Vesi

Vesi on hyvin merkittävä ja merkillinen aine.

Kuten Nokian vesikatastrofi osoitti, moderni yhteiskunta on herkkä sille mitä kaikkea voi tapahtua, mikäli vesiverkostossa pääsee esiintymään vakava häiriö. Nokialla kyse oli inhimillisestä erehdyksestä, vaikka tiettävästi teknisesti sen ei edes olisi pitänyt olla mahdollista. Eikä pitäisikään eli myös jossain kohtaa ohjeissa tai suunnittelussa on tullut virhe.

Mitä muita riskiskenarioita teknologispohjaiseen yhteiskuntaamme sisältyykään? Sähkön ja puhelinkaapelin lisäksi vesijohto löytyy useimmista kotitalouksista.

* * *

Makea vesi on tunnetun elämän edellytys. Maapallon vedestä 97% on muuta kuin makeaa vettä. Jäljelle jäävästäkin makeasta vedestä 99% on erinomaisen hankalasti käytettävissä olevassa muodossa eli kallioperässä tai jäätiköissä. Jäljelle jää siis helposti hyödynnettäväksi vain 0,036% kaikesta maapallon vedestä ja sillä meidän kaikkien pitäisi tulla toimeen.

Suomessa vesi ei ole saatavuuden näkökulmasta mikään ongelma, koska meillä on järviä ja jokia, joista raakavetta saadaan varsin helposti ja siitä syystä Suomessa pestään autotkin juomavedeksi kelpaavalla vedellä. Tämä vesi tosin ei ole välttämättä pois esimerkiksi kehitysmaista, koska sen kuljettaminen sinne olisi joka tapauksessa ratkaistava ja toisaalta Suomessa riittää makeaa vettä ylenpalttisesta käytöstä huolimatta runsaasti.

Kehitysmaissa ja monilla muillakin alueilla veden saaminen on ongelma ja on johtanut konflikteihin.

Vettä käytetään varsinkin maataloudessa kasteluun ja suurinta käyttö on Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-Idässä. Näillä alueilla on usein myös muita pulmia, mutta jo elämän perusedellytykset voivat tuottaa suuria ongelmia jos päivittäistä vesiannosta täytyy hakea kilometrien päästä jalkapatikassa. Ja usein kehitysmaissa se on naisten harteille jätetty tehtävä.

Sitten on tietysti nämä ihmisen mahtipontisuudessaan keksimät viritykset, joissa on esimerkiksi kastelusyistä johtuen muutettu jokien virtaamaa ja sitä myöten aiheutettu ympäristökatastrofeja kuten esimerkiksi Aral-järven lähestulkoon häviäminen osoittaa.

Ihminen leikkiessään luomakunnan herraa on onnistunut monin paikoin vain sotkemaan asioita.

* * *

Fysikaalis-kemiallisesti divetymonoksidi eli H₂0 on mielenkiintoinen aine. Se on hajutonta, mautonta ja lähestulkoon väritöntä. Se esiintyy huoneen lämpötilassa nesteenä, mutta on samalla ainoa aine, joka voi esiintyä maapallolla luonnollisissa olosuhteissa kolmessa olomuodossa.

Veden kiehumispiste on moniin nesteisiin verrattuna varsin korkea, vesi varastoi hyvin lämpöä, puhtaana esiintyessään vedellä on huono sähkönjohtavuus ja sen lämpölaajeneminen on poikkeuksellista. Lisäksi valo läpäisee vettä varsin hyvin. Luonnon kiertokululle ja toiminnalle kaikki nämä ja moni muu ominaisuus ovat erittäin tärkeitä.

Sen alkuperä on ilmiesesti osin avaruudessa eli kaikki vetemme on syntynyt miljoonien vuosien aikana maapallolle törmänneistä komeetoista tai tulivuorenpurkauksista.

* * *

Anekdootti ja tuskin muita kuin diettiharrastajia erityisesti kiinnostava yksityiskohta veden ominaisuuksissa on se, että vesi on ainoa elintarvikkeeksi jollain tavalla luokiteltava aine, joka nautittuna kuluttaa enemmän energiaa kuin antaa.

Kenenkään ei kannata uskoa mihinkään ihmeitä aikaansaaviin "vesidieetteihin". Ihmisen fysiologia on sellainen, että pelkkää vettä juomalla ei mitenkään erityisesti laihdu. Toisaalta pelkän veden nauttimista kutsutaan paastoamiseksi ja se ei ole lähtökohtaisesti terveellistä.

Allianssi

Päivän ilmastovinkit löytyvät Al Goren vetämän The Alliance for Climate Protection -organisaation sivuilta.

Siellä voit myös osallistua vetoomukseen, jonka mr. Gore käy viemässä Balille kokoontuneille päättäjille.

1325 sivua

Joulu on taas, joulu on taas. Avaruusoopperafanille joulu todellakin on täällä taas. Syksyn mittaan on julkaistu parikin tuomiopäiväluokan avaruusoopperaa.

Alastair Reynoldsin Sovituksen kuilu jatkaa siitä mihin sarjan edelliset osat Ilmestysten avaruus, Kuilukaupunki ja Lunastuksen arkki ovat lukijansa johdattaneet. Ja sarja jatkuu vielä tämänkin jälkeen.

Tiedossa on rankkaa lentoa ja tiukkoja kaarteita. Takakannen mukaan tukahduttajat ovat teilaamassa koko ihmiskuntaa, mistä jo edellisissä osissa on saatu esimakua. Nyt nuo tukahduttajat olisivat kenties tuhottavissa, mutta pitäisi solmia liitto jonkin vielä pahemman kanssa. Mielenkiintoista, tukahduttajienkin kuvitteleminen on samaa kuin lopullisen pahan kuvitteleminen. Ja siis vielä tästä yli...

Richard Morganin esikoisteos Muuntohiili taas lupailee pitkin linnunrataa asuttaneen ihmiskunnan tarkastelua kyberpunkin ja kyborgien sun muun sellaisen näkökulmasta. 2400-luvulla kuoleman ei tarvitse olla lopullinen ja digitaalinen tietoisuus voidaan ladata aina uuteen kehoon, siinä ainekset tähän rymistelyyn. Teosta on ylistetty maailmalla ja ainakin kirjailijalle se mahdollisti päiväduunin lopettamisen.

Näissa kahdessa opuksessa on 1325 sivua avaruutta, joten ihan parissa tunnissa tuota settiä ei selvitä. Hyvä niin.

Kummassakin teoksessa on jälleen esillä teknologiaa, jota meidän tuntemassamme todellisuudessa ei ole olemassa - ainakaan vielä. Se tekee näihin oman lisämausteensa ja kehottaa pohtimaan sekä kyseisten ajatusten mahdollisuutta sekä näiden teknologioiden olemusta.

Mitäs jos joskus ihan oikeasti tietoisuus voitaisiinkin digitalisoida ja siirtää verkkoon tai jonnekin muualle? Olisiko se mahdollisesti hauskaa tai pelkästään rasittavaa?

Itseasiassa Reynoldsilla ja Morganilla näyttäisi olevan teknolgioissa yhteinen elementti tuo tietoisuuden digitalisointi. Se miten eri tavoilla herrat aihetta käsittelevät, jää nähtäväksi.

Hyödyllisiä ajatuksia?

Vapaapäivän kunniaksi tulin pohtineeksi kenties hyödyttömiä ideoita ja ajatuksia. Tosin, mistä me tiedämme mikä ajatus tai idea kulloinkin on hyödytön tai hyödyllinen?

Se mitä nyt kenties pidämme hyödyttömänä utopiana, voi olla hyvinkin todellisuutta huomenna. Kuten vanha kansanviisaus sanoo, "mahdoton on asia jota kukaan ei ole tehnyt, kunnes joku tekee sen".

Jos ihminen ei ajattelisi hyödyttömiä asioita, moni innovaatio ja keksintö olisi jäänyt tekemättä. Kuinka hyödyllistä olisi esimerkiksi pohtia sitä, miltä tuntuisi olla fotonin kyydissä katsella maailmaa valon nopeudella? Muunmuassa tällaista tuumailua käyttäen Einstein kehitti suhteellisuusteoriaansa ja kuten tunnettua tuo teoria muutti käsitystämme ympäröivästä maailmasta.

Tietysti on myös niin, että kaikista hyödyttömistä ajatuksista ei ole kehiteltävissä mitään järkevää. Esimerkiksi, jos jokainen meistä saisi itse päättää millä aikavyöhykkeellä elää eli millaista kellonaikaa käyttää, siitä seuraisi aikalailla varmasti melkoinen sekasotku. On siis ehdottomasti parempi, että tästä asiasta vallitsee yhteinen sopimus ja sääntö.

Mutta tuollaisen huonolla tavalla hyödyttömän ajatuksen selvittäminen on arvokasta sekin. Tiedämmepä ettei kellonaika ole yksilöllisesti päätettävissä oleva asia.

