Miksi?
Yksi pohdinnan arvoinen asia nykyisessä yhteiskunnassamme on kysymys siitä, miksi ihmisen selkeä luonnonvarojen ylikuluttaminen ei ole aidosti poliittisella agendalla.
Monet poliitikot toki puhuvat asiasta tai sen vierestä, mutta missä on kestävän kehityksen politiikka?
Puolueilla on ympäristöohjelmia ja kannanottoja, mutta politiikalla tarkoitetaan tässä nyt vähän muuta.
Meillä on puolutuspolitiikka ja meillä on vaikkapa ulkopolitiikka. Kaikille lienee selvää, että puolutukseen ja ulkosuhteisiin liittyviä asioita täytyy käsitellä suurina kokonaisuuksina, jotka määrittävät asioiden tärkeyttä.
Yksityiskohdista on erilaisia näkemyksiä, mutta isoissa linjoissa on varsin laaja konsensus; maalla täytyy olla uskottava puolustus ketä tahansa mahdollista hyökkääjää vastaan ja ulkosuhteissa lähtökohtaisesti pyritään hyviin suhteisiin kaikkien kanssa lähellä ja kaukana.
Meillä on toki ympäristöpolitiikka, mutta se käsittelee luonnon ja ympäristön käytön sääntelyä ja rajoituksia ynnä muuta sellaista. Se ei tähtää yleisellä aidosti siihen, että ekologinen jalanjälkemme olisi sen kokoinen, että maapallo kestäisi sen.
Miksi meillä ei ole politiikkaa, joka pyrkisi luonnonvarojen kulutustasomme ja ympäristörasituksen hallittuun alentamiseen kestävälle tasolle?
Tekstit
7 kommenttia:
Todellakin !!!
Tietysti näin on ja moni tavallinen tallaaja onkin samaa mieltä.
TalousPOLITTIIKKA on kuitenkin laadittu maailmanlaajuisesti nyt niin että valmistuskapasiteetti ylittää reilusti kulutuskysynnän - monilla aloilla jopa kymmenillä prosenteilla. Meille melkein pakolla tyrkytetän kestämättömästi valmistettua tavaraa, talouskasvun nimissä. Nyt sitten näillä "elvytyspaketeilla" koetetaan pelastaa se epäterve kapasiteetti että sama peli jatkuisi. Pysyykö kannettu vesi kaivossa? Ei.
Luulen, että siihen on yksinkertainen syy - se tarkoittaisi poliittista itsemurhaa sitä aikoville?!? Sehän tarkoittaisi kuluttamisen vähentämistä ihan oikeasti ja kovin moni ei siihen kuitenkaan ole valmis.
Vähän kuin Vanhaselle eläkeiännostoehdotus - oikeastaan kaikki ovat samaa mieltä sen välttämättömyydestä, mutta viestintuoja ammutaan8)
Pisarat,
Niinpä!
Halo Efekti,
Ei pysy ei. Tässä talouskriisissä on periaatteessa mahdollisuudet tehdä korjausliikkeitä eli kääntää tuon talouspolitiikan suuntaa elvyttämällä järkevästi, mutta niin ei näytä tapahtuvan, ainakaan kovinkaan laajasti. Rahaa pistetään moneen sellaiseen kohteeseen ja tarkoitukseen, jonka tarkoitusperä on jatkossa kiihdyttää materiaalista kulutusta yhä edelleen. Ja se on mustapekka kädessä.
Inkivääri,
Luulen, että olet oikeassa. Kulutuksen todellinen leikkaaminen voisi tarkoittaa poliitikolle suosion menettämistä. Jännittävä juttu asiassa on se, että me äänestäjät päätämme poliitikkojen suosiosta, eivät poliitikot itse tai joku epämääräinen talouselämä, vaan me tavikset.
Siispä meidän tehtävämme on tukea niitä poliitikkoja, jotka pyrkivät aitoihin ratkaisuihin ja viedä suosio niiltä pikavoittojen kalastelijoilta, jotka eivät vieläkään ole tajunneet minkä riskin kanssa tässä ollaan tekemisissä.
Lupaan siis ääneni vaaleissa ehdokkaalle, joka uskaltaa ehdottaa materiaalisen kulutuksen leikkaamista yhteiskunnissamme ja nykyisen tuhlaamisen lopettamista. Oikeasti.
Luvatkaan tekin :-)
Nyt pistit pahan! Minulla on tiettyjä kriteereitä sille, ketä tai myös mitä ryhmittymää äänestän.
Tietystä syystä esim. huumepolitiikka on noussut minulla yhdeksi asiaksi, jonka perusteella raakkaan jonkun puolueen pois, vaikka kaikki muut asiat olisivat sellaisia, joita voisin kannattaa.
Ympäristöasioissa yleensä ottaen metsien hoito ja -suojelu nousee asiaksi, jossa giljotiini leikkaa. Nimittäin kovin moni ei oikeastaan ymmärrä metsien kasvusta, hoidosta ja suojelusta, mutta on valmis sitä ohjaamaan. Itse saan leipäni isolta osasta metsästä, joten se ohjaa omaa toimintaani ja väitän, että toimintani metsissäni on luontoystävällisempää kuin vaikkapa mainostoimiston pyörittäminen, sellutehdas tai vaikka rekkafirma.
Niinpä joudun toteamaan, että tässä asiassa en voi luottaa poliitikkoihin - samassa paketissa ei ole kaikkia kriteereitäni täyttävää henkilöä.
Saattaapi olla, että jossain vaiheessa materiaalisen kuluttamisen vähentäminen nousee agendalla ykköseksi, mutta sitä se ei ole tänään äänestäessä vaikkakin kyllä omassa elämässä tärkeällä sijalla. Pula-ajan äidin lapsi on sen kyllä vähän jo imenyt äidinmaidossakin;)
Meillä on joskinlaisia sääntöjä ja kieltoja, jotka vaikuttavat normaalin eloomme. Jotkut aivan turhia. Mutta näissä tärkeissä asioissa ei todellakaan olla ajatusta pidemmällä sen politiikan luomiseksi, no ei ole EU:lla eikä Jenkeillä. Tosin Obama lupauti viedä maansa johtavaksi ympäristöteknologian saralla. (Suorastaan hengästyttää hänen lupauksensa ja erityisesti tahtotilansa!)
Oliko se tänä aamuna kun luin jostain, että tavallista kuluttajaa on alkanut tympäisemään kierrätys ym. pienet teot... Että sillei!
Inkivääri,
Totta kai meillä äänestäjillä on useita kriteereitä sille, miten tai ketä äänestämme. Niin pitääkin, mutta tuon materiaalisen kulutuksen leikkaamisen voisi ihan hyvin ottaa sinne joukkoon :-)
Materiaalisen kuluttamisen leikkaamisen pitäisi laajemmin ajatellen kuulua agendan kärkipäähän jo nyt.
lepis,
Kaikki säännöt eivät ole tarpeen eivätkä järjellä laadittua. Sääntöjä voidaan käyttää myös erilaisten etujen ajamiseen ja kuluttamisen kasvun tukemiseen.
Kielloissa ja säännöissä on aina se huono puoli, että ihmiset vastustavat niitä, olivat ne nyt sitten miten hyödyllisiä tahansa.
Olemme vasta alkutaipaleella siinä millainen muutos on tulossa tai ainakin on tarpeen.
Obama vain raotta verhoa todellisuuden edestä ja me täällä rikkaassa pohjolassa kuljemme omassa kulutuksen fantasiamaailmassa. Vielä.
Lähetä kommentti