lauantaina, huhtikuuta 26, 2008

Ydinvoima on eettinen asia

Kun kohta kuitenkin keskustellaan siitä, miksi sitä ydinvoimalaa ei pitäisi rakentaa, niin pistetään perustelut samantien. Kokemus sanoo, että ne perustelut eivät tulevan keskustelun aikana juuri muutu.

Itseasiassa Greenpeacen kannanotossa on olennaiset pointit sanottuna eli ydinvoima on vastuuton energiamuoto.

Ydinvoimakysymys on ensisijaisesti eettinen kysymys.

Perusteluiden listaa oikeasti voisi jatkaa sillä, että ydinvoiman mukanaan tuomalla keskitetyllä energiantuotannolla luodaan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnallisia turvallisuusuhkia ja samalla edistetään sellaista kulutuskäyttäytymistä, joka on esimerkiksi ilmastonmuutoksen takana. Ydinvoima ei torju tai hillitse ilmastonmuutosta.

Lisäksi ydinvoima ei luo erityisesti uusia työpaikkoja eikä ole kotimainen energiamuoto. Esimerkiksi syntyvien työpaikkojen määrää pitäisi arvioida suhteessa vaihtoehtoisiin energiastrategioihin, eikä suhteessa ydinvoimalobbaajien mainospuheisiin. Kotimaisuusastetta voi mennä katsomaan viidennen virheen työmaalle ja todeta sen yhtä heikoksi kuin siellä jo kertaalleen uusitut betonivalut.

Varmaankaan keskustelussa ei ole odotettavissa uusia näkökulmia. Uusi argumentti olisi esimerkiksi se, että uusi reaktori tarvitaan, koska Loviisan toinen reaktori joudutaan ennenaikaisesti ajamaan alas sen ikääntymisen ja heikkenevän kunnon vuoksi. Mutta tuskinpa ydinvoimamiehet nyt sellaista pöytään heittävät.

Sehän kertoisi vain se, etteivät insinöörien tuotokset olekaan ikuisia.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

” samalla edistetään sellaista kulutuskäyttäytymistä, joka on esimerkiksi ilmastonmuutoksen takana.”

Tätä perustelua on esitetty jo ainakin kymmenen vuotta sitten. Todistetta sen paikkansapitävyydestä ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, maailman kulutuskäyttäytyminen on samaan aikaan muuttunut huolestuttavan paljon ei toivottuun suuntaan, vaikka ydinvoimaa ei merkittävästi olekaan rakennettu.

” Ydinvoima ei torju tai hillitse ilmastonmuutosta.”

Sama pätee tuulivoimaan, aurinkovoimaan, biovoimaan, jne. Mikään ei yksinään hillitse tai torju ilmastonmuutosta. Tarvitaan aivan kaikkia päästöttömiä energiamuotoja yhdessä, myös ydinvoimaa, sekä kulutuksen vähentämistä.

Työpaikkojen määrä tai kotimaisuus ei nyt ole ensisijainen huolenaihe, kun meillä on hyvät mahdollisuudet hävittää koko sivilisaatiomme, ellemme nopeasti tee jotakin radikaalia päästöjen leikkaamiseksi.

” Sehän kertoisi vain se, etteivät insinöörien tuotokset olekaan ikuisia.”

Ei kukaan ole väittänyt insinöörien tuotoksien olevan ikuisia. Loviisan reaktorit kestävät pidempää kuin mihin ne on suunniteltu. Tämä on yleistä monissa muissakin yhteyksissä. Oikean käytön ja kunnossapidon ansioista teknistä käyttöikää voidaan jatkaa.

Yhtä kaikki, jos ydinvoiman rakentamista maailmalla ei olisi lopetettu Tsernobyliin, olisimme todennäköisesti paljon kauempana nyt uhkaavasta ilmastokatastrofista ja meillä olisi aikaa miettiä tulevaisuuttamme ihan eri tavalla kuin nyt.

Kannattaa myös lukea mitä Greeen Peacen perustaja Patrick Moore tästä asiasta sanoo:

http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/04/14/AR2006041401209.html

Anonyymi kirjoitti...

Edellisen kommentin linkki taitaa olla liian pitkä toimiakseen, tässä lyhennettynä:

http://tinyurl.com/qa6rn

Vaiheinen kirjoitti...

Hyviä pointteja.

