Some day classic: Blade Runner

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tällä kertaa Some day classic esittelee yhdellä kerralla sekä elokuvan, että sen soudtrackin.

Blade Runner on elokuvana äänestetty jonkun kerran kaikkien aikojen parhaaksi sci-fi-elokuvaksi, eikä ihan ilman ansioita. Vuonna 1982 ensi-iltansa nähnyt Ridley Scottin ohjaama Blade Runner ei saanut Yhdysvalloissa kovinkaan kummoista kriitikkojen suosiota, mutta sittemmin on noussut kulttimaineeseen.

Elokuva on usein yhdistetty kyberpunk-teemoihin tai siitä puhutaan science-fiction-noir-elokuvana. Visuaalisuus onkin tämän elokuvan kantava voima Hampton Fancherin ja David Peoplesin käsikirjoituksen ohella. Käsikirjoitus perustuu löyhästi Philip K. Dickin kirjaan Do Androids Dream of Electric Sheep?

Elokuvan sijoittuu vuoden 2019 Los Angelesiin, missä geneettisesti tuotettuja replikantteja on käytetty vaarallisiin tehtäviin Maassa. Uusimmat replikantit ovat fyysisesti ihmisen kaltaisia, mutta ylivoimaisia voimiltaan. Replikantit on kielletty se jälkeen kun ne ryhtyivät kapinaan ihmisiä vastaa.

Elokuvan juoni rakentuu karanneita replikantteja jahtaavan Blade Runnerin eli Deckardin, jota näyttelee Harrison Ford, edesottamuksiin. Deckard saa tehtäväkseen etsiä ja tuhota irralleen päässeet replikantit ja tapahtumat johtavat katsojansa pohtimaan varsin perimmäisiä kysymyksiä ihmisen ja koneen välisestä erosta.

Musiikin elokuvaan teki kreikkalainen muusikko ja säveltäjä Evangelos Odysseas Papathanassiou, joka tunnetaan paremmin nimellä Vangelis. Vangeliksen musiikki on julkaistu myös omana soundtrack-levytyksenään vuonna 1994.

Elokuvaan musiikki tehtiin jo vuonna 1982, mutta sen julkaisi alunperin New American Orchestra, sillä musiikin julkaisemisesta soundtrackina syntyi alunperin jotain riitaa. Elokuvastakin on olemassa versio, jossa ei ole Vangeliksen tekemää musiikkia.

Vuoden 1994 julkaisu nousi Britannian albumilistoilla sijalle 20.

Vangelis tuli tunnetuksi 1960-luvulla esimerkiksi sellaisesta yhtyeestä kuin Aphrodite's Child, jossa soitti ja lauloi myös Demis Roussos. Vangelis on tehnyt studioalbumeita vuodesta 1972 alkaen ja viimeisin on vuodelta 2001, jolloin julkaistiin Mythodea: Music for the NASA Mission: 2001 Mars Odyssey.

Vangeliksen musiikin yksi kohokohta on yhteistyö progeyhtey Yesin Jon Andersonin kanssa. Sen tuloksena syntyi mm. albumi nimeltään Jon & Vangelis.

Videolla on yhdistelty parinkin Vangeliksen soundtrack-albumin kappaleita elokuvan ääniraitaan. Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Blade Runner-elokuva Wikipediassa englanniksi
• Blade Runner-elokuva Wikipediassa suomeksi
• Blade Runner-soundtrack Wikipediassa englanniksi
• Blade Runner-elokuvan www-sivut
• Blade Runner IMDB:ssä.

Operaatio Wanha Jokela

Ympäri Suomea on erilaisia pieniä ja suurempia kulttuuripaikkoja. Joistakin sellaisista tulee käsitteitä ja kulttuuripaikkoja.

Nyt Joensuusta kuuluu kummia.

Kaupungin keskustaa on kehitetty viime vuosina varsin voimakkaasti ja samalla vanhaa - osin ihan ansiostakin kaiketi - on purettu. Kaikki vanha ei kuitenkaan ole tullut puretuksi, ainakaan vielä.

Nyt on herännyt huoli kapungin keskustassa sijaitsevan kulttuuriravintola Wanhan Jokelan kohtalosta. Huoli liittyy siihen, että kiinteistö missä ravintola sijaitsee on päästetty hiljalleen rapistumaan ja tietojen mukaan kiinteistön omistaja - Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö - ei ole ollut halukas neuvottelemaan ravintolan vuokrasopimuksen jatkosta. Pikemminkin on ehdoteltu muuttoa muualle.

