sunnuntai, kesäkuuta 03, 2007

Bittejä ilmastolle

Ilmastonmuutos on myös tietoverkoissa vaeltelevien ja tietotöitä tekevien haaste. Itseasiassa viimeaikoina ilmastonmuutokseen ovat heränneet myös tietokoneiden ja muiden tietoyhteiskunnan välineiden valmistajat. Ja kaikesta päätellen tarvetta onkin.

UNU-yliopiston Saksan laitoksen mukaan monitorilla valmistetun tietokoneen valmistukseen kuluu energiaa viisi kertaa enemmän kuin auton tuottamiseen. Tietokoneiden ja muiden laitteiden ongelma on myös se, että niiden käyttöikä on hävyttömän lyhyt. Myös laitteiden sähkönkulutus on muuta kuin häviävän pieni.

Myös tutkimusyhtiö Gartner on arvioinut, että ICT-sektori tuottaa hiilidioksidipäästöjä saman verran kuin ilmailu eli noin 2% kaikista päästöistä.

Tekemistä siis riittää ja samainen Gartner onkin arvioinut, että puolet keskisuurista ja suuristä yrityksistä Länsi-Euroopassa kehittää ympäristöstrategian itselleen vuoden 2008 loppuun mennessä. Yrityksille ympäristöstrategiat ovat luonnollisesti myös muutakin kuin ilmaston suojelua, mutta huomioitavaa on se, että asiaan on tartuttu. Huolestuttavaa tässäkin on se, että Yhdysvalloissa tullaan selvästi Eurooppan perässä. Yhdysvallat on maailman maista suurin kasvihuonekaasujen päästäjä.

Yritykset ovat ottaneet asian agendalleen, muutamia esimerkkejä:

- Nokia julkaisee varsin kattavasti tietoja toimintansa ympäristövaikutuksista
- Microsoft on mukana ilmastonmuutosten ennusteita tuottavassa ohjelmassa
- HP tehostaa kierrätystä
- IBM pyrkii alentamaan energiankulutusta uusilla ratkaisuilla

Sen lisäksi, että yritykset pyrkivät vastaamaan haasteeseen tarvitaan lukuisia keinoja vähentää päästöjä ja keinoja on käyettävä yhtäaikaa kuten kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC asian sanoo. IPCC:n luvut eivät ole kaikilta osin kaunista katseltavaa, kun kertovat kasvihuonekaasujen päästöjen kasvaneen 70% vuosien vuosien 1070 ja 2004 välillä ja jatkavat kasvuaan ellei politiikkaa muuteta.

Millaisiin asioihin sitten pitäisi kiinnittää huomiota ICT-asioissa?

Tavallisen kuluttajankin näkökulmasta katsottuna on jopa omituista, että yksittäisen tietokoneen käyttöikä on usein vain 2-4 vuotta. Investointina kunnollinen tietokone ei ole kotitaloudelle välttämättä mikään pikkujuttu, mutta nykyään varsin tärkeä, jos tietoyhteiskunnan palveluita aikoo käyttää.

Käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen paisumisen aiheuttama varustelukierre vaivaa yhtä edelleen alaa eikä päätepistettä näy, vaikka nykyisillä laitteilla tekeekin jo lähes kaiken, mitä tavallinen käyttäjä voi kuvitella tarvitsevansa ja paljon sellaista mitä ei edes tiedä tarvitsevansa. Kyse ei siis ole pelkästään laitteista, vaan myös ohjelmistoista ja siksi ei ole yhdentekevää mitä softatalot asiassa tekevät.

Laitteiden osien vaihtaminen ja korjaaminen pitäisi tehdä helpommaksi ja joissain tapauksissa ylipäätänsä mahdolliseksi.

Korjaamisen pitäisi olla kannattavampaa kuin koko laitteen vaihtaminen. Yksittäisten laitteiden virran kulutusta pitäisi saada alemmaksi niin palvelimissa kuin työasemissa. Laitteiden kierrätettävyyttä pitäisi parantaa, sillä yhä edelleen tietokoneet ovat pääasiassa ongelmajätettä, kun ne poistuvat käytöstä.

Lisälaitteiden osalta tilanne on edelleen suorastaan omituinen. Miksi esimerkiksi kannettavien telakat pitää aina vaihtaa, vaikka ostaisi saman mallin uudemman version? Sama koskee monia luitakin lisälaitteita, jotka on uusittava, jos kerran koneen uusii. Joissain tapauksissa uusimistarve syntyy esimerkiksi ohjelmistopuolen tekemisistä eli esimerkiksi laiteohjainten saatavuus uusille käyttöjärjestelmäversioille on varsin kirjavaa. Kysy vaikka uuden Vistan koneisiinsa asentaneilta.

Tietoverkkoja hyödyntämällä voitaisiin vähentää esimerkiksi matkailua käyttämällä videoneuvotteluja lentämisen sijaan. Näin ei näytä tapahtuneen ainakaan viimeisimmän kymmenen vuoden aikana, jos ilmailun tilastoja on uskominen. Lentomatkailu niin Suomessa kuin kansainvälisesti joko junnaa paikallaan tai kasvaa. Internetin palveluiden kehittyminen ei ole ainakaan katkaissut kasvua, ehkä kenties jossain mittakaavassa leikannut kasvua.

Verkopalveluiden lupaukset näiltä osin on vielä lunastamatta. Sen lisäksi, että itse ICT-alan välineisiin ja infrastruktuuriin tuodaan ympäristönäkökulmia, on asia syytä ottaa huomioon myös palveluita kehitettäessä.

Ei se mahdotonta ole, otetaan esimerkiksi vaikkapa maisissta tehty vihreä luottokortti, jolla voidaan seurata kulutuspäätösten päästövaikutuksia.

Ei kommentteja: