Some day classic: Blade Runner
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tällä kertaa Some day classic esittelee yhdellä kerralla sekä elokuvan, että sen soudtrackin.
Blade Runner on elokuvana äänestetty jonkun kerran kaikkien aikojen parhaaksi sci-fi-elokuvaksi, eikä ihan ilman ansioita. Vuonna 1982 ensi-iltansa nähnyt Ridley Scottin ohjaama Blade Runner ei saanut Yhdysvalloissa kovinkaan kummoista kriitikkojen suosiota, mutta sittemmin on noussut kulttimaineeseen.
Elokuva on usein yhdistetty kyberpunk-teemoihin tai siitä puhutaan science-fiction-noir-elokuvana. Visuaalisuus onkin tämän elokuvan kantava voima Hampton Fancherin ja David Peoplesin käsikirjoituksen ohella. Käsikirjoitus perustuu löyhästi Philip K. Dickin kirjaan Do Androids Dream of Electric Sheep?
Elokuvan sijoittuu vuoden 2019 Los Angelesiin, missä geneettisesti tuotettuja replikantteja on käytetty vaarallisiin tehtäviin Maassa. Uusimmat replikantit ovat fyysisesti ihmisen kaltaisia, mutta ylivoimaisia voimiltaan. Replikantit on kielletty se jälkeen kun ne ryhtyivät kapinaan ihmisiä vastaa.
Elokuvan juoni rakentuu karanneita replikantteja jahtaavan Blade Runnerin eli Deckardin, jota näyttelee Harrison Ford, edesottamuksiin. Deckard saa tehtäväkseen etsiä ja tuhota irralleen päässeet replikantit ja tapahtumat johtavat katsojansa pohtimaan varsin perimmäisiä kysymyksiä ihmisen ja koneen välisestä erosta.
Musiikin elokuvaan teki kreikkalainen muusikko ja säveltäjä Evangelos Odysseas Papathanassiou, joka tunnetaan paremmin nimellä Vangelis. Vangeliksen musiikki on julkaistu myös omana soundtrack-levytyksenään vuonna 1994.
Elokuvaan musiikki tehtiin jo vuonna 1982, mutta sen julkaisi alunperin New American Orchestra, sillä musiikin julkaisemisesta soundtrackina syntyi alunperin jotain riitaa. Elokuvastakin on olemassa versio, jossa ei ole Vangeliksen tekemää musiikkia.
Vuoden 1994 julkaisu nousi Britannian albumilistoilla sijalle 20.
Vangelis tuli tunnetuksi 1960-luvulla esimerkiksi sellaisesta yhtyeestä kuin Aphrodite's Child, jossa soitti ja lauloi myös Demis Roussos. Vangelis on tehnyt studioalbumeita vuodesta 1972 alkaen ja viimeisin on vuodelta 2001, jolloin julkaistiin Mythodea: Music for the NASA Mission: 2001 Mars Odyssey.
Vangeliksen musiikin yksi kohokohta on yhteistyö progeyhtey Yesin Jon Andersonin kanssa. Sen tuloksena syntyi mm. albumi nimeltään Jon & Vangelis.
Videolla on yhdistelty parinkin Vangeliksen soundtrack-albumin kappaleita elokuvan ääniraitaan. Videon lähde: YouTube.
Lähteitä ja lisätietoja:
- Blade Runner-elokuva Wikipediassa englanniksi
- Blade Runner-elokuva Wikipediassa suomeksi
- Blade Runner-soundtrack Wikipediassa englanniksi
- Blade Runner-elokuvan www-sivut
- Blade Runner IMDB:ssä.
Tekstit
7 kommenttia:
Olet esitellyt ehdottomat suosikkini, sekä Vangelis että Bladerunner.
Blade Runner kestää kyllä katsomisen aina uudestaan ja uudestaan. Musiikista en tiennytkään sen kummemmin eli kiitos tietopaketista.
marjaisa,
Nuo ovat myös tässä taloudessa kuunneltuja ja katseltuja kokonaisuuksia :-)
SusuPetal,
Blade Runner on yllättävän hyvin kestänyt elokuvana aikaa vaikka onkin lähestymässä jo kolmen vuosikymmen paikkeita.
Blade Runnerin visuaalinen ilme on paljossa velkaa ranskalaiselle sarjakuvanerolle Jean Giraudille, ja varsinkin tämän vuonna 1976 piirtämälle teokselle A Long Tomorrow, joka on inspiroinut myös William Gibsonin kyberpunk-kaupunkeja. Tämä usein unohdetaan mainita, vaikka Blade Runner on yksi lavastustaiteen merkkiteoksista.
Totta. A Long Tomorrow-sarjis, jonka Giraud teki nimellä Moebius toimi visuaalisena innovaationa Blade Runnerille.
Itse Blade Runnerissa on tuon lavastuksen lisäksi varsin monta muutakin asiaa, jotka ovat yhä edelleen tavallaan ajassa kiinni. Ei tässä ole kovinkaan pitkään kun jossain kirjoitettiin siitä, että koneet itseasiassa saattavat parissa vuosikymmenessä saavuttaa sellaisen kapasiteetin, että pystyvät jo varsin itsenäisiin operaatioihin.
On se! Parasta antia mitä tuolla saralla on tuotettu. Edelleen ehdoton suosikki ja katselukertoja useita takana. Ei siihen kyllästy.
Koko paketti on klassikkojen klassikko!
lepis,
Varmaan sanomattakin on selvää, että olen kovin paljon samaa mieltä :-)
Lähetä kommentti