Perussuomalaisten vaaliohjelma; löysää heittelyä

Jos joku oikeasti varteenotettava poliittinen voima kirjoittaisi vaaliohjelmassaan, että "kansojansa sortavat gebardihatut kiittävät, kun hyväuskoiset kukkahatut Suomesta lähettävät heille rahaa ja näin mahdollistavat diktaattoreille oman kansansa sortamisen", suomalainen media kiljuisi suoraa huutoa ties minkä oikeuden perään ja siinä sivussa vaatisivat edes jonkinlaista kuluttajansuojaa äänestäjille.

Mutta näin ei tapahdu, kun muoti-ilmiöksi kehitetty Perussuomalaiset-puolue esittää vaaliohjelmansa (PDF), joka muutenkin on puolillaan varsin alkeellisia asiavirheitä (lapsilisät on jo sidottu indeksiin, Suomi ei yksin päätä omasta EU-jäsenmaksustaan, yliopisto-opiskelijoille ei ole suunniteltu pakollista vaihto-opiskelujaksoa ulkomailla jne.) tai muuten vaan kummallisia ideoita kuten sen, että "Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle."

Anekdootti ehkä, mutta aina kun poliittiset puolueet ovat ryhtyneet määrittelemään sitä mikä on oikeaa taidetta tai hyvää kulttuuria, on menty täyttä vauhtia ojasta allikkoon sekä politiikassa että kulttuurissa.

Media näyttää suhtautuvan Perussuomalaisiin kuten johonkin komediatähteen, sellaisesta aidon kritiikin sanominen olisi jotenkin julmaa. Nyt kun Perussuomalaisten gallupkannatus on kasvanut pienpuoluieden marginaaliprosenteista neljänneksi suurimman puolueen lukemiin, olisi kohtelun myös syytä olla samaa tasoa. Nythän hallituspuolueiden parin sadan euron kuitti saa iltapäivälehdet repimään otsikoita koko sivun leveydeltä.

Ajatelkaa mitä olisi tapahtunut, jos joku hallituspuolueista tai keskeisistä oppositiopuolueista olisi kopioinut jonkun järjestön ohjelman lähes sellaisenaan? Suunnatonta kohua ja sormella osoittelua. Mitä tapahtui Perussuomalaisille? Media ohitti koko ongelman lähinnä sillä, että "pojat ovat poikia", vaikka puheenjohtaja Soini käytännössä syyllistyi median edessä valehteluun. Muistettakoon, että julkisesta valehtelusta on Suomessa eräskin pääministeri saanut potkut eikä aihe nyt tosiasiallisesti juuri kummempi tainnut olla.

Yksi ongelma on se, että ohjelma ei kerro, miten kaikki se populistinen hyvä, jota ohjelma löysin sanankääntein lupailee, oikeasti rahoitetettaisiin.

Sillä, että postmoderni taide jätetään rahoittamatta, ei rahoiteta oikeasti käytännössä yhtään mitään muuta, sen verran minimalistisesta summasta on kyse. Käytännössä sama asia koskee osaa yritystukien leikkauksia tai mainittua EU-jäsenmaksujen leikkauksia, niiden kokonaisvaikutus jäisi selvästi pienemmäksi kuin pelkän leikkauksen oletettu hyöty. Maahanmuuton tai pakkoruotsin kustannukset ovat fiskaalisesti sen verran vähäisiä, etteivät ne heilauttele budjettia juurikaan sinne eikä tänne todellisten haasteiden edessä.

Ilmasto- ja ympäristöpoliittisesti Perussuomalaiset tarjoilevat aiemmin kuvattua toimimatonta ja käytännössä tavoitteetonta fraseologiaa. Asiaa perustellaan elinkeinopoliittisesti jättämällä tästäkin, kuten esimerkiksi taloudesta, kaikki dynaamiset vaikutukset arvioimatta.

Ohjelma tarjoilee samalla vadilla sisäänpäin kääntymistä ja eristäytymistä, mutta kertoo luovuudessa olevan vahvuuden. Kuten tunnettua, luovuus ei vahvistu ainakaan umpiossa, vaan vaatii ympärilleen erilaisia kulttuurisia virtauksia ja vuorovaikutteisuutta. Samaan tosiasiassa ristiriitaisten vaatimusten laariin menee ohjelman koulutuspoliittinen osuus siinä, että vaaditaan korkeakouluopintojen järjestämistä siten, että "pääosassa aineista alemmasta korkeakoulututkinnosta eli kandidaatintutkinnosta tulisi tehdä yliopistoissa perustutkinto nykyisen maisteritutkinnon sijaan, sillä Suomessa on nostettava opiskelun laatua eikä keskityttävä sen määrään".

Ja niin edelleen. Perussuomalaisten vaaliohjelmaan olisi syytä soveltaa sen itsensä väittämää:"Epäselvät poliittiset järjestelmät ovat omiaan ruokkimaan harvainvaltaa ja byrokratiaa". Sen verran epäselvää, ristiriitaista ja pintapuolista ohjelmahimmeliä tämä ohjelma on, että äänestäjän olisi syytä vaatia sen kohdalla edes jonkinlaista kuluttajansuojaa.

Median olisi jo vihdoin syytä lopettaa harjoittamansa teinipoikien pään silittely ja paapominen. Eiköhän tämä kymmeniä vuosia vanha poliittinen liike ole jo ihan aikuinen ja ansaitsee sen mukaisen kohtelun.

PS: Paradoksaalista kyllä, mutta Perussuomalaiset näyttävät ohjelmassaan ratsastavan 1950-luvun lopulla perustetun Suomen Maaseudun Puolueen (SMP) fraseologialla samalla kun se syyttää kaikkia muita "vanhoiksi puolueiksi". Sekin käytännössä nk. mediatemppua kaikki tyynni.