Suomen ihmisoikeustilanne

Viime päivinä on Suomen ihmisoikeustilanne- ja asenteet olleet ehkä normaaliakin enemmän esillä. Useammastakin syystä. Eikä ehkä syyttä.

Päivän HS kertoo, että brittiläisen ihmisoikeusjärjestön Burma Campaignin johtaja Mark Farmaner sanoo, että Suomi on passiivinen Burman ihmisoikeustilanteen kohdalla. Tilanne Burmassahan on yhä edelleen katastrofaalinen yli kuukausi sitten tapahtuneen myrskyn jäljiltä ja sikäläinen sotilasjuntta keskittyy etnisiin puhdistuksiin ja toisinajattelijoiden pidätyksiin.

Juntta on rosvo-organisaatio, joka käyttää noin 40 prosenttia BKT:stä sotilasmenoihin, kun terveydenhuollon ja koulutuksen osuus on alle puoli prosenttia.

EU on jakautunut pakotepolitiikassa kahteen leiriin, joista toiset vastustavat ja toiset kannattavat pakotteita. Suomea arvostellaan siitä, että maamme on "pysynyt aivan hiljaa, kun EU:ssa on puhuttu pakotteista".

Eilen tiedotettiin ulkoministeriön toimesta YK:ssa suoritetusta Suomen ihmisoikeustilanteen määräaikaistarkastuksesta. Siinä annetaan maallemme myös suosituksia.

Suosituksissa kehotettiin esimerkiksi tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia, edistämään vähemmistöjen, erityisesti etnisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, ja torjumaan rasistisia ilmiöitä erityisesti internetissä. Lisäksi perheen sisäinen naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta nousi esiin. Maamme ei myöskään ole ratifioinut eräitä kansainvälisiä yleissopimuksia kuten alkuperäiskansojen asemaa koskevaa sopimusta.

Tänään annettiin päätös myös viime päivinä vahvasti esillä olleessa vakavasti sairaan venäläisen kansalaisaktivistin, Maria Kirbasovan oleskelulupa-asiassa. Oikeuden 2-1 äänestyspäätöksellä oleskelulupaa ei myönnetä. Poliisi ei kuitenkaan suorita karkotusta tällä viikolla. Kirbasovaa avustavat lakimiehet keräävät aineistoa sille, että hakemus karkotuksen keskeyttämisestä voidaan jättää torstaina. Harkinnassa on myös turvapaikkaoikeuden hakeminen ja muut keinot.

Oikeuden on tehtävä kaiketi päätöksensä sille toimitettujen tietojen ja asiakirjojen avulla. Ilmeisesti jotain on jäänyt varjoon, koska muuten päätös vaikuttaa lähtökohtaisesti omituiselta.

Mikä tästä tekee ihmisoikeuskysymyksen? Jo periaate, jonka mukaan ihminen voidaan karkottaa maasta, kun hänen oikeudenkäyntinsä samasta asiasta on kesken tuomioistuimessa, tuntuisi olevan ristiriidassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jotka Suomi on sitoutunut noudattamaan, eräiden pykälien kanssa. Olematta juristi, mutta luultavasti lukutaitoinen, kysymys nousevat esimerkiksi 6. artikla siitä, että "henkilöllä on oikeus tulla tunnustetuksi lain" edessä tai 10. artikla siitä, että jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä "oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä".

Jos juridiikka ohitetaan, niin jo pelkkä periaate siitä, että sairas vanhus ajetaan väkisin hänestä huolehtivan perheen luota, on yksinkertaisesti julmuutta, johon valtion ei pitäisi ryhtyä.

* * *

Ihmisoikeusasiat Suomessa ovat pääpiirteissään hyvällä mallilla. Kansalaisten oikeudet ovat pitkälti kunnossa ja useinmiten julkinen kontrolli toimii.

Pari ongelmaa edellä kerrottujen yksityiskohtien lisäksi virallisella Suomella on.

