Ydinsumua

Ydinvoimakeskustelu käy kovilla kierroksilla. Ennen kuin hallitus on edes kunnolla käsittelemässä hallitukselle jätettyjä hakemuksia uusien ydinvoimaloiden rakentamiseksi ja tuohon pähkäilyyn liittyvää ydinenergialain mukaista yhteiskunnan kokonaisetua on harkittu, vaaditaan ties kuinka montaa uutta ongelmaa tähän maahan.

Lain tarkoittama yhteiskunnan kokonaisetu on poliitikkojen käsissä jäämässä kuolleeksi kirjaimeksi.

Päivän puheet tulevat kokoomuksen Jyri Häkämieheltä, joka kertoo kokoomuksen vaativan edelleen kaikkien hakemusten hyväksymistä ja perustelee asiaa mm. talouskasvulla. Radiouutisista saatettiin kuulla, mutta ei näköjään  lukea HS:n tai YLE.n uutisen tekstiversiosta, että Häkämies puhui "tästä taloudellisesta tilanteesta".

Yhdelläkään uudella ydinvoimaluvalla ei ole mitään tekemistä nykyisen taloudellisen tilanteen kanssa, sillää jos nyt myönnetään lupia, laitos on käynnissä vasta joskus seuraavan talousnousun ja taantuman jälkeen. Laitosten rakentelemiseen saattaa hyvinkin mennä 10 -15 vuoteen tai vieläkin kauemmin.

Tuo aikataulu on myös yksi syy siihen, että lyhyellä aikavälillä ydinvoimalalla ei ole mitään myönteistä vaikutusta ilmastoasioihin, pikemminkin päinvastoin, kun ydinvoimstrategia estää uusiutuvan energian markkinoillepääsyn tehokkaasti.

Ydinvoimalupien niputtaminen johonkin risupakettiin (puhutaan bioenergiasta tai muusta sellaisesta) on pelkkää kosmetiikkaa, jolla yritetään ostaa esimerkiksi keskustan epäileviä kansanedustajia massiivisen ydinvoimarakentamisen puolelle. Aiemmillakin kerroilla nämä risupaketit ovat osoittautuneet pettymyksiksi. Odotettavissa voi myös olla suostuttelu turpeen energiakäytön lisäämisellä, mikä olisi tutkitusti hulluutta ilmastoasioiden kannalta.

Kolme ydinvoimalupaa tarkoittaisi käytännössä sitä, että Suomesta ryhdyttäisiin viemään sähköä muualle ja samalla itse kannettaisiin vastuut yhä kasvavista ydinjätekasoista. Kannattaa muistaa sekin, ettei ydinjäteongelmaa ole mitenkään itsestäänselvästi ratkaistu, vaan siihen sisältyy yhä edelleen huomattavia epävarmuustekijöitä.

Pelin henki on siis se, että meille kerrotaan suurin piirtein kauhistellen, että koko maa surkastuu rusinaksi, jos näitä ydinvoimaloita saa rakentaa. Se ei tietenkään ole totta, sillä esimerkiksi haja-asutusalueelle olisi hyvinkin mahdollista luoda uutta elinkeinoa ja uusia työpaikkoja hajatetulla energiastrategialla, joka perustuu uusiutuvaan energiaan.

Tätä vain ei haluta poliittisesti tehdä, vaan keskittää ydinvoimatyöpaikat johonkin rannikkokaupunkiin ja mielellään riittävän lähelle ruuhka-Suomea. Sitä kutstutaan politiikaksi ja ydinenergiauskoksi.

Tavallisella kansalaisella ei tämän poliittisen propagandan keskellä ole kuin vastaanottajan rooli. Yksi vaihtoehto vaikuttaa on tehdä äänestyssitoumus teemalla Äänestä ydinvoima historiaan.

Tuulta Ruotsista

YLE kertoo, että Ruotsissa hallitus on päättänyt rakentaa tuulivoimapuiston, joka tuottaisi sähköä 2 000 000 omakotitalon kulutuksen verran. Piitimen kuntaan rakennettavaan tuulivoimapuistoon tulisi 1 100 tuulivoimalaa ja se tuottaisi sähköä 8 - 12 terawattituntia vuodessa. Puiston sähkön tuotanto vastaa Ringhalsin kahta ydinreaktoria ja hintaa tulisi noin 4-6 miljardia euroa.

Summaa voi verrata kesken olevan ja ehkä joskus valmistuvan Olkiluoto 3:n hintaan, joka nykyisen arvion mukaan on noin 5,5 miljardia. OL3:n pitäisi vuodessta tuottaa n. 13 terawattituntia vuodessa.

Koska Suomessa tuulivoimaa edelleen aliarvostetaan ja energiastrategia rakennetaan vanhakantaisen ydinvoiman lisärakentamisen päälle, pitää kuluttajan ilmeisesti tulevaisuudessa hankkia tuulivoimansa sitten Ruotsista. Pohjoismaisilla energiamarkkinoilla kun senkin pitäisi kaiketi olla mahdollista.

Mikähän siinä oikeasti on, että Ruotsissa tuo on mahdollista, mutta Suomessa ei sitten niin millään?

Lukuvuosimaksut - mistä näitä ideoita tulee?

Opetusministeriön työryhmä ehdottaa HS:n mukaan monen muun ehdotuksen ohessa tuhannen euron suuruista lukuvuosimaksua kaikille opiskelijoille.

HS kertoo työryhmän ideoinnista seuraavaa:

"Opiskelijat valmistuisivat nopeammin, jos he maksaisivat esimerkiksi tuhannen euron suuruisen opintomaksun joka lukuvuosi."

Mihinköhän tällainen ideointi oikeasti perustuu? Jo nykyisellään opiskelijat ovat lukuvuoden aikana ahkerasti töissä - poissa opintojen parista. Esimerkiksi Helsingissä opiskelijoista noin 70 % tekee lukuvuoden aikana töitä.

Ajatus siitä, että taloudellisilla kannustimilla vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa kepillä, ihmiset saataisiin tekemään asioita tehokkaammin ja nopeammin, on joissain asioissa tosi. Mutta ei kaikkialla.

Taloudelliset kannustimet toimivat usein esimerkiksi siellä missä tavoitellaan taloudellista hyötyä lyhyellä aikavälillä tai ylipäätänsä käsitellään rahaa. Opiskelu on sen sijaan varsin abstrakti investointi, jonka hyötyjä taloudellisessa tai mitattavassa mielessä on hyvin vaikea hahmottaa. Jos sellaisia edes on olemassa.

Monet akateemiset ammatit jäävät taloudellisesti selvästi jälkeen esimerkiksi ahtaajien kokonaisansioista, jotka Taloussanomien mukaan kipuavat 47 700 euroon vuodessa. Ahtaaja ei tarvitse pitkää koulutusta, ei suuria opintolainoja.

Lukuvuosimaksut ovat jälleen yksi idea, missä yhteiskuntaa yritetään paketoida sokean kapitalismin sisälle asiassa, jossa taloudellinen raippa ei edes toimi tavoitteiden mukaisesti.

Kannattaisikohan opetusministeriössä etsiä keinoja poistaa opiskelemisen esteitä?

Lukuvuosimaksut eivät toteudu ainakaan tällä hallituskaudella, mutta tällaisilla ideoilla on joskus paha taipumus jäädä eloon sen jälkeen kun niitä on näissä työryhmissä ideoitu.

Valokuvatorstai: Haisuli

Valokuvatorstain 157. haase on haisuli.

Miksi kestävän kehityksen politiikka ei onnistu?

Tietoa siitä, miten maapallolle - ja siis ihmisille - on lähivuosikymmeninä käymässä, on aivan tarpeeksi. Käsitys niistä perusperiaatteista, joita pitää muuttaa on ollut olemassa ja saatavilla pitkään. Esimerkiksi kestävän kehityksen tielle vievän talouspolitiikan perusideoista on puhuttu, kirjoitettu ja julkaistu reilusti yli 20 vuotta.

Meiltä ei puutu yhtään mitään olennaista, jotta pystyisimme tekemään tarpeellisen muutoksen, jolla tulevien sukupolvien elämän edellytykset turvattaisiin sellaisella tasolla, jonka voisimme itsellemmekin kuvittelemamme.

Miksi tämä muutos ei näytä onnistuvan tai toteutuvan?

Perussyitä on useita ja yleisellä tasolla asiaa voidaan kutsua lyhytnäköiseksi itsekkyydeksi. Se voidaan kuitenkin konkretisoida ainakin seuraaviin ajattelutapoihin:

• Tahdottomuus tasata globaaleja tuloeroja.
• Tahto pitää kiinni näennäisesti saavutetusta hyvinvoinnista teollistuneissa maissa.
• Oletus jatkuvan materiaalisen kulutuksen kasvun välttämättömyydestä hyvinvoinnille.
• Vallanpitäjien tarve miellyttää erityisesti kaikista ylimpiä tuloluokkia.
• Usko teknologian ihmeitä tekevään voimaan "sitten joskus" tulevaisuudessa.
• Idea materian kulutukseen perustuvan tuotannon tehostamisen loputtomasta jatkuvuudesta.
• Kirkasotsainen luulo, että laissez-faire-kapitalismin mekanismit hoitavat itse kaikki ongelmat
• Harhainen kuvitelma, että voimme jatkaa kuten ennenkin, koska olemme tehneet tähänkin asti niin.
• Kuvitelma, ettei meillä ole varaa tehdä muutosta, vaikka tosiasiassa pitäytymällä vanhassa vain tuhlaamme.
• Median usko siihen, että vaihtoehtoa ei ole ja entisen kestämätöntä kulutusta tukevan ajattelun uusintaminen.
• Uskalluksen puute uudistaa esimerkiksi energiatalouden, liikenteen, maatalouden, teollisuuden ja talouden toimintamekanismit kestävälle raiteelle
• Moraalisen rohkeuden puute tarttua ongelmaan nyt sen sijaan, että ongelmat työnnetään tulevien sukupolvein harteille.
• Väärät mittarit - BKT ei mittaa hyvinvointia, se tukee vain kokonaistuotannon - ja sitä kautta kulutuksen - kasvattamista.
• Väärä unelma resurssien, mukaan lukien aika, loputtomasta riittävyydestä.

Mikä kestävän kehityksen este puuttuu?

Noista olisi syytä kääntää positiivinen yhteiskunnallisen agendan, jonka pohjalta orastavan muutoksen voisi oikeasti rakentaa. Synkistelyllähän ei lopultakaan saavuteta mitään.

Internet on iso ja uutisväline

The Pew Research Center on tutkinut yhdysvaltalaisten uutisten kuluttamista. Seuraavassa muutama numero poimittuna:

Yleisesti:

• 92 % amerikkalaisista käyttää useita lähteitä saadakseen uutisia päivittäin
• 46 % käyttää neljästä kuuteen erilaista uutislähdettä
• 7 % saa uutisensa vain yhdestä lähteestä

Verkosta:

• 59 % hankkii uutisensa sekä online- että offline-lähteistä
• 61 % sanoo saavansa jotain uutisia verkosta
• 65 % vastaajista sanoo, että heillä ei ole yhtä ainoaa suosikki websaittia uutisten hankkimiseksi
• 21 % sanoo, että he nojaavat vain yhteen webin uutislähteeseen
• 28 % internetkäyttäjistä on muokannut verkkosivun ("home page") uutisia varten 

Osallistumista:

• 37 % on suositellut uutista, kommentoinut sitä tai jakanut eteenpäin sosiaalisessa mediassa

Mobiilisti:

• 33 % kännykän käyttäjistä kertoo lukevansa sillä uutisia (n. 80 % aikuisista amerikkalaisista omaa kännykän)

Telkkarista:

• 78 % amerikkalaisista kertoo katsovansa uutisia paikalliselta TV-asemalta
• 73 % kertoo seuraavansa uutisia kansalliselta TV-asemalta
• 54 % kertoo kuuntelevansa radiouutisia kotona tai autossa

Sanomalehdistä:

• 50 % vastaajista kertoo lukevansa paikallista sanomalehteä
• 17 % lukee valtakunnallista sanomalehteä

Yksittäisillä amerikkalaisilla numeroilla ei ihan hirveästi kannata yleisiä johtopäätöksiä tehdä, mutta trendi on tullut selväksi muualtakin. Printtilehdet ovat uutisten osalta menossa alas, netti ylös.

Sama trendi on jollain tavalla nähtävissä myös Suomessa. Meilläkin on paperilehtiä lakkautettu ja siirrytty pelkästään nettijakeluun. Aika hankalahan paperilla on uutisissa kilpailla, kun kuitenkin tämän päivän uutiset halutaan kuluttaa jo tänään eikä vasta huomenna.

Teemaan sopii myös seuraava pläjäys. Internet on suuri:

Lähde: JESS3 / The State of The Internet from Jesse Thomas on Vimeo.

(Video via SchizoBlog)

Helmikuu 10

Helmikuu 2010 oli lumen ja urheilun juhlaa. Lunta tuli taivaalta poikkeuksellisen paljon ja Vancouverin olympialaisista mitaleja suomalaisille odotettua vähemmän. VR kynti hangessa ja ongelmasta toiseen. Google pisti street view-kuvansa julkisuuteen ja keskusteluhan siitä syntyi.

