Nettimainonta rulettaa

Mainosmarkkinoita on hämmennetty sen jälkeen kun internet tuli suuren yleisön tietoisuuteen WWW:n läpimurron jälkeen.

Nyt on sitten saavutettu WWW:n osalta seuraava askel, vääjäämätön sellainen.

Digitoday kertoo brittiläisen Guardianin uutiseen nojaten:

"Britanniasta tuli tämän vuoden alkupuoliskolla ensimmäinen suuri markkina-alue, jossa nettimainontaan kulutettiin enemmän rahaa kuin televisiomainontaan."

Se tarkoittaa Guardianin mukaan sitä, että verkkomainonta kerää nyt 23,5 % mainosrahasta, kun televisiomainonnan osuus on 21,9 %.

Suomessa tilanne on vähän toinen, sillä meillä nettimainonnan osuus oli vuonna 2008 tilastokeskuksen mukaan 3,6 % ja kasvoi 33,9 % edelliseen vuoteen verrattuna.

Ilmiö on kuitenkin selvä ja saapuu myös tänne pohjolaan.

Printtimedia ei siis ole ainoa median osa-alue, joka joutuu asemoimaan itseään uusiksi internetin esiinmarssin myötä. Kehityskaari ei ole vaikuttamatta myös siihen, mitä muuta tuutista tulee.

Yllättävää kenties, mutta radio on sähköisistä medioista se, joka saattaa pisimpään pitää entisen konseptinsa näistä sähköisen median välineistä.

Yleistä paheksuntaa kohusta

Paheksuttava älyttömyys tulee valtakunnan median huipulta, jolta on näköjään poliitikkojen ohella mennyt koko vaalirahakohu lapasesta.

Pohjat löi Yleisradio, joka ajankohtaisohjelmassaan vilautteli pääministerimme saaneen jonkun lautakasan (tai jotain muuta), joltain rakennusfirmalta joskus ja siksipä siitä piti antaa ulos idea, että tässä olisi nyt jotain pahasti hämärää. Väitteet jäivät yleiselle tasolle, josta nyt ei saa selvää kuka antoi, mitä antoi, vaatiko joku jotain jossain ja kenelle maksettiin mistäkin.

Pääministeri piti tänään lyhyen ja epäinformatiivisen tiedotustilaisuuden ja vaati todisteita esiin. Yleisradio ilmoitti, että se ei anna mitään todisteita ja vetosi lähdesuojaan.

Keskusrikospoliisi kiinnostui rakennustarvikkeiden virrasta, mutta ainakin yhdestä näkökulmasta asia näyttää pahasti vanhentuneelta; lahjonnasta tai muusta sellaisesta nyt ainakaan juttua ei nouse. Mahdolliset lankkujen tai muun sellaisen toimittajat eivät asiasta tiedä mitään.

Poliitikot ponkaisivat alkuillasta esille ja keskustan eduskuntaryhmä ilmoitti, ettei väite pidä paikkaansa, jos faktoja ei tule sekä sen, että Yle voi lähdesuojaa rikkomatta kertoa mistä oikeastaan on kyse. Puheissa vilahtelee myös median käynnistämän poliitisen ajojahdin teema.

Hallituskumppanit vihreät ja kokoomus kertoivat tukevansa pääministeriä, koska mitään todisteita ei ole ilmaantunut, vaan asiassa on sana sana vastaan. Oppositiossa istuvat demarit ovat jo aikaa sitten ilmoittaneet, ettei pääministeri nauti heidän luottamustaan (muu olisikin ihme).

Menikö sekavaksi?

No ei se mitään, lisää sotkua soppaan saadaan, kun muistetaan mediatutkimuksen professorin ottaneen kantaa sen puolesta, että itse asiassa poliisin pitäisi nyt vaatia Yleä murtamaan lähdesuoja. Professori esittää (vähintäänkin pääministerin näkökulmasta) hyvän kysymyksen: "Voiko Yleisradio-yhtiö käyttää tällaista valtaa avaamatta ainakin tutkiville viranomaisille lähdeaineistoaan?"

Ihan totta. Nyt jos osoittautuu, että kysymys on jostain 500 euron lautakasasta ja jostain lähetyksestä ja laskutussotkusta jossain rakennustyömaalla, missä varmaankin on pari muutakin lautakasaa pyörinyt, on Yleisradiolle osoitettava runsaasti yleistä paheksuntaa journalistisesta ammattitaidottomuudesta ja siitä, että tämän vaalirahoituskohun keskellä siihen on iskenyt vauhtisokeus rötösherrojen jahdissa.

Ja miksi tämä kaikki on älytöntä?

Ihan siksi, että tähän maahan ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan.

Miksi se asia ei tänään ollut vanhuksista huolehtiminen, mistä käytiin eduskunnassa välikysymyskeskustelu?

Miksi se asia ei ollut esimerkiksi se, että teollisuus kinuaa ja vaatii itselleen helpotuksia sähkö-ja energiaverotukseen samaan aikaan, kun näitä veroja pitäisi kiristää ja energiankulutusta pitäisi ilmastonmuutoksen vuoksi hillitä?

Miksi se asia ei ollut se, että Metsähallituksen johto on yrittänyt kähmiä erämaakämpät jollekin yhtiölle, joka voisi myydä nämä esimerkiksi erämaa-alueilla sijaitsevat kulttuuriarvoja sisältävät kiinteistöt vaikkapa ulkomaille.

Miksi se oikeasti keskusteltava asia ei ollut se, että Suomessa energiatutkimuksen rahoituksesta noin 95 prosenttia rahoituksesta kanavoidaan hankkeisiin, joissa on yritysten rahoitusta ja intressejä. Se tarkoittaa joidenkin mielestä sitä, ettei turvatta ja ydinvoimaa saa tässä maassa arvostella.

Ja niin edelleen.

Vanhasen vuosien takaisilla lautakasoilla ei enää oikeastaan ole tekemistä minkään vaalirahoituksen kanssa.

Vaalirahoitustoimikunnan puheenjohtaja Lauri Tarasti sanoi pari päivää sitten, niin vaalirahoituksen uudistaminen ei ole enää kenenkään hallussa ja siltä tämä nyt näyttää.

Kuten jo aikaisemmin on todettu, niin pelkkä vaalirahoituksesta keskustelemisen ei pitäisi riittää, vaan kyse on puoluerahoituksesta kokonaan. Silloin on kysymys myös perusoikeuksista ja demokratiasta.

Sieltä on hiton pitkä matka johonkin lautakasaan.

Ylen puolustusargumentti todennäköisesti on se, että kyse on moraalista ja siksi pääministerin kohdalla siis yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. Tämä voi tietenkin olla totta, mutta Ylen väitteille pitäisi pystyä osoittamaan vähän muutakin tukea kuin epämääräistä puhetta.

On sangen noloa, että maassa pyöritetään tällaista täysin sivuraitella kulkevaa keskustelua tai ainakin argumentoidaan se löperösti, samaan aikaan kun olisi oikeasti tarve julkisesti kiinnittää keskeistä huomiota tärkeämpiin asioihin kuten vanhustemme hoitamiseen.

Mitä sitten pääministeriimme tulee, niin täytyy vain ihmetellä sitä taipumusta joka kuljettaa hänet kohusta kohuun oli sitten kyse uuniperunoista tai vessapaperista.

PS. Jos nyt Yleisradio on sotkeutunut omaan näppäryyteensä, niin ei esimerkiksi Helsingin Sanomatkaan ihan kuivin jaloin tästä vaalirahakohinasta välttämättä selviä. Vihreä Lanka matkii HS:ää ja esittää nyt julkisesti 10 kysymystä Helsingin Sanomille samasta aiheesta. Ei huono näkökulman laajennus.

EDIT klo 23.12
Stoorin alkua on editoitu, koska alunperin se viittasi eri otsikkoon, mikä tähän nyt lopulta tuli. Muutokset semanttisia.

Hopenhagen vai No Hopenhagen?

Verkossa on kierrossa jälleen yksi joulukuun 7.-13. päivä Kööpenhaminassa järjestettävään ilmastokokoukseen liittyvä vetoomuskampanja menossa. Tällä kertaa kampanjan nimi on Hopenhagen.

Hopenhagen-kampanjan takana on globaalin mainosbusineksen esipuhujua International Advertising Association, jota YK tukee kampanjassa.

Kampanjan partnereita ovat sellaiset yritykset kuin Coca Cola, SAP ja Siemens, minkä lisäksi ystävälitalle on mahtunut iso joukko lehtitaloja, mainostoimistoja ja muita yrityksiä kuten vaikkapa Google.

Kampanja missio on kauniisti kirjoitettu:

To connect every person, every city, and every nation to Copenhagen. To give everyone hope, and a platform from which to act. To create a grassroots movement that’s powerful enough to influence change.

Pointti on oikeastaan se, että "muutos ei tapahdu, elleivät ihmiset vaadi sitä".

Mitä tuo muutos tarkalleen on, ei oikeastaan kampanjasivuilta selviä. Se on asetettu näin:

The primary goal is to limit future carbon emissions and minimize the effects of climate change. In the process, the agreement will also fuel the transition to a sustainable green economy.

