50 prosenttia pitkäksi

Lepis tuossa aiemman ydinvoimapostauksen kommenteissa pohdiskeli viidennen virheen lisäkustannuksia.

Finacial Times arvelee, että 3 miljardin euron budjetilla rakennettava Olkiluoto 3:n eli viidennen ydinvoimalan jatkuvista viivästymisistä aiheutuvat lisäkustannukset ovat tällä hetkellä jo 1,5 miljardia euroa. Ja summa jatkaa kasvuaan. Tosin tuo 1,5 miljardia on arvio, lopullista totuutta emme ehkä saa koskaan mistään lukea.

Tekniikka ja Talous kirjoittaa, että arvelee yhdeksi komproinnin syysksi sen, että uusia ydinvoimaloita ei ole Euroopassa rakennettu 20 vuoteen, joten kokenutta rakentajaväkeä on ollut vaikea saada. Vaikka olisikin saatu, vanhoista kokemuksista ole välttämättä apua uudentyyppisen voimalan rakentamisessa.

TVO ja Areva kiistelevät näistä kustannuksista ja ilmeisesti vähän muistakin asioista.

Viivästymisestä on tulossa tulonmenetyksiä TVO:lle niinikään miljardiluokassa.

Mikähän muuten olisi sopiva mekanismi, jolla estettäisiin näiden ylimääräisten kustannusten valuminen kuluttajien maksettavaksi?

Itseasiassa tähän on olemassa vastaus: käytä ekosähköä. Kun ydinsähkön ostaminen lopetetaan, ei tarvitse maksaa suoraan sen kustannuksia.

Kierre

YLE:n uutiset kertoo, että pohjoisen napajään sulaminen nostaa arktisen alueen lämpötilaa ja noeuttaa siten myös uutta sulamista. Sula vesi ja Grönlannista paljastuva maaperä kiihdyttävät ilmastoa muutenkin herkillä alueilla yhä enemmän.

Tällä kaikella on vaikutuksensa niin alueen eläin- ja kasvikuntaan kuin vedenpinnan nousuunkin.

Kierre näyttää olevan valmis, kun kokonaisuuteen yhdistetään Siperian ikiroudan sulaminen ja sitä kautta lämpimämmän veden virtaaminen arktisille merialueille ja meren pohjan metaaniklatraattien sulamine. Ne vapauttavat ilmakehään mm. metaania, joka taas kiihdyttää kasvihuoneilmiötä. Samaa tekee siis napajäätiköiden sulaminen itsessään, sillä sulava maaperä imee itseensä enemmän lämpöä kuin valoa heijastava lumi- tai jääpeite.

Olemme matkalla kohti suurta tuntematonta ja tulevat sukupolvet eivät meitä kiittele siitä.

Gilad Atzmon: Refuge

Tuossa aikaisemmin oli puhetta Lontoon shoppailuista ja matkaan tarttuneista jazz-levytyksistä. Siinä ei ollut kaikki, vaan sen jälkeen levysoittimessa on viihtynyt kerrassaan loistava Gilad Atzmon & The Orient House Ensemble: Refuge.

Vuonna 1963 syntynyt Gilad Atzmon on aluperin Israelista kotoisin. Hän on opiskellut filosofiaa Saksassa ja muuttanut Israelista Lontooseen vuonna 1994. Atzmon on musiikin lisäksi tunnettu poliittisesta aktiivisuudestaan ja kirjoittamisestaan. Hän kritisoi Israelia, sionismia ja juutalaista identiteettiä omien sanojensa mukaan filosofisista ja ideologisista lähtökohdista. Hän kirjoittaa myös, että rasismi on kategorisesti väärin.

Atzmon tunnetaan multi-instrumentalistina ja säveltäjänä, jonka soitinrepertuaariin kuuluvat mm. sopraanosaksofoni, alttosaksofoni, tenosrisaksofoni, baritonisaksofoni, klarinetti ja huilut.
Atzmonin saksofonitekniikkaa on ylistetty sekä keikkamainoksissa että esimerkiksi BBC:n levyarviossa.

Vuodesta 2000 alkaen hän on työskennellyt The Orient House Ensemblen kanssa. Refuge on tämän yhteistyön viides albumi. Refuge julkaistiin lokakuussa 2007.