Tuosta kulutuskäyttäytymisestä sen verran, että on lienee selvää, ettei kulutuksen määrää voi kytkeä suoraan mihinkään nimettyyn energiamuotoon. Lienee myös yhtä selvää se, että ihmisen kulutuskäyttäytyminen maapallolla ja etenkin länsimaissa on ylittänyt monilla osa-alueilla kestävän kulutuksen rajat. Muutos parempaan on aika radikaali eli luonnonvarojen kaikkinaista kulutusta pitäisi pystyä vähentämään. Sitä ei tue sellainen energistrategia, jolla pyritään pitämään sähkön hinta niin alhaisena ettei sen säästäminen ole houkuttelevaa. Tähän tietysti liittyy sekin, että ydinvoiman (kuten ei muidenknaan energiamuotojen) elinkaarta ei pidä tarkastella pelkästään sen tuotantoprosessin aiheuttamien haittojen kohdalla, vaan koko ketjussa raaka-aineista jätteiden käsittelyyn ja itse laitosten rakentamiseen.

Ihan kokonaan ydinvoimaloiden rakentamista ei lopetettu Tshernobylin voimalaitoksen onnettomuuden jälkeen, vaikka alamäki siinä teollisuudessa alkoikin. Nykyään tilanne on aikalailla toinen kuin silloin eli uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämiselle on selvästi enemmän mahdollisuuksia. 22 vuotta sitten korvaava energia haettiin muualta.

Kysymys ydinvoimasta on strateginen kysymys. Vaikka sillä ilmastonmuutosta hillittäisiinkin, niin se voi yhtäkaikki johtaa nk. ojasta allikkoon eli ydinvoiman yhteiskunnallisiin ja turvallisuuteen liittyviin haittoihin on suhtauduttu pitkälti vähätellen. Ei enää pitäisi. Ei varsinkaan siksi, että meillä on oikeasti vaihtoehtoja olemassa.

Anonyymi kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä kulutuskäyttäytymisen muutoksen tarpeesta. En vain osaa kytkeä sitä sähkön hintaan. Yhteiskuntamme arvomaailma pitää saada muuttumaan, samoin talouden jatkuvan kasvun periaate. Itsensä sähkön käyttö ei kuormita ympäristöä. Lisäksi energian säästäminen voi lisätä sähkön kulutusta. Esim. sähköautojen kohdalla tämä pitää paikkansa paremmin kuin hyvin. Sähköauto kuluttaa energiaa vain 20-30 % vastaavan polttomoottoriauton energiankulutuksesta, mutta sähkön käyttöä sähköautot lisäisivät merkittävästi. Aivan yhtä merkittävästi sähköautot myös vähentävät energiankulutuksen lisäksi CO2 päästöjä, hiukkaspäästöjä, öljyriippuvuutta yms. Siksi pidän melkoisen outona, että ympäristöjärjestöt ja niihin profiloituvat poliittiset ryhmittymät (onko niitä?) eivät rummuta sähköautojen puolesta juuri ollenkaan. Päivän politiikassamme ne eivät näy missään.

Ydinvoiman kohdalla kysymys on tietenkin myös arvoista. Uskon vakaasti, että jälkeläisemme tulevat kiroamaan meidät ilmastonmuutoksen, eivät ydinjätteiden takia. Olen itse asiassa täysin varma tästä, koska jos kuvittelen itseni elämään sadan vuoden päähän ja mietin, kumman kanssa haluaisin elää; helvetillisen ilmaston vai maahan haudattujen ydinjätteiden kanssa, ei päätös olisi lainkaan vaikea.

Kyse on myös poliittisesta tahdosta. Ydinvoimaa ei pidä asettaa vastakkain uusiutuvien energiamuotojen kanssa, niin kuin on perinteisesti tehty, jälleen ympäristöväen taholta. Ydinvoima pitää asettaa vastakkain fossiilisten, lähinnä hiilen kanssa. Ydinsähkön hintaan pitäisi esim. ommella vero, jolla voimayhtiöt sitoutuvat rakentamaan uusiutuvaa tuotantoa.

Kyse on viime kädessä teknisistä ja luonnontieteellisistä realiteeteista. Missään maailman maassa esim. tuulivoima ei ole onnistunut korvaamaan kivihiiltä, ei edes tuulivoiman mallimaassa Tanskassa. Ydinvoima sen sijaan on korvannut hiilen esim. Ranskassa. Siksi en pidä muita väittämiä kovin relevantteina. Olen toki valmis muuttamaan mielipidettäni tosiasioiden pohjalta. Toivon, ja haluankin, että Suomessa aletaan tosissaan rakentamaan tuulivoimaa. Kun sillä pystytään korvaamaan esim. yhden ydinvoimalan teho siten, että tuuli tuottaa 1000 MW tasaisesti, vuoden jokaisena päivänä ja tuntina, silloin meillä on näyttö tuulivoiman potentiaalista, ei aikaisemmin.

Haluatko ottaa kantaa hiilidioksidin talteenottoon? Se parhaimmillaan, tai pahimmillaan, sallii meidän käyttää edelleen fossiilisia, hiiltä ja kaasua, mielin määrin, koska CO2 ei päädy enää ilmakehään. Tavallaan sekin täyttää määritelmäsi halvan sähkön haitoista. Olkoonkin, että se nostaa sähkön hinnan vähintään puolella, tai kaksinkertaiseksi.

Vaiheinen kirjoitti...

On totta, että sähkön käytöllä voidaan korvata joitain saatuttavia toimintoja. Kommenttisi sähköautoista on hyvä. Aina täytyy muistaa tarkastella koko elinkaarta eli sitä millä se auton liikuttamiseen tarvittava energia tuotetaan ja mitkä ovat sen päästöt. Sähköautojen kohdalla hyötyjä suhteessa ilmastonmuutokseen on toki havaittavissa, mutta samalla täytyy ottaa tarkasteluun peruasia: autoilu ei ole perustarve siinä mielessä mitä liikkuminen on ja kun tarkastelua näin laajentaa päästäänkin itseasiassa siihen, että juna on kaiketi tehokkaampi kuin mikään auto.

Luulen, että tulemme saamaan jälkipolvilta sapiskaa sekä ilmastonmuutoksesta että ydinvoimasta ja lisäksi vielä parista muustakin jutusta.

Sen lisäksi, että luonnonlait ovat näiden tuotantomuotojen ja vaikkapa ilmasnmuutoksen taustalla, niihin reagoiminen on strateginen asia. Katsomalla vain teknologista toteutusta, voidaan joutua ojasta allikkoon, kun asiaan liitetään sitten koko yhteiskuntien toiminta ja ihmisen käyttäytyminen.

Hiilidioksidin talteenotto on mielenkiintoinen näkökulma, jonka hyödyllisyyteen on vielä vaikea ottaa kantaa. Jos maailma olisi täydellinen (mitä se suinkaan ei ole), niin nykyisistä hiilivoimaloista saataisiin hiilidioksidi talteen ja samalla hiukkaspäästöt suodatettua, jolloin päästöjen näkökulmasta hiili olisi varsin varteenotettava vaihtoehto. Mutta en vielä olisi asian suhteen kovinkaan selvälinjainen muussa kuin, että asiaa kannattaa selvittää (hiili on ja säilyy maailmalla vielä pitkään).

Toinen mielenkiintoinen ja kehittyvä alue on vetyteknologia, jonka tutkimus on edennyt, mutta markkinoille pääsyä haittaa ja estää esimerkiksi ydinvoiman lobbaaminen.

Hintaa en pidä ongelmana, koska teollisuusmaissa energia on edelleenkin hyvin halpaa ja hinta kannustaa tuhlaamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Hiilidioksidin talteenotossa ihmetyttää luottamus hiilidioksidin pysyvyyteen maan sisällä. Se kun säilyy hiilidioksidina ikuisesti, ei puoliinnu ikinä, eli ei saa ikinä päästä karkuun. Jos näin varma sijoituspaikka on löytynyt, niin sinnehän voisi samalla pumpata kaikki ydinjätteet. Ne sentään muuttuvat vaarattomiksi muutamassa kymmenessä tuhannessa vuodessa.

Vety ei ole energianlähde. Maapallolla ei ole olemassa vapaata vetyä, se on valmistettava, ja siihen kuluu enemmän energiaa kuin vedyn käytöstä saadaan. Vety on tapa varastoida ja kuljettaa energiaa.

Ydinvoima ei taaskaan ole esteenä vetyteknologian käyttöönotolle. Vetyä voidaan sen sijaan valmistaa juuri halvalla ydinsähköllä. Tai sitten voidaan rakentaa ydinlaitoksia, jotka valmistavat vetyä suoraan, muuttamatta energiaa välillä sähköksi. Tällaisia kuumia reaktoreita on jo piirustuspöydällä.

Vedyn käyttöön liittyy myös riskejä, joita ei ole tutkittu oikeastaan ollenkaan. Ajatellaan nyt maakaasua. Sitä pääsee karkuun n. 2 % käytettyyn määrään nähden. Vety pienimolekyylisempänä kaasuna karkaa vielä herkemmin, joten sitä karkaisi muutamia prosentteja käytetystä määrästä. Miten vety käyttäytyy ilmakehässä? Kevyenä kaasuna se nousee ilmakehän yläosiin, osa siitä karkaa avaruuteen. Mutta osa varmasti hapettuu muodostaen vettä, ja ehkä pilviä korkealle ilmakehään, jossa muuten ei juurikaan ole vettä. Syntyykö samanlainen efekti jonka lentokoneiden tiivistymisjuovat aiheuttavat? Ne lämmittävät ilmastoa, koska eivät päästä maan pinnan ja alemman ilmakehän emittoimaa lämpösäteilyä lävitseen.

Itse haluan uskoa suureen, vähintään mantereen kokoiseen sähkön siirtoverkkoon, johon kaikki tuottajat liitettäisiin. Saharaan voitaisiin rakentaa aurinkovoimaloita, tuulivoimaloita sinne missä eniten tuulee, biovoimaloita sinne missä polttoaine voidaan tuottaa kestävästi, hiilivoimaa varustettuna CO2 talteenotolla sinne, missä hiili ja CO2 loppusijoituspaikat ovat lähellä, ydinvoimaa sinne, missä sille on parhaan edellytykset. Tähän konseptiin mahtuu paitsi kaikki kuviteltavissa olevat tuotantomuodot, myös esim. vetyteknologiaan perustuva energian varastointi. Suuren verkon etuna on varmuus, että jostakin suunnasta aina saadaan sähköä. Jos pohjoisessa ei tuule, niin ehkä etelässä, jne. Tämä ratkaisi olisi mittasuhteiltaan juuri sellainen, jota tässä tilanteessa tarvitaan. Ilmastonmuutosta ei torjuta syyllistämällä yksityisautoilijoita, tai veivaamalla yhtä tai kahta ydinvoimalaa juupas-eipäs tyyliin edestakaisin, tai pyrkimällä tiiviimpään kaupunkirakentamiseen. Tarvitaan suuria ja määrätietoisia toimia. Sellaisia, jotka ylläpitävät ihmisten elintason mahdollisimman korkealla yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi, mutta myös tarjoavat todellisia päästövähennyksiä ja jotka ovat käytettävissä myös kymmenen, sadan ja tuhannen vuoden kuluttua.

Vaiheinen kirjoitti...

Niin. Hiilidioksidin käsitteleminen on ongelma, joskin periaatteessa siihen on aika simppelit keinot eli yhteyttäminen. Se vaan ei toimi näissä mittaakaavoissa.

Vetyteknologia ei toki ole valmista. Se on samalla tavalla energianlähde tai varastointitapa kuin esimerkiksi uraani ydinvoimalle. Vedyllä voi olla hyvinkin merkityksensä esimerkiksi liikenteessä. Hyways-projektissa on tehty arvioita, joiden mukaan 40% liikenteen tarvitsemasta energiasta voitaisiin tuottaa vedyllä.

Vedyn kuljettaminen putkistoissa on ongelma. Sekin on totta ettei vedyn päästäminen sellaisenaan ilmakehään suurissa määrissä ole välttämättä hyvä asia. Sen sijaan vedyn käyttämisen lopputuotteet on helppo käsitellä. Vedellä kun voi kastella vaikka kukkia.

Ydinvoima on esteenä taloudellisessa mielessä monelle hyvälle hankkeelle. Se nimittäin nielee suuriamääriä pääomaa pitkiksi ajoiksi ja vaatii paljon erilaista resurssointia yhteiskunnissa. Se on aina jostakin pois. Sillä resurssoinnilla, mitä ydinvoimaan on pistetty, olisi toteutettu hyvin monta uusiutuvaan energiaan perustuvaa strategiaa.

Mantereen kokoisen sähköverkot ovat periaatteessa kauni ajatus, mutta ne ovat sähkövarmuuden kannalta riskialttiita, mikä on Euroopassa jo nähty. Lisäksi sähkön siirron hävikki (Suomessa n. 3-4% kulutuksesta) ei ole mitätön ongelma pitemmillä välimatkoilla.

Mammuttihankkeilla ja kaiken keskittämisellä on aina riskinsä, vaikka se näennäisesti voisikin osoittaa tehokkaalta. Joskus se tehokkuuskin jää tosiasiallisesti marginaaliseksi.

Kyse on strategiasta, ei syyllistämisestä. Hajautettuun energiantuotantoon perustuva strategia on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja tukisi uusiutuviin energiamuotoihin siirtymistä.

Ihmisten elintason pitäminen mahdollisimman korkealla ei ole kannatettavaa, koska se on itseasiassa monen ongelman ydin ja kiihdyttää ekologisia ongelma. meidän on yksinkertaisesti luovuttavat osasta materiaalisesta ylenpalttisuudesta ja löydettävä kestävä taso. Se ei ole helppoa, mutta se on väistämtöntä. Ei ole olemassa loputtomasti jatkuvan kasvun mahdollisuuksia, koska tosiasiassa maapallolla aika harva asia on ääretön.

Anonyymi kirjoitti...

”Hiilidioksidin käsitteleminen on ongelma, joskin periaatteessa siihen on aika simppelit keinot eli yhteyttäminen.”

