Netin käyttäjiä halutaan kontrolliin usealla rintamalla. Sananvapauden puolustamisessakin on pientä liikettä havaittavissa.
YK on Kiinan aloitteesta käynnistänyt hankkeen, jossa selvitellään keinoja internetin käyttäjien jäljittämiseen. Hankkeessa on mukana myös mm. Yhdysvaltojen turvallisuusvirasto NSA sekä telealan standardointijärjestö ITU.
Verkkopalvelu CNET huomauttaa, että käyttäjien anonymiteetti on suojattu mm. Yhdysvaltojen lainsäädännön nojalla.
IP Traceback-tekniikkaa kehittelevän ryhmän, joka tunnetaan koodinimellä Q6/17, tarkoituksena on selvittää tapoja tunnistaa viestien lähde. Tällaisia tekniikoita voitaisiin käyttää myös hyötytarkoituksiin esimerkiksi palvelimia vastaan kohdistettujen palvelunestohyökkäysten torjunnassa.
Tekniikkaa voidaan käyttää myös paljon muuhun, mikä selviää ilmeisesti ITU:sta vuodetusta muistiosta, jossa kerrotaan siitä, ketkä jäljittämistä tarvitsevat:
A political opponent to a government publishes articles putting the government in an unfavorable light. The government, having a law against any opposition, tries to identify the source of the negative articles but the articles having been published via a proxy server, is unable to do so protecting the anonymity of the author.
Jos siis arvostelet hallitustasi tai jossain maassa on laki, joka kieltää oppiosition, voisit olla näiden tekniikoiden hyödyntämisen kohde. Kiina sopii siis kuvaan ihan hyvin.
Aloitteessa ei puhuta pelkästään haitallisista (malicious) IP-paketeista, vaan myös ihan tavallisista paketeista. Aloitteen mukainen kokonaisuus mahdollistaisi siis minkä tahansa verkkoliikenteen jäljittämisen.
Tilanne olisi sukua idealle, että jokaiseen kirjeeseen olisi lakisääteinen pakko liittää sormenjäljet, jotta sinut voidaan varmasti tunnistaa kun vastaanottaja saa kirjeen.
Samaa keinoa, mitä voidaan käyttää tietoturvan parantamiseen, voidaan käyttää myös selvästi poliittisiin tarkoituksiin.
Kyse on silloin myös
yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen 19 artiklan vastaisesta toiminnasta, kuten Columbian yliopiston
Steve Bellovin blogissaan sanoo. Hänen mukaansa verkkoliikennettä ei pitäisi näillä perusteilla kehittää, sillä maailmassa on valtioita, jotka haluaisivat käyttää menetelmää sensuuriin.
Kuinkas sitten lähialueillamme?
Piraattiliitto kertoo, että Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt on tulevaan FRA-lakiin liittyen myöntänyt, että valtiollisella vakoiluorganisaatiolla on valtuudet tehdä yhteistyötä myös diktatuurimaiden kanssa, mikäli se vain hyödyttää Ruotsia.
Suomalaisten ulkomaille suuntautuvasta ulkomaanliikenteestä valtaosa menee Ruotsin kautta ja siis tulevaisuudessa ruotsalaisilla on laillinen oikeus vakoilla sitä liikennettä. Lisäksi Ruotsi voi käydä kyseisillä tiedoilla kauppaa minkä tahansa maan kanssa, "mikäli se vain hyödyttää Ruotsia". Suomalaisilla ei siis ole kontrollia siihen, miten näitä tietoja käsitellään eikä suomalainen lainsäädäntö suojaa netin käyttäjiä mitenkään.
Suomessa meno on perinteisen rauhallista eli ruotsalaisten FRA-laki ei juuri julkista valtaa tunnu hetkauttavan ainakaan ulospäin, vaikka esimerkiksi
Vihreät ovat vaatineet valtiota ottamaan asiassa aloitteen ja valistamaan kansalaisia tulevista uhkakuvista.
Julkisen sanan neuvosto on sen sijaan kunnostautunut linjaamalla, että nettifoorumin kirjoittajan nimen julkaiseminen sanomalehdessä ei rikkonut hyvää lehtimiestapaa.
Kantelu koski Iltalehdessä julkaistua juttua, jonka lehti teki avoimen portaalin verkkokeskusteluun osallistuneen nimimerkin puheenvuorosta ja samalla paljasti hänen oikean nimensä. Perusteluksi nimen julkistamisen hyväksymiseksi JSN:lle riitti se, että kirjoittaja itse toi tekstinsä julkisuuteen.
Entä ne hyvät uutiset?
WWW:n isä
Tim Barners-Lee on ilmoittanut perustavansa
World Wide Web Foundationin, jonka tehtävänä on edesauttaa sitä, että web pysyy vapaana ja avoimena, parantaa webin tehoa sekä tehdä webin hyödyt kaikken maapallon ihmisten saataville.
Säätiö on siis myös sananvapauden asialla.
* * *
Kun samaan pakettiin pistetään sensuurin keinojen lisääminen, sananvapauden kontrollointi tai rajoittaminen, pyrkimys murtaa verkkoviestinnän anonymiteetti ja erilaisten kontorillikeinojen lisääminen, ollaan tekemässä suurella todennäköisyydellä nk. historiallista virhettä.
Virhettä siksi, että netti on kehittynyt nykyiseen muotoonsa pitkälti avoimuuuden ja käyttäjien vapauden vuoksi. Nämä ovat mahdollistaneet netin kehittymisen nykyiseen merkitykseensä myös talouden pyörittämisessä.
Netin merkitys ihmisoikeuksien toteutumisessa ja vapaan tiedonvälityksen toteutumisessa on ollut näkyvä ja vahva. Diktatuurit eivät ole voineet touhuta täydellisen pimennon vallitessa juuri missään. Tämä on ollut netin yksi kantavista voimista läpi vuosien.
Nyt näyttää pahasti siltä, että verkkoviestintään on tulossa kontrollimekanismeja, jotka teknologia mahdollistaa, mitä muussa viestinnässä ei välttämättä edes ole olemassa.
Paradoksaalista?