Ihmisoikeuskysymysten noustessa esiin, maamme ryhtyy tasapainottelemaan ja pistää suunsa kiinni. Tätäkin suurempi ongelma on se, että maamme seuraa enemmän esimerkiksi taloudellisia intressejä kuin ihmisoikeusperiaatteita. Tässä on tiettyä kaksinaismoralismia havaittavissa.

Muistamme se, että Suomi oli ensimmäinen länsimaa, joka ryhtyi kaupallisesti hellimään Kiinaa Tianmenin aukion tapahtumien jälkeen. Burmassa kyse on myös kaasusta, missä maa kuuluu maailman suurimpiin tuottajiin. Tshetshenian ihmisoikeuskysymyksistä ei juuri ole edes puhuttu ja mielellään vaietaan lisää.

Suomi toimii ihmisoikeuskysymyksissä kuin pahainen asianajaja. Riittää kun pykälät ovat päällisin puolin kunnossa, periaatteista ja arvoista viis. Ihmisoikeuskysymyksissä Suomi ei tunnu olevan aidosti minkään puolella, eikä edes pahaa vastaan.

Se ei ole kovinkaan selkärankaista toimintaa.

Välikysymys

Tämä tunkiolta haiseva vaalirahoista inttäminen eduskunnassa on nyt mennyt naurettavaksi.

Pääministeri ei suostu antamaan pääministerin ilmoitusta tai tiedonantoa, koska haluaa välikysymyksen, jonka jälkeen äänestetään hallituksen luottamuksesta. Yleensä hallitukset eivät kinua oppositiolta mitään, eikä varsinkaan välikysymyksiä.

Oppositio taas ei halua välikysymystä, vaan se haluaa kuulustella pääministeriä koska "on tarve saada tietoa eikä lietsoa hallitus-oppositio-kiistelyä". Höpö höpö, opposition tehtävä on kaataa hallitus, jos vain se suinkin siihen kykenee.

Lisäksi oppositio asettelee pääministerille oikein määräaikoja ilmoitukselle. So? Jos pääministeri ei anna mitään ilmoituksia opposition asettamissa aikarajoissa, mitä oppositio voi tehdä? Välikysymyksen? Ai niin, mutta kun oppositio ei sellaista halua tehdä.

Toisaalta. Jos kerran Vanhanen haluaa välikysymyksen ja demarit eivät suostu, niin ei kai kukaan estä 20 keskustalaista tai kokoomuslaista kansanedustajaa tekemästä ja allekirjoittamasta sellaista? Ja ainahan sitä voi olla vastaukseen tyytyväinen ja äänestää hallituksen luottamuksen puolesta. Äänestäisiköhän oppositio sitten johdonmukaisesti hallituspuolueiden edustajien tekemää välikysymystä vastaan?

Ja mitä tiedon hankintaan tulee, niin eikö siellä eduskunnassa lueta lehtiä? Ne tietävät näistä vaalirahoista enemmän kuin ministerit ja kansanedustajat, jotka eivät muista/tiedä näköjään yhtään mitään. Miten se tieto siitä muka Vanhasen esiintymisestä miksikään muuttuisi? Hänhän vain vastaisi johdonmukaisesti: "en tiedä". Pari muuta ministeriä komppaisi runollisesti: "en muista".

On se kiva, että meillä on oma valtakunnansirkus, joka yrittää pelata mediapeliä, vaikka kädessä ei ole kuin jätkähai ja muutenkin huonot kortit.

Tsiigaa!

Ihan pakko pistää vinkki kerrassaan hienoista valokuvista. Kuvista, jotka on otettu taivaasta, ylhäältä päin. Jotkut asiat nyt vaan ovat kauniita.

Kuvat ovat viime viikolla startanneelta avaruussukkula Discoveryn lennolta ja ne löytyvät Boston.com:sta: The Sky, From Above.

