sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Galaksit

Galaksit NGC 6050 ja IC 1179 ottavat mittaa toisistaanKuvittele galaksien yhteentörmäys. Aika sci-fiä rytinää, eikö? Itseasiassa galaksien törmäykset eivät ole mitään sci-fiä, vaikka eräissä avaruusoopperoissa on sellainen tuhoisa teema mukana. Verkosta voi katsoa kuvia oikeiden galaksien törmäyksistä.

Nasan Hubble-teleskooppi on 18 toimintavuoden varrella kuvannut toisiinsa törmääviä galakseja ja ne on pistetty nyt vuosijuhlan kunniaksi esille.

Avaruusteleskooppi on saanut nimensä yhdysvaltalaisen tähtitietelijän Edwin Hubblen mukaan. Hän havaitsi ensimmäisen, että kauempana olevat galaksit loittonevat nopeammin kuin lähellä olevat. Hänen nimeään kantaa myös Hubblen laki, jonka mukaan kohteen ja havaitsijan välisen etäisyyden ja näiden välisen etääntymisnopeuden välillä vallitsee suora verrannollisuus. Kaavaan kuuluu myös Hubblen vakio. Sellaiset tutkijat, joilla on oma vakio, ovat tieteellisesti varsin kovia tyyppejä, IMHO.

Hubble-teleskooppi on vuonna 1990 maan kiertoradalle lähetetty peiliteleskooppi. Mittausvälineistöön kuuluu peiliobjektiivien lisäksi myös kolme kameraa ja kaksi spektrografia. Teleskoopilla saadaan huomattavan tarkkoja kuvia kaukaisista kohteista, koska teleskooppi on maan ilmakehän ulkopuolella. Maan pinnalta otetuissa kuvissa on ilmakehästä aiheutuvia häiriöitä, mutta myös ihmisen tuottama valosaaste haittaa tarkkojen kuvien ottamista.

Sitten vähän spekulaatiota aiheesta entryn vinkin innoittaman Digitodayn jutun pohjalta. Mikä voisi olla suurempi törmäys kuin galaksien kohtaaminen? Nykyisin tuntemassamme maailmankaikkeudessa suurempaa ja energeettisempää mullistusta tuskin on keksittävissä ellei sitten ajatella galaksijoukkojen törmäilyä. Pelkästään tähtien törmäilyt ovat maalaisjärjen ulottumattomissa olevia tapahtumia.

Mutta vielä suurempi törmäys on kuviteltavissa ja kuviteltu. Jos kuvitellaan, että universumeja olisi useampia (me vain emme tiedä niistä muista mitään), niin miksipä ei niiden kesken voisi tapahtua jotain. Toinen kuvitteellinen skenario voisi olla se että maailmankaikkeutemme itseasiassa laajenemisen jälkeen alkaisikin painua kasaan, vaikka pimeän energian seurauksena. Kun kaikki lähestyisi tilannetta, missä materia on pakkautunut hyvin hyvin hyvin pieneen pisteeseen, on seurauksena big bang.

Mitä sci-fi -ideoita näistä saisi kehiteltyä? Jos olisi olemassa useita unversumeja, kuinka niiden välillä voitaisiinkaan matkustaa. Mistä muuten voisimme olettaa, että muissa universumeissa fysiikan lait ovat samat kuin tuntemassamme maailmankaikkeudessa? Jos taas olettaisimme galaksin/universumien massivisen ja tuhoisan törmäyksen, niin millainen pako tai varasuunnitelma sen varalle olisi kehiteltävissä?

Nojoo. Onneksi on sunnuntai.


(Kuvassa galaksit NGC 6050 ja IC 1179 ottavat mittaa toisistaan. Kuvan lähde: NASA, ESA, the Hubble Heritage (STScI/AURA)-ESA/Hubble Collaboration, and K. Noll (STScI))

Ei kommentteja: