Pihalla

Mikähän siinä on, että suomalaisessa mediassa ollaan hetkittäin totisena ja pihalla kuin porkkanapäiset muotovaliolumiukot? Se on itseasiassa aika tajutonta, miten Suomessa jotkut ottavat itsensä aivan liian vakavasti pikkuasioissakin.

Viimeisimmän osoituksen tästä heittää kehiin Yhtyneiden kuvalehtien Suomen Kuvalehti, joka sitten päätti vaatia parodialehti Lehden paperiversiota pois myynistä.

Akateemisesta kirjakaupasta saatavilla oleva, ellei ole jo loppuunmyyty, Aikakaus-lehti toki kansikuvassaan parodioi Suomen Kuvalehteä, mutta täytyy olla jokin poikkeuksen poikkeus, että kukaan kuluttaja äitä kahta sotkisi keskenään.

Lisäksi on myös niin, että Suomen Kuvalehti ei tässä Aikakaus-lehden vuoksi menetä yhtään mitään, paitsi ryhtymällä tosikoksi ja osoittamalla parodiassa olevan itseasiassa vähän muutakin kuin pelkästään huumoria. Kuvalehden kannattaisi ymmärtää, että a) parodiaa on tehty kautta historian ja b) heillä on väline olla viisaita vastatakseen Lehdelle.

Itseasiassa Suomen Kuvalehdellä olisi ollut paikka kääntää koko tapahtumasarja omaksi edukseen, mutta päättivät sitten ryssiä sekin.

Miksi tuntuu, ettei tämä nyt ole mitenkään ainutlaatuista suomalaisessa henkisessä maastossa? Tiukkapipoisuudella kun on Suomessa ennenkin varmistettu, ettei kenelläkään ole kivaa eikä innovaatioille ole tilaa suomalaisessa ilmapiirissä. Pilkkujen välien pikkusieluisella tulkinnalla saadaan aikaiseksi vain tunkkaista ilmapiiriä, varsinkin silloin kun kukaan ei kärsi kuten tässä tapauksessa.

Suomen Kuvalehden medialukutaidottomuus saa kenties huipentumansa sitä kautta, että Aikakaus-lehti saa lähes ansiotonta ilmaista mainosta Suomen Kuvalehden joutavan kiukuttelun vuoksi.

...tai sitten kyse olikin vain Lehden suunnittelemasta mainosiskusta, johon jotenkin saatiin Kuvalehti uunotettua mukaan.