Populismin aika
Nykyinen politiikka on todella hämmentävää seurattavaa, ainakin jos iltapäivälehtiä lukee.
Maamme keltainen lehdistö tekee persujen Timo Soinista samaan aikaa messiasta, poliittista jeesusta ja tulevaa häviäjää. Soini itse on niin fiksu ettei suostu mihinkään näistä rooleista. Ei ole syytäkään.
Presidentti Halonen kertoi, että persuja pitäisi kuunnella ja se sai iltapäivälehdistön mielestä demarit nikottelemaan.
Taustalla tapahtuu muutakin eli esimerkiksi vihreät haluavat maahanmuuttajilta enemmän sitoutumista kielen osaamiseen. Vihreät, joita persujen nousu ei oikeasti hetkauta? Keskusta on lehtitietojen mukaan paniikissa, koska persut syövät heidän kannatustaan, heidän teemoillaan.
Populismin vastavoimaksi julistautunut Kokoomus ja RKP näyttävät olevan ainoita joukkoja, jotka eivät hätäile persujen kanssa. Muut ovat lähteneet myötäilytaktiikkaan.
Mitä se tarkoittaa? Sisällöllisesti ei mitään hyvää. Populismi, jollaiseksi Soini liikkeensä asemoi, on tyhjä aate. Se ei auta ketään, se ei pelasta ketään eikä se tuota mitään muuta kuin kaunista puhetta. Populisti ei tunnetussa historiassa ole tehnyt kahta asiaa yhtä aikaa eli kantanut vastuuta ja pitänyt kiinni populismistaan. Nämä kaksi asiaa eivät mahdu samaan pakettiin ja siksi ensi kevään vaaleja seuraavissa vaaleissa persuja nyt äänestäville iskee nk. krapula.
Häpeän kieltäminen taas iskee niille, jotka lähtivät poliittisesti myötäilemään tyhjää populismia.
Valitettavasti joudumme seuraamaan tämänkin arvottoman näytelmän.
Tekstit
3 kommenttia:
Vähän samoista asioista yritin itsekin kirjoittaa. Sinä osasit sanoa ne asiat vain vähän tyylikkäämmin.
Lähinnä tässä huolestuttaa kaksi asiaa. Seurakuntavaaleissa äänestävät 16 vuotiaat saavat tästä hommasta nyt vähän kummallisen käsityksen. Voi olla, että jättävät seuraavalla kerralla äänestämättä.
Toinen asia mikä huolestuttaa minua on omien lasten tilanne ja asema. Neljän vuoden kuluttua he ovat 30 vuotiaita.
Voi olla, että ovat saaneet tästä leikistä tarpeekseen ja vetäytyvät yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta pois. Työttömyysei ehkä tälläkään kerralla puolitu.
Vaikka perussuomalaisten tapa käsitellä asioita on populistinen, niin itse asiat eivät ole keksittyjä. Ongelmat ovat aitoja, ratkaisuehdotukset eivät.
Siksi on vain hyvä, jos muut puolueet pyrkivät lähestymään asioita rakentavammin. Se ei ole persujen myötäilyä. Toki rakentavuutta puuttuu usein muidenkin puolueiden esiintulosta.
Jos vaikkapa maahanmuuttoon liittyviä ongelmia yritetään lakaista maton alle kuittaamalla ne persujen populismina, niin siitä seuraa vain persujen kannatuksen kasvu. Joskus populistien äänestäminen voi olla rationaalisin tarjolla oleva ratkaisu.
Tähän haasteeseen muiden puolueiden on tartuttava: on otettava ongelmat tosissaan, mutta tarjottava niihin rakentavia ratkaisuja. Helppoa se ei tietystikään ole, kuten ei rakentava politiikka ylipäänsä.
Tillman,
16 vuotiaiden äänestyskelpoisuus on vähän kinkkinen asia, eikä ollenkaan selvä, että se parantaisi yhteiskuntaelämää mitenkään. Ihan siksi, että näiden päätösten tekeminen vaatii kypsyyttä, jollaista ei välttämättä edes 25 vuotiaalta aina löydy. Yhteiskunta kun ei ole mikään playstationpeli.
Niko L.,
Asiat eivät ole keksittyjä sinänsä, mutta populistien tapa tehdä priorisointeja on. Se mikä keskustelussa on oikeasti tärkeää ei populistille sitä välttämättä ole.
Maahanmuuton keskeinen ongelma on nykyisellään se, että siihen suhtaudutaan ksenofobisesti. Siksipä koko asiaa ei pidäkään lakaista maton alle, vaan yksinkertaisesti todeta persujen olevan väärässä populismissaan. Se, että omaksuttaisiin populistinen käsitys esimerkiksi tässä asiassa ei ole kovinkaan hyödyllinen, sillä se on aina kiinni esittäjästään. Se taas ei anna mitään kuluttajansuojaa äänestäjälle, ei edes sitä vähäistä, mikä nykyään kenties on.
En näe populistien äänestämisessä mitään rationaalista, vaan sellainen äänestyspäätös syntyy pelkästä tunteesta. Se on ilmeistä ja seuraa suoraan populismin ideasta.
Rakentava suhtautuminen on tärkeää, mutta sitä pitää edellyttää myös persuilta ja populisteilta. Ei voi olla niin, että se koskee vain muita.
Rakentavan politiikan voi aloittaa vaikka sen pohtimisella, mikä esimerkiksi maahanmuuttajissa oikeasti onkaan se ongelma ja miksi heitä pitäisi pelätä?
Lähetä kommentti