Yhteyttämiseen tarvitaan sama määrä energiaa kuin hiilen polttamisessa on vapautunut. Muuten hyvä idea.

”Vetyteknologia ei toki ole valmista. Se on samalla tavalla energianlähde tai varastointitapa kuin esimerkiksi uraani ydinvoimalle.”

No ei. Uraani kaivetaan maasta, mutta vapaata vetyä ei ole missään. Se pitää valmistaa, ja siihen tarvitaan energiaa. Vetyteknologia ei ratkaise tätä primäärienergian tuotannon ongelmaa. Mistä otetaan energia, jolla vety valmistetaan? Valmistamiseen tarvitaan enemmän energiaa kuin vedyn käytössä energiantuotantoon saadaan. Hyötysuhde on paljon huonompi kuin sähkön siirrossa ja käytössä.

”Vedyllä voi olla hyvinkin merkityksensä esimerkiksi liikenteessä.”

Kyllä. Islannissa on selkeä pyrkimys tähän suuntaan. Siellä vedyn valmistukseen käytettävä sähkö onkin ”ilmaista” geotermistä alkuperää. Liikenteessä pidän sähköä tällä hetkellä lupaavampana kuin vetyä. GM tuotteisti sähköauton jo 10 vuotta sitten, valmisti niitä tuhatkunta kappaletta (EV-1), mutta veti ne liikenteestä pois ja romutti muutamaa lukuun ottamatta kaikki. Autot olivat liian hyviä, ei sopinut öljyteollisuudelle. Sen jälkeen USA:ssa on syydetty miljardeja vetyauton tuomiseksi liikenteeseen, toistaiseksi tuloksetta.

”Ydinvoima on esteenä taloudellisessa mielessä monelle hyvälle hankkeelle. ”

Ydinvoima on päästöttömistä energiamuodoista toistaiseksi ainoa, joka ei tarvitse julkista tukea. Säästyvät veroeurot voitaisiin siten käyttää uusiutuvien tukemiseen, mutta aika vähän tuloksia sillä saralla on nähty. Päätavoitteena tulee kuitenkin aina olla päästöttömyys, ei uusiutuvuus. Gaian etu on nyt tärkeämpi kuin ihmisen. Ydinvoima ei aiheuta Gaialle minkäänlaista riskiä. Katso vaikka Pripjatin kaupunkia. Luonto voi siellä paljon paremmin nyt kun ihminen on poissa.

”Mantereen kokoisen sähköverkot ovat periaatteessa kauni ajatus, mutta ne ovat sähkövarmuuden kannalta riskialttiita, mikä on Euroopassa jo nähty.”

Huonosti toteutettuna riskialtista, oikein toteutettuna ei. Ajatellaan vaikka internetiä. Ei se ole koskaan ollut kokonaan nurin, vaikka jostain yhteys katkeaisikin.

”Lisäksi sähkön siirron hävikki (Suomessa n. 3-4% kulutuksesta) ei ole mitätön ongelma pitemmillä välimatkoilla.”

Tämäkin on teknologinen ongelma. Pitkillä välimatkoilla tasavirtatekniikkaan perustuva siirto tarjoaa nykyistä pienemmät häviöt.

”Hajautettuun energiantuotantoon perustuva strategia on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja tukisi uusiutuviin energiamuotoihin siirtymistä.”

Meillä ei vaan taida olla aikaa enää kokeilla mitään, vaan pitää saada kerralla valmista. Kunhan poliitikotkin kohta ymmärtäisivät tämän. Toistaiseksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole saatu yhtään mitään aikaiseksi. Pelkkää näpertelyä.

”Ihmisten elintason pitäminen mahdollisimman korkealla ei ole kannatettavaa, koska se on itseasiassa monen ongelman ydin ja kiihdyttää ekologisia ongelma.”

Tarkoitin tietenkin mahdollisimman korkealla huomioiden luonnon kantokyvyn asettamat rajat. Ei kurjistamista voi ottaa päämääräksi. Riittävän pitkän aikajänteen ymmärtäminen on kvartaalitaloudelle täysi mahdottomuus, eikä politiikankaan aikajänne ole kuin neljä vuotta. Rajaton kasvu rajallisessa tilassa on mahdotonta. Mitä pikemmin talous ymmärtää ja hyväksyy tämän, sen parempi. Normaalisti tällaisten muutosten aikaansaaminen kestää 20 vuotta, nyt siihen ei ole aikaa. Onko sitten luopumiseen muuta keinoa kuin sotatilan julistaminen ilmastonmuutosta vastaan, en tiedä? Yhteiskuntarauhan säilyttäminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää.