Ravintola on toimiut samalla paikalla on lähes muuttumattomana vuodesta 1934 alkaen. Ravintolan säilyttämisen puolesta perustettu Facebook-ryhmä tietää kertoa, että:

"Paikka on nähnyt niin sota-ajan salatanssit, rillumarei-kulttuurin kun nykyrunoilijat ja rockarit. Paikka on vuodesta toiseen lumonnut kulttuurintekijät ja -kokijat Tauno Palosta Heikki Turuseen ja meihin tavan tallaajiin saakka."

Kerrotaanpa paikalla käyneen Omar Sharifin ja Tohtori Živago-elokuvan kuvausryhmänkin.

Kuuluisuuksista huolimatta, paikka on tavallisten kaupunkilaisten paikka ja tunnettu välittömästä menostaan.

Aktivistit ovat tässä tapauksessa kerrankin ajoissa liikkeellä, sillä vuokrasopimuksen umpeutumiseen on aikaa tiettävästi kolmisen vuotta. Aika on kuitenkin kortilla, sillä kivitalojen kokoisista asioista päättämisen sykli on vuosia.

Omistajataho on kertonut, ettei heillä ole tällä hetkellä rahaa kiinteistön peruskorjaukseen. Toisaalta Facebook-ryhmässä on aprikoitu, että kiinteistö päästettäisiin taktisesti niin huonoon kuntoon, että se voitaisiin purkaa ja tilalle pystyttää jotain muuta.

Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö on aikanaan saanut talon ravintolan perustajan tyttäreltä
testamenttilahjoituksena. Säätiön tarkoituksena on karjalaisen henkisen ja aineellisen kulttuurin tukeminen ja karjalaisten perinteiden vaaliminen maassamme.

* * *

Tällainen peli ei vetele.

Jokelan kaltaisia kulttuuripaikkoja, jotka ovat tavallisen kansan helposti lähestyttävissä, ei ole maassamme enää liikaa. Jokelan kaltaisia paikkoja on suojeltava vaikka sitten museoviraston toimesta.

Jokelan purkamisen uhka on yksi ketju isommassa pulmassa, sillä julkisten sisätilojen suojelu on muutenkin yksi kulttuuriperinnön vaalimisen ajankohtaisia kysymyksiä. Kysymys ei ole välttämättä helppo, mutta Wanhan Jokelan tapauksessa nimenomaan käyttötarkoitusta olisi tarkoitus jatkaa sellaisenaan.

Vanhojen paikkojen purkaminen on yksi oire myös sellaisesta hölmöydestä, että ajatellaan kehityksen olevan lähes synonyymi rakentamiselle. Se ei ole. Kehitys ei ole kulttuurihistorian tuhoamista, vaan kehityksellä on myös selvästi sivistymisen ja henkisen kasvun näkökulma.

Kummallista tapauksessa on sekin, että Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön tehtävää on nimenomaan kulttuuriperinnön vaaliminen. Miten sellaista tehtävää voi mitenkään edesauttaa se, että yksi tuon kulttuurin nykyisistä ilmenemispaikoista purettaisiin pois?

Facebook-ryhmä Pro Wanha Jokela on kerännyt lyhyessä ajassa jo lähes 3000 ihmistä (tätä kirjoitettaessa 2667). Se osoittaa vain sitä, että Joensuun kokoisesta yliopistokaupungista taitaa löytyä joukko ihmisiä, "jotka tarvittaessa kiipeävät vaikka Jokelan katolle, jos puskutraktorit lähestyvät Torikatu 26:ää". (Sitaatti on peräisin Facebook-jakelussa olleesta Riitta Nybergin yleisönosastonkirjoituksen luonnoksesta).

Helsinki

HS tänään:

"Helsingin kehittyminen kestävän kehityksen mallikaupungiksi on pysähtynyt ja Helsinki jää kauas taakse muista eurooppalaisista kilpakumppaneistaan."

Jutun otsikointi on jollain tavalla omituinen. Pääkaupungin päälehti nimittäi otsikoi tarinansa sananparrella "Helsingin kehitys ei olekaan kestävällä pohjalla". Ilmeisesti on olemassa jokin yleinen käsitys, jonka mukaan Helsinki olisi jotenkin kestävän kehityksen tiellä tai ainakin lehdessä niin ajatellaan.

Kuka niin on oikeasti luullut? Lähtökohtaisesti kaikki eurooppalaiset suuret kaupungit ovat vähemmän kestävällä pohjalla.

