Valokuvatorstai: Virtaa hiljaa
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Tekstit
7 kommenttia:
Minulle ainakin sopii hyvin niin epämääräinen ajanmittari kuin että paljon on virranut vettä Vantaanjoen sillan alitse sitten niiden päivien.
Kaikki virtaa. Aikakin.
Synkän oloista ajan virtaa tämä. Ylhäällä vielä valoisa taivas ja alhaalla synkkä hiljainen liike kohti ajan loppua.
Vesi virtaa välillä hiljaa, välillä nopeammin ja samalta tuntuu ajan kuluminenkin... Kaunis kuva!
Hienosti nuo pilvetkin virtaavat ajassa.
Vesi virtaa jaetaan aikaa miten tahansa! Sitäkö tarkoitit?
Ps. voisit sallia kommentoinnin muillekin kuin bloggerin asiakkaille.
Moi!
Kiitos lämmin kommenteista ja pahoittelen, että tuli pieni viive niiden valvomisessa. Pidin eilen netittömän illan ja keskityin töiden jälkeen pelkkiin kirjoihin:-)
Oikeastaan ajattelin tuossa kuvassa sitä, että koitamme jyvitellä aikaa ja sen virtaa omiin tarpeisiimme, mutta riippumatta omasta karkeasta jaostamme, luonto itsessään virtaa kuten haluaa. Ja toinen assosiaatio oli kieltämättä elohopea, jota tuo vedestä tuleva heijastus hieman muistuttaa. Tuo aika jännittävä otos itsestänikin, koska valot käyttäytyvät tuolla hetkellä juuri noin.
Taannoisten tapahtumien vuoksi pistin kommentit valvonnan alle, mutta lupaan harkita asiaa uudelleen. Selvitän myös, miten nuo kommentoinnit menee. Niin sen pitää olla, että ei tarvitse olla bloggerin tunnuksia kommentoidakseen.
Lähetä kommentti