Kapakka ei sovi kaikkialle

Helsingin kaupunki aikoo empire-keskustan elävöittämisen nimissä pistää Jugendsalin ravintolaksi. Toiminnot siirrettäisiin kaupungintalon ala-aulaan.

Lars Sonckin ja Walter Jungin suunnittelema Jugendsali on vajaa kymmenen vuotta sitten entisöity ja suojeltu. Jugendsalissa järjestetään näyttelyitä ja konsertteja ja vierailee vuosittain noin 100 000 kävijää.

Nyt tolkkua siihen touhuun siellä kaupungintalolla. Helsingissä on kapakoita tarpeeksi ja markkinoille tulee uusia, jos entiset loppuvat. Ihan kaikkiin kulttuurellisesti merkittäviin paikkoihin ei kapakoita tarvita. Jos nyt Jugendsalin lähistöltä löytyy ravintoloita ja Jugendsalin vetovoima riittää nykyiselläänkin. Jos lisää elävöitystä alueelle Jugendsalin avulla halutaan, olisi järkevää kehittää sen toimintaa nykyisistä lähtökohdista.

Vai onko nyt oikeasti niin, että kaupungintalolla ei elävöitykseksi keksitä mitään muuta kuin kapakkatoiminta sivuilmiöineen?

Asian tiimoilta kerätään myös adressia, johon tätä kirjoitettaessa on kirjoittanut nimensä 2760 henkilöä.

Autovero

Hallitus päätti sitten esittää autoveroa ja auton käyttömaksua porrastettavaksi autojen päästöjen mukaan. Muutos laskee uusien autojen autoveroa keskimäärin kuudesosalla. Vähäpäästöisten autojen vero laskee enemmän kuin muiden ja suuripäästöisten autojen verotus nousee.

Peruslinja on ihan oikea, saastuttajan pitää maksaa enemmän ja ympäristösyyt ovat verotukselle hyvä peruste.

Autoverotus on kuitenkin sillä tavalla kinkkinen asia, että sillä voidaan myös lisätä autoja maanteillämme ja se taas ei ole mikään ympäristöteko koska auto itsessään sitoo energiaa runsain mitoin. Toisaalta autokannan uudistaminen siten, että teillämme pyörisi vähempipäästöisiä autoja.

Vähän turhaa siis uusien autojen veron keskimääräistä tasoa ollaan laskemassa.

Ahneudella on seurauksensa

Meinasi mennä uutisvirrasta ohi, mutta YK:n ympäristöohjelma sanoo sen suoraan. Ihmisen ahneus on vaarassa tuhota koko maapallon.

UNEP patistaa maailman valtiojohtajia toimimaan välittömästi ympäristön hyväksi. UNEP varoittaa ihmiskunnan muuttavan toimillaan ilmastoa ja kuluttavan luonnonvaroja nyt niin ahnaasti, että tuleville sukupolville uhkaa jäädä tuhottu planeetta.

Ajattele jättimäinen kaatopaikka, minkä ympärilläkään ei kasva juuri mitään ja kalattomat merialueet ovat vallanneet rannikkokaupunkien kadut. Olisiko se kuva tuhotusta planeetasta?

Joka tapauksessa me ihmiset olemme lajina kuluttamassa maapallon voimavaroja loppuun. Kuinka loppuun ja lopullisesti, sen päätämme itse. Kestävät ratkaisut vaativat kuitenkin sitä, että luovumme osasta materiaalisista himoistamme ja kaikessa korostamme ympäristönäkökulmaa samalla tavalla kuin nyt korostamme budjettia.

Kun sanomme, että emme voi tehdä jotain, koska halutun asian ympäristövaikutukset ovat liian suuret, olemme kenties oikealla tiellä. Nyt puhumme vain siitä, että me emme voi tehdä jotain koska meillä ei ole budjettia.

Yritykset laativat ympäristötaseita ja valtiolla on ympäristövaikutuksen arviointinsa, mutta se ei näytä riittävän. Pitäisikö nämä menettelytkin uudistaa siten, että päästäisiin oikeasti siihen, että ympäristöjalanjälkemme olisi kestävällä tasolla? Vastaan itse: kyllä pitää.

