Puput

Silmämääräisesti tuntuu siltä, että viime vuosina ja etenkin tänä keväänä on kaupunkinaapuruston nurmikoilla kuljeskelevien rusakoiden määrä kasvanut reippaasti. Niihin ei voi olla törmäämättä.

Kaikesta päätellen lämpimän talven seuraukset näkyvät myös näiden eläinten lisääntymisessä. Ruoka hankkiessaan ne sitten syövät puutarhoja ja puistojen istutuksia.

Näillä pupujusseilla ei kaupunkiolosuhteissa ole juurikaan luontaisia vihollisia, joten jos evästä riittää, ne voivat lisääntyä varsin rauhassa. Vihollisiksi ei voitane laskea naapuruston muksuja, jotka ilomielin yrittävät pitkäkorvia jahdata sellaisen nähdessään.

Ihmisen ei näihin eläimiin pitäisi juuri koskea. Niillä ei ole ongelmaa, vaikka kyhjöittäisivätkin liikkumatta. Lisäksi on syytä tiedostaa se, että ihminen ei näille eläimille tai niiden yksin jätetyille poikasille voi juurikaan mitään. Ihmisten hoitoon joutuneista poikasista kuolee noin 99 %. Ilman emoa oleviin poikasiin tosiaan voi törmätä, koska emo jättää ne päiväksi olemaan yksikseen. Rusakoiden paritteluaika on helmikuussa ja tiineys kestää alle 50 päivää ja poikueista voi olla jopa 3.

On syytä tiedostaa, että nämä eläimet levittävät myös salmonellaa.

Itseasiassa rusakot eivät ole mikään uusi juttu Stadissa, vaan se on levinnyt kaupunkiin idästä ja saavutti Helsingin seudun 1920-luvulla.

Oma stoorinsa on sitten kanit, joita on pidetty lemmikkeinä ja ovat sitten karanneet tai pääsetty luontoon. Nekin ovat ryhtyneet lisääntymään kaupunkiolosuhteissa.

Nämä pupujussit eivät allekirjoittanutta häiritse. Eläkööt rauhassa. Oletettavaa tosin on se, että perinteisen koirankakkakeskustelun rinnalle nousee sitten tämä rusakoiden ja muiden jänöjen tuhoista nouseva keskustelu. Ellei jo ole noussut.


(Kuvassa Lepus europaeus eli rusakko. Kuvan lähde Wikimedia Commons)

Maanteiden kuningas

Jossain mainoksessa selvitetään miten suomalaiset ovat maailman nopein kansa. Ehkä sitäkin, mutta kun poliisin päivittäistiedotteita katsoo, niin olemme myös maailman nopein kansa kännissä. Itseasiassa noissa tiedotteissa on surkuhupaisaa se, että onnettomuusuustiedotteessa erikseen pitää kertoa, ettei "alkoholilla ollut osuutta tapahtumiin".

Suomessa jää kiinni vuosittain noin 26000 rattijuoppoa. Rattijuopot aiheuttavat vuosittain yli 900 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta. On arvioitu, että joka 550. kuljettaja tien päällä on rattijuoppo ja joka 100. maistissa.

Tyhmää. Täystyhmää.

Jos rattijuoppoutta voidaan alentaa sitä rattijuopumuksen rajaa säätämällä, niin alennetaan sitä sitten. Todennäköisesti tilastoihin saadaan ainakin aluksi lisää rattijuoppoja.

Luulen kuitenkin, että asenteista tässä on kysymys. Kun noita tiedotteita ja tilastoja silmäilee, niin juopporallitteluun suhtaudutaan jotenkin hällä väliä-tyylillä. Sen verran suuret nuo lukemat ovat. Kun kerran rattijuoppous on noinkin yleistä, sitä ei jakseta nykyään edes paljoa paheksua. Ajan kuvaa ehkä tämäkin.

Jos tekniikkaa halutaan tässä avuksi, niin säätäkää alkolukot pakollisiksi kaikkiin autoihin ja heti. Tai vaikka siten, että sellainen on oltava jokaisessa uudessa autossa. Se ei ole keneltäkään pois, mutta tarkoittanee vähemmän hölmöilijöitä liikenteessä. Siellä on niitä muutenkin ihan tarpeeksi.

Eurooppa

Tunnustan kannattavani yhdistyvän Euroopan ideaa tiettyyn rajaan asti. Siihen on oikeastaan kaksi syytä.

Ensimmäinen syy on lähtöisin Ranskan ulkoministeri Robert Schumanin ehdotuksesta 9.5.1950, jonka pohjalta luotiin nykyinen Euroopan unioni.

Schuman sanoi:
"Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin. Järjestäytyneen ja elävän Euroopan sivistykselle antama panos on välttämätön, jotta rauhanomaiset suhteet kyetään säilyttämään."

EU:n tehtävä on ylläpitää rauhaa Euroopassa ja edesauttaa sen edellytyksiä. Jos näin ei olisi, EU olisi jotakuinkin turha orgaani.

Toinen syy on oikeastaan saman ehdotuksen johdannainen, mutta konkretisoitunut sittemmin. Globalisoituvassa maailmassa nimittäin on niin, että joitakin asioita ei pystytä edistämään tehokkaasti kansallisesti, vaan ne on hoidettavissa paremmin ja helpommin tiiviillä kansainvälisellä yhteistyöllä tai päätöksenteolla.

Esimerkiksi monissa ympäristöasioissa kuten ilmastonmuutoksen hillinnässä on vaikea kuvitella, että pelkästään kansallisilla ratkaisuilla pystyttäisiin sellaisiin järkeviin ratkaisuihin, joita tarvitaan. Jos erikseen emme pysty tekemään viisaita yhteisiä päätöksiä omien intressien valvomisen vuoksi, on viisainta antaa päätöksentekovalta yhteiselle toimielimelle.

Kasvihuonekaasujen päästörajat ovat selkeä esimerkki siitä, mihin EU:ta tarvitaan. Ne ovat yksittäisille valtioille vaikeita tai mahdottomia päätöksiä ja kuitenkin kokonaisuus luonnon kannalta ratkaisee.

EU ei ole pelkästään ihanteita, sillä esimerkiksi ympäristöasioissa on perusteltavissa argumentti siitä, että rakenteena se itseasiassa lisää ympäristön kulutusta. Ehkä naurettavimpana anekdoottina Euroopan parlamentin reissaaminen joka kuukausi Brysselistä Strasbourgiin kokoustamaan. Turhan kulutuksen lisäksi se maksaa veronmaksajille 200 miljoonaa euroa vuodessa turhaan.

Iänikuinen keskustelu näyttää olevan se, miksi kansalaiset eivät ole EU:sta kiinnostuneita, eivätkä äänestä EU-vaaleissa. EU koetaan etäiseksi.

Se ei ole itseasiassa mikään ihme, sillä EU:n luonteeseen näyttää kuuluvan se, että kansallisten intressien ajaminen on siirtynyt kansallisvaltioiden väliltä EU:n sisään. Samalla intressien valtamereen sotkeutuu myös busineksen intressit, puoluepoliittiset intressit, uskonnolliset intressit ja kaikki muu. Jos julkisuutta hallitsee se millaisia virastoja mikäkin maa saa, byrokratiaa vihaavat kansalaiset pyörittelevät päätään.

EU siis näyttäytyy valtavana kinaamiskoneistona, joka jakaa rahaa sopivia lomakkeita vastaan. Sivistykselle annettua panosta on välillä todella vaikea nähdä.

Välillä EU tuntuu sotkeutuvan asioihin, joihin sen ei pitäisi. Osa asioista on huonosti perusteltuja tai viestittyjä ja niistä syntyy sitten urbaanilegendoja, mutta joka tapauksessa EU:n pitäisi olla enemmän strateginen elin kuin päättää yksityiskohdista. On varsin epäselvää kuinka kurkkujen kuljettamiseen tarkoitettujen laatikoiden sääntely edistää rauhaa Euroopassa ja onko moinen sääntely ollenkaan tarpeellista. Subsidiariteettiperiaate kunniaan.

EU ei ole mikään itseisarvo, vaan väline joidenkin suurempien aatteiden toteuttamiseksi. Siksi sen on muututtava ja niitä aatteita välillä tarkasteltava. Se mihin suuntaan jäsenmaat ja kansalaiset reivaavat Euroopan ideaa, määrää sen miten EU:lle käy. Jos suunta on valtapolitiikkaan keskittyväksi suurvallaksi, EU:n loppu on alkanut. Se ei ole luovaa ponnistelua maailmanrauhan puolustamiseksi.

Tänään vietetään siis Eurooppa-päivää.

(Kuvan lähde Wikimedia Commons)

Kauppakeskukset

Kauppakeskukset ovat epämiellyttäviä ja rumia ostoshelvettejä, jotka perustuvat yksityisautoiluun ja kuluttamisen kasvun pönkittämiseen. Mikään ei ole niin kornia kuin perheen pakkaaminen autoon ja reissaaminen kauppakeskukseen viettämään nk. laatuaikaa ja keräämään jotain elämyksiä. Ostamisesta on varmaan tullut aikamme elämys, mikä kertoo karua kieltään aikamme köyhtyvästä elämäntavasta.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on oikeassa, kun hän pistää rajoja kauppakeskusten rakentamiselle kaupunkien ulkopuolelle. Kinaa on käyty Vihtiin kehitteillä olevaan Toivo Sukarin Ideaparkin rakentamisesta ja sen kaavasta. Kyse on ratkaisusta, joka osoittaa ollaanko tosissaan pyrkimässä kestävän kehityksen suuntaan vai ei.