Ihan hyvä sinänsä tällaisille kampanjoille ja jos tällainen mielikuvamarkkinointi auttaa itse asiaa eli riittävän hyvän ilmastosopimuksen saamisen aikaan, niin mikäs siinä.

Vähän näissä kampanjoissa kuitenkin häiritsee se, että niissä puhutaan muutoksesta jonain ilmiönä ja rakennetaan mielikuvia sen ympärille, eikä oikeastaan puhuta aidosti siitä mitä oikeasti tarvitaan.

Mitä se muutos oikeasti on? Sen pitää olla sitä, että me lopetamme tämän maapallon ylikuluttamisen ja pudotamme sen kestävälle tasolle.

* * *

Onko Kööpenhaminasta sitten tulossa jotain todellista ja hyödyllistä?

Tästä on olemassa erilaisia näkemyksiä.

Esimerkiksi Joshua Kahn Russell kirjoittaa It’s Getting Hot In Here-blogissa Bangkokissa alkaneesta neuvottelukierroksesta summaa tilannetta siten, että nykytiedolla Kööpenhaminasta on tulossa vihrepesua.

Toistaalta esimerkiks Climate Progress kirjoittaa siitä, että Kööpenhamina ei ole vielä kuollut, vaan mahdollisuudet sopimukseen ovat kenties paremmat kuin koskaan.

Noh. Tilanne on siis auki ja neuvottelut Thaimaassa käynnissä. Hiljalleen puheiden tilalle olisi syytä saada aikaiseksi konkretiaa.

Kysymyshän on lopultakin varsin yksinkertainen. Miten saada kasvihuonekaasupäästöt globaalisti rajoitettua siten, ettei maapallon lämpötila nouse liikaa (max. 2° C). Se taas vaatii täsmällisiä tavoitteita siitä paljonko eri osapuolet ovat valmiita rajoittamaan päästöjään ja millaiset kompensaatiomekanismit köyhien maiden tukemiseksi rakennetaan.

Sitoumusten sekä niiden pohjalta tehtävien lainsäädännöllisten ja taloudellisten toimien lisäksi tarvitaan siis rahaa ja teknologiaa, joita kumpaakin on meillä rikkaissa länsimaissa.

Kun kaikki pitävät kiinni saavutetuista eduistaan tässä prosessissa, niin kukaan ei tule hyötymään.

Some day classic: Boom Boom

Musiikin ei tarvitse olla suurta ja mahtavaa äänimattoa toimiakseen. Mies ja kitara toimii:

Boom Boom on yhdysvaltalaisen blueslegenda John Lee Hookerin (s. 22.10.1917, k. 21.6.2001) yksi tunnetuimmista biiseistä. Boom Boom tehtiin vuonna 1961 ja julkaistiin singlenä seuraavan vuoden keväällä. Sittemmin biisiä ovat useat bändit versioineet omilla levytyksillään.

Hookerin tyyliä pidetään omintakeisena, vaikka se onkin lähellä Delta bluesia. Hänen kitaratyöskentelyssään on kiinnitetty huomiota rytmiin ja siihen, että joissain biiseissä käytetään blueskaavan sijaan vain yhtä sointua.

Uransa alkuvaiheessa Hookerilla oli ongelmia rytmissä pysymisen kanssa ja siihen löytyi ratkaisu, kun äänittäjä Bernie Besman laittoi Hookerin jalan alle puulevyn ja Hookerin jalasta tuli eräänlainen lyömäsoitin.

Hookerin laulu on usein jotain puheen ja laulun välillä olevaa. Tavallisesti puhuessaan Hooker kärsi änkytyksestä.

Hookeria pidetään myös erinomaisena bluesbiisien sanoittajana, mikä on merkittävää sitä taustaa vasten, että hän oli lukutaidoton.

Anekdootti sinänsä, mutta John Lee Hooker esiintyi myös Blues Brothers-elokuvassa ja tyylillisesti antoi mallia elokuvassa esiintyneelle Jake Elwoodin hahmolle.

1960-luvulta peräisin olevan videon lähde on YouTube. Kappaleesta löytyy muita videoituja versioita kuten vuodelta 1965 American Folk Blues Festivalilta kuvattu versio, bändin kanssa soitettu versio vuodelta 1966, Montreal Jazz Festivalilla ilmeisesti vuonna 2000 kuvattu versio tai tämä bändin kanssa esitetty versio.