Ylihinta

Jep. Skype pisti pystyyn ensimmäisen internet-puhelimen eli kännykän, jolla voi soittaa VoIP-puheluja, 3G-puheluja normaaliin puhelinverkkoon ja ottaa internet-yhteyksiä. On tätä ehkä odotettukin, mutta tulevaisuus näyttää onko tälle enää tilaa.

Sen verran monipuolisiksi nettiominaisuuksiltaan älypuhelimet ovat menneet. Pakettihinnoittelu pitää huolen siitä, että käyttäjälle ero nettihinnoittelun ja muiden pakettihinnoitteluiden välillä katoaa.

Ja kuluttajalle on ihan sama puhutaanko 3G:n vai VoIP:n läpi, kunhan ääni kuuluu. Ja kuluttajien jotkut tavat muuttuvat hitaasti.

* * *

eBay, joka maksoi vuonna 2003 Skypestä 4,3 miljardia dollaria, on tullut sittemmin laskeneeksi että taisivat maksaa ylihintaa 246 miljoonan rekisteröityneen käyttäjän firmasta. Vuoden kolmannelle kvartaalille uusi firma kertoo poistojen jälkeen tehneensä 935 miljoonan dollarin tappion.

Eli ei ne kaikki ostokset ole ihan hintansa väärtejä.

Ennustaminen

Ennustaminen on vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on hyvin monimutkaisten ja herkkien järjestelmien kuten ilmaston kohdalla, vaikka käytössä olisikin kehittyneet laskentamallit.

Uusimmatkaan ilmastomallit eivät pysty tarkasti ennustamaan ilmaston lämpenemistä pitkällä aikavälillä. Tutkimuksissa on pyritty ennustamaan, kuinka paljon maapallon lämpötila nousee, jos hiilidioksidin määrä kaksinkertaistuu teollistumista edeltäneestä ajasta. Lämpötilan nousun uskotaan todennäköisimmin olevan 2-4,5 celsiusasteen välillä. 30 prosentin todennäköisyydellä astenousu on yli 4,5 celsiusta. Viiden prosentin todennäköisyydellä nousu on jopa 8 astetta.

Ennustusten ei oleteta tarkentuvan tulevaisuudessakaan, koska eräät ilmiöt kuten napa-alueiden lumimäärän muutokset tai kasvihuonekaasujen lämmön sitominen voivat kiihdyttää kasvihuoneilmiötä ja tätä kautta virhemahdollisuudet kasvavat.

Luonnontieteissä on järjestelmälliset menetelmät sille miten virhemarginaaleja lasketaan ja epävarmuus tuloksesta kuuluu asiaan. Filosofoimatta asiaa sen kummemmin, täysin täsmällisiä mittauksia ja niistä tehtäviä johtopäätöksiä ei ole, vaikka käytössä olisi kuinka tarkat työkalut ja mallit. Se on luonnon olemus.

Ilmastomuutoksen kohdalla emme voi jäädä odottelemaan lopullisen tarkkoja ennusteita, koska kun saamme ne, niin on jo liian myöhäistä. Tarkan tuloksen tiedämme vasta sitten kun tilanne on päällä ja vahingot korjaamattomia. Ilmastonmuutoksessa pienetkin muutokset tarkoittavat hyvin suuria asioita ihmisille ja yhteiskunnalle.

Päätökset on tehtävä aina vajavaisella tiedolla, mutta liian isojen panosten kanssa ei ole mitään järkeä vetkutella.

* * *

Sitä taas ei tarvitse enää ennustaa, että öljyn hinta on jälleen ennätyskorkealla ja nousee edelleen. Euroopan markkinoiden raakaöljyn hinta on käynyt ensimmäisen kerran 90 dollarissa tynnyriltä.

Öljyyn perustuva talous on tulossa hiljalleen tiensä päähän, sillä sen saatavuus, hinta ja ympäristönäkökulmat tekevät talouden rakentamisen öljyn ympärille pitemmän päälle varsin huonoksi ideaksi.

Sitäkään ei tarvitse ennustaa, nouseeko sähkön hinta lähitulevaisuudessa. Nousee. Sähkön hinta on ollut viime aikoina pohjoismaisissa sähköpörsseissä reippaassa ylämäessä. Kesän pohjalukemista on käteishinta tuplaantunut.