Refuge on tehty tunteella. Sen kuulee ensimmäisestä kappaleesta Autumn In Baghdad alkaen. Samalla jazziin sekoittuu arabimusiikin sävyjä ja tunnelma on lähes käsinkosketeltava. Auringonlasku syksyisessa maisemassa tuntuu tällaiselta.

Levyn kappaleet ovat varsin harmonisen oloisia ja kiinteitä kokonaisuuksia, joissa huomaa yhtyeen yhteispelin toimivuuden. Vaikka Atzmonin puhaltimet ovat biisien kantava voima, saavat myös yhtyeen muut muusikot kappaleissa hienosti tilaa kuten Asaf Sirkisin rumputyöskentely ja Frank Harrisonin kosketisoittimet ruuhkaisen hälyisessä kappaleessa Spring In New York.

Kappaleiden sävyt ovat varsin tummia ja tunnelmallisia. Sävelkulkujen kauneus nousee esiin esimerkiksi kaihoisassa kappaleissa In The Small Hours, jossa saksofonilla ladataan tunnelmaa kunnolla. Tummahkosta tunnelmallisuudesta päästään myös irti kuten kappaleessa My Refuge, jossa jazzista kuljetaan lähi-idän tunteiden kautta latinomusiikin iloitteluun. Her Smile ja Her Tears ovat kappaleita, joiden seesteinen kauneus ei jätä kuulijaansa tunteettomaksi.

Maailmanmusiikin sävyt ovat joissakin kappaleissa varsin pinnalla kuten esimerkiksi The Burning Bush-kappaleessa. Jazzin ja maailmanmusiikin yhdistelmä toimii tunnelmallisena kokonaisuutena ja ikäänkuin tarinana. Kappaleessa käytetään myös elektroniikkaa tavalla, joka saa kuulijan yhä tiukemmin uppoutumaan sanoman etsintään.

Levyn päättää yli 10 minuuttinen Just Another Prayer For Peace. Se on kuin musiikillinen yhteenveto albumista.

Refuge on loistava teos. Se ei ole pelkästään teknistä iloittelua tai minkään erityisen kaavan mukaista musiikkia, vaan enemmänkin tarinoiden kokoelma. Atzmonilla tuntuu olevan tarve kertoa musiikillaan jotain kuulijoille tai ehkä pikemminkin antaa musiikin kertoa itse. Kuten Atzmon kirjoittaa levyn sisäteksteissä:

"I was wrong regarding music as messenger. I was wrong referring to music as an idea or ideology. Music is not a messenger, it is actually the message."

* * *

Gilad Atzmon & The Orient Housen Ensemble: Refuge

Kappaleet:

1. Autumn In Baghdad
2. Spring In New York
3. In The Small Hours
4. The Burning Bush
5. Her Smile
6. Her Tears
7. My Refuge
8. Just Another Prayer For Peace

Sävellykset ja tuotanto: Gilad Atzmon.

Muusikot:

• Gilad Atzmon: Altto- ja sopraanosaksofonit, klarinetti, elektroniikka, shabbaabeh-huilu, piccolo ja laulu
• Frank Harrison: Piano, fender Rhodes, elektroniikka, farfisa-urut, Juno 6, harmoni
• Yaron Stavi: Basso, sähköbasso
• Asaf Sirkis: Rummut
• Paul Jayasinha: Trumpetti kappaleissa The Burning Bush ja My Refuge

Lisätietoja:

• Gilad Atzmonin www-sivut

(Kuvassa Gilad Atzmon helmikuussa 2007. Kuvan lähde: Wikimedia Commons. Kuvaaja: Richard Kaby)

Lykkäystä lykkäystä

Olkiluotoon rakennettava viides ydinvoimala lykkäytyy jälleen. Nyt arvioidaan, että voimalaitoksen siirtyminen voi siirtyä vuoteen 2012.

Tämä nyt ei sinänsä ole mikään yllätys, mutta jälleen kerran osoitus siitä miten haavoittuva ydinvoimakeskeinen energiastrategia on. Jatkuvasti lykkäytyvän voimalaitoksen varaan ei voi rakentaa mitään järkevää strategista suunnittelua.

Olisi siis jo vihdoin aika ratkaista energiakysymykset selvästi turvallisemmalla ja kestävämmällä tavalla kuin ydinvoimaloita rakentamalla eli selvästi panostamalla uusiutuviin energiamoutoihin ja energiatehokkuuden parantamiseen. Kuten erilaiset laskelmat osoittavat, niillä voi olla hyvinkin merkittävä työllistävä vaikutus, toisin kuin esimerkiksi tällä viidennellä ydinvoimalalla.

Mahtaakohan tämä viides virhe muuten valmistua ikinä tuotantokäyttöön asti? Koska koko hanke on ollut yhtä kompurointia ja ongelmien kanssa painimista, ei ole mitenkään itsestään selvää, että tästä maailman ensimmäisestä voimalasta laatuaan tulee koskaan kunnollista.

Olisikohan päättäjienkin aika ryhtyä tekemään varasuunnitelmia ja vaihtamaan energiastrategiaa oikein kunnolla?

Papukaijamerkit

Vaiheinen pistää kourallisen papukaijamerkkejä pääministeri Vanhaselle (kesk.) tämän aamuisesta YLEn aamu-TV:ssä esitetystä lausunnosta.

Vanhasen sanoi, että EU:n ilmastopaketista ei ole mitään syytä tinkiä menossa olevan finanssikriisin takia. Sen lisäksi hän sanoi uskovansa, että investoinnit ilmastoteknologiaan nostavat EU-maita taantumasta eikä päinvastoin.

Oikein. Ympäristönsuojelu voi tuoda työtä ja työpaikkoja ihmisille ja viedä myös taloutta kestävämmälle uralle. Kuten Vanhanen sanoi, ilmastoteknologia pitää nähdä mahdollisuutena ja investoida siihen.

Sen sijaan, kun Vanhanen sanoi pitävänsä Eurooppaa ilmastonmuutoksen vastaisen työn edelläkävijänä, hän ei kovin korkealle rimaa vielä nostanut. Siinä hän on oikeassa, että mikäli "Eurooppa tinkii ilmastotavoitteista tuuman, niin muut tinkii kymmenen tuumaa".

Ilmastonmuutos on myös mahdollisuus ja kuten tässäkin blogissa on aiemmin jo esitelty, se voi tuoda talouteen hyvinkin paljon elvyttäviä elementtejä ja samalla siirtää tuotantoa kestävämmälle pohjalle. On hyvin vanhanaikaista kuvitella, että ympäristönsuojelu tai ilmastonsuojelu olisivat pelkästään kuluerä, ne ovat meille monella tapaa hyvinvoinnin säilyttämisen mahdollisuuksia.

Miksi siis hukkaisimme tämänkin tilaisuuden?

Toisen kourallisen merkkejä Vaiheinen myöntää hetimiten, kun Vanhanen torppaa turhan lisäydinvoiman rakentamisen ja pitää huolen siitä, että Suomi EU-areenoilla myös ajaa nyt esitettyä näkemystä aidosti, eikä ryhdy enää vänkäämään silminnähden tyhmällä tavalla turvetta uusiutuvaksi luonnovaraksi.

Siitäkin jokunen merkki putoaa, jos Suomi ymmärtää katsoa ilmastoasioita koko EU:n mittakaavassa, eikä vain kansallisista etunäkökohdista käsin. Jonkun on annettava periksi nyt käsillä olevan ensimmäisen ja vaatimattoman askeleen ottamiseksi. Uusia askeleita on tulossa otettavaksi.

Positiivisia asesignaaleja

Eipäs unohdeta asekieltoasiaa.

Kauhajoen ja Jokelan tragedioiden saattelemana on sisäasiainministeriö valmistelemassa aselakien tiukentamista. Valmistelussa pohditaan aseluvan hakijoiden terveystietojen saamista sekä käsiaseiden luvansaannin rajoittamista.

Poliittisella tasolla on päädytty niinikään ajattelemaan, että jotkin käsiaseet saatetaan kieltää kokonaan ja hallitus on yksimielisesti sitä mieltä, että nykyinen aselaki on aivan liian liberaali.