Minusta reaktiot Tuomiojan ehdottamiin bensakuponkeihin olivat erittäin paljastavia. Kannatan ideaa lämpimästi, mutta ilmeisesti kovin moni muu ei?

Vaiheinen kirjoitti...

Lienee niin, ettei millään yhdellä energiamuodolla ratkaista energiakysymystä.

"Uraani kaivetaan maasta, mutta vapaata vetyä ei ole missään. Se pitää valmistaa, ja siihen tarvitaan energiaa."

Niin. Vety täytyy tuottaa, mutta ei se uraanikaan suoraan maasta kaivettuna reaktoriin kelpaa. Sitäkin täytyy käsitellä ja rikastaa. Sekin vaatii energiaa.

"Ydinvoima on päästöttömistä energiamuodoista toistaiseksi ainoa, joka ei tarvitse julkista tukea."

Suoraa tukea ei tällä hetkellä tiettävästi jaeta, mutta ydinvoiman käyttö maksaa myös yhteiskunnalle erilaisina rakenteina, järjestleyinä sekä tutkimuksena. Taitaa myös olla niin, että ydinvoiman voimakkaalla lisärakentamisella saataisiin 5% hiilidioksidipäästöistä pois ja silloin pitäisi vuoteen 2030 mennessä rakentaa 500 ydinvoimalaa. Eli 23-24 joka vuosi. Se ei taida olla käytännössä edes mahdollista eikä se ainakaan synny ilman julkista tukea. Tuo 500 voimalaa nimittäin maksaisi kokoluokassa biljoona (= miljoona miljoonaa) euroa.

Vaihtoehtoisille strategioille on teknologiat jo olemassa eikä mitään erityisiä kokeiluja tarvita. Kyse on vain tahdosta ja taloudesta.

"Toistaiseksi ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole saatu yhtään mitään aikaiseksi. Pelkkää näpertelyä."

Tästä olemme samaa mieltä. Yhteiskunnat ovat vasta heräämässä toimiin ja suuret muutokset ovat edessä päin.

"Tarkoitin tietenkin mahdollisimman korkealla huomioiden luonnon kantokyvyn asettamat rajat. Ei kurjistamista voi ottaa päämääräksi."

Tästäkin olemme samaa mieltä. Ei ole mitään syytä kurjistaa elämää kurjistamisen itsensä vuoksi, mutta kestävän kehityksen tielle ja tasolle pitää päästä. Siinäkin on tekemistä ja vaatii muutoksia kulutuskäyttäytymiseen ja siihen miten ja mitä luonnonvaroja käytetään.

Anonyymi kirjoitti...

”Lienee niin, ettei millään yhdellä energiamuodolla ratkaista energiakysymystä.”

Samaa mieltä. Energiamuodotkaan eivät ratkaise, tarvitaan myös kulutuksen vähentämistä.

”Niin. Vety täytyy tuottaa, mutta ei se uraanikaan suoraan maasta kaivettuna reaktoriin kelpaa. Sitäkin täytyy käsitellä ja rikastaa. Sekin vaatii energiaa.”

Ei kelpaa, no paitsi Kanadan CANDU-reaktorit nielevät luonnonuraanin sellaisenaan. Mutta rikastetusta uraanista saa paljon enemmän energiaa kuin rikastamiseen käytetään. Vedyn kohdalla tilanne on päinvastainen. Uraanin louhinta ja rikastaminen on kumminkin aika tavallista kaivostoimintaa. Ja jos uraani loppuu maasta, sitä voidaan erottaa merivedestä, jossa sitä riittää loputtomiin.

”Taitaa myös olla niin, että ydinvoiman voimakkaalla lisärakentamisella saataisiin 5% hiilidioksidipäästöistä pois ja silloin pitäisi vuoteen 2030 mennessä rakentaa 500 ydinvoimalaa. Eli 23-24 joka vuosi.”

Kuinka monta tuulivoimalaa tarvitaan samaan 5 %:iin?

”Tuo 500 voimalaa nimittäin maksaisi kokoluokassa biljoona (= miljoona miljoonaa) euroa. ”

Luku kuvastaa hyvin millaisten kysymysten äärellä olemme. Ydinvoimalla tai ilman.

”Vaihtoehtoisille strategioille on teknologiat jo olemassa eikä mitään erityisiä kokeiluja tarvita. Kyse on vain tahdosta ja taloudesta.”

Millaisia ne teknologiat ovat?

”Yhteiskunnat ovat vasta heräämässä toimiin ja suuret muutokset ovat edessä päin.”

Juuri niin. Ihmisten herääminen on myös vielä vaiheessa, kuten tuosta toisessa artikkelissa linkkaamasi uutisen kommenteista voidaan päätellä.

