Ilmastomuutos - nyt!

Ilmastonmuutosta on perinteisesti pidetty lähinnä energiatuottajien ja autoilijoiden ongelmana. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan itse ongelma koskettaa meitä kaikkia.

On yhä ilmeisempää, että ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat muutosvaatimukset taloudelliseen toimintaan ja käyttäytymiseemme ovat suurempia kuin mikään muu nyt elävien sukupolvien haaste. Ja muutokset ovat välttämättömiä, mikäli välitämme tästä maapallosta ja sen tulevaisuudesta.

Siksi onkin helppo yhtyä pääministeri Vanhasen toteamukseen siitä, että ilmastomuutoksen hillitseminen varmasti maksaa, mutta ellemme tee mitään, seurausten hintalapullakaan ei ole rajaa. Myös talouselämästä kaikii hetkittäin puheenvuoroja, joissa on oivallettu se, etti ilmasto-ongelma katoa toivomalla mihinkään. Esimerkiksi öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila kannustaa hallituksia "aika radikaaleihinkin keinoihin". Hän sanoi myös, että "ettei ydinvoima ole tärkein keino hiilidioksidipäästöjen alentamiseksi."

Talousviisaat ovat laskeneet, että "Suomelle 20 prosentin luokkaa oleva päästörajoitus asettaa suuren sopeutumistarpeen etenkin työmarkkinoille. Jos kansantalous ei ehdi sopeutua kiristyviin päästörajoituksiin, työllisyys voi vuonna 2020 jäädä lähes 40 000 henkilötyövuotta perusuraa matalammaksi. Hyvin toimivat työmarkkinat ovat siksi keskeinen tekijä talouden myönteisessä sopeutumisessa kiristyviin päästörajoituksiin."

Asia on varmaankin näin, mutta VATT voisi myös laskea vaihtoehtoisen kustannuksen sille, että mitään ei tehdä. Toisaalta, kysymys kuuluu, millaisia uusia mahdollisuuksia talodelle ilmastonmuutoksen torjunnasta seuraava rakennemuutos tuo? Jokaisessa muutoksessa kun on uusi mahdollisuus.

Tosiasia on myös se, että ilmaston muutoksen torjunnasta ei selvitä pelkällä rahalla, meidän käyttäytymisemme on muututtava.

Mitä kauemmin vetkuttelemme ja selitämme itsellemme yhteiskunnassa, että emme voi lähteä toteuttamaan väistämätöntä milloin mistäkin syystä, tuhlaamme vain aikaa ja teemme muutokseen sopeutumisen itsellemme vain vaikeammaksi. Mitä nopeammin lähdemme liikkeelle ja tarkastelemme asiaa uhkakuvan lisäksi myös mahdollisuutena, on muutos ja sen haitat hallittavissa paremmin.

Vastarinta on hyödytöntä.