Fukushima - välijohtopäätöksiä

Fukushima I:n ydinvoimalaonnettomuus on pitänyt maanjäristyksestä ja tsunamista kärsivää Japania pihdeissään viime päivät. Onnettomuuden lopulliset seuraukset ja johtopäätökset ovat vielä hämärän peitossa.

Ydinvoimala-alueella on poikkeuksellisen vaikeat olosuhteet ja uhkakuvat ovat edelleen ikävät. Ja niin ne tulevat jatkumaan vielä hyvän aikaa eli tilanne ei ole ohi, vaikka infrastruktuuria saadaan pystyyn, toimenpiteitä saadaan tehostettua ja ylikuumenneita reaktoreita saadaan jäähdytettyä. Toveissa on kuitenkin se, että tilanne saadaan hallintaan, mitä se ei nyt ole.

Kysymys ei ole siitä, etteikö kyse olisi katastrofista, vaan miten suuresta katastrofista puhumme.

Itse reaktoreiden painekammiot ovat mitä ilmeisimmin säilyneet toistaiseksi ehjinä. Kolmen reaktorin ytimet ovat ainakin osin sulaneet ylikuumenemisen seurauksena. Uhkaavin tilanne on 3-reaktorissa, sillä siihen on ladattu viime vuoden lopulla ydinaseista peräisin olevaa plutoniumia eli MOX-polttoainetta. Ainakin yhden reaktorin suojarakennus ilmeisesti vuotaa.

Kokonaisuutta ajatellen huolestuttavin asia on se, että reaktoreiden suojarakennusten ulkopuolella on käytetyn polttoaineen varastoja, joita niitäkin pitäisi pystyä jäähdyttämään. Siitä ei ole suojannut tapahtuneilta kolmelta vetyräjähdykseltä juuri mikään ja osa näistä polttoaineista on päässyt sulamaan.

Fukushimassa on siis todellinen mahdollisuus siihen, että biosfääriin pääsee plutoniumin kaltaisia tappavia korkea-aktiivisia aineita. Voi vain toivoa, että näin ei pääse tapahtumaan. Katastrofaalisin tapahtumasarja lennättäisi näitä aineita yläilmakehään ja levittäisi ne Tshernobylin tapaan laajalle alueelle.

Tilanteen epätoivoisuutta kuvaa se, että reaktoreiden jäähdytystä yritetään helikoptereilla, vesitykeillä ja paloautoilla. Jo se, että jäähdytystä on toteutettu 4 reaktorissa merivedellä on jo nyt johtanut siihen, että nämä reaktorit ovat olleet siitä hetkestä lähtien käytännössä vaikeasta käsiteltävää ydinjätettä ilman, että noista laitoksista enää saa tuotantolaitosta. Jo pelkästään se maksa miljardeja euroja.

Se on hyvin spekulatiivista, mutta tuo merivedellä jäähdyttäminen voi myöhemmässä tarkastelussa myös osoittautua virheeksi tai se saattaa olla se tekijä, joka pelasti pahemmilta vahingoilta pelastustöiden alkuvaiheessa ja antoi näin aikaa. Tai se voi olla kokonaan ratkaiseva tekijä. Kukaan ei oikeasti tiedä, koska kukaan ei tätä ollut aikaisemmin kokeillut.

Ja niin edelleen. Inhimillisiltä ongelmilta on tähän asti säästänyt se, että evakuoinnit alueelta on tehty ajoissa ja sitäkin enemmän se, että tuuli on puhaltanut merelle eikä mantereelle päin. Mitatut säteilyarvot ovat ilmeisesti hetkittäin ylittäneet 1 Sv/h rajan, jota voidaan pitää jo vaarallisena. Henkilökunta on vedetty pois pelastustoimista. Asiaan lisämausteensa tuo se, että tiettävästi osa mittauspisteistä on poissa pelistä ja säteilyarvoja saadaan tätä kirjoitettaessa mitattua 1,5 kilometrin päästä.

