Ennen vallankumousta ja vähän sen jälkeenkin

Sodankylän elokuvajuhlien mestariluokan elokuvana esitettiin Bernardo Bertoluccin Prima della rivoluzione, Ennen vallankumousta. Elokuva on Bertoluccin toinen ohjaus vuodelta 1964 ja sen aikaista yhteiskuntailmastoa, politiikkaa ja nuoruuden tuskaa peilaava teos. Elokuvan keskeisiä elementtejä ovat perinteiden kierron, ihanteiden ja muutoksen teemat.

Nuorten odotetaan tuovan mukanaan muutosta ja parempaa, mutta sukupolvesta toiseen se on yhtä hankalaa eikä näin läheskään aina käy. Moni muutokseen uskova luovuttaa ja lähtee itse perinteiden myötävirtaa laskettelemaan ja toivoo seuraavan sukupolven toteuttavan omat haaveet paremmasta maailmasta.

Tämä ilmiö toistaa itseään sukupolvesta toiseen. Kun sen ilmiön huomaa itsessään, onko jo liian myöhäistä? Kuinka kauan pystymme pitämään kiinni nuoruuden ihanteistamme vai viekö kasvaminen ja särmien hioutuminen myös ihanteet mennessään?

* * *

Sodankylässä elokuvan esitteli Bernardon nuorempi ohjaajaveli Giuseppe Bertolucci (kuvassa). Hän kertoi molempien veljesten olleen kuuluistan runoilijaisänsä opissa ja saaneen nimenomaan runouden isältään opetuksena.

Esittelyssään hän totesi myös nykyisen mediatsunamin vieneen myös elokuvan taidenmuotona mennessään. Enää ei ole samanlaisia elokuvafaneja olemassa eikä samanlaisia elokuvia tehdä kuin ennen vanhaa. Elokuvan tilan ovat syöneet niin televisio kuin muutkin median muodot. Esitellyssä elokuvassakin eräässä dialogissa keskustellaan siitä onko eräs elokuva nähty 16 kertaa ja kuinka järkevää sellainen on.

Kun Prima della rivoluzionen kaltaisia elokuvia katsoo, voi näkemykseen yhtyä. Sen lisäksi, että näissä mestarillisissa elokuvissa on syvyyttä enemmän kuin nykyisissä kassamagneettituotannoissa, on niissä myös pinnanalaista elämää, mitä ei Pirates of Caribbean -trilogiasta kaivamallakaan löydä.

Lisäksi esimerkiksi nyt nähdyssä klassikossa on kohtauksia, jotka ovat kauneudessaan ja runollisuudessaan tuiki tuntemattomia juliarobertsien romanttisille komedioille.

* * *

Elokuvajuhlilla esitettiin tänä vuonna pakolaisaiheinen elokuvien sarja. Sarja toteutettin yhteistyössä Suomen Pakolaisapu ry:n kanssa ja se käsittelee pakolaisuutta ja siirtolaisuutta sekä rauhan rakentamista ja konfliktinestoa.

Elokuvantekijöistä esillä olivat mm. palestiinalainen Elia Suleiman, saksanturkkilainen Fatih Akin, italialainen Vittorio de Deta ja Ken Loach.

Akinin Cannesissa parhaan käsikirjoituksen ja ekumeenisen juryn palkinnon voittanut elokuva The Edge of Heaven kertoo turkkilaisten siirtolaisten osasta uuden ja vanhan kotimaan traditioiden ja olojen puristuksessa.

Tarina ei karheudessaan jätä kylmäksi ja ottaa myös ajankohtaisesti esille Turkin EU-jäsenyyden. Kun Turkin EU-kuvioita tarkastelee melkein mistä näkökulmasta tahansa, voi vain todeta ettei se ole ensinkään yksinkertainen asia niin Euroopan kuin Turkin itsensäkään kannalta. Ihmisille rajojen molemmin puolin kysymys on vieläkin haastavampi.