Nopea ja hidas

Ajatuksia Ensimmäisestä Maailmasta-blogin Sampsa kirjoittaa ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta; ahdistavasta informaatiotulvasta kaikkine eri kanavineen.

Elämme maailmassa, jossa informaatio virtaa Twitteriin, Facebookiin, syötteenlukijaan ja ties minne lähes valonnopeudella ja sitä on saatavilla asiasta kuin asiasta paljon ja runsaasti. Yhä uutta tietoa virtaa käsiteltäväksemme niin paljon ja niin nopeasti kuin haluamme. Ja mehän haluamme.

Sampsa esittää Ed4Wb:n mielenkiintoisen videon (Information - Deformation), jossa pohditaan olemmeko sekoittaneet tietopommituksen keskellä tiedon ja viisauden. Tiedämme yhä enemmästä enemmän, mutta missä ovat merkitykset?

Mitä me teemme tällä kaikella informaatiolla? Tiedämme terveydestä enemmän kuin koskaan, mutta olemmeko me terveempiä? Emme. Ja niin edelleen.

Sitaatti:

"Nopea tieto pyrkii ongelmien pikaratkaisuihin, h i d a s tieto ongelmien välttämiseen".

Niin. Tuossa on tiettyä viisautta.

Meillä on tietoa saatavilla ja sitä jalostetaan yhä enemmän. Viisauden olemme ilmeisen usein hukanneet jonnekin. Meillä on liian kiire ollaksemme viisaita.

Katsotaanpa asiaa hieman toisesta näkökulmasta. Tehokkuutta ei ole olemassa ilman laatua. Se ei ole tehokkuutta, että teemme paljon asioita, jos nuo asiat ovat mitä sattuu. Laatua ei ole olemassa ilman aikaa, paitsi koneilla.

Laatu sisältää myös ongelmien välttämisen idean. Vaikka laatu ei olekaan synonyymi viisaudelle, niissä on paljon jotain samaa. Molemmat ovat luonteeltaan enemmän kuin suoritteita, ne luovat jossain kohtaa jotain enemmän ja antavat merkityksiä.

Merkitykset liikuttavat maailmaa. Lapsilla on vanhemmilleen merkitystä ja vanhemmat ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa lastensa turvallisuuden tai tulevaisuuden puolesta.

* * *

Tähän on tietysti helppo väittää, että kyse on sukupolvi-ilmiöstä ja me vähemmän diginatiivit emme vain osaa luontaisesti hallita tietovirtoja ja niiden käsittelyä. Itse asiassa tämä ei taida pitää paikkaansa.

Viisaus tai merkitykset eivät nimittäin ole kiinni siitä, että osaamme käyttää ja käsitellä tietovirtoja, vaan sitä osaamme jalostaa ja syventää pelkän tiedon joksikin enemmäksi ja laadukkaammaksi.

Viisaus ei taida olla lopulta kiinni siitä, millaisella tahdilla tietoa vastaanotamme ja mitä sille teemme, vaan kuinka osaamme sen kanssa elää. Viisautta syntyy ilman valtavaa tiedon tulvaakin.

Kenties se on jonkun mielestä paradoksaalista, mutta pohtimisen arvoinen väite voidaan muotoilla vaikka näin: yhä nopeammat, runsaammat ja jalostetummat tietovirrat eivät itsessään lisää viisautta.

Diginatiiveilla ei siis ole luontaisesti mitään sellaista, joka erityisesti lisäisi viisautta.

Mitä viisauteen tulee, niin hyvä kysymys on myös se, että onko ihmiskunta oikeasti viisastunut esimerkiksi viimeisen 2000 - 3000 vuoden aikana ensinkään? Toisaalta, ei sillä ole väliä, koska pelkkä yrittäminenkin on järkevää.

* * *

Vielä yksi huomautus. Tuo jatkuvan tiedon tulvan kiihkeä käsittely on arvattavasti vain osa jotain suurempaa ilmiötä. Epäily kohdistuu siihen samaan kokonaisuuteen, joka pistää meidät yleensäkin kuluttamaan yhä enemmän ja kiivaammin.

Tietenkin on parempi, jos kulutamme informaatiota sen sijaan, että kuluttaisimme kiihtyvälllä tahdilla esimerkiksi luonnonvaroja shoppailemalla kaikkea tarpeetonta.

Silti kysymys on samasta aihepiiristä. Mikä saa meidän haluamaan ympärillemme jatkuvasti lisää. Oli se sitten tietoa, tweettejä, kirjoja, hilavitkuttimia tai mitä tahansa.

Ilmeinen pyrkimys säilyä hengissä ja jatkaa sukua, voisi joku sanoa. Kenties se on jopa totta.

* * *

Tässä blogissa on viime aikoina ollut hieman rauhallisempaa. Postausten tahti ei ole ollut ihan entisellään.

Syy on yksinkertainen, kirjoittaja on käyttänyt aikaansa toisin. On ollut pakko, mutta on ollut myös halua pysyä poissa näppäimistöltä, jotta oivaltaisi jotain sanottavaa. Hidastaminen on ollut siis tarkoituksellista.

Näin se jatkuu eli tekstiä tulee, kun siltä tuntuu.

(Kuvassa kiveä ja jäätä tältä talvelta)