Kyse on siis painajaisesta, jota ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Se on myös painajainen maassa, jossa ydinenergian käytön pitäisi olla hallittua,  infrastruktuuri on ollut kunnossa ja yhteiskunnalliset olot ovat olleet vakaat. Länsimainen mallimaa ja maailman kolmanneksi suurin talous eikä mikään kehitysmaa tai Tshernobylin kaltainen kokeilu.

Varmuusjärjestelmien piti olla kunnossa, vaan eivät olleet, vaikka maa sijaitsee maanjäristysalueella ja missä tsunamien ei pitäisi olla mikään ongelma, joka ei vaan tule mieleen. Ei ainakaan Thaimaan tsunamin jälkeen.

Voi olla, että maanjäristysongelmaan ei teknisesti ole varauduttu riittävästi, mutta se ei lopultakaan ole ongelman varsinainen syy.

Näin siksi, että kaikista mahdollisista tai mahdottomista varmuusjärjestelmistä ja varautumissuunnitelmista huolimatta ydinvoima on aina - ihan aina - harkittu riski. Se on riski, jonka todennäköisyys voi olla pieni, mutta riskin toteutumisen vakavuus hyvin suuri ja se taas pitää riskin korkeana. Aina.

Kokemus muuten näyttää sanovan, että noin 1 % ydinvoimaloista päättää päivänsä onnettomuuden seurauksena. Se on tällaisissa laitoksissa huikea lukema. Tähän päästään siitä tosiasiasta, että maailmassa on lähes 500 ydinvoimalaa ja vakavia onnettomuuksia (INES 4 tai suurempi) tunnetaan vuoden 1970 jälkeen tapahtuneet 5 kappaletta. sillä, että teknisesti lasketaan häikäisevän pieni riski ydinvoimaonnettomuudelle ei näyttäisi olevan vastinetta reaalimaailmassa.

Idea siitä, että tällaista ei voi tapahtua uusien laitosten kohdalla eikä ainakaan Suomessa, on täyttä harhaa. Uusien ydinvoimaloiden turvajärjestelyt ovat monimutkaisia ja ne ovat ensimmäistä kertaa digitalisoituja, mikä tuo täysin uusia elementtejä todelliseen turvallisuuteen. Mitä monimutkaisempia koneita ja järjestelmiä luodaan sitä vaikeammaksi niiden hallita yleensä menee ja virhetilanteiden selvittämisestä tulee hankalampaa.

Ydinsaasteiden kaltaiset turvallisuusongelmat ovat luonteeltaan analogisia eivätkä ne noudata komentorivikehotteita. Kuuma ydinjäte ei sammu itsekseen eikä klikkaamalla sammuta-nappulaa siten, että sitten kaikki voivat lähteä kotiin.

Syvällisin ongelma on koko ydinvoiman konseptissa. Siinä yritetään hallita ihmisen mittakaavassa liian suuria luonnonvoimia rajallisin keinoin.

Fukushiman ongelma tuo eteemme konkreettisesti sen miksi ydinvoima on strategisesti huono idea. Maanjäristyksen, tsunamin ja ydinvoimaonnettomuuksien jäljiltä Japanissa vallitsee säännöstelyyn johtanut sähköpula ja ydinvoimaonnettomuus on sitonut runsaasti resursseja ja henkilökuntaa, jota varmasti olisi tarvittu muissa pelastustoimissa. Se aiheuttaa vain lisää tuskaa sen lisäksi, että suorat vaikutukset evakuointien ja muiden toimien vuoksi koskettavat kokoluokassa satoja tuhansia ihmisiä.

Kriisi Fukushimassa jatkuu ja toivon mukaan se saadaan hiljalleen hallintaan. Korjaustyöt tulevat kestämään jo nykytapahtumien jäljiltä vuosia. Hintaa lasketaan toistaiseksi pääasiassa materiassa, mutta henkilövahingoilta ei voitane välttyä.

Onnettomuus nostaa esiin ydinvoiman tekniset ja turvallisuusongelmat, mutta myös siihen kietoutuvat selvän moraaliset asiat.