”…vaatii muutoksia kulutuskäyttäytymiseen ja siihen miten ja mitä luonnonvaroja käytetään.”

Tästä siis samaa mieltä. Kulutuskäyttäytyminen lähtee arvomaailmasta ja tottumuksista. Sellaiset muuttuvat kovin hitaasti. Jos kulutusta vähennetään, vähenevät myös työpaikat. Sekasorto on riski tälle tielle lähdettäessä.

Nyt tarvittaisiin jotakin sellaista, mitä nähtiin 60-luvun USA:ssa. Kennedy päätti lentää Kuuhun ja tehdä sen ennen vuosikymmenen vaihdetta. Siitä eteenpäin asiantuntijat hoitivat homman. Nyt minusta näyttää siltä, että poliitikot kyllä haluavat asettaa tavoitteita, mutta myös haluavat sekoilla niiden keinojen kanssa, joilla tavoitteisiin halutaan päästä. Jos poliitikot olisivat sähläilleet kuulennonkin kanssa samalla tavalla, sinne ei oltaisi vieläkään päästy. Biopolttoaineet ovat yksi esimerkki tästä. Hyvää tarkoittava asia, asetetaan keino tavoitteeksi koska se tuntuu kivalta, mutta saattaa olla käytännössä mahdoton toteuttaa. Tai sitten lopputulos onkin päinvastainen kuin oli tarkoitus.

Vaiheinen kirjoitti...

"Nyt tarvittaisiin jotakin sellaista, mitä nähtiin 60-luvun USA:ssa. Kennedy päätti lentää Kuuhun ja tehdä sen ennen vuosikymmenen vaihdetta. Siitä eteenpäin asiantuntijat hoitivat homman. Nyt minusta näyttää siltä, että poliitikot kyllä haluavat asettaa tavoitteita, mutta myös haluavat sekoilla niiden keinojen kanssa, joilla tavoitteisiin halutaan päästä."

Tässä on paljonkin viisautta. Poliitikkojen pitäisi ensisijaisesti asettaa strategisia tavoitteita ja tehdä siihen liittyviä päätöksiä. Pulma jossain määrin on siinä, että eräät käytännön ratkaisut sisältävät eettisiä pulmia, joihin ei ole löydettävissä asiantuntijatason ratkaisuja. Ydinvoima on tällainen. Esimerkkisi biopolttoainesotkusta on kuvaava siten, että sitä tuskin olisi otettu hankesalkkuun, jos olisi tarkasteltu itse asiaa eikä ryhdytty vaalimaan omia intressejä. Ja sen jälkeen itseasiassa biopolttoaineistakin on tulossa eettinen kysymys, kun ruoantuotantoa tarkastelee.

Kuten oli tuossa puhetta, niin strategisella otteella olisi syytä edetä ja asettaa tavoite. Tämän päivän ongelma on se, etteivät poliitikot ole oikeasti asettaneet tavoitetta (= esimerkiksi maapallon pelastaminen pahimmalta mahdolliselta ilmastonmuutokselta ja sen seurannaisvaikutuksilta (tai miten asia ikinä halutaankaan ilmaista)). Pahimmat venkoilijat ja maailmanpolitiikan vapaamatkustajat ovat USA ja Kiina. Monet muut maqat ovat sentää aloittaneet harjoittelun.

Kaiketikin on myös niin, että joitain rajauksia politiikan pitäisi tehdä esimerkiksi noiden eettisten näkökulmien vuoksi, mutta sen jälkeen olisi syytä siirtyä toimeenpanoon.

Finacial Timesin Gideon Rachman muuten eräässä siteeraamassani kolumnissaan ehdottaa nimenomaan Apollo- tai Manhattan-projektien kokoista hanketta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ideassa on paljon hyvää.

Keinoja kysymysten ratkaisemiseksi on, mutta tärkeintä on saada kulutuksen suunta hallintaan ja käännettyä kestävälle uralle. Samanaikaisesti on sitten koko uusiutuvien energiamuotojen paketti käytettävissä ja niiden voimakas käyttöönotto on väistämätöntä siten, että niillä korvataan pahiten saastuttavaa toimintaa. Sähköhän tässä ei ole ainoa pulma, vaan asia koskettaa niin lämmitystä kuin liikennettäkin.

Anonyymi kirjoitti...

"Pahimmat venkoilijat ja maailmanpolitiikan vapaamatkustajat ovat USA ja Kiina. Monet muut maqat ovat sentää aloittaneet harjoittelun."

