Kaksi keskeisintä vaaliteemaa

Kuluvan vuoden keväänä (varsinainen vaalipäivä on 17.4.2011) pidetään eduskuntavaalit ja Suomeen valitaan uudet edustajat parlamenttiin.

Tässä blogissa on jo aikaisemmin esitetty eräitä arvauksia vaalien tiimoilta.

Olennaisempaa kuin nuo arvaukset tai muut vastaavat, ovat ehkä ne teemat, joista vaalien alla keskustellaan ja joilla mennään hallitusneuvotteluihin - ketkä ikinä sinne menevätkin.

Erilaisia kohuja voidaan käydä vaalrahoituksesta, maahanmuutosta, seksuaalivähemmistöistä, kirkosta eroamisesta ja sen sellaisesta mieltä kiihottavasta, mutta lopultakin toissijaisesta. Kaksi teemaa on kuitenkin ylitse muiden; ilmastonmuutos ja talous. Ja vieläpä niin, että jälkimmäinen riippuu osin edellisestä.

Lähivuosina teollistuneiden maiden johdolla on välttämätöntä saada aikaiseksi uskottava ja toteuttamiskelpoinen tiekartta sille, miten kasvihuonekaasujen päästöt saadaan laskemaan ja luonnonvarojen kulutus kestävälle uralle. Suomella ja siis myös Suomen eduskunnalla on tässä vastuunsa, velvollisuutensa ja mahdollisuutensa.

Kasvihuonekaasupäästöjen voimakas vähentäminen muuttaa talouden rakenteita sekä tulonjakoa. Ilmastonmuutoksen hillinnän vaihtoehtona ei ole nykyinen meno, vaan jatkuvasti kasvavat kulut kriisien hoidossa ja vaikkapa kasvavan ympäristöpakoilaisuuden tuomat ongelmat ja kustannukset.

Kysymys on myös siitä, miten ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimat muutokset toiminnassamme tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja hallitusti taloudessa.

Talouden puolella tulevina vuosina joudutaan ratkomaan myös euron kohtaloa, eikä vastaus ole se, että erotaan siitä suin päin. Se olisi pään pistämistä pensaaseen ja ongelma iskisi meihin markankin kanssa.

Ongelma on paljon syvemmällä eli siinä, miten markkinat ja sen spekulatiiviset mekanismit ovat päässeet heiluttelemaan sekä pankki- että valtiosektoria. Yksi iso kysymys on se, miten pankkisektori hoidetaan takaisin sellaiselle uralle, että siellä voidaan toimia kuten normaaleissa yrityksissä toimitaan. Nyt näin ei ole, kun valtioille on lähes välttämätöntä pelastaa pulaan joutuneet pankit, jotta valtiot itse eivät joudu samoihin ongelmiin.

Näistä teemoista siis pitäisi keskustella ja etsiä linjauksia, mutta todennäköisesti valtaosa vaalikeskusteluista kääntyy jakopolitikoinniksi ja siihen miten voidaan raapia kasaan lisää jaettavaa kaikille.

Tämä on tietysti tasan väärä suunta, sillä nyt pitäisi etsiä tietä sille, miten vähemmän jaettavan jakaminen hoidetaan oikeudenmukaisesti. Kuten presidentti Halonen sanoi, kestävän kehityksen tavoitteista ei pidä tinkiä Euroopan talouskriisistä huolimatta.

Lähikuukaudet tässä blogissa tarkastellaan mahdollisuuksien mukaan tätä teemaa ja vaalikeskusteluita.