Hintojen korotusten volyymi ja aikataulu kuluttajille riippuu monesta tekijästä kuten sähkösopimuksen tyypistä. Sähköyhtiöt ovat jo tehneet pitkiä sopimuksia, joten vaikka hinta pörssissä tuplaantuisikin, niin kuluttajille se ei sitä hetkessä tee.

Genret

Tuli käytyä Helsingin kirjamessuilla eräitä scifisunnuntain paneeleja kuuntelemassa ja kartuttamassa kirjavarastoa Iain Banksin ja Jeff VanderMeerin teoksilla.

Lavalla J. Pekka Mäkelän Nedut oli esittelyssä, kääntäjät vaihtoivat näkemyksiään teosten suomentamisesta ja lopussa oli sitten suuri genresota. Genresodassa oli enemmän ja vähemmän vakavalla mielenlaadulla puhetta siitä, mikä on sci-fiä, mikä fantasiaa, mikä uuskummaa ja mikä sitten spekulatiivista fiktiota. Selväähän siitä ei arvovaltaisen paneelin käsittelyssä tullut, mutta väliäkös sillä.

Yksi näkökulma oli se, että varsin hämärtävää käsitettä "spekulatiivinen fiktio" tarvitaan niin kauan, kunnes sci-fistä tai fantasiasta kirjoitetaan samalla tavalla kuin valtakirjallisuudesta. Nykyään kun sci-fistä tai fantasiasta ei puhuta vielä suoraan läheskään aina kun siitä on oikeasti kyse.

Piti ihan tarkastaa kirjahyllystä miten asia on. Liken sci-fi-kirjoissa asia lukee kannessa eli ei jää epäselväksi. WSOY:n Hahmontunnistus (William Gibson) on takakannen mukaan "trilleri". Gummeruksen julkaisema Ensimmäinen yhteys (Carl Sagan) ei takakannen mukaan "ole pelkkää science fictionia". Kirjayhtymän Solariksen (Stanislaw Lem) takakannessa tai muualla teosta ei sijoitetan mihinkään genreen, joskin sisäpuolella kerrotaan kyseessä olevan science fiction -kirjailijan teos. Tammen julkaisema Maailmojen sota (H.G.Wells) on "tieteiskirjallisuuden klassikko".

Hajontaa siis on. Tosin Liken lisäksi esimerkiksi WSOY:llä tai vaikkapa Book Studiolla on ollut omat sci-fi-sarjansa.

Genrestä keskusteleminen on luonnollisesti hauskaa, etenkin kun asian harrastajillakaan ei näytä olevan yhteistä käsitystä siitä mitä mikäkin genre oikeasti on.

Luokittelua erilaisiin genreihin kaiketi tarvitaan asioiden hahmottamiseksi ja sisältöjen strukturoimiseksi, mutta myös ihan käytännöllisistäkin seikoista johtuen kuten kirjakauppiaiden tai vaikka kirjastojen käytännön elämän organisoimiseksi. Toisaalta, se mikä on hyvää kulttuuria, on sitä riippumatta siitä mihin lajityyppiin se sattuu kuulumaan.

* * *

Panelia kuunnellessani olin parissa puheenvuorossa aistivinani pienoista avaruusoopperan aliarvostamista. Aijaijai...

Avaruusooppera on kuitenkin Vaiheisen täysin subjektiivisen genreluokittelun perusteella sekä sci-fi:n että kirjallisuuden aatelia.



(Kuvassa tainnuttava genresota, joka tiettävästi päättyi galaksien väliseen välirauhaan)

Vangit

Jos ihmisoikeudet eivät Venäjällä tunnu olevan kaikilta osin kurssissaan, ei ne ihan aina ole sitä USA:ssakaan. Maailmanpoliisina hääräävä mahtivaltio tuntuu pitävän oikeutenaan myös pitää ihmisiä vankina ilman perusoikeuksia ja on puhuttu myös kidutuksista.

Päivän uutiset tietävät, että vankeja katoaa USA:ssa teille tietymittömille.

Supervalloille tuntuu oleva yhteistä se, että ne ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja osin rikkovat niitä periaatteita, joita väittävät maailmassa puolustavansa. Pienten diktatuurien ja supervaltojen ero joissain suhteissa tuntuu olevan olevan varsin häilyvä. Suurten tekemisiin vain kukaan ei pysty puuttumaan, kun pienten niskaan sataa helposti pommeja.

Ja kärsijöinä ovat yleensä syyttömät.