Verkossa on ollut kirkkonummelaisen Jan Baden adressi, jossa vaaditaan käsiaseiden täysikieltoa kansalaisille. Adressin on käynyt allekirjoittamassa myös konkaripoliitikot Elisabeth Rehn (r.) ja Harri Holkeri (kok.). He katsovat, että alle 600-millistä käsiasetta saisivat kantaa vain viranomaiset, jotka tarvitsevat asetta työssään. Kannattaa muistaa, että sekä Rehn, että Holkeriovat työskennelleet myös maailman väkivaltaisemmissa kohteissa, kuten Balkanilla, joten näkökulmaa luulisi heillä riittävän.

Viisarit osoittavat siis asiassa myönteiseen suuntaan ja aselakeihin saatetaan saada aikaiseksi selkeitä tiukennuksia ja kieltoja käsiaseille. Baden adressin mukainen täyskielto olisi yksiselitteisin ja kaikista yksinkertaisin tapa hoitaa koko asia.

Kiellon vesittämispyrkimykset joillakin urheilija-tai harrastajaperusteluilla olisi vain läpinäkyvää tekosyiden keksimistä, sillä nämä molemmat asiat ovat hoidettavissa erilaisin järjestelyin tai täysin toissijaisia suhteessa siihen pahaan, mitä kadulla irrallaan olevat käsiaseet saattavat saada aikaiseksi.

Sekään ei ole kestävä perustelu välttää kieltoa, että sen avulla kaikkia aseita ei kuitenkaan saada pois ja että aseita kaupattaisiin pimeästi. Niitä aseita kaupataan jo nyt pimeästi ja irrallaan on suuri määrä aseita, joihin ei ole mitään lupia. Täysikielto poistaisi tulkintaongelmia ja samalla myös tarpeita tehdä terveysselvityksiä ja muuta sellaista.

Kiellon lisäksi on syytä nostaa aselupien hinnat nykyisestä taskurahatasosta sellaiselle tasolle, että luvan hankkimista ei ajatella "huvin vuoksi". Nykyisin kun esimerkiksi ajokortin hankkiminen on moninkerroin vaikeampaa ja huomattavan paljon kalliimpaa kuin aseluvan saaminen.

Kansalaisten aselupien saamisen ehdoksi voisi pistää samanlaisen "ajokortin" suorittamisen kuin tieliikenteen kohdalla. Ensin muutama kymmenen tuntia teoriaa ja sitten ampumarataharjoittelua valvoituissa oloissa tarpeeksi ja vasta sitten pääsee testiin. Näitä kursseja pitää ja testejä järjestää rekisteröidyt ampumaurheiluseurat. Samalla tietysti nämä seurat antaisivat lausuntonsa lupaviranomaiselle koulutuksen ja kokeiden perusteella. Ja tietysti tämä kaikki tehtäisiin sen aseluvan hakijan kustannuksella, jolloin seurat saisivat myös toiminnasta tuloja.

On aikalailla väärin olettaa, että kaikki armeijan käyneet osaisivat käsitellä siviilissä aseita. Tästä on nyt näyttöjä.

Luonnollisesti tuo edellä kerrotukin vain niiden aseiden kohdalla, joita ei kielletä kokonaan, ja niille henkilöille, joilla ei ammattinsa puolesta (poliisi, armeija) ole vastaavaa valmennusta.

On siis vaikea keksiä yhtään älyllistä perustetta, miksi käsiaseita ei tavallisilta kansalaisilta kiellettäisi kokonaan.

Valokuvatorstai: Nuorallatanssia

Valokuvatorstain 106. haasteen teemana on suomalainen nuorallatanssi: "Vuonna 1973 brittiläiseltä journalistilta ja jännityskirjailijalta Desmond Bagleylta ilmestyi teos nimeltä The Tightrope Men. Sen kustansi Suomessa WSOY ja sen nimeksi annettiin Suomalainen nuorallatanssi. Kirjan päähenkiö, Giles Denison, herää itselleen täysin tuntemattomassa paikassa eikä kauhukseen tunnista kasvojaan kylpyhuoneen peilistä... Siitä alkaa seikkailu, jossa liikutaan Norjassa, Suomessa ja Iso-Britanniassa."