Kotimaan politiikassa oli varsin rauhallinen kuukausi, kun päähallituspuolue Keskusta ajeli uusia puheenjohtajaehdokkaitaan asemiin ja perustuslakiuudistuksen pohjatyöt saivat omat muotonsa pienimuotoisen kohinan siivittämänä. Energiapolitiikassa ydinvoimakeskustelu nosti päätään eikä edelleenkään siltä agendalta löydy muuta kuin vaihtoehdottomuutta.

Globaali ilmastokeskustelu jauhoi käytännössä paikallaan ja setvi itse asian sijaan enemmänkin kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raporttien pulmia, joilla ei ole loppupelissä mitään tekemistä itse asian ja ongelman hoitamisen kanssa. Sitä ongelmaa kun kansainvälinen yhteisö ei todenteolla edelleenkään ole hoitamassa.

EU:ssa Kreikka jäi kiinni talouslukujen näpelöinnistä ja muutenkin horjuu taloutensa kanssa.

Mitähän muuta maailmassa ehtikään tapahtua? Kaiketi jossain julkistetaan sellaista kuukausittaista uutiskoostetta, josta löytää sen, mikä oli olennaista viime kuussa. Eräänlainen kuukausittainen Mitä missä milloin. Tietenkin on niin, ettei sitä olennaista voi erotella heti tapahtuman jälkeen. MMM sen sijaan on saapunut 2000-luvulle ja sen päätoimittaja Mari Mikkola pitää blogimuotoista kirjaa ajankohtaisista tapahtumista.

Napataan vielä Googlen hakutilastoista viimeiseltä 30 päivältä kävijöitä eniten kiinnostaneet hakutermit Suomesta. Lista näyttää tältä: facebook, youtube, google, iltalehti, maps, iltasanomat, yle, google maps, wikipedia, sää. Nousussa olivat viime kuussa: street view, google street view, google street, vancouver, vancouver 2010, ystävänpäivä, google maps, olympialaiset 2010, maps, google map.

Ihan anekdoottina mainittakoon, että ruotsalaisten suosituimmat haut viimeisen 30 päivän aikana ovat olleet samoilla linjoilla oman kielialueemme kanssa eli ruotsalaisten lista näyttää tältä: facebook, youtube, lyrics, blogg, google, tv, you, recept, os, aftonbladet.

koko maailmasta suosituimpien hakujen  lista ei ole tätä kirjoitettaessa saatavilla, mutta nousussa ovat olleet seuraavan listan termit: lindsey vonn, vancouver 2010, olympics, chatroulette, ctv, urban, dictionary, bbb10, bbb, lost, hotmail correo.

Onkohan selitys hakusana googlen suurelle suosiolle Googlen haussa se, että ihmiset haluavat saada selville Googlen palveluiden tarjooman? Vaihtoehtoinen selitysmalli pistää ihmettelemään suomalaisen ja ruotsalaisen sivistysyhteiskuntien onnistumista työssään.

(Kuvassa postausten lukumäärän asteikko oikealla, muiden lukemien oikealla)

Entäpä Vaiheinen? Viime kuun tilastot näyttävät tältä:

• Postauksia: 33 (+5 edelliseen kuukauteen verrattuna)
• Käyntejä: 1984 (+94)
• Näyttökertoja: 2751 (-72)
• Kävijöitä: 1485 (+98)

Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:

• Käyntejä: 70,9 kpl /vrk (+9,9)
• Näyttökertoja: 98,3 kpl / vrk (+7,2)
• Kävijöitä: 53,0 kpl / vrk (+8,3)

Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):

• Käynnit: 51,9 kpl / vrk
• Näyttökerrat: 75,5 kpl / vrk
• Kävijät: 35,0 kpl / vrk

Hakukoneiden kautta liikenteestä blogiin tuli viime kuussa 52,72 (tammikuussa 53,60 % ja joulukuussa 46,90 %), viittaavilta sivustoilta 37,95 % (tammikuussa 34,71 % ja joulukuussa 44,60 %), suorana liikenteenä 7,06 % (tammikuussa 9,89 % ja joulukuussa 7,72 %) ja muulla tavoin 2,27 % (tammikuussa 1,8 % ja joulukuussa 0,78 %).

Selvästi suosituin yksittäinen sivu oli postaus Viron parikin itsenäisyyspäivää vuodelta 2007.

Vaiheinen kiittää!