Lauantaispekulaatio: Pieni on kaunista

Taannoin erää postauksen kommenteissa Pisarat kirjoitti:

"Uskon siihen, että omilla pienillä teoilla voin vaikuttaa. Kokemukseni vuoden tarkan itsetutkisteluni aikana olen havainnut, että sen tueksi tarvitaan ehdottomasti määrätietoista yhteiskunnallista toimintaa."

Se on varsin hyvin kirjoitettu.

Kun ajatellaan ilmastonmuutoksen hillintää tai jonkin muun ympäristöongelman torjuntaa, niin meillä ihmisillä on oikeastaan aika vähän perimmäisiä keinoja. Arkipäivän pienet teot ja tavat ovat näistä varsin keskeisessä osassa.

Kuluttajan mahti on suuri, mutta se on hajallaan yhteiskunnissa ja talouksissa niin, ettei yksittäiset päätökset näy arkipäivässämme. Silti kuluttaminen on avain on moneen asiaan.

Tietoa ympäristöasioista meillä on nykyisin aivan riittävästi, jos vain haluamme sitä käyttää. Vähintään Google auttaa löytämään informaatiota, jos sitä muualta ei löydy.

Pienet teot yksinään eivät kuitenkaan riitä, sillä yhteisillä päätöksillä yhteiskunnassa voidaan pahimmassa tapauksessa tehdä yksilön pienet teot hyödyttömiksi tai tukea sellaista toimintaa, joka on ympäristötavoitteiden vastaista. Yhteiskunnalliset normit tukevat nykyään kumpaakin näistä ongelmallisista näkökulmista.

Yhteiskunnalliset normit ja säädökset voivat myös tukea kestävään kulutukseen ja elämään siirtymistä. Pelkästään haitallista toimintaa voidaan rajoittaa, verotuksella voidaan tehdä ympäristölle haitallisesta toiminnasta kalliimpaa tai koulutuksella ja sivityksellä voidaan parantaa ihmisten mahdollisuuksia valistuneeseen toimintaan.

* * *

Ideaalisessa maailmassa moni asia hoituisi markkinoiden kautta. Yritykset ja liiketoiminnassa mukana olevat ymmärtäisivät, että ilmastonmuutosta kannattaa torjua nyt maltillisemmin kustannuksin eikä vasta kriisin kohdalle sattuessa pakon kautta todella suurin kustannuksin.

Valitettavasti markkinat vain eivät näytä toimivan näin tai eivät toimi niin ilman kuluttajien tai yhteiskunnan toimia. Kuluttajat ovat markkinoiden on/off-kytkin ja politiikka yleinen säännöstö.

Kuluttajina meidän pitäisi pystyä tekemään hyviä valintoja, jotka eivät ole aina niitä halvimpia. Massatuotantona jossain kaukana, rajallisten ympäristönormien vallitessa tuotetut tuotteet olisi syytä jättää hyllyyn, jos viisaampi vaihtoehto on olemassa.

Tätäkin olennaisempi arvottamisen asia joka kerta ostoskerta on se, tarvitsemmeko todella jotain tavaraa. Emme todellakaan aina tarvitse.

* * *

Toinen mikä ei toimi ilman kuluttajien ja äänestäjien painetta on politiikka.

Erilaisia taloudellisia intressejä ja niiden edustajia enemmän poliitikot pelkäävät vain äänestäjien pakoa. Siis jälleen muutoksen voima on hajallaan yhteiskunnissamme.

Äänestäjinä meidän ei pitäisi hylätä poliitikkoja, jotka tarjoilevat meille vaikkapa korkeampia kulutusveroja tai rajoituksia ympäristökuormallemme.

Päätöksenteossa vaikein osa on oikeudenmukaisuus, mitä tällainen ajattelu vaatii. Toinen hankala asia on sen ratkaiseminen, missä tapauksessa voimme luottaa markkinoiden mekanismeihin ja missä pelkästään politiikkaan.

Hankalat päätökset on kuitenkin tehtävä, sillä pelkkään kaiken ja kaikkien miellyttämiseen perustuva politikointi johtaa väistämättä tuhoon. Äänestäjinä meidän pitäisi siis mammonaa meille lupaavat jees-jees-poliitikot jättää rannalle ja valitsematta.

* * *

Hajallaan olevien muutosvoimien kokoamiseksi on olemassa iso joukko erilaisia kansalaisjärjestöjä ja foorumeita, mutta niiden toiminta todennäköisesti jää valistamisen, herättelyn, tiedon kokoamisen ja ihmisten sivistämisen tasolle. Se ei ole ensinkään turhaa toimintaa, vaan lähes edellytys sille, että taloudellisilla intresseillä on vastapaino suhteessa politiikkoihin.

Ratkaisun avaimet ovat kuitenkin yksilöllä.

Jos omassa elämässämme ymmärrämme tehdä kestäviä valintoja, niin muutos on lähenyt liikkeelle. Yksilö voi olla myös esimerkki kuten vaikkapa Pisarat-blogi tai Kulutusjuhla-blogista bongattu Vuosi ilman roskista-blogi.

* * *

Kaikella tällä on vaikutuksensa. Talouden mekanismit joutuvat vaikeuksiin, jos tai kun materiaaliseen kasvuun perustuva logiikka murtuu. Siitä seuraa myös työllisyysvaikutuksia, joita yhteiskunnissa täytyy kompensoida sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi.

Poliitikot joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä usealla eri politiikan osa-alueella yhtäaikaa eli kestävään kehitykseen siirtyminen ei onnistu yhtä politiikan sektoria tarkastelemalla, mutta mikään sektori muutoksen vaatimuksesta ei pääse vapaaksikaan.

Silti. Ratkaisu on lopulta sinun.

(Kuvassa puun kuorta Lontoosta, Buckinhamin palatsin puistoa reunustavan aidan vierestä)