Tietysti epätodennäköisen tuntuisilla ajatuksilla voi myös testata erilaisia kehityskulkuja. Mitä jos Yhdysvallat valitsisivat presidentiksi ei-heteroseksuaalin mustan keskiluokkaisen naisen, joka tunnustaa eurooppalaisittain katsottuna vasemmistolaisia arvoja? Miten maailman olotila ja kehityskulku muuttuisi? Kuinka markkinat reagoisivat ja loppuisiko Irakin sota?

Hyödyttömillä ajatuksilla voi myös huvitella. Ajatellaan maan ulkopuolisten olioiden tähtialus, joka saapuu vieraalta galaksilta aurinkokuntaan ja on varustettu laitteistoilla, jotka voivat tuottaa määrättömästi ilokaasua, jonka alienit sitten pulauttavat Maan ilmakehään Maan asukkaitten nautittavaksi. Aineksia sci-fi-satiiriin siis.

Taitaa olla niin, että hyödyttömiä ajatuksia tai ideoita ei edes ole olemassa, vaan jokaisesta tällaisesta aina saamme jotain. Jos ei muuta niin oppia ja uutta tuumittavaa.

Tuuli tulee

Teknologiateollisuudessa on tuulta. Osassa teollisuutta on tajuttu, että tuulivoima voi olla hyvä business ja kyseessä ilmastomuutoksen hillinnän kannalta erinomainen energiantuotantomuoto.

Teknikka & Talouden jutun mukaan "Tuulivoima-alan visioissa Suomessa voitaisiin tuottaa 10 terawattituntia tuulisähköä vuonna 2020. Se merkitsee lähes kymmentä prosenttia Suomen sähkönkulutuksessa. Muutos olisi melkoinen, sillä nykyään Suomessa tuotettavasta sähköstä vain 0,2 prosenttia on tuulesta."

Liikkeellä eivät ole mitkään pikkufirmat, vaan yritykset, joiden mielissä tuulivoimasta voi tulla merkittävä vientituote myös Suomelle. Niin se on, että joskus liiketoiminta voi oikeasti edesauttaa muutenkin tärkeitä asioita.

Enää tarvitsisi saada vain poliitikot ymmärtämään, että tuulivoimassa on paljon mahdollisuuksia eikä kansalaiset aina sitä vastusta. Ja tietysti on niin, että erilaiset enenrgia-alan lobbarit ovat taitavia kertomaan, ettei tuulivoimasta ole ratkaisuksi mihinkään, koska vain ydinvoimasta on ratkaisu kaikkeen. Se on luonnollisesti puppua.

Kuvassa Enercon E-66 -voimala Egelnissä, Saksassa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

Demokratia ilmaston ystävä?

Indonesian Balilla alkoi suuri kansainvälinen ilmastokokous, jossa on tarkoitus viitoittaa tietä sille, että 2009 Kööpenhaminassa voidaan solmia Kioton ilmastosopimusta seuraava uusi sopimus. Se ei ole turha asia, vaan kyseessä voi hyvinkin tämän vuosituhannen tärkein yksittäinen kansainvälinen sopimus ja kansainvälisen yhteisön ponnistus.

Kokous alkoi hyvin. Australia ilmoitti allekirjoittavansa vuoteen 2012 voimassa olevan Kioton sopimuksen ja jätti näin USA:n ainoaksi teollisuusmaaksi, joka ei ole sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin.

Australian sitoutuminen ei ollut yllätys, sillä jokin aika sitten pidetyissä parlamenttivaaleissa ilmastonmuutoksen hillintä nousi vaaliteemaksi ja Australian viemisellä Kioton sopimukseen mukaan kampanjoinut oppositio voitti vaalit.

Demokratia osoitti siis purevuutensa myös ilmastoasioissa, jos vain puolueilla on rohkeutta ottaa asia tosissaan agendalle ja ryhtyä toimeen.

* * *

Suomessakin on mahdollista sanoa sanansa suoraan poliittiseen ilmastoasioiden valmisteluun.

Oikeusministeriön ylläpitämässä otakantaa.fi -palvelussa on avattu ilmastopoliittisen selonteon valmisteluun liittyvä keskustelu. Foorumilla voi sanoa sanan aiheen ympärillä.

Keskusteluun johdatetaan seuraavilla kysymyksillä:

1. Miten ilmastonmuutoksen torjuminen voidaan kääntää Suomelle mahdollisuudeksi?


2. Mitä meidän pitää tehdä jo nyt, jotta saavutamme vähähiilisen Suomen vuonna 2050?


3. Miltä vähähiilinen Suomi voisi näyttää ihmisten arjessa?

Mieti sitä ja ota kantaa.