(via Linko)

Tieteellinen vallankumous

Joku aika sitten Suomessa piipahti Towards 2020 Science -raportin kirjoittanut professori Stephen Emmott. Hän vetää Microsoftin European Science Initiative-ohjelmaa, toimii professorina Oxfordin yliopistossa, University College Londonissa sekä on myös Britannian hallituksen tieteellinen neuvonantaja. Ja ilmeisesti paljon muuta.

Moniosaaja Emmotilla on viesti. Tieteellinen vallankumous on ovella.

Emmot kutsuu vallankumousta eScienceksi, jossa tietotekniikka yhdistyy tieteen kanssa samaksi kokonaisuudeksi muuttaen näin tieteen luonnetta. Se ei tarkoita enää pelkästään sitä, että tietokoneet ovat tieteentekijöille apuvälineitä ja laskukoneita.

Biologia, biotekniikka, lääketiede ja kemian ovat alueita, missä tämä näkyy Emmotin mukaan erityisen merkittävästi. Esimerkiksi monimutkaisten systeemien kuten solujen rakenteen tai molekyylien käyttäytymisen selvittelyssä uudella ajattelulla olisi erityinen sijansa.

Emmot kuvaa muutosta samalaiseksi paradigman muutokseksi kuin matematiikan tuleminen aikanaan fysiikan yhteyteen.

Eräs Emmotin näkökulma on siinä, että meillä on paljon faktoja, mutta ei tietoa siitä, mitä tapahtuu. Voimme nykyään olettaa paljon, mutta emme varsinaisesti tietää. Tähän tarvitsemme Emmotin mukaan ennustavia malleja.

Ilmastonmuutos on yksi niistä asioista, joissa näitä malleja ja ajattelutavan muutosta tarvitaan muuallakin kuin poliitikkojen keskuudessa. Vaikka tieteellinen yhteisö on oman toimintalogiikkansa mukaisesti erimielisen yhtämieltä kehityksen suunnasta, tarvitaan yhä parempia malleja, sillä kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi.

Parempia malleja ja ennustavia malleja tarvitaan, jotta ymmärtäisimme tehdä tarkemmin oikeita päätöksiä sitä mukaan kuin toimet ilmastonmuutoksen hillitsemisessä menevät hienosyisemmiksi. Nyt olemme vielä päätöksenteossa ja varautumisessa hyvin karkealla tasolla eli valtionpäämiehet asettavat kymmenien prosenttien tarkkuudella tavoitteita päätörajoituksille.

Kun sieltä laskeudutaan paikalliselle tasolle, vaatimukset myös mallinnukselle kasvavat. Ja siihen tarvitaan jotain sellaista, mitä Emmot kuvailee. Mallien on rakennuttava tieteen sisään, ei enää omana ulkoisena simulaationa. Toteutuessaan se vaatii uutta väistämättä uutta ajattelutapaa.

Ohimennen, Emmot on työskennellyt ilmastonmuutoksen kimpussa.

Oppiminen

Kun ihmisten toimintaa katsoo suurempina joukkoina, kuten yhteiskuntina tai vaikkapa hallituksina, niin näyttää siltä, ettei ne ole kaikesta väitetystä tiedon määrän lisääntymisestä huolimatta oppineet juuri mitään.

Niin tosin taitaa olla, kuten Milton Friedman on todennut, että "Hallitukset eivät koskaan opi. Vain ihmiset oppivat". Omituista on vain se, miksi tämä ihmisten oppiminen ei välillä tunnu näkyvän missään.

Jos pitäydytään julkisessa toiminnassa, niin yksi esimerkki on se, että aseisiin käytetään yhä enemmän rahaa. Miksi? Yhteiskunnilla itsellään on näinä aikoina tarvetta voimavaroista niin ilmastonmuutoksen, öljyn kuin ruoankin hinnan muutosten suhteen. Aseisiin panostavat näköjään myös ne, jotka ovat niihin aikaisemminkin panostaneet eli luulisi jo riittävän.

