LIG ja verkko voi olla ase

Voiman FiFi-nettilehti on julkaissut Hanna Nikkasen artikkelin Nokia Siemens Networks Iraniin myymästä mobiiliverkon valvontajärjestelmästä Nokia Lawful Interception Gateway, LIGstä.

Asia kytkeytyy Iranin vilpillisinä pidettyjen presidentivaalien yhteydessä puhjenneeseen kansannousuun sitä kautta, että sen aikana ihmisiä kuoli sekä yhteenotoissa että sen jälkeen aktivistien saamien kuolemantuomioiden kautta.

Kysymys on siitä, että kansannousun aikana aktivistit käyttivät viestinnässään hyväksi mobiiliverkkoa informoidakseen tapahtumista esimerkiksi Twitterin kautta. Ja näitä yhteyksiä voidaan jäljittää Nokia Siemens Networksin teknologialla. FiFi on saanut käsiinsä valvontajärjestelmän manuaalit.

Erääksi maailman julmimmista hallituksista kuvaillun Iranin oligarkian arvioidaan käyttäneen näitä valvontamenetelmiä hyväkseen etsiessään käsiinsä protestoijia ja heittääkseen heidät tyrmään.

* * *

Ongelma ei ole pelkästään kaukaisen diktatuurin ongelma, vaan samoja verkon valvonnan vaatimuksia on asetettu operaattoreille myös eurooppalaisilta teleoperaattoreilta. Iran on vain esimerkki siitä, mihin isoveliyhteiskunta, jossa elämme, saattaa johtaa.

Oma EU:mme toisella kädellä hyväksyy verkon valvonnan esimerkiksi turvallisuusintresseihin perustuen ja toisella kädellä paheksuu esimerkiksi NSN:ää Iraniin tekemistä vastaavista kaupoista Iraniin. Tämä on aika lähellä poliittista hurskastelua.

Kun esimerkiksi YLEn uudeksi toimitusjohtajaksi nimitetty NSN:n yhteiskuntajohtaja Lauri Kivinen sanoo, ettei NSN ole toimittanut Iraniin internetin valvontajärjestelmiä, puhe on pelkkää saivartelua. Jos pystyy valvomaan 3G-verkon liikennettä, on valvonnassa myös mobiili-internet ja myös puheliikenne.

* * *

Internetin on ajateltu edistävän ihmisoikeuksia kun se antaa melkein kenelle tahansa jakaa informaatiota. Näin onkin.

Kehitys on kuitenkin kulkenut myös toiseen suuntaan eli kaikesta mitä verkkoon tuotetaan jää jälki ja se jälki on pahimmassa tapauksessa ase. Jälki verkossa voi olla ase ihmisoikeuksia, sananvapautta tai yksityisyyden suojaa vastaan.

* * *

Kysymys on luottamuksesta. Yksilön luottamuksesta yhteiskuntaan, teleoperaattoreihin ja verkon rakentajiin. Tätä luottamusta koetellaan jo nyt myös Suomessa erilaisin keinoin, kuten vaikkapa sähköpostin tunnitetietojen seurantaan perustuvan Lex Nokian tai nettipornon leviämisen ehkäisemiseksi viritettyjen netin sulkulistojen avulla.

Kumpikaan näistä kotoisista isovelijärjestelmän esimerkeistä ei nykyisellään oikeasti toimi, mutta tarjoaa esimerkin siitä mihin maailma on menossa myös meidän entisessä lintukodossamme. Lisää yksilön valvontamekanismeja on myös Suomeen tulossa.

* * *

Verkon liikenteen seuranta ei ole oikeasti teknologinen asia. Kyse on yksilön asemasta suhteessa yhteiskuntaan ja myös siitä, millaisen vallan haluamme teknokraateille antaa.

Poliitikkojen on turha vetäytyä sen selityksen taakse, etteivät he ymmärrä asiasta mitään sen teknologisen luonteen vuoksi ja koska asiantuntijat selittävät valvonnan olevan välttämätöntä, siihen on sitten ryhdyttävä.

Historia kertoo siitä, että eri aikakausina vainoja syntyy erilaisista syistä, eivätkä vainot ole meille euroopplaisillekaan vieraita. Viimeisimmistä laajoista vainoista ei ole kulunut sataakaan vuotta ja sitä edeltäneet pari vuosituhatta ovat sisältäneet useita vainojen aaltoja. Miksi siis 2000-luvulla näin ei pääsisi käymään?

Näissä menneissä vainoissa ei ole ollut kyse rikollisten tai terroristien toimista, vaan nimenomaan instituutioiden ja vallanpitäjien yksilöihin kohdistamasta vainosta.

Verkkojen ja varsinkin niiden valvonnan seurauksena vallanpitäjillä on nyt vain uudet välineet.

Luotammeko me omiin instituutioihimme ja demokraattiseen valvontaan tarpeeksi? Voi itse asiassa kysymyä myös sitä, toimiiko verkkojen maailmassa demokraattinen valvonta edes tarpeeksi hyvin?