lauantaina, syyskuuta 06, 2008

Next of Kin

Next of Kin, kuva: Sakari ViikaHuomautus tähän alkuun. Vaiheinen ei ole kykenevä arvioimaan tanssitaidetta muuten kuin omien kokemustensa kautta taiteen kuluttajana ja kokijana.

Tero Saarinen Companyn Next of Kin on matka alitajuntaan, omaan varjojen ja haamujen kummalliseen maailmaan. Teos tutkii pään sisäisiä demoneja, traumoja ja pelkoja sekä niistä vapautumista. Se käsittelee koskettavalla tavalla sitä yhteisöä, jossa elämme ja jonka kanssa meidän täytyy elämämme järjestää tavalla tai toisella.

Teos ei jätä helpolla rauhaan. Sen valot, varjot, kauhukuvat ja suuret tunteet jäävät pyörimään katsojansa ajatuksiin. Teoksen visuaalisuus ja elokuvallisuus kertovat tarinaa, jota on vaikea avata tai selittää edes itselleen. Selittäminen ei ole tarpeen, sillä laaja tunneskaala itsessään on kokemus.

Teoksen visuaalisuudessa on elementtejä vanhoista kauhuelokuvista ja yksityiskohtien runsaudessa se päihittää monet noista elokuvista. Tero Saarisen koreografia on raakaa, karheaa, hienosyistä ja herkkää. Valosuunnittelija Mikki Kuntun valot ja varjot kiertävät katsojan ajatuksia ja ajatuksia omiin syvyyksiinsä.

Musiikin Next of Kin-teokseen on säveltänyt Jarmo Saari. Hän myös esiintyy teoksessa soittimineen. Musiikki toimii loistavasti osana suurten tunnetilojen ja itsetutkiskelun maisemaa. Erika Turusen suunnittelema puvustus korostaa maisemaa sävyin ja muodoin, jotka sitovat paketin kokoon. Voisikohan tässä yhteydessä puhua myös gotiikan tunnelmista?

Tanssijoina teoksessa esiintyvät Satu Halttunen, Henrikki Heikkilä, Carl Knif, Saku Koistinen, Ninu Lindfors, Sini Länsivuori ja Maria Nurmela.

Kokonaisuus pysyy hienosti kasassa ja teoksen luoma tunnelma on kokonainen ja koskettava.

* * *

Siinä missä nykyelokuvan valtavirta on läpikaupallista ja yllätyksetöntä romantiikkaa tai rymistelyä, nykytanssi pystyy tarjoamaan yleisölle tunteita, kokemuksia ja niiden etsintää.

Havaintona tuotakoon esiin myös se, että tanssiteokset tarjoavat uudemmasta musiikista kiinnostuneille elämyksiä, sillä tanssiteosten musiikkina käytetään usein harvemmin kuultua ja jopa tarkoitusta varten sävellettyä musiikkia. Tanssi itsessään on luonnollisesti pääosassa, mutta ennen kokematon musiikki kruunaa elämyksen kokonaiseksi. Yllättävän usein musiikkina esitetään elektronimusiikkia, jota ei mistään radiosta koskaan kuule.

Tanssi on myös kulttuurin osa-alue, jossa suomalaisilla on osaamista, joka vie esimerkiksi Tero Saarisen kaltaiset taitelijat maailman huipulle lajissaan.

Niinpä Vaiheinen kehottaakin kulttuurin ystäviä tutustumaan tanssitaiteeseen ihan siksi, että se tarjoaa sitä kuuluisaa "muuta". Tarjontaa riittää ja siihen voi ryhtyä tutustumaan esimerkiksi Tanssin tiedotuskeskuksen listaamien tanssiryhmien listauksen kautta.

(Kuva: Sakari Viika. Kuvan lähde: Tero Saarinen Company)

2 kommenttia:

Almamaria kirjoitti...

Hyvä ja tarpeellinen muistutus tanssitaiteen olemassaolosta. Itse olen yrittänyt päästä sisälle sekä "vanhaan" että nykytanssiin, enpä vain onnistu. Siinä on jotain, mistä en saa otetta. Välillä pitää yrittää uudestaan, vaikka tulos on aina ollut sama :)

www.almamaria.vuodatus.net

Vaiheinen kirjoitti...

Kyseessä ei tosiaan ole taiteista helpoin. Ihmiset varmaan kokevat sen kovin eri tavoin, mutta itselläni homma toimii siten, että koittaa olla selittämättä asiaa mitenkään. Vain vastaanotin auki ja ihmettelemään:-)