Työelämädopingia

Tähän on tultu, osa X.

Ylen uutiset kertoo, että

"Yhä useampi työntekijä käyttää lääkkeitä selvitäkseen työnsä haasteista. Vuorokausia valveilla pitävien mielialalääkkeiden ja jopa dementialääkkeiden käyttö on varsinkin nuorten koulutettujen keino pärjätä tehokkuusyhteiskunnassa."

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala kertoo numeroista:

"Suomessa on 750 000 ihmistä, jotka käyttävät Kela-korvattuja mielialalääkeitä."

Jengi vetää siis työelämässä dementialääkkeitä (vaikka dementia ei oikeasti vaivaisikaan) ja muuta "toimistokokaiinia", jolla kuulemma jaksaa "60 tuntia töitä putkeen ilman mainittavia sivuvaikutuksia".

Haloo! Kuuleeko Maa? Tässä ei ole mitään järkeä. Jos tämä on kvartaalitalouden, tuottavuusohjelmien tai jonkun eläkepommin torjumisen hinta, niin väärin menee. Lasku lankeaa maksuun ennen aikojaan eikä tule tuottamaan sitä hyvää, jota sillä kuvitellaan saavutettavan.

Varmaan syitä tällaiseen ilmiööön on monia, surkea johtamikulttuuri mukaan luettuna. Jos kuvitellaan, että tuottavuutta saadaan aikaiseksi pelkästään vaatimalla ja rakentamalla menestymisen mittarit sellaisiksi, että tarvitaan kemiaa niistä selviytymiseksi, tapetaan lopulta luovuus ja keskitytään suoritteisiin. Näin kvartaalitalous toimii hetken hyvin, mutta kun kone yskii, huomataan ettei varaosia enää olekaan.

Tätä vauhtia työelämästä tulee (tai on jo tullut) joko kemiallista hurmosta tai totaalisen vastenmielinen paikka. Kumpikin ilmiö pitää huolen siitä, että pako oravanpyörästä kiihtyy ja se taas toimii kaikenlaisia tuottavuusohjelmia sun muita vastaan. Työssäjaksamisesta on aika turha puhua, jos porukka hymyilee lääkepöllyssä.

Miksi ihmeessä muuten me veronmaksajat osallistumme kelakorvausten kautta tähän? Miksi maksamme jotain lääkkeitä vain siksi, että joku saa voi tehdä joko lakia hipoen tai sitä rikkoen ylitöitä? Annetaan markkinatalouden maistaa omaa lääkettään ja poistetaan tarpeettomilta tapauksilta kelakorvaukset näin alkuun. Se ei vielä työelämää syövästään paranna, mutta tekisipähän kustannukset näkyvämmiksi.

Syystä eli toisesta tällaisista uutisista tulee mieleen Aldous Huxleyn teos Uljas uusi maailma. Siinä maailman on totalitaristinen yhtenäisvaltio, jossa ihmisen tuotteistaminen on viety loogiseen loppuunsa saakka. Ihmisistä tehdään täydellisempiä geenitekniikan avulla ja kohtalot johdetaan suoraan näistä tuotantosarjoista.

Ihmisistä tehtiin onnellisia siten, että he saivat mitä halusivat eivätkä halunneet mitään, mitä eivät voineet saada. Murheeseen kehitettiin soma-huume, joka työnsi kaikki pahat asiat unholaan. Näin olo muuttui hyväksi ja tietämättömäksi kaikesta aidosta.

Aikamoista palikkalinnaa tässä työelämässä rakennellaan.

EDIT: klo 7.40. Lisätty Huxleyn teoksesta kertovat kappaleet.