Lähteitä ja lisätietoja:

• John Lee Hooker Wikipediassa englanniksi
• John Lee Hooker Wikipediassa suomeksi
• John Lee Hookerin www-sivusto

Ärsyttävimmät teknovideot

Wired on listannut 8 ärsyttävintä teknolvideota, joita jaellaan verkossa.

Mukaan mahtuu joutenpäväinen video, missä esitellään vetureita (kuka haluaa ostaa vetureita?) sekä vaikkapa läppäreiden heittelyä ahteriin. Mutta nämä eivät vielä pääse listan kärkeen.

Lainataan Wirediä:

Most TV commercials are annoying, but the tech industry takes the cake for making ads so bad that you have to question if it was intentional.

Aivan. Ja kummallisimmat videonpätkät ovat jostain syystä erityisen ärsyttäviä ja niitä yhdistää yksi asia: Ne on tehnyt Microsoft.

Wired ehdottaakin Microsoftille, että sen pitäisi julkaista kirja "How to Annoy Consumers and Humiliate People". Niinpä.

Ottamatta mitään kantaa mihinkään teknosotaan, täytyy vain ihmetellä miten yhtiö, jolla tuskin on puutetta resursseista hankkia kunnollista mainontaa, kykenee organisoimaan itselleen ällön Songsmith-videon tai höperöä puhetta Windows 7 Launching Partyistä (ehkä jenkeissä tällaiset bileet ovat mahdollisia, mutta kokoontuisitko sinä juhlimaan käyttöjärjestelmän julkistamista?).

Eikä tässä kaikki. Wiredin mukaan pahin tyräys on Internet Explorer-video, missä vaimo oksentaa aviomiehensä päälle. Eikä vain yhden kerran, vaan kolme.

Kas, tässä erään maailman suurimmista yhtiöistä toteuttama video, jota et ehkä halua nähdä:

Ihan totta. Miten tällainen shitti on noilla resursseilla ja oletetulla osaamisella mahdollista?

"Ihmiskunta on elänyt yli varojensa jo vuosia"

Otsikko on Tekniikka & Talouden jutusta, jossa kerrotaan että eilen tuli vastaan se ajankohta, jolloin ihmiskunta tuli kuluttaneeksi Global Footprint Networkin arvion mukaan loppuun kaikki luonnon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat.

Loppuvuosi eletään siis velaksi. Kaiken muun lisäksi tämä ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta.

On selvää, ettei tämä kehitys voi loputtomasti jatkua, vaan siihen on tultava muutos. Jos muutosta ei tehdä hallitusti, se tapahtuu hallitsemattomasti ja sitä tuskin kukaan haluaa.

Vastuu muutoksesta on pitkälti meillä teollistuneiden maiden asukkailla, sillä valtaosa ylikulutuksesta tapahtuu juuri täällä.

Syyllistävääkö? Kenties, mutta asiaa ei vaan voi kiertää ja kaartaa.

Kööpenhaminasta tulossa pannukakku

Jos nyt lehtiuutisia on uskominen, niin joulukuinen ilmastokokous on jäämässä tuloksiltaan pannukakuksi. Tavalla tai toisella.

STT kertoo IL:n mukaan:

Tärkeät kysymykset, kuten päästöleikkaukset, rahoitus sekä rikkaiden ja köyhien maiden vastuunjako, ovat edelleen avoinna, vaikka kokoukseen on enää runsaat kaksi kuukautta aikaa.

Aika vaan loppuu kesken. Suomen neuvottelija Sirkka Haunia sanoo samaisen lehden mukaan, että

"Vaikka etenisimme vauhdikkaasti, kaikkea ei ehditä saada valmiiksi, eikä meillä välttämättä ole valmista sopimustekstiä käsissämme kokouksen jälkeen."

Yksi ongelma on se, että esimerkiksi Kiina ja Yhdysvalltat panttaavat sitoumuksiaan. EU on kertonut sitoutuvansa 20 % leikkaustavoitteeseen ja jos muut teollisuusmaat lähtevät mukaan, voi EU nostaa leikkaukset 30 %:iin. Kuten tiedetään, tämäkään ei välttämättä itse ongelman edesä riitä.

Selitykset siitä, että aikaa on ollut vähän ja asiat isoja ovat aika tyhjän päällä. Kysymys tahdosta ja siitä, että ymmärretään ongelma. Ratkaisut ovat olemassa, jos niitä vain halutaan käyttää.

Yksi näkökulma on muuten sekin, että Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama on puhunut paljon kauniita ja voimakkaita ilmaston ympäriltä. Yhdysvalloissa onkin menossa politiikan suunnan muutos, mutta yhä edelleen kyse on vain puheista. Obamankin lupaukset ovat oikeasti lunastamatta.