Mediako kampanjoi?

Päivän uutisten mukaan presidentti Halonen arvosteli presidenttifoorumissa suomalaismedian tapaa käsitellä ulkopolitiikan tapahtumia.

Presidentti toivoi tutkimusta siitä tavasta miten Suomalaisessa mediassa on käsitelty esimerkiksi Venäjän ja Viron patsaskiistaa tai Irakin sotaa. Hänen mukaansa pitäisi selvittää tekeekö suomalainen media erilaisia kysymyksiä suomalaisille poliitikoille kuin eurooppalaiset mediakollegat omille poliitikoilleen.

Hänen mielestään media myös kampanjoi etsiessään eroja ulkopoliittisesta päätöksenteosta.

Suomessa ulkopoliittinen keskustelu on aina ollut likipitäen pyhä asia, johon ei ole saanut koskea ellei ole ollut siihen oikeuttavaa muodollista asemaa ja auktoriteettia. Herkästi muiden kuin Virallisten tahojen ulkopolitiikasta käymä keskustelu on väärin keskusteltu. Näin oli asian laita jo Kekkosen aikana, kun piti olla kieli keskellä suuta ettei tullut lausuneeksi jotain peräti epäilyttävää ulkopolitiikasta tai ulkovalloista.

Ulkopolitiikka on myös alue, jossa on olemassa näin EU-aikana potentiaalisen perustuslaillisen pulman paikka, kun presidentti ja hallitus ratkovat toimivaltasuhteistaan EU-asioissa, EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa ja ylipäätänsä presidentin valtaoikeuksista.

Presidentin mediaa kohtaan esittämä arvostelu on itseasiassa aika rankasti sanottu. Mediako kampanjoi arvioidessaan eri poliittisten vaikuttajien viestien eroja ja kertoessaan siitä kansalaisille? Kampanjoi kenen tai minkä puolesta vai jotakin vastaan? Tiedettävästi media ei ole osapuoli ulkopolitiikan keskustelussa itsessään eikä varsinkaan siinä mitkä instituutiot asiaan virkansa puolesta ulkopolitiikkaan kantaa. Samalla presidentti tuleearvostelleeksi median pyrkimystä luotettavaan tiedonvälitykseen ja kykyyn arvioda uutisen aiheita.

Kampanjointivihjailu myös vihjaa suomalaisen median ammattietiikan olevan ongelmissa. Samaan myös viittaa aavistuksen kummallinen tutkimusehdotus.

Tutkitaan vaan, mutta eroja varmasti löytyy, onhan median kuluttajatkin omassa kulttuuritaustassaan kiinni ja kaiketi media arvelee suomalaisia kiinnostavan hieman eri asiat kuin muualla. Kiinnostavien asioiden erottaminen kuuluu media-ammattilaisen ammattitaitoon.

Pitäisikö ulkopoliittisessa keskustelussa palata takaisin aikoihin, jolloin oli vain Yksi totuus, vaikka se olisi kuinka väärä?

Val onko tässä sittenkin puheenvuoro nousevaan keskusteluun presidentin ja hallituksen välisestä ulkopoliittisesta työnjaosta nykymaailman olosuhteissa?