Se, että Ruotsissa on kauppakeskuksia enemmän kuin Suomessa, ei ole mikään argumentti. Ei siksi, että jos ruotsalaiset hölmöilevät, niin meidän ei ole mikään pakko.

Sukarin argumentti siitä, että nimenomaan kauppakeskukset ovat jotenkin ympäristöystävällisiä, on tyhjän päällä. Vihdissä sijaitsevaan kauppahelvettiin ei mennä ilman autoa ostoksille, kun kaupungissa koko auton voi jättää parkkiin ja käydä ihan vaan kävellen lähikaupasta hakemassa tarvitsemansa. Jos sitten kaupunkilaiseen kauppakeskukseen pitää päästä, sinne vie esimerkiksi metro, bussi tai joku muu julkinen kulkuneuvo. Tai jos autolla on ihan pakko mennä, kilometrit ovat ihan erilaiset kuin esimerkiksi Helsingistä Vihtiin mentäessä.

Esimerkiksi tällaisissa asioissa syntyvät ne yksittäiset päätökset, joilla voidaan edesauttaa ilmastomuutoksen hillintää.

Niin. Sukari näkee Ideaparkkinsa vastustamisen myös Helsinki-keskeisyytenä. Argumentti on sekin hatara. Oikeasti kaupungissakaan ei esimerkiksi Itäkeskuksen kaltaisia esteettisia hirviöitä tarvita.

Kuuhun, mars!

Tuli sitten pistettyä nimi matkustamaan Kuuhun (via Sedis ja Viides Rooli).

Kyse on myös NASA:n paluusta operoimaan Kuussa. Lunar Reconnaissance Orbiter (LRO) on ensimmäinen osa NASA:n Vision for Space Exploration-suunnitelmasta, jonka tarkoituksena on ensin matkata Kuuhun, sitten Marsiin ja sen jälkeen pitemmälle.

Visiossa on kyse vuonna 2004 presidentti George W. Bushin tekemästä aloitteesta Kuun ja Marsin tutkimisesta uuden avarusteknologian avulla.

LRO laukaistaan myöhemmin tänä vuonna ja sen tehtävänä on etsiä Kuun pinnalta turvallisia laskeutumispaikkoja, paikallistaa mahdollisia resursseja, määritellä säteilytilannetta sekä testata uutta teknologiaa. Ohjelmassa on siis tiedettä ja teknologiaa.

Tosin. Kuusta on hiljalleen tulossa myös kansainvälisen politiikan areena kun Kiina, Intia, Japani ja Eurooppa ovat alkaneet kiinnostumaan Kuun hyödyntämisestä tavalla tai toisella. Maailmalla onkin useampia hankkeita, joilla pyritään lähettämään luotaimia tutkimaan Kuuta tavalla tai toisella.

Joten eikun terkkuja kuu-ukkeleille, kohta on taivaalla ruuhkaa!

(Kuvassa taiteilijan näkemys LRO:sta, kuvan lähde NASA)

Enemmistö

YLE Uutisten kyselyn mukaan 53 % suomalaisista suhtautuu kielteisesti lisäydinvoiman rakentamiseen ja sitä kannatti vain 34 %. Lisärakentamisen kannattajien mielestä yksi ydinreaktori viidennen päälle on sopiva määrä lisäydinvoimaa.

YLE:n kyselysarjassa on kysymyksen asettelua muutettu, joten vertailua aiempiin mittauksiin ei oikein voi tehdä. Nyt kysymys kuului: "Suomeen on parhaillaan rakenteilla viides ydinreaktori. Kannatatteko viidennen reaktorin lisäksi lisäydinvoiman rakentamista Suomeen?

Terveitä mielipiteitä ja antaa tilaa sille, että tulevassa energia- ja ilmastostrategiassa voidaan tulevaisuutta rakentaa yhä laajemmin uusiutuvien energiamuotojen varaan.

Sinänsä mielipidekyselyt ovat vain kyselyitä, joihin ei liikaa pidä luottaa. Ne antavat kuitenkin suuntaa siitä mihin päin mielipideilmasto on kallistunut tai kallistumassa.

