Ydinsumua
Ydinvoimakeskustelu käy kovilla kierroksilla. Ennen kuin hallitus on edes kunnolla käsittelemässä hallitukselle jätettyjä hakemuksia uusien ydinvoimaloiden rakentamiseksi ja tuohon pähkäilyyn liittyvää ydinenergialain mukaista yhteiskunnan kokonaisetua on harkittu, vaaditaan ties kuinka montaa uutta ongelmaa tähän maahan.
Lain tarkoittama yhteiskunnan kokonaisetu on poliitikkojen käsissä jäämässä kuolleeksi kirjaimeksi.
Päivän puheet tulevat kokoomuksen Jyri Häkämieheltä, joka kertoo kokoomuksen vaativan edelleen kaikkien hakemusten hyväksymistä ja perustelee asiaa mm. talouskasvulla. Radiouutisista saatettiin kuulla, mutta ei näköjään lukea HS:n tai YLE.n uutisen tekstiversiosta, että Häkämies puhui "tästä taloudellisesta tilanteesta".
Yhdelläkään uudella ydinvoimaluvalla ei ole mitään tekemistä nykyisen taloudellisen tilanteen kanssa, sillää jos nyt myönnetään lupia, laitos on käynnissä vasta joskus seuraavan talousnousun ja taantuman jälkeen. Laitosten rakentelemiseen saattaa hyvinkin mennä 10 -15 vuoteen tai vieläkin kauemmin.
Tuo aikataulu on myös yksi syy siihen, että lyhyellä aikavälillä ydinvoimalalla ei ole mitään myönteistä vaikutusta ilmastoasioihin, pikemminkin päinvastoin, kun ydinvoimstrategia estää uusiutuvan energian markkinoillepääsyn tehokkaasti.
Ydinvoimalupien niputtaminen johonkin risupakettiin (puhutaan bioenergiasta tai muusta sellaisesta) on pelkkää kosmetiikkaa, jolla yritetään ostaa esimerkiksi keskustan epäileviä kansanedustajia massiivisen ydinvoimarakentamisen puolelle. Aiemmillakin kerroilla nämä risupaketit ovat osoittautuneet pettymyksiksi. Odotettavissa voi myös olla suostuttelu turpeen energiakäytön lisäämisellä, mikä olisi tutkitusti hulluutta ilmastoasioiden kannalta.
Kolme ydinvoimalupaa tarkoittaisi käytännössä sitä, että Suomesta ryhdyttäisiin viemään sähköä muualle ja samalla itse kannettaisiin vastuut yhä kasvavista ydinjätekasoista. Kannattaa muistaa sekin, ettei ydinjäteongelmaa ole mitenkään itsestäänselvästi ratkaistu, vaan siihen sisältyy yhä edelleen huomattavia epävarmuustekijöitä.
Pelin henki on siis se, että meille kerrotaan suurin piirtein kauhistellen, että koko maa surkastuu rusinaksi, jos näitä ydinvoimaloita saa rakentaa. Se ei tietenkään ole totta, sillä esimerkiksi haja-asutusalueelle olisi hyvinkin mahdollista luoda uutta elinkeinoa ja uusia työpaikkoja hajatetulla energiastrategialla, joka perustuu uusiutuvaan energiaan.
Tätä vain ei haluta poliittisesti tehdä, vaan keskittää ydinvoimatyöpaikat johonkin rannikkokaupunkiin ja mielellään riittävän lähelle ruuhka-Suomea. Sitä kutstutaan politiikaksi ja ydinenergiauskoksi.
Tavallisella kansalaisella ei tämän poliittisen propagandan keskellä ole kuin vastaanottajan rooli. Yksi vaihtoehto vaikuttaa on tehdä äänestyssitoumus teemalla Äänestä ydinvoima historiaan.