Helsinki ei ole mikään ekologisuuden mallikaupunki, sen näkee hetkessä jo siitä miten energia- tai liikenneasioita kaupungissa hoidetaan. Kaupunki ei ole lämmennyt uusiutuvaan energiaan muuten kuin sanoilla ja liikenteessä on vuosia jankutettu yksityisautoilun autuaaksi tekevästä voimasta. Näin siitäkin huolimatta, että kaupungin joukkoliikenne on huippuluokkaa.

Ei ole tänäkään keväänä varsinainen uutinen, kun kerrotaan Helsingin ilmanlaadun olevan huono. Tämä ei ole mikään poikkeustapahtuma, sillä Helsingin keskustan ilmanlaatu voi olla päivätolkulla huono. Vuodesta toiseen.

Nyt tehdyssä selvityksessä pyyhkeitä tulee nimenomaan energia- ja ilmastopolitiikasta. Kaupunki on toki päättänyt, että vuoteen 2020 mennessä kaupungin on tuotettava 20 prosenttia energiastaan uusiutuvilla energialähteillä. Se on nykymittapuilla varsin vaatimatonta ja toistaiseksi ilman näkyvää konkretiaa.

Herätys nyt. Mikään hymistely muka hyvästä jutusta esiin nostetusta ilmanlaadusta ei auta, kun kokonaiskuva on retuperällä. Vaikka moni asia on joko hyvällä tolalla tai hyvällä tolalla suhteessa muihin kaupunkeihin, kokonaistase jää negatiiviseksi.

Jos kaupungit itselleen jotain kilpailuetuja haluavat, niin mistäpä muusta infrastruktuurin tekijästä niitä kannattaisi hakea kuin tästä kehityksen kestävyydestä. Se heijastuu aikaa - joka ei ole edes hillittömän pitkä - myöte yrityksiin, joille vihreys on yhä tärkeämpi arvo.

G20: Pientä toivoa, kitkeria pillereitä

G20-maiden huippukokous kokoontui Lontoossa ja teki joukon talouspäätöksiä. Niihin kytkeytyykin sitten vain signaaleja kestävämmästä kehityksestä.

Sinänsä talouspäätökset, kuten esimerkiksi veroparatiisien kieltäminen, näyttävät varsin myönteisiltä kokonaisuuden kannalta.

Sinänsä ilmastonmuutos on kokouksen kommunikeassa mukana, mutta keinoja se ei esittele. Vain toiveita ja tahtotiloja. Esimerkiksi kokouksen rakentamasta 1000 miljardin talouspaketista ei vihreään talouteen sinänsä osoiteta mitään.

Kuten Climatico raportoi, kokous oli lähes hiljaa ilmastonmuutoksesta. Mutta ei aivan.

Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Barack Obama näyttää Climaticon liveraportoinnin perusteella linjanneen ilmaston huomioimisen tärkeyttä ja sitä, että taloudessa tarvitaan vähähiilistä kasvua (low carbon growth).

Kaikkialla kokouksen anti ei ole aiheuttanut riemunkiljahduksia. Esimerkiksi World Development Movementin Julian Oram sanoi kokouksen lopputuleman olevan maailman köyhimmille kitkerä pilleri nieltäväksi. Liikkeen mukaan kokous hukkasi historiallisen mahdollisuuden luoda elvytyssuunnitelma, joka olisi hyödyttänyt köyhimpiä ja samalla edesauttanut ilmastonmuutoksen hillintää.

Oramin mukaan kokouksesta jäi radikaalien keinojen sijaan käteen vai maailman johtajien epätoivoinen yritys järjestellä uppoavan Titanicin kansituolit uudelleen.

* * *

Hieman aikaisemmin toisaalla.

Obaman hallinnon pääneuvottelija Todd Stern puhui Bonnissa pidettävässä ilmastokokouksessa ja paalutti Yhdysvaltojen muuttuvaa ilmastolinjaa. Hän totesi muunmuassa sen, että Yhdsyvallat tunnustaa oman vastuunsa historian suurimpana kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajana.

Hän myös muistutti siitä, että kyseessä on poliittinen prosessi ja että politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Kenties jotain asenteen muutoksesta kertoo ajatus siitä, ettei nyt ole aika hirttäytyä joustamattomiin dogmeihin:

"We’ll get much further if we do not cling to arbitrary numbers or inflexible dogma."

* * *

Vaikuttaa siis siltä, että G20 sai aikaiseksi taloudellisessa mielessä merkittäviä linjauksia maailmantalouden vakauttamiseksi, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta tulokset ovat enemmänkin retorisia.