Kun keskustelu seuraavista ydinvoimalahakemuksista todenteolla käynnistyy, niin kansalaisten mielipiteellä on merkityksensä. Ja niin pitääkin olla, sillä periaatepäätökset asiassa tekevässä eduskunnassa, ydinvoimaa käsitellään nk. moraalisena kysymyksenä eli asiassa ei tiettävästi ryhmäpäätöksiä tehdä.

Tietokoneita ilmastomalleille

Ilmastomallinnuksen tutkijoita on koolla Britanniassa, Readingissa. Mallinnukset eivät ole mitenkään erityisen hyvin onnistuneet kutistamaan epätarkkuuksia ilmastomalleissa tai yleisissä virtausmalleissa.

Mallien selvään parantamiseen tarvitaan joidenkin tutkijoiden mielestä 1000 kertaa nykyisiä supertietokoneita tehokkaampia tietokoneita. Tutkijoilla on BBC:n uutisen mukaan tieto siitä miten laskea malleilla tarkemmin, mutta ei yksinkertaisesti laskentatehoa siihen. Ja rahaa siis tarvitaan rutkasti lisää.

Yksi pulma on se, että joidenkin epävarmuustekijäiden selvittyä, syntyy samalla uusia. Tutkijat kertovat, että sellaiset tekijät, joiden on oletettu joko kiihdyttävän tai hidastavan ilmastonmuutosta, saattavat olla selvästi monimutkaisempia tulkittavia.

Ilmaston lämpenemisen suhteen erilaiset mallit antavat varsin erilaisia tuloksia. Jos hiilidioksidin määrä kaksinkertaistuu, suurin osa hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n malleista arvioi lämpötilan nousevan 3 astetta Celciusta, mutta suurimmillaan lämpötilan nousun arvioidaan olevan jopa 7 astetta. Jo 3 asteen lämpötilan nousun pelätään ajavan jopa miljardi ihmistä kodeistaan kuivuuden vuoksi.

Yksi olennainen asia on siis se, että me emme tiedä tarpeeksi esimerkiksi hiilen kierrosta luonnossa ja vaikkapa siitä, miten meret käyttäytyvät tässä kierrossa. Tai pilvet. Tällä hetkellä pilvien merkitystä ilmaston lämpenemiselle kuvataan suurimmaksi tunnetuksi tuntemattomaksi.

* * *

Eli tilanne on kaiketi se, että ilmastonmuutoksesta tiedämme perusteet ja huolestuttavan kehityssuunnan, mutta täsmälliset muutoksen vaikutukset, muutokseen vaikuttavien tekijöiden yhteisvaikutukset tai joidenkin ilmiöiden merkitys koko ilmiölle ovat osin sumun peitossa. Eivätkä ilmeisesti ratkea ilman merkittävää panostusta.

Ja yhteiskunnassa ja politiikassa ei ole nyt aikaa odotella lopullisia tietoa.

Ilmastonmuutoksen tutkimus saa jo nyt voimavaroja kaiketi kohtuullisesti, mutta kyseessä on hyvin monimutkainen asia. Siksi voisi olla ihan paikallaan pistää pystyyn monikansallinen suurhanke asian hoitamiseksi, mistä mm. Gideon Rachman on kirjoittanut FT:ssä. Asiasta on puhetta Kaj Luukon kanssa eräässä aikaisemmassa energiaentryssä.

Ja mistä rahat? Jos nyt vaikka lopetettaisiin se joutava törsääminen sotilasvarusteluun (tai edes hieman tingitään siitä), niin tällekin asialle löytysi ne tarvittavat miljoonat.

Jos kerran USA:n sota Irakissa tulee maksamaan arvioiden mukaan 500 miljardia dollaria (tai oikeasti paljon enemmän), niin muutamalla promillella siitä summasta saataisiin ilmastonmuutoksen mallinnuksessa merkittäviä asioita aikaiseksi. Tai joillakin prosenteilla siitä summasta minkä Microsoft tarjoutui taannoin maksamaan Yahoo!:sta.

Sijoitukselle voidaan odottaa myös varsin hyvää tuottoa, sillä jos mallinnuksen avulla voidaan saada tietoa, jonka avulla voidaan ehkäistä ilmastonmuutoksen vaikutuksia tai jopa hillitä koko ilmiötä, merkitys maailmantaloudelle saattaisi olla dramaattinen. Positiivisessa mielessä.

Tämäkään asia ei ole rahasta kiinni, vaan tahdosta tai siitä, etteivät poliitikot uskalla tehdä linjauksia siitä ketkä rikkaista pääsevät maksamaan (eli nahjustelusta).


(Kuvassa Hadley Centren HadCM3-ilmastomallilla tehty arvio lämpötilan muutosten jakautumisesta pitemmällä aikavälillä. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)