisen vuoden ilmastotapahtumat. Pitempi ympäristöasioiden aikajana löytyy myös verkosta.


(Kuva Ansgar Walk. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)