Huonoa huumoria urkintalain ympärillä

Päivän surkuhupaisin kohu on käyty urkintalain eli Lex Nokian eli sähköisen viestinnän tietosuojalain uudistamisen ympärillä.

Hiljalleen poliittiseksi farssiksi muuttuneen vakavan asian pääosan esittäjä eli viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) lohkaisi Aamulehden sivuilla ensin sammakon:

"Jos tallennat työkoneeltasi usb-tikulle, yritys saa katsoa koneesi lokitietoja. Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Sekin voi olla yhdenlaista valvontaa. Nämä ovat kaikki sallittuja".

Ministerin työelämän lainsäädäntöä täysin tuntematon lausunto tulitettiin alas samoin tein ay-liikkeen toimesta sekä professoritasolla.

Ministeri selitti asian myöhemmin omasta mielestään huumoripitoiseksi lausunnoksi:

"Kuvailin, kärjistin, väritin ja ehkä yritin olla huumoripitoinen. Ilmeisesti sitä ei sallita".

Hän myös arvelee, että kohu liittyisi jotenkin siihen, että asiaa ei pystyttäisi käsittelemään asiallisesti:

"Joskus kuvailee asioita väärällä tavalla. Tätä lakia ei ilmeisesti kyetä käsittelemään neutraalisti ja objektiivisesti."

Ei, ei, ei ja ei... Ensin tehdään yhteiskunnallisessa asiassa alottelijamainen moka (eli puhutaan toimittajalle huolimattomasti selvästi vakavasta asiasta), jonka jälkeen selitetään koko asia huumoriksi tai asioiden kuvailuksi (Aamulehden sitaatti ei anna vähäisintäkään viitettä huumorista tai muusta kuin suorasta väitteestä).

Metodiin kuuluu tietysti se, että lopuksi syytetään sitten kaikkia muita siitä, että asiaa ei muka voida käsitellä neutraalisti ja objektiivisesti (ei kai kukaan muuta edes ole yrittänytkään ja pitäisikö ministerin huumorisammakkoon muka suhtautua neutraalisti?).

Vielä kerran ei. Ei todellakaan näin. Päivän prosessissa ei näytä menevän yhtään mikään oikein.

Miksi muuten Lindénille näyttää tapahtuvan näitä väärinymmärryksiä tuon tuostakin ja keskimäärin enemmän kuin muille ministereille?

* * *

Jotta tähän postaukseen saadaan jotain asiaakin, niin otetaan tästä urkintalakifarssista huomioon muutama neutraali, objektiivinen ja asiallinen näkökulma:

Keskusrikospoliisi tyrmää Lex Nokian. KRP:n mukaan laki antaisi yrityksille laajemmat valtuudet kuin poliisille. KRP:n suunnalta pidetään myös erittäin kummallisena kohtaa, jonka mukaan viestintävirasto ja tietosuojavaltuutettu voisivat luovuttaa sähköpostitietoja ulkomaisille esitutkintaviranomaisille, mutta eivät Suomen poliisille.

Lex Nokian valmistelu saa pyyhkeitä valtiontalouden tarkastusvirastolta. Muiden pyyhkeiden lisäksi valtiontalouden tarkastusvirastosta muistutetaan, että laissa ei ole tarkasti määritelty, millainen yrityssalaisuuden pitäisi olla, jotta seuranta voidaan käynnistää.

Eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala (vihr.) vaatii urkintalain jäädyttämistä, sillä hänen mielestään lakialoitteiden etenemisjärjestys on väärä. Hautalan mukaan ensin on pohdittava sitä, onko edes poliisille syytä antaa kyseisiä tutkintavaltuuksia.

Sanomalehti Itä-Savon päätoimittaja Tuomo Yli-Huttula antaa neuvon: Viestintäministeri Suvi Lindén toimisi viisaasti, mikäli laittaisi esityksen uudelleen valmisteluun.

* * *

Palataanpa hetkeksi takaisin Aamulehden uutiseen. Riisuminen ei ole ministerin lausunnoissa ainoa huomion arvoinen asia.

Kun ministeriltä kysytään, antaako urkintalaki yrityksille suuremmat valtuudet kuin poliisille tutkia sähköposteja, hän vastaa:

"Ei anna. Mahdolliset puutteet poliisin valtuuksissa selvitetään, kun pakkokeinolakia uudistetaan maaliskuussa. Yritykset voivat paikantaa epäilyt tiettyyn henkilöön, minkä jälkeen poliisi suorittaa esitutkinnan. Yritys ei saa oikeutta tutkimiseen. Nykyinenkin laki antaa yrityksille mahdollisuuden kohdentaa epäilyt, jos kyseessä on vakavaa haittaa aiheuttava väärinkäytös tai yrityssalaisuuksien vuotaminen."

Oikeusoppineiden ja keskusrikospoliisin mukaan laki antaa yrityksille enemmän poliisia enemmän oikeuksia tutkia asiaa. Se ei poliittisella retoriikalla muutu miksikään.

Huomionarvoinen asia on sekin, että poliisin valtuuksia tullaan siis tarkastelemaan uudelleen pakkokeinolain yhteyssä. Jos urkintalaki laajentaa yritysten oikeuksia, niin oletettavasti poliisi on itselleen vastaavia haluamassa eli kansalaisten kokonaisvaltainen kontrollointi ja sen keinot ovat kasvamassa jälleen. Niinkö tämä menee?

Ministeri vetää haastattelussa myös mutkia suoraksi:

"Meillä laitetaan mielettömästi rahaa tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Lääketeollisuudessa käytetään satoja miljoonia tuotekehitykseen. Kukaan ei laittaisi mitään, jos tutkimustuloksia voisi vapaasti levitellä. Yritykset pyrkivät huolehtimaan omaisuudestaan."

Tämä on kestämätön urkintalain perustelu, sillä ei yritysvakoilu nytkään ole sallittua eikä mitään tuotekehityssalaisuuksia saa "vapaasti levitellä". Itseasiassa urkintalailla tuskin estetään yhtään yrityssalaisuuksien vuotamista.

Poliisin valtuuksien lisäämisestäkin puhuessaan ministerillä menee jotenkin omituisesti. Hänen mukaansa lisävaltuuksien myöntäminen poliisille "tarkoittaisi valtavien lisäresurssien suomista poliisille".

"Sellainen asetelma, että jokaisessa yrityksessä olisi poliisi ylimpänä valvojana ei kuulosta järkevältä eikä sellaiselta yhteiskunnalta, missä itse haluaisin elää."

Kukahan poliiseja yrityksiin on valvojaksi ehdotellut, ei tiettävästi kukaan.

Pelin henki on kuitenkin se, että poliisilla on eräitä tehtäviä yhteiskunnassamme, joita muilla ei ole ja ne oikeudet ja tehtävät koskettavat myös yrityksiä. Tai niin ainakin pitäisi olla, että poliisin tehtävä on rikosten tutkiminen myös silloin, kun sellaisia tapahtuu yrityksissä.

Nyt tuota oikeutta ollaan antamassa yrityksille itselleen. Haluaisikohan ministeri itse työskennellä sellaisessa yrityksessä?

* * *

Vaiheinen aiheesta aikaisemmin:

• Urkintalaki ja uussuomettuminen