* * *

Kuvassa Baffin Island Kanadassa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

Takaisin nettiin

Niinhän siinä kävi ensimmäisen kerran nykyisen verkkoyhteyden käytön aikana, että kotona oleva nettiyhteys otti ja meni pimeäksi lyhyttä katkoa pitemmäksi ajaksi. Pari kertaa on häiriöitä esiintynyt. Nyt meni 4-5 päivää.

Operaattorini Elisan asiakaspalvelu sujui jouhevasti ja asiantuntevasti, kun soitin pari kertaa eli ensin jättääkseni vikailmoituksen (nk. tiketti tuli matkapuhelimeen samantien) ja toisen kerran antaakseni lisätietoja muuttuneen tilanteen vuoksi. Päätin nimittäin varmistua, että ongelma ei johdu pitkään palvelleen modeemin sammumisesta, minkä lisäksi hankin samaan vauhtiin WLAN-modeemin ja tukiaseman. Loppuipa vuosien jälkeen noiden johtojen kanssa peuhaaminen. Asiakaspalvelun neuvosta sen vanhan modeemin saattoi viedä testiin ko. firman toimipisteeseen, milläs sen muuten kotona tarkistat.

Molemmilla soittokerroilla asiakaspalveluun pääsin sisään noin minuutin jonotuksella ja asiakaspalvelija varmisti omilla keinoillaan, että ongelma on olemassa ja verkko kotiosoitteeseeni pimeänä. Keskustelusta ja puheista päätellen asiakaspalvelija teki sen minkä siinä tilanteessa saattoi. Ongelma oli jossain muualla kuin helpoissa asioissa.

Missä se vika oli?

En tiedä. Kun vika tuli korjatuksi, tuli matkapuhelimeen uusi tekstiviesti, missä kerrottiin vian olevan nyt ohitse. Sinänsä hyvä homma, että tiedot tulevat näppärästi tekstarina, mutta jotta osaisin arvioida oliko tuo 4-5 päivää paljon vai vähän, olisin mielelläni kuullut mistä ongelma johtui. Oliko kaapeli poikki, pamahtiko hubi vai mikä?

Eli asiakaspalvelusta ei huonoa sanottavaa, päinvastoin. Sisältöjä voisi sen sijaan kehittää.

* * *

Ai tuliko vieroitusoireita? Itseasiassa ei. Pari kertaa tuli vilkuiltua tietokonetta "sillä silmällä" ja pari kertaa ohi kävellessä kevyesti tuskailtua puuttuvaa ADSL-valon vilkuntaa modeemissa. Muuten sitä keksi erinomaisen hyvin muutakin tekemistä. Ei siis juuri harmittanut, että "nettikansalaisuuteni" oli varikolla.

Toki netin näpelöintiä töissä sai harjoittaa sydämensä kyllyydestä, mutta työrooliin ei sovellu monet niistä asioista, joita iltaisin saa harjoittaa.

* * *

Kun jonkin verran aikaa kaikenlaiselle muulle medialle löytyi, tuli havaittua esimerkiksi television tarjonnan tyhjyys. Tosin tämä aihe on sellainen, että ei oikeasti jaksaisi toistaa enää itseään.

Verkossa touhutessa television tarjonta kelpaa joskus taustahälinäksi. Jos ohjelmatarjontaa pitäisi oikeasti ryhtyä seuraamaan, voisi herkästi ryhtyä tuntemaan itsensä tyhmäksi. Sen verran joutavaa toistoa ja pikaruokarealityä tuutti ilmoille tuuppaa.

Sekin tuli todettua, että television kulttuuritehtävä on vahvasti hämärtynyt. Mikä on se syy, jonka vuoksi tv-lupia pitää maksaa? Mikä sivistyksellinen tai viestinnällinen tarkoitus nykytelevisiolla enää on? Oikeastaan kaikki älyllinen mitä sieltä voisi tulla, on nykyään saatavilla monesta muustakin lähteestä.

* * *

Nettitauolla tuli parina iltana vilkuiltua kansainvälisen formaatin Big Brotheria. Tunnustan.

Miksi muuten ei voitaisi tehdä sellaista Big Brotheria, johon houkuteltaisiin 12 akateemista pätkätyöläistä tai vaikka tutkijaa eri aloilta huvittelemaan ja viisastelemaan livenä ja vähemmän livenä? Voisi tulla hiukan virikkeellisempää keskustelua kuin ryyppääminen tai lelupyssyillä leikkiminen.

Tai ehkä tämän Big Brotherin konsepti ja sisältö on tarkoituksella rakennettu niin, että sekoilua ja dokaamista lukuunottamatta sitä voisi esittää lähes lastenohjelmana.