Molemmat ovat eri tavoin mielenkiintoisia tapauksia. USA:ssa liittovaltion hallitus on pahin. Monien osavaltioiden hallitukset ovat asettaneet määrätietoisia tavoitteita, Kalifornia Iso Arskan johdolla ehkä eniten. Jotkut öljy-osavaltiot elävät kuin pellossa, kuten siis myös liittovaltio. USA:ssa ilmastotutkumus on aivan maailman huippua. Mutta kohta siellä on presidentinvaalit. On aivan sama kuka ehdokkaista tulee valituksi, suuri muutos liittovaltion suhtautumisessa ilmastokysymykseen on tulossa.

Kiina sitten? Jos maan johdolta kysytään, ei siellä tietenkään mitään ongelmia ole, ole koskaan ollutkaan. Siellä on kaikki ihmiset onnellisia ja heillä on loistava tulevaisuus edessään, ihmisoikeudet kunnossa jne jne. Maa elää aivan älytöntä nousuvaihetta. Teollisuus kasvaa kohisten ja tarvitsee energiaa, uusi hiilivoimala valmistuu kerran viikossa ja päästöt kasvavat samaa tahtia. Kiina on muuttunut kivihiilen myyjästä ostajaksi, koska tarvitsee hiiltä enemmän kuin tuottaa. Maailman pahiten saastuneet kaupungit löytyvät Kiinasta. Teollisuus on saastuttanut suuria alueita ja tavalliset ihmiset ovat monin paikoin aivan kypsyneitä ympäristön surkeaan tilaan.

Ilmastoasiantuntemusta löytyy myös Kiinasta, ja taatusti riittävästi tietoa myös oman maan ongelmista ja vaikutuksista Maapalloon. Mitään ei tietenkään julkisesti myönnetä. Mutta pinnan alla tapahtuu, tehdään paljon töitä ja käydään neovotteluita mm. hiilidioksidin talteenoton eteen. Kiina voi yllättää. Keskusjohtoisella järjestelmällä on huonot puolensa, mutta sillä on myös kyky toimia nopeasti ja tehokkaasti jos sikseen, kun ei tarvitse kysellä kenekään mielipiteitä. Pekingin kaikki, siis KAIKKI taksit vaihdettiin vähemmän saastuttaviin yhdessä yössä. CO2 talteenottoa ei rakenneta yhdessä yössä, mutta kyllä hyvinkin yhtä nopeasti kuin uusia voimaloita, esim. siis yksi talteenottolaitos viikossa. Jos halutaan, ja uskon että Kiinassa kohta halutaan.

Toisaalta olen sitä mieltä, että koko Kiinan systeemi voi vielä flopata ja palata ajassa rutkasti taaksepäin. Maan talous on täysin riippuvainen ulkomaisesta valuutasta, ja myös muu maailma on kokolailla riippuvainen Kiinan taloudesta. Asia selviää hyvin missä tahansa kaupassa kun katselee ympärilleen, kuinka suuri osuus tavaroista onkaan valmistettu Kiinassa. Jos Kiina floppaa, mekin olemme siinä samassa liemessä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Vaiheinen kirjoitti...

Tosiaan. Elämme mielenkiintoisia ja jännittäviä aikoja.

USA:n osalta tilanne on juuri noin eli muutos politiikkaan on tulossa ja kyse lienee enemmänkin siitä, miten voimakkaasti nykyinen politiikka muuttuu. Tyypillisestihän USA:n ulkopolitiikka on tehnyt varsin vähäisiä suunnanmuutoksia, vaikka presidentit vaihtuvatkin.

Kiinan floppaaminen on hyvinkin mahdollista. Se mikä menee vauhdilla ylös, saattaa tulla sieltä hyvinkin lujaa alas. Se voi olla jopa todennäköistä. Kiinan talouskasvu on ollut niin vauhdikasta ja voimakasta, että siihen täytyy tulla katto joskus vastaan. Mitä siitä seuraa, vaikea sanoa.

Keskusjohtoinen hallintomalli saattaa olla joskus tehokas. Kiina on tähän asti perustellut erilaisia asioita sillä, että maan on huolehdittava kansakunnan hyvinvoinnista ja sen kasvattamisesta. Kiinassa kun tuloerot maaseudun ja kaupunkien välillä ovat varsin voimakkaat.

Toisaalta, jos keskusjohtoinen hallinto on ahne, tilanne ei muutu paremmaksi.

Kiinan merkitys maailmanmarkkinoille on hyvin tärkeä ja Kiinan joutuminen esimerkiksi voimakkaaseen taantumaan pistäisi maailmantalouden heittelehtimään. Ja silloin esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto ei pääsisi keskuskomitean agendalla kovinkaan korkealle. Ehkä.

Kiinan saaminen mukaan kansainvälisiin sopimuksiin on erinomaisen tärkeää jo ihan siksi, että toiminnassa voidaan varmistaa pitkäjänteisyys.