Siltä mielikuvalta ei voi välttyä, että jälleen korjataan ja rassataan vanhan järjestyksen rakenteita ja tilkitään sen vuotokohtia, kun pitäisi aidosti pureutua niihin perustuksiin, joiden varassa maapallo hengittää. Pahimmillaan nämä taloudelliset piristysruiskeet kun tarkoittavat lisää kulutusta ilman niiden kestävyyden punnitsemista.

Asenteellisesti kokouksista on tullut positiivisiakin signaaleja, joten vielä ei ole aika heittää pelastusrengasta menemään.

Valokuvatorstai: Mikä tämä on?

Valokuvatorstain 126. haaste on kysymys: Mikä tämä on?


Kyllä. Se on puu. Jos asiaa kuitenkin katsoo kuitenkin tarkemmin, niin ei siinä kaikki.

Kyseinen puu sijaitsee meren rannalla eteläsuomalaisella rauhoitusalueella. Puu itsessään on aivan rantaviivassa kiinni. Kuva on otettu lokakuun puolivälin tienoilla.

Viereisessä kuvassa on samaisen puun pinnasta lähikuva.

Ei, ne eivät ole sormenjälkiä.

Maaliskuu 09

Maaliskuussa Vaiheisen tarjonta näytti jotakuinkin tavalliselta. Ilmasto- ja ympäristöasiaa, tiedettä ja jonkin verran viihdettä sekä vähän nettiä ja politiikkaa. Kohokohdat nousivat Albert Einsteinin, Giovanni Schiaparellin ja piin juhlapäivästä sekä Keplerin lähdöstä.

Nuo kaksi olivat myös kuukauden luetuimmat postaukset. Muut mielenkiinnon kärjestä löytyvät postaukset käsittelivät aselakeja ja nettipornoa. Aseet ja seksi myyvät, vaikka Vaiheinen myy sitäkin enemmän tiedettä. Onneksi.

Hieman kevätväsymystä ilmassa maaliskuussa, mutta onneksi huhtikuu on jo kevään kuukausia.

Kävijätilastot helmikuussa näyttävät tältä:

• Postauksia: 60 (-12 edelliseen kuukauteen verrattuna)
• Käyntejä: 2825 (+271)
• Näyttökertoja: 4125 (+569)
• Kävijöitä: 1987 (+349)

Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:

• Käyntejä: 91,1 kpl /vrk (-0,1)
• Näyttökertoja: 133,1 kpl / vrk (+6,1)
• Kävijöitä: 64,1 kpl / vrk (+5,6)

Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):

• Käynnit: 44,2 kpl / vrk
• Näyttökerrat: 65,7 kpl / vrk
• Kävijät: 29,6 kpl / vrk

Uudet ennätykset näkivät siis jälleen päivän valon käyntien, näyttökertojen ja kävijöiden määrissä. Päivittäisissä käynneissä oli pientä pudotusta, mutta muuten varsin tasaista.

Käynneistä 47,15 % tuli hakukoneiden ja 44,04 % viittaavien sivustojen kautta. 8,81 % käynneistä tapahtui suorana liikenteenä.

Kuvassa eri asioiden kehitys tämän blogin aikojen alusta. Postausten määrä on esitetty oikeanpuoleisella akselilla.

G20 ja Bonn

Samaan aikaan tapahtuu kaksikin merkittävää ilmastopoliittista tapaamista.

Rikkaiden ja kehittyvien maiden G20-ryhmä on kokoontumassa Lontooseen. Bonnissa sen sijaan on koolla joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävää ilmastokokousta ja siellä sovittavaa sopimusta valmisteleva kansainvälinen kokous.

Näillä kokouksilla on myös sisällöllinen yhteys, sillä talouskriisin ohella G20-ryhmän asialistalla globaalin talous saattaminen kestävälle uralle. Se onkin paikallaan, sillä kokouksen alla oman palaverinsa pitävät kaksi maailman suurimman saastuttajan eli Kiinan ja Yhdysvaltojen johtajat.

Näiden kahden sitoutuminen vastuulliseen prosessiin on ilmastosopimuksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

G20-kokouksen viestillä on kaiketi merkitystä Bonnin valmistelevalle kokoukselle, sillä valtiojohtajien kannanotot viestivät siitä mikä on mahdollista ja mikä ei.

Tiettävästi vääntö ilmastonmuutoksen mainitsemisesta G20-kokouksen johtopäätöksissä on ankaraa. Jos G20 antaa signaalin siitä, että maailman rikkaat maat ovat valmiita sitoutumaan ilmastosopimuksiin, niistä saattaa olla tulossa jotain. Jos viesti taas on päinvastainen, on syntymässä vetinen pannukakku.