G20: Pientä toivoa, kitkeria pillereitä

G20-maiden huippukokous kokoontui Lontoossa ja teki joukon talouspäätöksiä. Niihin kytkeytyykin sitten vain signaaleja kestävämmästä kehityksestä.

Sinänsä talouspäätökset, kuten esimerkiksi veroparatiisien kieltäminen, näyttävät varsin myönteisiltä kokonaisuuden kannalta.

Sinänsä ilmastonmuutos on kokouksen kommunikeassa mukana, mutta keinoja se ei esittele. Vain toiveita ja tahtotiloja. Esimerkiksi kokouksen rakentamasta 1000 miljardin talouspaketista ei vihreään talouteen sinänsä osoiteta mitään.

Kuten Climatico raportoi, kokous oli lähes hiljaa ilmastonmuutoksesta. Mutta ei aivan.

Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Barack Obama näyttää Climaticon liveraportoinnin perusteella linjanneen ilmaston huomioimisen tärkeyttä ja sitä, että taloudessa tarvitaan vähähiilistä kasvua (low carbon growth).

Kaikkialla kokouksen anti ei ole aiheuttanut riemunkiljahduksia. Esimerkiksi World Development Movementin Julian Oram sanoi kokouksen lopputuleman olevan maailman köyhimmille kitkerä pilleri nieltäväksi. Liikkeen mukaan kokous hukkasi historiallisen mahdollisuuden luoda elvytyssuunnitelma, joka olisi hyödyttänyt köyhimpiä ja samalla edesauttanut ilmastonmuutoksen hillintää.

Oramin mukaan kokouksesta jäi radikaalien keinojen sijaan käteen vai maailman johtajien epätoivoinen yritys järjestellä uppoavan Titanicin kansituolit uudelleen.

* * *

Hieman aikaisemmin toisaalla.

Obaman hallinnon pääneuvottelija Todd Stern puhui Bonnissa pidettävässä ilmastokokouksessa ja paalutti Yhdysvaltojen muuttuvaa ilmastolinjaa. Hän totesi muunmuassa sen, että Yhdsyvallat tunnustaa oman vastuunsa historian suurimpana kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajana.

Hän myös muistutti siitä, että kyseessä on poliittinen prosessi ja että politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Kenties jotain asenteen muutoksesta kertoo ajatus siitä, ettei nyt ole aika hirttäytyä joustamattomiin dogmeihin:

"We’ll get much further if we do not cling to arbitrary numbers or inflexible dogma."

* * *

Vaikuttaa siis siltä, että G20 sai aikaiseksi taloudellisessa mielessä merkittäviä linjauksia maailmantalouden vakauttamiseksi, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta tulokset ovat enemmänkin retorisia.

Siltä mielikuvalta ei voi välttyä, että jälleen korjataan ja rassataan vanhan järjestyksen rakenteita ja tilkitään sen vuotokohtia, kun pitäisi aidosti pureutua niihin perustuksiin, joiden varassa maapallo hengittää. Pahimmillaan nämä taloudelliset piristysruiskeet kun tarkoittavat lisää kulutusta ilman niiden kestävyyden punnitsemista.

Asenteellisesti kokouksista on tullut positiivisiakin signaaleja, joten vielä ei ole aika heittää pelastusrengasta menemään.