Keikkataukoa pukkaa

Tässä blogissa on nyt pidetty kirjoitustaukoa se verran, että on aiheellistakin todeta, ettei mitään ole Vaiheiselle tapahtunut. ("Ei mitään" on muutenkin hyvä filosofinen periaate, mikä ohimennen todettakoon.)

On pidetty taukoa, koska oikeastaan suurin osa teeseistä on sanottu jo jonkun kerran. Maailmassa ei ole oikeasti monikaan asia viimeisen reilut kvartaalin aikana muuttunut.

Katsotaanpa hetki:

• Ilmastonmuutoksen hillintä: ei oikeita tapahtumia. Tilanne pahenee jatkuvasti.
• Ydinvoima: vastarinta ei näytä tehoavan. Vaikka Fukushiman ongelma vihdoin on paljastanut itseään ikävällä tavalla ja Suomessa ajetaan alas uusien ydinvoimaloiden perusteena käytettävää teollisuutta, ei sillä näytä olevan mitään merkitystä minkään kanssa. They don't care, why we?
• Öljy? Sen saatavilla oleva määrä on hiljalleen hiipumassa, vaikka kysyntä kasvaa koko ajan. Se, että onhan sitä maailmassa olemassa (mutta erittäin kalliissa ja aroissa paikoissa) ei kelpaa miksikään selitykseksi.
• Elämäntapamme, joka tuhlaa ja kuluttaa? Ei mitään muutoksia. Vain kulutuksen kasvua. Ja lisää kasvua, koska pankki- & talousjärjestelmä on ryssinyt valuuttamme ja muun taloutemme globaalisti. (Tämä ei tule muuttumaan ennen kuin järjestelmä muuttuu ja kun se tajutaan, on todennäköisesti aivan liian myöhäistä)

Mutta kesän yli on tehtävä pari positiivistakin havaintoa.

Ihmiset näyttävät suhtautuvan ilmastonmuutokseen ilmiönä kuten se olisi olemassa. Tietoisuus näyttää hiljalleen leviävän ja vieläpä niin, että sen ymmärretään olevan totta.

Pitkä juna käytöksen kehittymiseen jatkaa matkaansa ja hiljalleen päästään pikajunavaunuihin - niihin sinisiin, tiedättehän - joskin intercityyn on vielä matkaa.

Oikeasti on niin, että yhä enenevä määrä ihmisistä on oikeasti huolissaan siitä mihin tämä kaikki kulutus johtaa ja on valmis tekemään sille jotain.

Politiikalta ja poliitikoilta vaaditaan nyt vain rohkeutta kohdata tämä valmius, ei vain vaatia pelkkää kasvua ja lisää kulutuksen kasvua. Se ei ole enää ede keskipitkässä katsannossa mahdollista, me tukehdumme omaan kasvuumme, jos niin menetellään.

Niin. Sitten on vielä yksi ilmiö eli tämä jytky, joka tosiasiassa on pelkkä tuhnu (kansalaiset: te äänestitte tuhnua, en minä). Yhteiskunnallisesti se ei ole kyennyt yhtään mihinkään eikä ratkaisemaan uhoamiaan ongelmia. Persussuomalaisten touhuissa on kyse projektista, joka joko a) pyrkii populismin hämäämään vallankäyttöön (jonka esimerkiksi kelpaa Gaddafin Libya) tai b) uskoo kirkkkain silmin itselleen vakuuttamaan totuuteen (vrt. Nokia Missio), joka kuitenkaan ei vaan ole totta (vaikka sen vakuutetaan olevan totta, ihan totta).

Todennäköisintä on se, että molemmat väittämät ovat totta, mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska protesti joutuu nyt vastakkain eurokriisin todellisten kasvojen eteen; työttömyys vs. persujen idealismi. Miten kannattaa valita? Joissain tapauksissa vaihtoehdoilla ei tule olemaan mitään merkitystä, sorry. Päälinjassa kuitenkin on niin, että persupopulismi ei luo yhtään mitään, muilla - aatemaailmaan katsomatta - on edes pyrkimys siihen.

Maailmasta ei kvartaalissa ole tullut muuta kuin entistä huonompi paikka. Eikä tämä tule muuttumaan ennen kuin me - minä ja sinä - tajuamme sen. Se sisältää - todennäköisesti, jos ymmärrät suomea - sen, että SINUN kulutuksesi on ainakin 50 % liian suuri. Juuri niin. SINUN! 50 % LIIAN SUURI.

Niin, eipä yhdysvaltalaisilla näytä olevan tarvetta koko asian pohdintaan, mutta jos ollaan rehellisiä, niin ei meillä euroopassakaan. Ei Suomessa eikä tuhnutorpassa.

Miksi siis edes yrittää kirjoittaa tästä joka viikko?