Kaikki valta kansalle, eikun...

Tänään vähän politiikkaa. Tässä blogissa on kannatettu presidentin valtaoikeuksien karsintaa ja kannatetaan edelleen.

Nyt asiaa pähkäillyt Taxellin komitea on saanut valmiiksi mietintönsä, missä aika varovaisesti esitetään muutettavaksi jotain. Pääasiat näyttävät olevan ne, jotka muutenkin ovat olleet esillä ja vallitsevana käytäntönä eli pääministerin edustaminen maatamme EU-kokouksissa ja se, että ulkopolitiikan johtamisessa tehdään pieniä säätöjä kuten myös nimitysvallassa.

Perusteiltaan sekava tilanne, jossa Suomen ulkopolitiikkaa johtaisi edelleen tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, jatkuu yhä edelleen.

Kuitenkin silloin, jos hallitus ja eduskunta ovat tässä yhteistoiminnassa samaa mieltä keskenään, mutta eri mieltä presidentin kanssa, hallituksen ja eduskunnan kanta voittaisi. Tässä on järkeä. Pitää olla olemassa mekanismi, jolla se "yhteistoiminta" varmistetaan ja jos varmistetaan, niin tehdään se sitten parlamentarismin kautta.

Puolueiden pelaaminen ja kiistely koko asian ympärillä ei saa mitään arvosanoja, koska hämmentävästi koko prosessi on jostain syystä valtapolitisoitu ja asiat ovat päällisin puolin päälaellaan tai muuten vaan sekava.

Ensin kannattaa huomata, että entinen kuninkaantekijäpuolue ja gallupien perusteella seuraavien presidentinvaalien paalupaikalla toistaiseksi majaileva Kokoomus on ollut eturivissä vaatimassa presidentin valtaoikeuksien vähentämistä.

Vasemmistosta taas kauhistellaan, miten presidentiltä voidaan ottaa valtaa ja antaa sitä parlamentille eli kansan valitsemalle kollektiiville. Vasemmisto on huolissaan myös (lähes historiallisesti) armeijan ylipäällikkyyden kohtalosta. Presidentin valtaoikeuksien säilyttämisen lisäksi SDP haluaa koplata perustuslain uudistamisen vaalilain uudistamiseen ja sitä kautta puoluepolitisoida asian, vaikka itse komiteassa erimielisyyksiä lopullisista esityksistä ei ole kuulemma kuulunut.

Ilmeisesti Viherät ja Keskusta ovat Kokoomuksen kanssa mietinnön takana tavalla tai toisella.

Koko kuvio näyttäytyy nyt sekavana soppana, jossa kauhan varressa on kuka milloinkin ja asiassa on pahasti kahtiajaon makua.

Ja miksi? Ulos päin koko riitely näyttää siltä, että vasemmistolla on hinkua tukea istuvan presidentin (sd.) pitkin matkaa esittämiä vaatimuksia siitä, ettei varsinkaan ulkopolitiikkaan liittyviä valtaoikeuksia saa riisua (vaikka koko uudistus ei hänen valtaoikeuksiaan edes koske vaan vasta hänen seuraajansa). Oikeisto taas ei siitä välttämättä ole piitannut, vaikka seuraava presidentti jonkinlaisella todennäköisyydellä tulee siitä leiristä.

Menikö sekavaksi? Ei se mitään, sekavammaksi koko asia menee, kun muistaa että eduskuntavaalit ovat vähän reilut vuoden päässä ja yhdet pyrkivät ratsastamaan nykyisen presidentin suosiolla ja toiset mahdollisesti tulevan. Vaalikamppailusta ei ole tulossa mitään sivistynyttä demokratian kannatuspuhetta ja ylistystä, vaan epämääräistä valtapeliä, missä yhdet koplaavat yhden ja toiset toisen asian.

Se on jo poikkeuksellista, jos perustuslaista tehdään jonkinlaista vaalikamppailun välinettä. Tähänhän koplaileminen ja säätäminen on johtamassa. EU-politiikan sisällöistä ja parlamentarismista viis.

Onko Italian tie myös Suomen tie ja mitkä ovat siinä sirkuksessa kunkin roolit? Kuka tietää ja kiinnostaakohan se enää ketään?

Kun politiikka on tällaista, ei millään sähköisen äänestämisen kikkailulla saada äänestysintoa nousemaan.

EDIT klo 8.36
Konkretisoidaan tätä sekavuutta vielä hieman. Eduskunnan kritisoima, mutta kansan gallupeissa tykkäämä puhemies Sauli Niinistö (kok.) on ilmaissut mielenkiinnon presidentinvaaliehdokkuutta kohtaan olleen laskusuunnassa valtaoikeuksien kaventamisuhan alla. Jos vasemmiston vastahanka johtaa siihen, että Niinistö sitten suostuu Kokoomuksen ehdokkaaksi, niin hänen tarvitsee vain kaivaa vanhat vaalimainokset esiin. Niissä puhuttiin jotain "työväen presidentistä", mitä esimerkiksi SDP kritisoi. Nyt ei enää kannata kritisoida.