Yhdysvalloissa valtaa pitävät voimat ovat torjuneet ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen tähdänneen lakiesityksen senaatin äänestyksessä. Maailman paineet ja tavoitteet päästöjen rajoittamiseksi eivät ilmeisesti ole tuon mahtivaltion päättäviä aivoja tavoittaneet.

Kun Euroopassa puhutaan kivoja vaativista ympäristötavoitteista, niin seuraavassa vaiheessa paikalle saapuvat vesittäjät kuin pääskyset joka kevät. Niin nytkin on saatu autojen päästörajoista aikaiseksi kompromissi Ranskan ja Saksan välillä, jolla lähdetään tarpeellisia tavoitteita vetkuttamaan ja vesittämään. Ihan vain autoteollisuuden lyhytnäköisten intressien suojelemiseksi.

Se, että maapallon kestokyky on oikeasti koetuksella, ei todennäköisesti ole mikään uutinen kenellekään. Eikä sekään, että Kiinan kuormitus maapallolla kasvaa koko ajan. WWF:n ja Kiinan viranomaisten raportin mukaan Kiina kuluttaa nykyisellään luonnonvaroja kaksi kertaa niin paljon kuin sen ekosysteemi kestää. Jos kulutus kasvaa samaan, mitä Yhdysvalloissa kulutetaan, kaikki maailman resurssit kuluvat kiinalaisten kulutukseen. WWF:n toisen raportin mukaan afrikkalaisten keskimääräinen kulutus on todettu edelleen selvästi pienemmäksi kuin länsimaiden. Kuitenkin on niin, että useissa maissa myös Afrikassa kansalaisen ekologinen jalanjälki on jo liian suuri luonnon kestokykyyn nähden.

Biodiversiteetin katoamisen tiedetään maksavan yhteiskunnille maltaita ja esimerkiksi lintujen populaatioissa on käynyt viime vuonna reipas kato. Nämäkään eivät ole mitään uutisia. Silti Kyproksessa on vuoden aikana saalistettu laittomasti yli miljoona muuttolintua ja pistetty pataan. Eikä Kyproksen hallitus edes yritä tehdä asialle mitään, päinvastoin. Nykyään salametsästyksestä voi saada kolme vuotta vankeutta tai 17 000 euroa sakkoa, mutta parlamentissa ajetaan ehdotusta, jonka mukaan saalistajaa uhkaisi enintään 200 euron rikesakko.

Edellä mainitut esimerkit ovat siis vain yhden päivän uutisannista.

Tiedosta ei luulisi nykyisellään olevan pulaa eikä siitä, voidaanko sitä jakaa riittävästi. Tahdostahan nämä asiat ovat kiinni, eikä sitä milloin missäkin asiassa omaan napaan tuijottaessa näytä riittävän siellä missä sitä pitäisi löytyä. Vaatii poliittista osaamista tehdä niitä päätöksiä, joilla suunta muuttuisi, mutta ilmeisesti sitäkään ei näytä löytyvän.

Meillä on vielä pitkä matka ja yhä pitenee...

Viihdettä?

Mitä se viihde nyt on? Jos Ilta=Sanomia tulkitsee, niin se on sitä, että joku joutuu sairauslomalle. Sairauslomalle joutuu siis kansanedustaja, joka ei edes työskentele varsinaisessa viihdebusineksessa.

Vaikka parlamentarismi onkin näköjään hetkittäin aikamoista teatteria ja satiiria, on vapailla vaaleilla valitun kansanedustajan sairausloman uutisoinnin määritteleminen samaan sarjaan Madonnasta alushoususillaan otettujen papparazzikuvien kanssa, eduskuntatyön aliarvioimista.

Jos maailmaa katsoo viihteenä, niin rajanveto viihteen ja ei-viihteen välillä on vaikeaa. Vai mihin kategoriaan taannoinen Leena-Kaisa Harkimon ja Meri-Kukka Forsiuksen kinastelu suhteista pitäisi laittaa? MTV3 sijoitti asian viihteeksi.

Tästä jälkimmäisestä tapauksesta tulikin mieleen, että olisiko kyseinen uutinen viihteessä vai politiikassa, jos kinastelemassa olisivat näkyvät miespoliitikot? Veikkaan politiikkaa.

Muuten olen sitä mieltä, että nykyisin "viihde" on tylsää.

Ääniä Pohjolan saarilta

Põhjala saarte hääled I ja II (Sounds of the Nordic Islands I & II) ovat Villu Veskin (saksofoni) ja Tiit Kallusten (haitari ja säkkipilli) toteuttamia albumeita, joita kuljettavat jazz, pohjolan kansanmusiikki ja pohjoisten saarten tunnelmat.

Levyt on tehty eri aikaan eli ensimmäinen vuonna 1998 ja jälkimmäinen vuonna 2001.

Sävyt levyillä ovat varsin seesteisiä ja monikohdin kuuluvasti kansanmusiikista ja luonnosta ideoita ponnistaen. Mollivoittoinen kaiho ja kansanlaulujen iloluonteinen kerronnallisuus kulkevat mukana. Tehosteina on käytetty niin veden tai tuulen ääniä ja soinnissa pyritään kuvaamaan luonnon elämää.

Haitarin ja saksofonin yhdistelmä saa tunnelman lähestymään maata, mutta luovat siihen myös sopivaa jännitettä. Molemmat levyt ovat kokonaisuuksia, vaikka ne ikäänkuin kertovatkin useammasta saaresta Pohjolassa. Jälkimmäisen levyn sisäkannen tekstien ajatus musiikillisesta matkakirjasta kuuluu myös levyillä saakka. Jotenkin samansukuisia kappaleita, mutta kuitenkin niin erilaisia. Kuten Ahvenanmaa ja Färsaaret.

Joitain selkeitä helmiä levyiltä voi poimia kuten ensimmäisen levyn Molde Cantile ja Üks Ålandi viis, joissa on leppoisan menon matkassa kauneutta, jota harvemmin kuulee. Jälkimmäisellä Allikas luo vahvasti kiihtyvää ja jännitteistä tunnelmaa isomman yhtyeen soinnin päälle.

Levyistä jälkimmäinen on jossain määrin enemmän jazzahtava ja hetkittäin intoudutaan jo hieman revittelemäänkin. Jälkimmäisellä on myös soitinten valikoima laajempi ja mukana myös kappaleita isomman bändin kanssa.

Jos näille teoksille vertailukohtaa yrittää jostain löytää, niin hämärästi eräät Jukka Perkon ja kumppaneiden teokset ovat hieman samassa suunnassa. Esimerkiksi Perkon yhdessä Severi Pyysalon ja Teemu Viinikaisen kanssa vuonna 2004 tekemä Kuunnelmia pitää sisällään hieman samoja sävyjä.

Yhteenlaskettuna nämä kaksi levyä ovat mainiota kuunneltavaa ja kannatettava hankinta.

Jotenkin levyjä kuunnellessa huomaa mitä täällä Pohjolassa onkaan maailman musiikille annettavissa. Se ei ole sitä samaa mitä maailman soittolistoilla on, vaan jotain ihan muuta.

* * *
Kappaleet:

Põhjala saarte hääled I

1. Lugu noormehest
2. Interludium
3. Molde Cantile
4. Üks Ålandi viis
5. Maa, kus ei kasva puid
6. Ristitants
7. Taevas
8. Väike lind
9. Üks roosike
10. Ükskord ammu
11. Interludium


Põhjala saarte hääled II

1. Õland (T. Kalluste)
2. Tule tule (V. Veski)
3. Ratas (T. Kalluste)
4. Teekond (T. Kalluste)
5. Allikas (V. Veski)
6. Pulmalaul (V. Veski)
7. Miks lendsite must mööda (T. Kalluste)

(Levyllä myös mpeg-video kappaleesta Allikas)


* * *

Kuvassa kylä nimeltään Hov Färsaarilta. Kuvan lähde Wikimedia commons. Jälkimmäinen levyistä on julkaistu Färsaarilla.